Florian Henckel von Donnersmarck: The Tourist (2010)

Happea! Karmeeta Scheisseaa!! Oksettaa niin paljon, että kokonaisten lauseiden muodostaminen käy ylivoimaiseksi. En...p-pysty.... sanoin.......kkkuvaamaan, mitä... tttuli... katsottua.

The Tourist (2010)


Y Ö K Y Ö K Y Ö K Y Ö K Y Ö K Y Ö K Y Ö K Y Ö K Y Ö K Y Ö K Y Ö K Y Ö K Y Ö K Y Ö K Y Ö K Y Ö K Y Ö K Y Ö K Y Ö K Y Ö K Y Ö K Y Ö K Y Ö K Y Ö K Y Ö K Y Ö K Y Ö K !!!!


onko tää pilaa?? voiko tää olla näin paska? siis oikeesti? elintoiminnot lakkaa......

kolme lasta synnyttäneen Angelina Jolien lapaluut ja selkäranka.... edellämainitun töröhuulilla suhistut sisällöttömät repliikit...... se helvetin veneellä kaahailu niissä kanaaleissa..... johnny depp = nolo! Petturi!............. sä oot surkee..... alamäkes alko

kosmeettinen kasvoleikkaus? WTF? ****löikö joku mua pesismailalla...... sillä... aivoni......eivät enää.... toimi 000000000000000000000000

sinne:




Kouluarvosana: 4-

Steve Pink: Hot Tub Time Machine - Kasarikankkunen (2010)

En tiedä mitä John Cusackin uralle tapahtui, mutta Being John Malkovichin ja High Fidelityn jälkeen en ole nähnyt häntä yhdessäkään hyvässä elokuvassa. Enkä nähnyt nytkään.

Steve Pinkin (kuka v***u?) ohjaama Hot Tub Time Machine on käsittämättömäntä kuraa. Toivoin, että elokuva edustaisi lajityyppiä "vaikuttaa paskalta, mutta yllättävän hauska" (vrt. Kauhea kankkunen).

Hot Tub Time Machine on vain valitettavasti ihan yhtä huono mitä sen asetelma antaa odottaa. Kolme keski-iän kriisiä kolkuttelevaa kaveria yhdellä juniorilla vahvistettuna matkustavat rappeutuneeseen hiihtokeskukseen, jossa viettivät nuoruutensa huippuhetket kultaisella 80-luvulla. Hotellihuoneen poreallas vie yllättäen poppoon haikailemalleen vuosikymmenelle.

Vaikka aihe olisikin huono, ei se oikeuta tekemään tällaista sontaa. Kasarinostalgiasta olisi varmasti saanut enemmänkin irti kuin hassut hiihtoasut. Ja komediasta voisi kai tehdä sellaisen, joka edes välillä naurattaa. Oman olemassaolon vaarantaminen menneisyydessä sekoilemalla on niin nähty. Joku olisi voinut kertoa elokuvan tekijöille, että Michael J. Fox teki jo kaiken tämän ja hauskemmin.

Ilmeisesti Koirien Judd Apatow -putki nosti riman turhan korkealle tällaisille räpellyksille.

Get Him to the Greekiä odotellessa...

Kouluarvosana: 4

Ruben Fleischer: Zombieland (2009)

Elämä on ihmisen parasta aikaa, ja ihminen voi silloin hyvin, kun voi rehellisen työpäivän päätteeksi tuntea itsensä loppuunpalaneeksi ja voimattomaksi. Mikä sen parempaa kuin aivotonna laittaa pyörimään etukäteen p*skaksi aavistamansa elokuvantekele ja antaa itsensä nukahtaa sen tahtiin. Näin päätimme tehdä eilen. Mitään liian hyvää ei olisi tullut mieleenkään katsoa; tietoisen aivotoiminnan olikin tarkoitus loppua viimeistään puolivälissä katselunautintoa.

Ruben Fleischerin Zombieland on jostain käsittämättömästä syystä saanut yllätyksellisen positiivisen vastaanoton jenkeissä. Itseltäni meinaa henki pakahtua muistellessani miten sysipaska se oli. Elokuvan ainoa positiivinen piirre on sen lyhyt kesto, 88 min., mutta minuuttiakaan enempää en halua rainalle elämästäni tuhlata, joten lyhyestä virsi kaunis. Arvosteluunkin tuhrattu aika on jo haaskoille heitetty.


Kouluarvosana: 4- (miinuspisteet Bill Murrayn cameo-roolista. Ei ois kantsinnu...)

Elina Loisa: Julkeat (2010)

Elina Loisan esikoiskirja Julkeat ilmestyi samaan mediamyllytykseen kuin Elina Tiilikan Punainen mekko, ja mielenkiinnosta halusin lukea molemmat. Siinä missä Punainen mekko jaksoi kiinnostaa loppuun asti, Julkeat ei tahtonut kantaa ensimmäistä sivua pidemmälle. Jatkoin kuitenkin sitkeästi lukemista ihan vain saadakseni päiviteltävää. Joka ilta palasin takaisin kirjan pariin, enkä todellakaan muistanut, mitä olin edellisenä päivänä lukenut. Kirja oli täysin yhdentekevää lässytystä.

Kirja kertoo kahdesta röyhkeästä tapatyöttömästä; nimettömänä pysyvästä minäkertojasta, naisesta, joka on kuinkas muuten kuin "kaupungin seksikkäin bisse (=biseksuaali)" ja Maxista, supermuodikkaasta homosta. Parivaljakko valloittaa pintaliitomestat ja ovat edelläkävijöitä siinä, mikä on milloinkin SE juttu.

Kertoja ei nöyrry Kelan tai sossun luukuille, vaan tienailee rahansa pokaamalla varattuja heteronaisia ja kiristämällä näiden epätoivoisia miehiä. Kertoja ja Max kierrättävät samoja miehiä, nainen hoitaa etupuolen, Max takapuolen (I know, I know.... mutta tämä sanonta on oikeasti suoraan kirjasta).

Loisa on kai yrittänyt kirjoittaa kriittisen pamfletin nyky-yhteiskunnasta, mutta tuloksena on todella nolo mahalasku suoraan sontakasaan, jota jokainen kolmekymppinen esikoiskirjailija nykyisin hämmentää. Työnvieroksujista ja pummeista pystyisi takuulla kirjoittamaan nasevastikin, mutta Loisan raapustelu on enemmänkin seiskaluokkalaisen kunnianhimotonta ainekirjoittelua. Kirjaa lukiessa tuntemani myötähäpeä tulvahtaa mieleeni vielä nytkin kun vilkaisen nidettä hyllyssä. En kehtaa myöntää lukeneeni sitä. Siitä pitäisi päästä nopeasti eroon. En halua lasteni joskus löytävän sitä ja menettävän kunnioitustaan minuun.

Julkeista ei ole mitään positiivista sanottavaa. Hyi.


Kouluarvosana: 4

Anand Tucker: Karkausvuosi (Leap Year)

Hoh hoijaa.... Ilman ennakkotietoja katsottu elokuva haaskasi pari tuntia elämästäni, enkä enää koskaan saa niitä takaisin. Luulin, että tällaista sontaa olisi kielletty esitettävän.

Ärsyttävä bostonilainen stailaaja, Anna (ärsyttävä Amy Adams), turhautuu, kun kardiologi-poikaystävä ei tajua kosia nipottaja-tyttöystäväänsä. Anna päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä ja lentää sulhonsa perässä Irlantiin kosiakseen tätä karkausvuonna helmikuun 29. päivänä. Irlannissa kun kuulemma on tämä yksi päivä kerran neljässä vuodessa, jolloin nainen voi kosia miestä.

Kuinka ollakaan, Annan reissu Dubliniin mutkistuu, kun myrskyn vuoksi kone tekee pakkolaskun Walesiin, josta Anna, rahanainen kun on, ostaa oman lauttakyydin Irlannin puolelle ja rantautuu kyläpahaseen, jonka ainoaa pubia isännöi Declan (yhden ilmeen Matthew Goode). Rahapulassa oleva Declan suostuu ajamaan Annan Dubliniin rahallista korvausta vastaan. Loppu onkin ennalta-arvattavaa p*skaa. Anna ja Declan eivät voi aluksi sietää toisiaan, ja katsoja joutuu kärsimään parivaljakon mukahauskasta naljailusta ja Irlannin aksentin kustannuksella väännetyistä vitseistä, sekä irkku-huru-ukkojen veljellisestä dialogista Declanin pubissa. Matkaa Dubliniin taitetaan kiduttavan pitkään, ja kliseisiä kohtauksia, kuten Annan ja Declanin riitelyä hotellin parisängyn jakamisesta jankataan ja jankataan. Jokainenhan kuitenkin tietää, että lopussa pariskunta huomaa rakastavansa toisiaan. Muutaman eipäs-juupas -juonikuvion jälkeen ällötykset lopulta saavatkin toisensa.

Tätä roskaa en suosittele kenellekään. Aivan karseaa potaskaa.


Kouluarvosana: 4