Onnea äideille!

Kolmantena adventtina

Sunnuntai-aamu valkeni tavallistakin tunnelmallisempana, sillä saimme koko loppuviikon kestäneen perusteellisemman joulusiivouksen lauantaina lähes valmiiksi. Nyt voi keskittyä kiireettömään yhdessäoloon ja joulun odotteluun.

Kolmantena adventtina äidiltä perityt joulukaktukset ovat täyttyneet nupuista ja alkaneet availla ensimmäisiä kukkiaan. Otan sen poisnukkuneen rakkaan äidin joulutervehdyksenä.

"Blogimatto" kotiutui sitten meillekin. Olin kyllä ajatellut, että niin ei tapahtuisi, sillä olen jo pitkään haaveillut Beni Ouarain-matosta, joka sopisi meille oikein hyvin. Sellaisen hankkiminen vaatisi kuitenkin jonkin verran perehtymistä, eikä aikaa siihen ole tuntunut löytyvän. Joten ollaan oltu ilman mattoa. Kunnes nyt sitten tupsahti Ikean hyvä joulutarjous eteen juuri sopivasti. 

Vaaleanpunaisia unia pohjakerroksen vierashuoneessa

 Sunnuntai-aamun kiireetön espresso

Kokkaamisesta kiinnostunut poika teki susheja sunnuntairuuaksi

Vesisade muuttui tänään iltapäivällä lumeksi joka pikkuhiljaa valaisi maiseman 

Mukavaa viikkoa!

Pyhäinpäivänä

Syyskauden hämärinä iltoina meillä on aina jossain kynttilässä tuli. Kuolleiden muistopäivänä sytytetään kaikki kynttilät.  

Pois nukkuneita rakkaita ei tarvitse erikseen istuutua muistelemaan, he ovat muutenkin koko ajan keskellä sydäntä. Mutta muistopäivänä tunteet ovat pinnalla. On suuri ja kipeä kaipuu, mutta myös kiitollisuus siitä, että he ovat olleet. Elämän rajallisuus tulee riipaisevan lähelle, mutta myös syvä onni tämän hetken täyteydestä ja täydellisyydestä, kaikkine rosoineenkin. Elämän, jokaisen päivän, ainutkertaisuudesta. 

Teimme pyhäinpäivän ruuaksi lammaspataa, intialaisittain maustettuna. 

Padan hautuessa leivoin naanleipää. 

Tulisesti maustetun lammaspadan kanssa oli naanleivän lisäksi myös riisiä 

ja pojan valmistamaa jugurttipohjaista intialaista  raitakastiketta.

Lammaspata lisukkeineen oli todella herkullista. 

Voimakasmakuisen intialaisen aterian jälkeen kaipasi vielä pientä makeata jälkiruokaa. 

Se asia hoitui hyvin tyttären tekemällä suussasulavalla 

dominokeksi-suklaa-juustokakulla.

Äidiltä peritty joulukaktus puhkesi uskomattomaan kukkaloistoon juuri pyhäinpäiväviikonloppuna 

- kuin terveisinä äidiltä. 

Uusi villapeitto on edennyt joutuisasti. Lankaa oli käytettävissä täsmälleen saman verran kuin edellisessäkin peitossa, mutta ilmeisesti nyppyrivien takia se kuitenkin loppui kesken, ja jouduin tilaamaan kehräämöltä lisää. Nyt sitä täytyy odotella.

Odotellessa aloitin uuden neuleen, miehelle

Pihallakin on tapahtunut: portaisiin on saatu sähköt, joka on herättänyt eloon niihin upotetut valaisimet ja pistorasiat. Vaikka jouluvalojen aika onkin vasta pyhäinpäivän jälkeen, laitoin kuitenkin jo  yhden kynttiläsarjan portaanpielen pieneen katajaan. Vielä kaivattaisiin kuuraa tai lunta.

On suunnitteilla, että juuri rantaan vievän polun ympärille asennetaan lisää pihavaloja, myös puita ja pensaita valaisemaan.  Olisi ihanaa saada polun varrelle myös runsaasti jouluvaloja, niin että saunapolku muuttuisi aina loppusyksystä tunnelmalliseksi joulupoluksi.

 Toistaiseksi näkymä portailta rantaan on vielä karu, mutta paranee pikku hiljaa...

Puutarhan valot näkyvät hyvin myös sisätiloihin, eli ne luovat tunnelmaa sisällekin.

Näkymä sisältä rannan suuntaan

Mukavaa marraskuun ensimmäistä viikkoa!

Hedelmätarha

Oma kesä on mennyt pääasiassa mökillä, kotia on ylläpitänyt kesätöiden takia kaupunkiin sidottu nuoriso. Vähän ristiriitaista, kesä olisi ihanaa aikaa kotonakin...

Aikaisemmassa postauksessani kirjoitin, että tämä kesä tulee olemaan yhtä juhlahumua, kun on tyttären ylppärit ja pojan rippijuhla. Niin olikin, mutta elämä heitti niiden väliin vielä yhden "juhlan", äidin hautajaiset. 

Äidin yllättävä poismeno tummensi kerralla tämän kesän heleät värit. On aivan liian surullista joutua luopumaan äidistään, niin surullista, ettei sitä voi ennakkoon tajuta. Vaikka äiti oli iäkäs ja minä olen täysin aikuinen, itsekin äiti neljälle. Silti.

Kuvassa äiti suunnilleen minun ikäisenä 

Äiti rakasti värejä - ja kukkia. Melkein aina kun näen kukkia, tulee äiti mieleen, tavalla tai toisella. 

Erityisesti tietyistä kukista, kuten orvokeista. Ne olivat äidin lempikukkia. Hänestä ne näyttivät juuri heränneen, pienen lapsen silmiltä. 

Äiti kasvatti myös erikoisempia kukkia kuten camelioita, posliinikukkia ja orkideoita. Ja monia, monia muita. Hänen ikkunansa ja parvekkeensa, sekä pihansa ryöppysivät kukkia.

  Pihajasmike kukassa

Ihana, tuoksuva vironruusu

Matala kurtturuusu, Foxi

Ja joka puolelle levittäyvä karhunlöynnös

Kukkapenkin mansikkasato näytti lupaavalta, mutta minne ne oikein kypsyttyään hävisivät...

Talomme sijaitsee hyvin lämpimällä paikalla ja siksi meillä on usein kesäisin lämpöongelma. Ikkunat ja ovet ovat auki käytännössä kaikki kesäpäivät.

Yläkerran aulan kesätunnelmaa

Pojan huone ja kylppäri

Tarttis tehdä jotain näille yläkerran päädyn kahdelle herrain kammarille.

Näkymä kylppäristä aulaan

Huoleton kesämakuuhuone

 Olohuone

Koska mökillä ei vielä ole pesukonetta, pyykkiä pestään lähes taukoamatta kun käydään huoltoreissulla kotona. Ja kun pyykit voi kesällä kuivata ulkona ne tuoksuvat ihanalle. Kun noita ulkona kuivattuja pyykkejä käsitellään sisällä, koko talo tuoksuu puhtaalle pyykille. Siitä on tullut minulle yksi kesän tuoksutunnusmerkki.

Meidän rannassa on tehty suurehkoa maansiirto-operaatiota. Keväisin veden alle jäävää ranta-aluetta on korotettu. Samalla pihaa on pengerretty helpommin kuljettavaksi ja huollettavaksi ja sen eri osia on aiempaa paremmin jäsennelty. 

Näkymä rannasta talolle päin, alemmassa kuvassa myös rantasaunan nurkka

Rinteessä olevan penkereen kainaloon, kivimuuria vasten on tarkoitus perustaa hedelmätarha. Rinne viettää etelään, joten se on erinomaisen aurinkoinen, suojaisa ja lämmin paikka hedelmätarhalle. Mielessä siintelee viimekesäisen Sardinian lomatalon suuri ihana puutarha lukuisine hedelmäpuineen..

Entuudestaan rinteessä on seitsemän omena- ja kaksi punaluumupuuta, sekä suuri vanha keltaluumupensas. Haluaisimme lisäksi ainakin makeakirsikka-, keltaluumu ja päärynäpuun. Kaipaan myös erilaisia marjapensaita, ainakin musta- ja punaherukkaa, karviaista ja vadelmaa, ehkä vähän mansikkaakin.  Myös kasvimaa voisi tulla kyseeseen, jos se ei tarvitsisi kesällä jatkuvaa huolenpitoa, eli sen takia ei tarvitsisi pysyä kesää kotona.

Lisäksi ajattelin istuttaa johonkin kohtaan muistopuun äidille. Kultasade olisi sopiva.

Hedelmätarhan laidalle on suunnitteilla myös kasvihuone.

Omenasato kypsyy kovaa vauhtia

Puutarhasuunnittelun lomassa on kiva nauttia jätskikahvit laiturilla

Lopuksi muutamia paraikaa kukoistavia, loppukesän kukkijoita

Syysleimu

Jalokärhö Ville de Lyon - kukkinut komeasti koko kesän

Iki-ihana pallohortensia

Tämä voi näyttää vaatimattomalta kuvassa, mutta kyseessä on jalokärhö Nelly Moser, jonka loistava, raidallinen kukka on läpimitaltaan noin 15 senttiä. Köynnös on varmaankin ahdistunut yläpuolella rehottavasta viiniköynnöksestä ja kivunnut sen yli katonrajaan. Kun kukat ovat köynnöksen ylimmissä oksissa, nepä eivät olekaan enää katselukorkeudella. 

Vaati akrobatiaa saada kuvaan tuo yksikin kukka ja siitäkin näkyy alapuoli. Loput kukat ovat viiniköynnöksen yläpuolella ja ilahduttavat parvekkeelta kurkkijaa. Täytyisi tehdä asialle jotain ensi kesänä.

Suloista elokuuta!