Vuosi 2018 ja paluu tauolta

Hei,

ilman varsinaisia aikomuksia ajauduin lähes kuukauden mittaiselle blogitauolle. Lukenut kyllä olen, ja bloggatavien pino kasvanut yhdessä paniikin kanssa. Nyt syvään hengitellen menemme kuitenkin viime vuoteen, joka oli kirjallisesti yksi elämäni surkeimmista. Syy ei suinkaan ollut itse kirjoissa, päinvastoin, vaan lukutahdissani. 

Ehkäpä vuosi 2019 tuo mukanaan jotakin aivan uutta. Toki lukulistaltani löytyy myös vanhojen suosikeiden teoksia. Bloggaamista helpottaisi kauan kadoksissa ollut rennompi ote ja armollisuus itseään kohtaan tässä(kin) asiassa. Jokaisesta kirjasta ei tarvitse kirjoittaa yhtä "pitkästi". Arvostelun voi naputella myös tiivistetympään muotoon. 

Mutta tässä viime vuoden parhaimmat lukuelämykset:



Simo Hiltunen; Ihmisen kuoressa


A. J. Finn; Nainen ikkunassa


Ane Riel; Pihka


Gail Honeyman; Eleanorille kuuluu ihan hyvää


Arne Dahl; Rajamaat


Kristina Ohlsson; Sairaat sielut


Arttu Tuominen; Leipuri


Lars Kepler; Lazarus



Erityismaininta vielä Tarita Ikoselle hänen jatkuvasti puhuttelevasta runoteoksestaan.


Tarita Ikonen; Kylmyyden monologi

Lumen lempeyttä ja arvoituksellista kauneutta vuoteen 2019!



Annika

Kesähaaste

Hei! 



En olekaan elämöinyt täällä pitkään aikaan muista aiheista kuin kirjoista. Viime yönä valvoessani (ei, kesäöitä ei ole tehty nukkumista varten), sain idean haastaa itseni lukemaan tänä kesänä jotain aivan muuta, kuin mitä tapana ollut on. Eli, dekkarit/trillerit pannassa pienellä varauksella - arvostelukappaleita sentään on lupa lukea :) Mutta koska niitä ilmestyy nyt harvakseltaan, voin aivan hyvin hurvitella rakkaassa kirjastossamme. 

Mikä on se genre, jota sinä vieroksut? Voisitko kuvitella antavasi sille mahdollisuuden?

Olenhan minä jonkin verran lukenut nuorten aikuisten kirjallisuutta, NA:ta taikka YA:ta, millä nimellä sitä haluaakaan kutsua. Historiallinen kirjallisuus hiipii myös melko vastentahtoisesti lukulistalleni. Kokeilen nyt alkuun mennä näillä, haastaa ennen kaikkea itseni. Jos sinä haluat hypätä kyytiin, ilmoita ihmeessä siitä kommenttiosiossa ja jompaa kumpaa kuvista saa tietysti käyttää.



Aloitetaanpa sitten...

Ne vuoden parhaat

Ensinnäkin, noiden hömelönassujen myötä (rottia en edes yritä kuvata) toivotan teille kaikille mitä suloisinta joulua! Tänäkin vuonna se saapuu, myös mataliin majoihin ja pieniin pirtteihin, meillekin, jotka jaksamme niin vähän.

Ja tietysti tässä kohdin vuotta on kiintoisaa kurkistaa mitä sitä on tullut luettua. Karsinta parhaimmistosta on vaikeaa, mutta kuten yleensä, nostan esiin ne lukukokemukset, jotka tulivat lähelle. Aivan iholle saakka. Taikka sitten jollain muulla tapaa ravisuttivat, herättelivät ajatuksia tai jäivät mieleen kummittelemaan.



Kertomakirjallisuus


Eve Hietamies: Hammaskeiju

Elena Ferrante: Hylkäämisen päivät

Heidi Köngäs: Sandra

Carlos Ruiz Zafón: Henkien labyrintti





Ajattelin, että tulevaisuus tulee olemaan juuri tällaista, elävää elämää sekoittuneena kuolleiden kostean mullan tuoksuun, tarkkaavaisuus sekoittuneena poissaolevaisuuteen, sydämentykytys sekoittuneena elämän merkityksettömyyteen. Se ei tule kuitenkaan olemaan vaikeampaa kuin menneisyys.



Jännärit/Trillerit


Claire Mackintosh: Annoin sinun mennä

Jo Nesbo: Jano

Daniel Cole: Räsynukke

Pierre Lemaitre: Silmukka



Muistutan itselleni, että olen itse pedannut vuoteeni ja nyt minun täytyy maata siinä.



Dystopiat


Beth Lewis: Suden tie

Margaret Atwood: Orjattaresi



Yksikään susi tai karhu ei luovuta, kun ne joutuvat lyödyiksi tai ovat nälissään. Onko karhun koskaan nähty loikkaavan kallionkielekkeeltä, koska se kohtasi elämässään vastoinkäymisiä? Ei ole. Villieläimet jatkavat, kunnes lihaksissa ja luissa ei ole yhtään voimaa jäljellä. Villieläin ei luovuta; ne jatkavat iäisyyksiin asti, samoin tekisin minä.

Ensi vuonnakin luetaan

Hei,

tähän aikaan vuodesta sitä iloitsee sekä tulevasta joulusta, että kustantamoiden juuri ilmestyneistä katalogeista. Vielä odotellaan esim. Gummerusta, mutta suurin osa taitaa olla tässä. Mukaan mahtuu vanhoja tuttuja, sekä kiehtovalta vaikuttavia uutuusteoksia. Miten näitä malttaa edes odottaa?! Valmistaudun jo henkisesti posteljooniparan armottomaan stalkkailuun... Tältä näyttää minun listani.

Otava


Essi Tammimaa: Isän kädestä

Kati Hiekkapelto: Hiillos

Anne Swärd: Vera

Lina Bengts Dotter: Annabelle

A. J. Finn: Nainen ikkunassa

Shari Lapena: Vieras talossa

Katarina Wennstam: Hämärän tyttö

K. K. Alongi: Pakenijat

Minerva


Pierre Lemaitre: Verihäät

Anna Ekberg: Salattu nainen

Tammi


Stephen King: Viimeinen vartio

J. S. Monroe: Löydä minut

Håkan Nesser: Elävät ja kuolleet Winsfordissa

Ninni Schulman: Poika joka ei itke

WSOY


Elena Ferrante: Ne jotka jäävät ja ne jotka lähtevät

Jens Henrik Jensen: Oxen - hirtetyt koirat

Andrew Michael Hurley: Paholaisen päivä

Bazar


Susanne Jansson: Uhrisuo

Fiona Barton: Leski

Like


Elisabeth Norebäck: Sano että olet minun

Michael Katz Krefeld: Sopimus

Samantha Schweblin: Houreuni



Psykologisten trillereiden suurkuluttajana koen itseni hemmotelluksi. Kiinnitetään turvavyöt ja valmistaudutaan kevään vieteltäväksi!

Terveys ensin

Hei lukijani ja kustantamot! Juuri nyt voimavarani eivät riitä blogin aktiiviseen päivittämiseen, joten minun on, sydän itkusta väristen, ilmoitettava että otan aikalisän. Luen ja päivittelen blogia viimeistään oloni kohennuttua, taikka sitten jo aikaisemmin. Joka tapauksessa totuttuun vauhtiin en kykene henkilökohtaisista syistä.


Voikaa rakkaasti ja nämä eivät ole jäähyväiset!


Hellyydellä,
Annika

Lukumaraton

Hei,

vietimme eilen Spacehousen ihanan Piian kanssa 12 tunnin mittaista lukupäivää. Säännöt olivat hyvin yksinkertaiset; koska asumme eri puolin Suomea, kommunikoimme sovituin väliajoin whats appin kautta. Muutoin kännykkä pysyi käden ulottumattomilla, kuten myös tietokone. Oli hurjaa huomata, kuinka valtaisasti keskittymiskykyyn (jonka puolesta etukäteen eniten stressasin) tämä täysi somepimennos vaikutti! Ja kääntöpuolena; kuinka paljon päivässä esimerkiksi facebook energiaa ja aikaa syökään.

Monet bloggaavat luku-urakan tiimellyksessä, me päätimme kirjata tuntoja ylös paperille, ja naputella niitä myöhemmin koneelle. Myös tämä toimi tsempparina siinä vaiheessa, kun koko homma alkoi puuduttaa. Pienet jaloittelut, kahvi- ja ruokapaussit sekä rauhallinen lukuympäristö takasivat nautinnollisen, erilaisen, ja antoisan elämyksen. Taas ollaan yhtä kokemusta rikkaampia!


Lukeminen alkoi 11.30 (olemme molemmat aamu-unista ihmistyyppiä) ja päättyi 23.30. Ensimmäiseksi valitsin Antti Heikkilän Siunattu Kipu -nimisen teoksen, joka muuten puuttuu tuosta eilen napatusta, vain viitettä antavasta kuvasta... Yrittäkäämme elää tämän mokani (olen maailman laiskin valokuvaaja) kanssa!

Heikkilä on tunnettu napakan anarkisesta tyylistään puhella asioista suoraan. Nykylääketieteeseen kuuluu tiukasti vain yhteen oireeseen tuijottaminen, emme saa ainakaan kunnalliselta puolelta kokonaisvaltaista palvelua, vaikka usein juuri siitä kivussa on kysymys. Kroppamme alkaa reagoida siinä kohdin, kun mieli ei enää jaksa. Kivulla on aina sanoma. Kysymys kuuluukin, pysähdymmekö sitä kuuntelemaan. Olemmeko valmiita tekemään muutoksia sen sijaan, että odotamme maailman muuttuvan ympärillämme. Eikä tässä nyt puhuta valtaisista elämänmullistuksista, muutos lähtee lopulta liikkelle hyvin pienistä oivalluksista...


15:00 Heikkilä luettu ja "lakisääteinen" ruokapaussi pidetty. Siirryin astetta kevyempään; jatkoin aiemmin aloittamani, ruotsalaisen dekkaristin Stefan Ahnhemin Miinus kahdeksantoista astetta -romaanin parissa. Kirjasta on tulossa myöhemmin pidempi postaus, mutta todettakoon lyhyesti, ettei kirjailija pettänyt taaskaan. Ahnhemin tyyli on tasalaatuista, brutaalia tykitystä. Ah, niin koukuttavaa.


16:15 Lukupaikan vaihdos. Ensimmäiset someviekkarit. Keskittymiskyvyn hetkellinen herpaantuminen.


18:30 Dekkari luettu ja siirryin kätevästi itsehoito-oppaaseen. Niille ei tunnu ikinä riittävän oikein aikaa. Tai oikeastaan kiinnostustakaan. Tämä kyseinen teos käsitteli diagnoosiani ja siitä selviytymistä lähinnä omakohtaisen kokemuskerronnan kautta. Varsinainen ahaa-elämys, jonka Heikkilä iski pöytään, jäi saamatta. Nopealukuinen ja kiintoisa teos kuitenkin.


21:00 Valmista! Tässä kohdin lukeminen alkoi toden teolla tökkimään :) Soitin iltasoitot pojille, ruokin eläimet ja itseni. Huilasin, putsasin lukulasit, ja ei muuta kuin loppurutistukseen!


Aiemmin lukemani Siilo -trilogian toinen osa, Siirros, odotteli malttamattomana hyllyssä. Ja on se ressu saanut odottaakin, arvostelukappaleet kun tuntuvat rynnivän aina lukulistojen kärkisijoille. Ehdin lukea Siirrosta vajaat sata sivua. Kuten huhu kuuluu, Siirros ei yllä ihan ensimmäisen osan tasolle. Alkuhikoilun jälkeen (jätänkö suosiolla kesken, otanko sittenkin jonkun toisen) kirja onnistui kuitenkin koukkaamaan minut kyytiinsä. On se luettava, parani tahti tai ei!

23.30 Juhuu! Selvisimme maaliin voittajina! Ja yhteisen tuuletuksen jälkeen kumpikin suorastaan syöksähti someen.


Olo on vähän tokkurainen ennemminkin huonosti nukutun yön, kuin eilisen takia. Esikoiseni ihmetteli, eikö silmät tulleet kipeiksi. Ei, niska sen sijaan jumittaa, mutta onneksi minulla on pari liikettä tämän vaivan varalle... Joka tapauksessa aivan mahtava päivä, kokonaan rakkaimmalle harrastukselle pyhitetty! Keskittymisen ehdoton edellytys on minulle, vastaisuuden varalle, tuo somettomuus, jota voisi alkaa muutenkin enemmän harrastamaan.

Summa summarum; kiitos Piia, kiitos sinulle, joka jaksoit sepustukseni lukea!


Minä odotan iltaa, jolloin ehdin kasaantuneilta kotitöiltäni Siirroksen pariin :)




Annika

Traveler's notebook

Hei muruset! Kuten tuossa olen jo aiemminkin turissut, tämä vuosi on ollut siinä mielessä minulle historiallista aikaa, että olen löytänyt uuden harrastuksen. Tai paremminkin, askartelijan itsessäni. Oppia ikä kaikki, vai miten se meni. Olen kokenut jonkinlaista luovuuden tuskaa jo pitkään - sellaista, joka syntyy siitä, kun tahtoisi tehdä käsillään muutakin kuin täyttää ja tyhjentää tiskikonetta. En voi sanoa olevani mestari planneroinnissa, haha, kaukana siitä, mutta nautin kauniista asioista. Nautin terapeuttisesta kirjoittamisesta. Arjen pienistä luksushetkistä kalentereiden seurassa.

Vielä päiväämättömät kalenterisivut kirjablogivihkossani

Monenlaisten mutkien kautta olen päätynyt traveler's notebookeihin, tuttavallisemmin tn:iin. Nimi sinällään on harhaanjohtava omalla kohdallani, minä kun harvoin matkustan lähikauppaa kauemmaksi. Tn:t ovat käytännössä nahkaisia kansia, joiden sisälle, tadaa, tulee vihkoja. Näitä on nyt kolmin kappalein; rähjäisin fauxdori päivittäisessä käytössä, pienikokoisin Ajaston Ark tulee tarpeellisuutensa puolesta hyvänä kakkosena, ja Color Crushin walnut -värinen tn toimii lähinnä jo täyttyneiden vihkojen säilytyksessä. Käytän askartelussa runsaasti kuvia, washi-teippejä sekä leimasinmusteella toteutettuja "värityksiä".

Junk journal -vihko Arkissa

Sitaatti/päiväkirjavihko fauxdorissa

Tämmöisiä tämä bloggari rustaa rajallisena vapaa-aikanaan silloin, kun ei ole kirjojen kimpussa. Kesäaika tuo pientä taukoa arvostelukappaleryysikseen, ja toivoisin ehtiväni lukea nyt myös vanhempaa kirjallisuutta. Kuitenkin, pahalta näyttää... Hurjat määrät kevään teoksista odottaa vielä lukulistalla.

Tyylikkäät "leidit" vasemmalta alkaen; fauxdori (merkitön nahkaläpyskä, ihan parhautta), Ajaston Ark ja CC:n Walnut

Leppoisan lempeää sunnuntai-iltaa rakkaat lukijani! Nautitaan nyt auringosta, kuitenkin jo innolla syksyä odotellen ;)



Annika

Musta tiistai

Kirjamessut 2015

Tänä aamuna huomasin facebookista järkyttävän uutisen. Kristan äiti kertoo blogissaan tyttärensä menehtyneen. Olen shokissa. Sanaton. Krista oli minulle kuin sisko. Hän oli kirjablogimaailman piristysruiske, loputon tsemppaaja, ja aina yhtä innoissaan hienoista lukuelämyksistään. Tapasimme harvoin, mutta pidimme yhteyttä netin välityksellä lähes päivittäin. Höpsötellen, kirjoista pöhisten. Puhuimme toisillemme surumme, jaoimme niin ilot kuin kipeät asiat. Siksi tämä sitaatti Jennifer Eganin Sydäntorinista pyörii jatkuvasti mielessäni:


Nyt tiedän mitä kuoleminen tarkoittaa, Danny mietti, se on sitä kun haluaa puhua jonkun kanssa mutta ei pysty.

Jää hyvästi, rakas ystävä!

Plannerointia

Helou! Olen tässä uudesta harrastuksestani huumaantuneena miettinyt, pitäisikö sitä varten laittaa  jopa rinnakkaisblogi pystyyn. Viisaat ystäväni fb:ssä kuitenkin huomauttivat, että samasta materiaalistahan on kuitenkin kysymys. Paperia kirjat, paperia kalenterit. ;) Joten toistaiseksi näillä mennään, ja saatte nauttia (?) hehkutuksistani myös lukuasioiden vierestä.


Kalenterit.

Kaikki alkoi siitä, kun ystäväni Krista mainitsi fb:ssä (minähän en someriippuvainen ole...) alkaneensa harrastamaan bujoilua. Woot? Mikä juttu tuo on? Googlailin heti ja olin että miekii. Ja sitten löytyi facebookista se aiemmassa bloggauksessani mainittu Kalenterimania, myöhemmin Planner Lovers Finland, ja tälle tädille aukeni ihana rinnakkaismaailma. Sellainen paikka, josta ammentaa positiivisuutta, innostusta, ideoita. Impulsiivisena ihmisinä minun on aina vaara hurahtaa johonkin uuteen, kokeilla hetki, kyllästyä.

Uskoisin kuitenkin pysytteleväni tässä, tämä on nyt minunkin juttuni rakkaiden kirjojen ohella. On niin herkullista paeta arjen harmautta/kiireitä/kriisejä/younameit makkarin työpöydän ääreen, josta löytyy kasoittain tarroja, washi-teippejä, lehdestä leikattuja kuvia, kyniä, niin ja tietysti ne kalenterit. Joita aloittelijana rohmusin kuin päätön kana. Kaikkea oli kokeiltava, kaikki mulle heti nyt, ja sehän tietysti johti erinäisiin ylilyönteihin...

Happy Plannerin myin melko pian eteenpäin. Siirryin TN:iin (Travelers notebook), joka sisältää eri aiheita käsitteleviä vihkoja. Tungin mukaan myös erään liian paksun muistikirjan, josta muodostui sittemmin päiväkirjani. Sitä täyttelen mielialojen mukaan, käyden läpi valmiita kysymyksiä Maaret Kallion Lujasti lempeä teoksen pohjalta. Kirjasta on tulossa myös postaus myöhemmin.

Varsinainen ihastukseni, "pääkalenterini" on kirppisryhmästä ostettu CD (Carpe Diem), sisältönä Nilla Boutiquesta hankitut,suomenkieliset insertit. Ja voi kuinka ihana yhdistelmä tämä onkaan! Bujoilu ei kohdallani oikein toiminut (kokeiltu sitäkin, tietysti), mutta Nillan inserttien kanssa se on mahdollista.

Näiden lisäksi minulle on tulossa pikkuinen Heidi Swappin päiväkalenteri, johon kirjaan ylös joka päivä kolme positiivista asiaa. Niitähän löytyy. Vaikka pitäisi tikulla kaivella... Tahdon nämä kaikki muistoksi tulevaa varten. Aarteita, joita myöhemmin ihailla. Joiden parissa pyöritellä silmiä (mitä ihmettä mä olen tossakin ajatellut), naurahdella, kurtistella kulmia.

Ja joo, koska en ole harrastanut askartelua juuri ikinä, jouduin aloittamaan tuunaustarvikkeiden hankkimisen täysin nollasta. Oli aika, jolloin kotoa ei löytynyt edes yhtä ainoaa toimivaa kuulakärkikynää. Rahaa tähän on luonnollisesti palanut (liikaa) kuten aina uuden harrastuksen aloittamiseen, mutta jonkinlainen rauha tuntuu maaniseen osteluun nyt laskeutuneen.

Tahdon tehdä kalentereistani omannäköisiä. Minun vuoteni, minun elämäni, paperilla. Ihanaa!

Mikäli aihe kiinnostaa, kannattaa tutustua näihin aloittelijoille tarkoitettuihin vinkkeihin



Kalenterimania

Planner Lovers Finland.

Kun bloggaaja hurahti totaalisesti

... Ei, valitettavasti en tarjoile tällä kertaa tajunnanräjäyttävää lukuelämystä, se jääköön vähän tuonnemmaksi. Kyse on nimittäin "aikasyöpöstä", tuosta ihanasta karkkipinkistä unelmasta, joka on viime päivinä nakertanut lukuhetkiäni. Syyllinen astukoon esiin!

Menin liittymään fb:n Kalenterimania -sivuille, ja se oli menoa se. Minä, joka en koskaan ole ollut mikään askartelijatyyppi (kysykää vaikka lapsiltani), olen viime päivät metsästänyt tarroja, leikellyt, liimaillut, kirjoittanut niin että käsinkirjoittamiseen tottumattomat sormiparkani naukuvat liitoksissaan.

Kalentereita sen sijaan olen rakastanut lapsesta saakka. Päivä- ja muistikirjoja, hevosvihkoja, kaikkea somaa pikkukrääsää. Tilattuani ensimmäisen Happy Plannerini, olen samalla löytänyt sisäisen lapseni, joka hihkuu, kun säästäväiset vanhempani eivät ole nyt uutta harrastusta rajoittamassa.

Ja toki plannerista on, sen tuunailun lisäksi, paljon hyötyä. Toisin kuin kanssasisarillani, minulla ei ole (ainakaan vielä) kuin yksi kalenteri. Kaikki to do -listat, luettavat kirjat, blogattavat kirjat, ajatukset ja muistiinpanot samojen kansien sisällä. Upeaa! Ainakin kaltaiselleni varhaisdementikolle, joka tekee aina vähintään kolmea asiaa samaan aikaan, kunnes lopulta unohtaa mitä oli alunperin tekemässä.

Suoraan sanottuna vihaan puhelimenrähjäni kameraa, silti postaus sisältää muutaman räpsyn tuosta uudesta ihastuksestani. Sivut vielä erittäin alkutekijöissään, mahdollisesti saatan postailla aiheesta lisää, kunhan olen hankkinut tarroja, klemmareita, muistilappuja ja ja...

Ei mulla muuta. Jatketaan kirjojen (romaanien) parissa! Moido!

Annika

Kirjava vuosi 2016

Kuva Sanna Niemelä

Se olisi taas aika, ystävät rakkaat, ryhtyä listaamaan juuri päättymässä olevan vuoden parhaita lukuelämyksiä. Työ on aina yhtä vaikeaa, sitä en kiellä, mutta toisaalta myös palkitsevaa sekä itselleni, että toivottavasti myös teille, blogini uskolliset seuraajat. Lämmin halikiitos, kun olette jaksaneet kyydissä pysyä, ja vielä superhyperextrakiitokset kaikille kommentoijille. Te teette kirjaelämysten jakamisesta juhlaa!

Tänä vuonna olen pyrkinyt (menestyneesti, tai sitten en) lukemaan vähemmän jännäreitä, hyppimään vähän genrestä toiseen ilman ennakkoluuloja. Kuitenkin, pakko se on todeta että sydämeni sykkii trillereille, siinä missä tunnetasolla lähelle tuleville lukuromaaneillekin!


Parhaimmat kaunokirjalliset teokset ovat


- Katri Lipson, Detroit

- Sadie Jones, Kotiinpaluu

- Emma Cline, Tytöt

- Hanna-Riikka Kuisma, Viides vuodenaika

- Aino Kivi, Maailman kaunein tyttö.


Tyttöraasut. Maailma lihottaa heidät lupauksilla rakkaudesta. Miten kovasti he sitä kaipaavatkaan ja miten vähän heistä suurin osa sitä koskaan saa. Siirappisia popkappaleita, leninkejä joiden esittelyihin katalogeissa sisällytetään sellaisia sanoja kuin "auringonlasku" ja "Pariisi". Sitten heidän unelmansa riistetään väkivaltaisella voimalla: farkunnapit revitään auki, kukaan ei edes vilkaise, jos mies huutaa tyttöystävälleen bussissa.
- Emma Cline, Tytöt


Kauhuosastolla tuli tänä vuonna vierailtua harmittavan hajanaisesti, mutta tahdon ehdottomasti nostaa esiin

- Marko Hautalan Kuiskaavan tytön.


Ja niin, sitten ovat vielä vuorossa jännärit


- Ursula Poznanski, Äänet

- S. K. Tremayne, Jääkaksoset

- Karin Slaughter, Kaunokaiset

- Håkan Nesser, Carmine Streetin sokeat

- Stephen King, Mersumies

- Steinar Bragi, Sumu

- Samuel Bjørk, Minä matkustan yksin.



Näen unissani juuri niin kuin näin hänet todellisuudessa ja ajattelen samalla, mitä ajattelin silloin.
Hetki on jo ohi.
En ehtinyt vangita sitä.
En ikinä ehdi vangita mitään.
Kaikki se, mitä näemme ja ihmettelemme ja mihin rakastumme, on jo tapahtunut. Hetki on jo häipymässä, lopullisesti ja peruuttamattomasti. 

- Håkan Nesser, Carmine Streetin sokeat


Vielä olisi paljon, paljon muitakin huomioimisen arvoisia romaaneja, jotka varmasti saavat maininnan muissa blogeissa... Pyrin tekemään listastani massasta hiukan poikkeavia, tahdon nostaa esiin vähemmän rummutettuja romaaneja.

Erittäin tunnelmallisia ja lempeitä joulun jälkeisiä päiviä; nyt luetaan ja lepäillään! Tulkoon vettä vaikka taivaan täydeltä, joulu asuu ihmisten sydämissä, viis ulkoisista puitteista. Sitä paitsi onko ihanampaa syytä jäädä peiton alle kirjan kanssa, kuin huonot kelit?

Innolla käymme kohti vuotta 2017, sillä kirjakatalogit lupaavat varsin hyvää...


Rakkaudella,

Annika



Tuijotimme toisiamme, juopuneina toisistamme, toisen sairaudesta ja voimasta, sama hulluus, sama vimma; ja äkkiä kaikki paska, kaikki viha ja häpeä ja epätoivo ja ahdistus ja tuska ja kateus ja mustasukkaisuus ja kostonhalu ja katkeruus ja sadismi ja julmuus ja raivo ja itseinho, kaikki oli normaalia ja ihan ok, ja sen keskellä olimme molemmat kauniita ja puhtaita.
- Aino Kivi, Maailman kaunein tyttö

Kuva Timo Kivi

Helsingin Kirjamessut 2016

Heissun! Se on taas messuviikonloppu, tai minun tapauksessani messulauantai ohitse, toipumistakin valtaisasta kirja- ja ihmismäärästä siinä määrin havaittavissa, että on pienimuotoisten muisteloiden aika. Hurjasti kanssabloggaajani ovat jo ehtineet tapahtumasta kirjoittaakin! Minulle messut merkitsivät tänä vuonna rajusta flunssasta johtuen hyvin vapaamuotoista hengailua. Tapasin ihania, rakkaita blogiystäviä, katselimme kirjoja (no yllätys), kävimme syömässä ja parilla lonkerolla. Iltajunalla sitten hipsin haikein mielin kotiin. Ehkä ensi vuonna, paremmalla ajalla ja terveydellä jaksan panostaa vaikkapa kirjailijahaastatteluihin. Nyt seurasin niitä vain laiskana sivusta, bing Krista! ;)

Lauantai alkoi tuttuun tapaan Bonnierin bloggareille järjestetyllä brunssilla. Parhaiten minulle jäi mieleen Anja Snellmanin sekä Riitta Jalosen haastattelut. Vielä en ole Anjan uusimmaista lukenut, mutta Antautuminen riipi tiensä sieluuni. Samoin Jalosen Kirkkaus. Kirjailija kertoi kirjoittavansa kaikki romaaninsa käsin, Kirkkauden jopa useammalla käsialalla. Kirjoitustyö oli hypnoottista, kokonaisvaltaista juuri tämän teoksen kohdalla, joutuipa Jalonen ensiapuunkin... Blogikollega kysyi kuinka moneen paikalla olijaan Kirkkaus oli vaikutuksen tehnyt, ja käsiä nousi salin täydeltä.

Kirkkaimpana mieleeni jäi messuista bloggaajien tapaaminen meille merkityssä pisteessä, joka oli tänä vuonna sijoitettu suoraan sanottuna surkeasti. Hämmästyttävää kyllä, löysin paikalle, minä, joka eksyn lähikauppaankin... Oli jännittävä ja ihana kokemus saada virtuaali-ihmisille kasvot! :) Kiitos teille kaikille, etenkin uusille tuttavuuksille! Kirjapiireissä vallitsee lämpimän leppoisa tunnelma, jossa erilaisetkin persoonat otetaan avosylin vastaan.

Valitettavasti olen edelleen, ystävääni Kristaa lainaten, lumiavammainen, joten valokuvaus jäi surkean kännykkäkameran takia minimiin. Ehkä ensi vuonna tämäkin asia paremmin. Hienoisesta hömelöfiiliksestä huolimatta mahtavat messut. Ja uskokaa tai älkää, vuosi menee kuin silmänräpäyksessä, ja tapaamme taas samoissa merkeissä!


Muutama muu messupostaus:

Kulttuuri kukoistaa, Arja

Reader, why did I marry him, Omppu

Kirjakirppu, Jenni

Leena Lumi

Viiden kirjan haaste

"Nyt on hei sunnuntai, saisko vähän pidempään nukkua?"

Hei ja toistamiseen, ihanaa ystävänpäivää! Sain tähän saumaan Mustemaailmani -blogin Viiviltä mukavan haasteen. Kiitos ja kumarrus! Sen syvemmin muutamaa kohtaa miettimättä, naputtelen nyt ne kirjat, jotka tulevat salamana mieleen. Here we go!


1. Kirja, jota luen parhaillaan

2. Kirja, josta pidin lapsena (koko sarja)

3. Kirja, joka jäi kesken (en edes tällaista aloittaneeni muista, mutta olin näemmä blogannut kirjasta alaviitteellä keskenjääneet)

4. Kirja, joka teki vaikutuksen (juuri näitä on... paljon. Mutta sanotaanko että viimeisin?)

5. Kirja, johon palaan uudelleen (koko hänen tuotantonsa)

Muistattehan kaiken ystäväpäivähömpötyksen rinnalla, että tänään vietetään myös lukurauhan päivää. Siispä kirja käteen, vaahtokarkkipussi kainaloon ja rentoutumaan!

Ps.

Oli jo unohtua; haastan mukaan
Elegian
Leena Lumin
Ullan
Main.

Vuosi 2015 (kirja)paketissa

Joulu se tulla jollottaa, kuten sillä on tapana, aina tähän aikaan vuodesta. Leppeän rauhan laskeuduttua tämän juhlanalusajan kammottavan tuseeraamisen jälkeen (miksi aina tulee kiire, miksi, miksi on raahauduttava paniikkikohtaus kurkussa automarkettihelvetteihin?), on aika suudella rakkainta, aikaa kirjoille. Kuitenkin tahdon rauhoittaa myös blogieloa pyhäpäiviksi, ja näin ollen naputella ne vuoden parhaimmat talteen jo ennakkoon.


Vaikka tehtävä on joka vuosi vaikea, tänä vuonna se on ehkä vaikeampi kuin koskaan. Ovathan kustantamot (kiitos!) tarjonneet meille aivan mahtavan lukuvuoden! Paljon on julkaistu tuttujen sarjojen uusimpia osia, uutuuksia tutuilta kirjailijoilta. Mutta tämä vuosi on ollut minulle nimenomaan löytöjen vuosi. Olen yrittänyt laajentaa kohtuu suppeaa lukumakuani, lukea vähemmän jännäreitä, enemmän kaunoa, enemmän dystopioita, jopa kauhua... Suosittelen jokaista lukijaani tekemään toisinaan loikan mukavuusalueeltaan - se kannattaa.


Mutta, koska ne pahuksen joulukiireet hönkivät tässä ja nyt niskaan, mennään asiaan. Minähän olen melkoinen tunnehuuru persoona, mikä tietysti heijastuu myös siihen, kuinka kirjat koen, ajattelin TOP 10 -listan sijaan kokeilla jotain muuta.


Tässä kirjalliset tärpit

Vuoden 2015

* koskettavin lukuelämys

* positiivisin yllättäjä

* huimin suomalainen jännäri


Ihmismieli on niin kovin yksinkertainen. Tuskin on olemassa tilannetta, johon se ei pystyisi mukautumaan. Se osaa sulkea pois ilmiselviä asioita, jotka eivät sitä miellytä. Se osaa unohtaa kipeitä muistoja, ja itselleen valehtelussa se on varsinainen mestari. Ehkä juuri tässä piilee tuon laitteen ihmeellisyys. Se on ohjelmoitu vain yhtä tehtävää varten. Se on ohjelmoitu selviytymään. (Pasi Pekkola - Lohikäärmeen värit)


* ehjin avioliittoromaani

* pelottavin käännös jännäri

* rohkein lukuromaani


Keho astui kehiin kun sanoista ei ollut apua. Ihmisen kosketuksen typerä kaunopuheisuus. Se oli sekä kärsimyksen myöntämistä että kieltäytymistä antautumasta sille. Lihan ja veren nöyrä sakramentti sanoi: Vaikka ei olisi mitään sanottavaa, et ole yksin. Et ole yksin. (Saul Black - Tappamisen pitkä oppimäärä)


* koukuttavin trilleri

* hyytävin trilogia

* sydämenmurskaaja

* vuoden paras kirja


Päätökset, joita teemme, ovat tuskin koskaan selkeitä tai ehdottomia. Pikemminkin me ajaudumme niihin, teemme elämää mullistavia, sen suuntaa lopullisesti muuttavia päätöksiä tilanteissa, joissa yhtä hyvin voisimme päättää toisin. (Elina Hirvonen - Kun aika loppuu)

Rauhallista ja kirjaisaa joulua teille kaikille, pitäkää villasukat jalassa ja lukulasit kätösten ulottuvilla!


Rakkaudella,

Annika

Helsingin Kirjamessut 2015

Messuilla tapasi tuttuja Muumilaaksosta

Hei! Kirjamessut ovat monelle niin kirjabloggaajalle, kuin ylipäätään lukevalle ihmiselle se Vuoden Kohokohta ehkä joulun jälkeen, jolloin lahjapaketeista (jos hyvin käy) löytyy runsaasti kirjoja. Kirjoja oli myynnissä myös messuilla. Koko tapahtumahan on idealtaan aivan ihana; kerrankin me kirjanörtit saimme mellastaa mielin määrin koko viikonlopun kaltaistemme parissa, kuunnella suosikkikirjailijoittemme haastatteluja, löytää aina vain lisää uutta luettavaa.

Minulle nämä olivat kolmannet kirjamessut. Päädyin Helsingin Pasilaan täpinöissäni, innoissani, kirjahyllyyn lisätilaa raivanneena juuri parahiksi Otavan järjestämään kirjabloggaajille suunnattuun tilaisuuteen, jossa saimme kuunnella Antti Tuomaista, Tua Harnoa ja Pasi Pekkolaa.

Antti, Tua, Pasi 

Iltapäivä osoittautui odotetusti varsin palkitsevaksi. Tilaisuus oli ihanan lämminhenkinen, kiitos näiden suloisen sydämellisten kirjailijoiden!

Minähän olen Tuomaiseni lukenut, viimeksi hänen uusimpansa, Kaivoksen, josta Antti oli nyt kertomassa. Erityisesti mieleeni jäi kirjailijan toteamus siitä, kuinka hänen kirjoissaan, oli aihe mikä hyvänsä, pääasia on ihminen. Hän kirjoittaa kirjoittamisen vuoksi. Hänen jokaisesta romaanistaan on löydettävissä rakkauden punainen lanka, eräänlainen lämpö ja toivo, joiden vuoksi allekirjoittanut itse myöntää rakastuneensa kirjailijan tyyliin. Aiheet voivat olla rankkoja, päähenkilöt eivät aina pelastu, mutta silti jää elämään toivo. Voiko lukija enempää pyytää?

Tua Harnolta olen lukenut hänen esikoisteoksensa, Ne jotka jäävät, ja nyt kuultuani ihastuttavan iloisen kaunottaren puhetta uusimmasta Oranssi maa -kirjastaan, en malta odottaa pääseväni käsiksi romaaniin. Teos on kuulemma mm. karuun kaivoskaupunkiin sijoittuva rakkaustarina, mutta myös paljon paljon muuta. Palaamme aiheeseen myöhemmin.

Niin ja sitten Pasi Pekkola, oih! Lohikäärmeen värit -teoksesta on pöhisty monissa eri blogeissa, mutta ehkä minulta olisi silti saattanut luiskahtaa tämä ohitse ilman perjantain tilaisuutta. Komeaa kirjailijaa kuultuani syöksähdin romaanin ostoon. Yksi syy teoksen syntyyn oli Pasin, uskaltaisinko sanoa, hätä Kiinaan syntyvien tyttölasten puolesta. Mitä tapahtuu miljoonille, miljoonille tyttövauvoille? Entä jos tyttö saakin jäädä henkiin, varttua naiseksi? Millainen tulee hänen elämästään? Lohikäärmeen värit starttaan toivottavasti jo tänä iltana!

Perjantaiksi en muuta virallista ohjelmaa ollut ottanut, vaan hengailin iki-ihanien ystävien seurassa höpötellen esimerkiksi...kirjoista.

Kuvassa haastateltavana lumoavan kaunis Katja Kettu

Toinen messupäivä polkaistiin rivakasti käyntiin jo klo 9, jolloin meitä bloggaajia hemmoteltiin WSOY:n, Tammen ja Johnny Knigan järjestämän brunssin merkeissä. Paikalle oli kutsuttu mielenkiintoisia haastateltavia, joista odotin eniten Simo Hiltusen (Lampaan vaatteissa, mahtava), Vuokko Sajaniemen (Pedot, koskettava) ja Kaisa Haataisen (Meikkipussin pohjalta, ihana) kuulemista. Huomasin, että moni ahkera kanssabloggaaja teki muistiinpanoja tilaisuudesta, katsokaapas vaikka googlesta mitä ystävät tästä kirjoittivat. Minä menin perstuntumalla, kuten koko viikonlopun, ja noina aamuyön tunteina mieleeni tarttui lähinnä hilpeän ystävällinen tunnelma. Kiinnostuin Saara Turusen Rakkaudenhirviöstä ja Inga Röningin Hippiäisestä. Lukulistalla molemmat, kiitos hurmaavien kirjailijoiden, sekä kustantamoiden antamien arvostelukappaleiden.

Sainpas samaan kuvaan kaksi ihanaa Hiltusta! Pressitiloissa kannattaa aina pyöriä.

Kahvitankkauksen jälkeen sitä jaksoi jo hiukan pirteämpänä jatkaa päivästä nauttimista. Pyörimme ympäri messuhallia kuunnellen mm. Arttu Tuomista ja Leena Lehtolaista, jotka puhuivat politiikan merkityksestä romaaneissaan, sekä Sofi Oksasta, jonka uusinta romaania Normaa mainostettiin isosti messuhallissa. Tähän loppuvat valitettavasti minun (järkyttävän laatuiset) valokuvani, muistikuvia onneksi löytyy. Olen nyt aivan täpinöissäni niin Normasta, kuin Sofin persoonasta! Kuulemma teos käsittelee hius- ja kohtukauppaa, eli vaikuttaa sopivan raflaavalta makuuni. Ja kirjailijan tyylillä on aina paikka sydämessäni.

Virallisten osuuksien jälkeen päivä sujui euforisessa mielentilassa tuttuja moikkaillen ja lukuvinkkejä vaihdellen. Messukävijät kulkivat (minä ainakin) viikonlopun ajan aivan omissa sfääreissään, oli niin hienoa nähdä kirjailijoita ja tuhanssittain, miljoonittain kirjoja! Sunnuntaina olin jo kotimatkalla - näin ollen missasin varmasti monta kiintoisaa haastattelua. Onneksi näitä tulee lisää, vieläpä joka vuosi.

Lähetän tämän tyngän fiilispohjaisen postaukseni myötä lämpimät terveiseni halauksilla maustaen kaikille, joita sain kuluneena viikonloppuna tavata! Kiitokseni teille, te teitte messuista ikimuistoiset!

Väsynyt mutta onnellinen

Pientä mainosta ;)

Rinsessa Daisy

Laitoin sitten rinnakkaisblogin pystyyn aivan toisesta aiheesta: kesyrotista. Nuo pienet sulo-otukset ovat lumonneet minut täysin. Näin ollen tartutan tautia nimeltä

Rottamania

olkaatte hyvät ja käykää kurkistamassa! :)

Dystopia teemailua

Kuva: Perttu Ahvensalmi

Hei! En malta olla heittämättä pikapostausta tulevan tiimoilta. Kuten tuossa aiemmin mainitsinkin, tammi-helmikuussa luetaan facebook-ryhmän kanssa dystopioita. Minulle aihe on vielä tutkimatonta maaperää, joskin visiittejä sinne suunnalle olen tehnyt. Näinpä innostuin suuresti haasteesta, nyt on ihan pätevä syy perehtyä aiheeseen! Tämän hetkinen listani näyttää melko vaatimattomalta, sitä saa mieluusti kommentit-osiossa täydentää:


- Ernest Cline: Ready Player One
- Risto Isomäki: Kurganin varjot
- Margaret Atwood; Herran tarhurit

Kuva: Perttu Ahvensalmi

Sitten vain uudesta aluevaltauksesta nauttimaan!