Traveler's notebook

Hei muruset! Kuten tuossa olen jo aiemminkin turissut, tämä vuosi on ollut siinä mielessä minulle historiallista aikaa, että olen löytänyt uuden harrastuksen. Tai paremminkin, askartelijan itsessäni. Oppia ikä kaikki, vai miten se meni. Olen kokenut jonkinlaista luovuuden tuskaa jo pitkään - sellaista, joka syntyy siitä, kun tahtoisi tehdä käsillään muutakin kuin täyttää ja tyhjentää tiskikonetta. En voi sanoa olevani mestari planneroinnissa, haha, kaukana siitä, mutta nautin kauniista asioista. Nautin terapeuttisesta kirjoittamisesta. Arjen pienistä luksushetkistä kalentereiden seurassa.

Vielä päiväämättömät kalenterisivut kirjablogivihkossani

Monenlaisten mutkien kautta olen päätynyt traveler's notebookeihin, tuttavallisemmin tn:iin. Nimi sinällään on harhaanjohtava omalla kohdallani, minä kun harvoin matkustan lähikauppaa kauemmaksi. Tn:t ovat käytännössä nahkaisia kansia, joiden sisälle, tadaa, tulee vihkoja. Näitä on nyt kolmin kappalein; rähjäisin fauxdori päivittäisessä käytössä, pienikokoisin Ajaston Ark tulee tarpeellisuutensa puolesta hyvänä kakkosena, ja Color Crushin walnut -värinen tn toimii lähinnä jo täyttyneiden vihkojen säilytyksessä. Käytän askartelussa runsaasti kuvia, washi-teippejä sekä leimasinmusteella toteutettuja "värityksiä".

Junk journal -vihko Arkissa

Sitaatti/päiväkirjavihko fauxdorissa

Tämmöisiä tämä bloggari rustaa rajallisena vapaa-aikanaan silloin, kun ei ole kirjojen kimpussa. Kesäaika tuo pientä taukoa arvostelukappaleryysikseen, ja toivoisin ehtiväni lukea nyt myös vanhempaa kirjallisuutta. Kuitenkin, pahalta näyttää... Hurjat määrät kevään teoksista odottaa vielä lukulistalla.

Tyylikkäät "leidit" vasemmalta alkaen; fauxdori (merkitön nahkaläpyskä, ihan parhautta), Ajaston Ark ja CC:n Walnut

Leppoisan lempeää sunnuntai-iltaa rakkaat lukijani! Nautitaan nyt auringosta, kuitenkin jo innolla syksyä odotellen ;)



Annika

Plannerointia

Helou! Olen tässä uudesta harrastuksestani huumaantuneena miettinyt, pitäisikö sitä varten laittaa  jopa rinnakkaisblogi pystyyn. Viisaat ystäväni fb:ssä kuitenkin huomauttivat, että samasta materiaalistahan on kuitenkin kysymys. Paperia kirjat, paperia kalenterit. ;) Joten toistaiseksi näillä mennään, ja saatte nauttia (?) hehkutuksistani myös lukuasioiden vierestä.


Kalenterit.

Kaikki alkoi siitä, kun ystäväni Krista mainitsi fb:ssä (minähän en someriippuvainen ole...) alkaneensa harrastamaan bujoilua. Woot? Mikä juttu tuo on? Googlailin heti ja olin että miekii. Ja sitten löytyi facebookista se aiemmassa bloggauksessani mainittu Kalenterimania, myöhemmin Planner Lovers Finland, ja tälle tädille aukeni ihana rinnakkaismaailma. Sellainen paikka, josta ammentaa positiivisuutta, innostusta, ideoita. Impulsiivisena ihmisinä minun on aina vaara hurahtaa johonkin uuteen, kokeilla hetki, kyllästyä.

Uskoisin kuitenkin pysytteleväni tässä, tämä on nyt minunkin juttuni rakkaiden kirjojen ohella. On niin herkullista paeta arjen harmautta/kiireitä/kriisejä/younameit makkarin työpöydän ääreen, josta löytyy kasoittain tarroja, washi-teippejä, lehdestä leikattuja kuvia, kyniä, niin ja tietysti ne kalenterit. Joita aloittelijana rohmusin kuin päätön kana. Kaikkea oli kokeiltava, kaikki mulle heti nyt, ja sehän tietysti johti erinäisiin ylilyönteihin...

Happy Plannerin myin melko pian eteenpäin. Siirryin TN:iin (Travelers notebook), joka sisältää eri aiheita käsitteleviä vihkoja. Tungin mukaan myös erään liian paksun muistikirjan, josta muodostui sittemmin päiväkirjani. Sitä täyttelen mielialojen mukaan, käyden läpi valmiita kysymyksiä Maaret Kallion Lujasti lempeä teoksen pohjalta. Kirjasta on tulossa myös postaus myöhemmin.

Varsinainen ihastukseni, "pääkalenterini" on kirppisryhmästä ostettu CD (Carpe Diem), sisältönä Nilla Boutiquesta hankitut,suomenkieliset insertit. Ja voi kuinka ihana yhdistelmä tämä onkaan! Bujoilu ei kohdallani oikein toiminut (kokeiltu sitäkin, tietysti), mutta Nillan inserttien kanssa se on mahdollista.

Näiden lisäksi minulle on tulossa pikkuinen Heidi Swappin päiväkalenteri, johon kirjaan ylös joka päivä kolme positiivista asiaa. Niitähän löytyy. Vaikka pitäisi tikulla kaivella... Tahdon nämä kaikki muistoksi tulevaa varten. Aarteita, joita myöhemmin ihailla. Joiden parissa pyöritellä silmiä (mitä ihmettä mä olen tossakin ajatellut), naurahdella, kurtistella kulmia.

Ja joo, koska en ole harrastanut askartelua juuri ikinä, jouduin aloittamaan tuunaustarvikkeiden hankkimisen täysin nollasta. Oli aika, jolloin kotoa ei löytynyt edes yhtä ainoaa toimivaa kuulakärkikynää. Rahaa tähän on luonnollisesti palanut (liikaa) kuten aina uuden harrastuksen aloittamiseen, mutta jonkinlainen rauha tuntuu maaniseen osteluun nyt laskeutuneen.

Tahdon tehdä kalentereistani omannäköisiä. Minun vuoteni, minun elämäni, paperilla. Ihanaa!

Mikäli aihe kiinnostaa, kannattaa tutustua näihin aloittelijoille tarkoitettuihin vinkkeihin



Kalenterimania

Planner Lovers Finland.

Kun bloggaaja hurahti totaalisesti

... Ei, valitettavasti en tarjoile tällä kertaa tajunnanräjäyttävää lukuelämystä, se jääköön vähän tuonnemmaksi. Kyse on nimittäin "aikasyöpöstä", tuosta ihanasta karkkipinkistä unelmasta, joka on viime päivinä nakertanut lukuhetkiäni. Syyllinen astukoon esiin!

Menin liittymään fb:n Kalenterimania -sivuille, ja se oli menoa se. Minä, joka en koskaan ole ollut mikään askartelijatyyppi (kysykää vaikka lapsiltani), olen viime päivät metsästänyt tarroja, leikellyt, liimaillut, kirjoittanut niin että käsinkirjoittamiseen tottumattomat sormiparkani naukuvat liitoksissaan.

Kalentereita sen sijaan olen rakastanut lapsesta saakka. Päivä- ja muistikirjoja, hevosvihkoja, kaikkea somaa pikkukrääsää. Tilattuani ensimmäisen Happy Plannerini, olen samalla löytänyt sisäisen lapseni, joka hihkuu, kun säästäväiset vanhempani eivät ole nyt uutta harrastusta rajoittamassa.

Ja toki plannerista on, sen tuunailun lisäksi, paljon hyötyä. Toisin kuin kanssasisarillani, minulla ei ole (ainakaan vielä) kuin yksi kalenteri. Kaikki to do -listat, luettavat kirjat, blogattavat kirjat, ajatukset ja muistiinpanot samojen kansien sisällä. Upeaa! Ainakin kaltaiselleni varhaisdementikolle, joka tekee aina vähintään kolmea asiaa samaan aikaan, kunnes lopulta unohtaa mitä oli alunperin tekemässä.

Suoraan sanottuna vihaan puhelimenrähjäni kameraa, silti postaus sisältää muutaman räpsyn tuosta uudesta ihastuksestani. Sivut vielä erittäin alkutekijöissään, mahdollisesti saatan postailla aiheesta lisää, kunhan olen hankkinut tarroja, klemmareita, muistilappuja ja ja...

Ei mulla muuta. Jatketaan kirjojen (romaanien) parissa! Moido!

Annika