Pekka Hiltunen; Vilpittömästi sinun

Gummerus 2012, 424s. (pokkariversio)

Toinen kotini. Kummallinen koti, jossa minusta tulee voimakkaampi kuin missään muualla.
Kun hissin ovi yläkerroksessa avautui, hän tajusi toisenkin asian. Häntä ei pelottanut. Kun vaara oli ohi, hän oudolla tavalla piti siitä, miltä hänestä tuntui.
Minun ei pitäisi tuntea näin. Olen ollut hengenvaarassa. Mutta tunnen itseni vahvaksi ja kaikin puolin vähän helvetin hyväksi.

Toinen koti Lialle, tarinamme toiselle päähenkilölle, tulee olemaan salaperäinen Studio. Studio, jonka toimintamalleja Lia alkuun epäilee, kunnes huomaa olevansa jo syvällä jossain uudessa. Jännittävässä. Vaarallisessa.

Mutta miten kaikki oikein alkaa? Alkusivuilla joudumme todistamaan järkyttäviä tapahtumia. Lontoon ytimestä löytyy auto, jonka takapaksissa on jotain sanoinkuvaamatonta. Kyseessä on niin perusteellisesti runnottu ruumis, että sitä epäillään ensin teurasjätteeksi. Lia todistaa kammotusta bussin ikkunasta, eikä saa tapausta mielestään siinäkään vaiheessa, kun poliisi jo lopettaa epätoivoiset tutkimukset. Murhaajaa ei löydetä. Ruumista, joka paljastuu kuitenkin naiseksi, ei tunnisteta.

Sitten, erään kostean syntymäpäiväillan kruunuksi suomalainen Lia tutustuu ilokseen toiseen suomalaiseen naiseen, Mariin. Naiset ystävystyvät, vaikkei Lialle käy vielä pitkään aikaan selväksi, mitä salaperäisyyteen taipuvainen Mari oikein työksee tekee... Kun naisten välinen luottamus lisääntyy, Lia saa graafikon töiden lisäksi muuta puuhaa. Hän ryhtyy auttamaan Maria ja koko Studion mukavan persoonallista väkeä heidän tavoitteissaan.

Tällaistako tämä on? Me ravaamme tutkimassa asioita, selaamassa arkistoja. Teemme vaarallisia asioita. Mutta sillä kaikella ei voikaan tehdä hyvää.
"Eikö heitä voi auttaa täältä jonnekin muualle?" Lia kysyi.
"Totta kai voi. Mutta mihin auttamisen raja laitetaan?" (Mari)

Tavoitteena Studiolla on muokata maailmasta hiukan parempi paikka. Keinot eivät ole aivan laillisia, mutta mitä siitä, kun hätä on kyseessä ja oikeuden täytyy voittaa. Hinnalla millä hyvänsä.

Siinä missä naiset setvivät päällisin puolin muovisen oloisen politiikon vaarallisia tarkoitusperiä, he ottavat työkseen myös autotapauksen. Selviää, että kyse on ihmiskaupasta sen julmimmassa muodossa.

Enempää en uskalla juonesta paljastaa ja rakkaat blogikollegani ovatkin taineet suurimmaksi osaksi tähän ihanaan romaaniin jo tutustua. Tulin hiukan jälkijunassa. Sarjan toinen osa Sysipimeä on ehkä vieläkin parempaa Hiltusta, mutta tämä ensimmäinen osakin tempaisi minut tiukkaan syleilyynsä ja suunnilleen väänsin itkua, kun teos viimein loppui...

Älä asetu suomalaisten naisten tielle, kuuluttaa takakansi. Amen! Kirjan naisissa on potkua ja asennetta siinä määrin, että moni mies saisi ottaa heistä opikseen.


Ihana Pekka, ihana teos! Studiolle luvassa pian jatkoa?

"Nämä suomalaiset naiset ovat kuin myskihärkiä. Me ollaan myskihärkiä."
He nauroivat molemmat.
"Meille maailma on kylmä, hämärä ja tuulinen, mutta me seistään paikallamme eikä hievahdeta", Mari jatkoi. "Meillä on ankara asenne itseemme ja maailmaan. Me ollaan kovempia. Yksinäisempiä ja voimakkaampia."

***

Muita arvioita

Vilkaiskaa myös Hiltusen Iso ♥

Pekka Hiltunen; Sysipimeä

        

2012 WSOY 362s.

"Tämä video saa meidät kaikki pois tolaltamme. Ihmiset Levelissä, täällä Studiossa, kaikkialla.
Pian se leviää koko maailman tietoon. Inhottava, sairas asia. Visuaalinen virus."

Suomalainen lontoolaistunut Lia on jälleen tapahtumien ytimessä parhaan ystävänsä Marin, sekä varsin erikoisia toimia harrastavan Studion myötä. Niin Studion väki, kuin tytöt ovat Pekka Hiltusen aiemman teoksen, Vilpittömästi sinun lukeneille tuttuja. Minulle kävi niin nolosti, että aloitin kirjailijan esikoista mutta en päässyt alkua pidemmällä. Jokin tökki. Tällä kertaa ei tökkinyt mikään. Teoksen juoni kuulosti niin omalaatuiselta, että Hiltunen sai uuden mahdollisuuden.

Teos vie lukijansa suoraan pimeyden ytimeen. Nyt ei ole kyse kevyestä jännityksestä, vaan tässä on kirja, josta todennäköisesti itsekin näen vielä painajaisia. Kaikki alkaa YouTube-videoista. Joku tai jokin käyttää viattomien brittinuorten tilejä, joille on ladattu pelkkää mustaa. Minuuttikaupalla, vailla ääntä. Videot eivät jää tähän. Seuraavaksi netistä tuijotetaan samat minuuttimäärät omaavia pätkiä, joilla potkitaan viatonta uhria erittäin raa'asti. Leikkaukset ja kuvakulmat vaikuttavat ammattilaisen tekosilta. Mistä ihmeestä voi olla kyse?

"Tämä mies. Videotappaja. Kuka hän on?
Mari kysyy äänettömän kysymyksen. Kuka sinä olet?
Kotonaan Hoxtonissa, omalla sängyllään, Mari avaa silmänsä.
Yhtäkkiä hän tietää jotain tuosta miehestä."

Salaperäinen Studio, jonka joukkoihin Liakin on päätynyt, alkaa selvittää kuka aina vain kammottavampien videoiden takana piileksii. Mikä on hänen viestinsä ihmiskunnalle? Entä motiivit?

Aihepiiriltään teos on niin tätä päivää. Netti-ilmiöistä ei vielä ole ehditty lypsää tarpeeksi jännitysmateriaalia, joten Hiltunen tietää mistä kirjoittaa. Hänen kerrontansa on perusteellista ja jopa eleganttia. Kirja vilisee oivalluksia eikä taatusti päästä lukijaa helpolla. Sopii minulle. Toisaalta pientä pilkettä silmäkulmaan, ja romaani olisi ollut vieläkin parempi. Näin rankka tarina kun vaatisi vastapainoksi koomisen henkilön, huulen heittoa tai edes sarkasmia.

Sysipimeä on tällaisenakin toimiva ja pelottava paketti. Nyt on aika heittää minunkin ennakkoluulot kotimaista kirjallisuutta kohtaan roskakoriin. Kyllä täälläkin osataan tehdä Suuren Maailman malliin toimivia jännäreitä! Aivan vähästä en itse pelästy mutta tämä ahdisti oikeasti, joten suositukset annan pienellä varauksella.

Ja toisaalta
 

"Rohkeus ei ole vain ominaisuus, Mari ajattelee. Se on myös taito. Sitä voi harjoitella ja opetella. Vaikeinta on yhdistää se tietoon: tietää mitä on vastassa ja silti mennä eteenpäin."