Ihanat lakkiaiset

Eilen koitti viimein päättäjäispäivä ja pääsimme juhlimaan kuopuksen lakkiaisia. Lauantain sää oli aika kolea ja muuttui iltaa kohti sateiseksi, joten juhlaa vietettiin pääosin sisällä.

Jos kesällä juhlapäivänä sataa, se ihme kyllä pienesti yllättää. Viimeistään siinä kohti tajuaa tilanneensa aurinkoisen ja lämpöisen juhlasään. Sitä huomaa haaveilleensa kauniista juhlapöydistä pitkine liinoineen ja kesäisine kukkasineen, ja rennosta istuskelusta vieraiden kanssa ulkona puutarhassa, joka on tähän aikaan vuodesta hehkeimmillään.

Mutta kuten tiedämme, säitä ei pääse valitsemaan. Onneksi mahduimme hyvin sisällekin, vaikka vieraita tuli aika paljon. Mehän rakastamme juhlia ja suuria vierasmääriä ja se on huomioitu kun suunnittelimme kotiamme. Siksi sateinen sää ei nytkään tuottanut juhlaamme pientä harmitusta suurempaa ongelmaa.

Tyttären tekemät upeat täytekakut rehevine koristeluineen olivat tämänkin juhlan bravuuri

 

Minun vastuualueekseni jäivät voileipäkakut ja muut suolaiset leivonnaiset

Kuvassa taustalla vilahtaa firenzeläinen kakkuleipurimme

Juhlia seuraavana aamuna kotona on erityinen tunnelma. Talo on tyhjentynyt ja hiljainen, mutta juhlan tunnelma ja lämpö on vielä vahvasti jäljellä. Kuin pieniä kultahippusia leijailisi ilmassa.

Itselläni alkoi nyt loma. Se tuntuu loppukevään rutistusten jälkeen taivaalliselta! 

Ihan alkajaisiksi suunnitelmissa on kiireettömiä lomapäiviä ilman mitään aikataulua, pitkiä aamiaisia potagerissa ja tietysti mökkeilyä heti kun se on mahdollista. Ilmassa on myös pieniä reissuviritelmiä.. 

Hyvää kesäkuun ensimmäistä viikkoa!

Viimeistä viedään

Ihana toukokuinen lämpöaalto on innostanut pihatöihin.

Mies on alkanut viimeistellä valmiiksi potagerin pergola-rakennelmaa, joka on jo parikin kesää odotellut muutamia toimenpiteitä. Pienestä keskeneräisyydestä  huolimatta se on ollut täydessä käytössä, ennen muuta viihtyisänä aamiaispaikkana niinä lämpöisinä ja kauniina kesäaamuina, kun olemme olleet kaupungissa. Mehän nautimme kesäaikaan aamiaiset useimmiten saaristossa.

Minä taas olen hoidellut istutuslaatikot siihen kuntoon, että jokaisesta on alkanut ilmestyä upouutta vihreää kasvua sievissä riveissä. Nyt niiden varttumista voi vain onnellisena seurailla pergolasta käsin  ja poistella välillä rikkaruohoja. Se on jännä juttu, kuinka kasvun ihme sykähdyttää, joka kerta!

Kalakeittolounas pergolassa

Miehellä oli pieni työreissu Viroon ja se osui sopivasti viikonloppuun, joten lähdin mukaan. Kävimme Tallinnassa ja Haapsalussa. Olipa kesäistä ja kaunista joka puolella!

Yksi erityinen seikka kiinnitti huomion virolaisten pihoissa. Siellä nurmikko ei tyypillisesti ollut sellaisessa roolissa kuin meillä, vaan pihoilla kukkivien hedelmäpuiden alla oli useimmiten rehevä kukkaketo, jossa oli suloisena sekamelskana luonnonkukkia, niittyleinikkejä, lemmikkejä ja voikukkia ja niiden sekaan oli sinne tänne heitelty tulppaaneja, unikkoja ja kaunokaisia. Varsinkin voikukat - puutarhoissa tunnetusti hyvin viihtyvinä - olivat Virossa kunniassaan, niitä oli valtavasti kaikkialla.

Ja miten kauniita ja rennon taiteellisella otteella luotuja, puoliksi luonnonpuutarhoja nähtiin! Koin sen kannustavana myös omaa voikukkarakkauttani kohtaan, jota joutuu yleisen ilmapiirin vuoksi välillä piilottelemaan kaapissa..

Nih! Nyt se havainnollisin esimerkein nähtiin: ei voikukkia tarvitse vainota. Niille voi päinvastoin antaa tilaa, kääntää ne voitokseen ja tehdä niistä puutarhansa näyttävän kuningattaren! Upeampaa ja helppohoitoisempaa kasvia ei heti keksi :)

En saanut noista ihanista pihoista yhtään kuvaa, kun en yksinkertaisesti viitsinyt alkaa työnnellä kameraani pensasaitojen läpi ja porttien yli..

Mutta ihan uusin, valaistunein silmin palasin ihailemaan meidän pihan villinä rehottavia reunoja, joiden kimppuun pergolaa urakoiva mies ei ole vielä leikkuutraktoreineen ehtinyt. 

Ilmat näyttäisivät viilenevän täällä sopivasti kohti viimeistä kouluviikkoa. Ihan hyvä, vielä pitää se viikko jaksaa puurtaa. Ja juhliakin on kivempi valmistella kun sisällä ei ole kolmekymmentä astetta lämmintä. 

Mutta muuten ei tainnut taaskaan mennä säiden ajoitus meidän kannalta ihan nappiin. Nimittäin hetken viivähtäneet helteet humauttivat omenapuut täyteen kukkaan, eivätkä ne varmaankaan ole loistossaan enää reilun viikon päästä, kun meillä on ne juhlat. Hedelmäpuiden kukkiminen menee yllättävän nopeasti ohi.

Sinne menevätkin sitten lopullisesti puutarhan mahdollisuudet osuttaa omenapuiden kukinta juhlistamaan meidän lakkiaisia. Käsillä ovat nimittäin kuopuksen juhlat. Siis viimeiset lajiaan. 

Saavat hedelmäpuut sen jälkeen pitää tunkkinsa ihan rauhassa. Ja alkaa tietysti vastedes kukkia ja kukoistaa mitä ihanimmin aina lakkiaispäivisin. En ole katkera mutta kuitenkin... :P

Postaukset aiemmista lakkiaisistamme löytyvät täältä, täältä ja täältä.

Suloista toukokuun loppua!

Kesä alkoi taas juhlilla!

Vaikka kevät on ollut täällä etelässäkin epätavallisen kylmä, saattoi potageriin mennä joitakin kertoja aamukahville jo ennen loman alkamista. Sieltä oli hauskaa seurata kyhmy- ja laulujoutsenia, jotka kävivät rannassa joka keväistä reviiritaisteluaan. Laulujoutsenet voittivat tänäkin keväänä.

Äitienpäiväkakku näytti tänä vuonna tältä

Ja viimeisenä koulupäivänä meillä oli taas nuoren miehen ansiosta ihanat juhlat! 

Juhlapöytä oli tällä kertaa katettu eteläkuistille. Myöhäisestä keväästä johtuen saatiin kerrankin omenankukkia maljakkoon päättäjäispäivänä. Niiden lisäksi pyrittiin muutenkin kesäiseen teemaan.

Tytär teki kaikki kakut. Hänen tavoitteenaan on jo jonkin aikaa ollut tehdä täydellinen suklaakakku. Nyt se onnistui, ainakin jos minulta kysytään. Todella suklaiset pohjat, sopiva suklainen kosteus, väleissä oman puutarhan vadelmista keitettyä paksua hilloa ja suklaamoussea.

Kesäisen kahvipöydän klassikko, sitruuna-marenkitorttu

Suolaisella puolella filorullia aurinkokuivattu tomaatti-pesto-vuohenjuustotäytteellä, parsa-parmankinkkupiirasta, mansikka-halloumisalaattia ja voileipäkakkua

Täytekakun virkaa hoiti orvokeilla koristeltu porkkanakakku

Juomat pääsivät uusiin hanalla varustettuihin lasipönttöihin. Mies tekaisi nopeasti niihin sopivat korotuspalikat tulevan tien paikalta taannoin kaadetusta tammesta.

Tuorekurkulla ja sitruunamelissalla maustetun veden lisäksi tarjolla oli raparperisimaa. Raparperien kasvu on jo tässä vaiheessa kesää todella voimakasta, joten pääsimme poimimaan varret omasta penkistä.  

Koristeena ja lisämausteena mehupöntössä mansikkaa, raparperinpaloja ja piparminttua

Talo odottaa juhlavieraita. Taustalla tuore ylioppilas keräämässä voimia.

Ostin muuten nuo Artekin valkoiset tuolit mökille, mutta ne ovat alkaneet näyttää niin kivoilta keittiössä, etten tiedä raaskinko viedä niitä minnekään.

Juhlat olivat ihanat, kuten aina. Ja nuorten valmistujaiset ovat ehkäpä ihanimmat juhlat kaikista! 

Juhlien jälkeen on taas ehtinyt potageriin. On taas aikaa istuskella kuuntelemassa lintujen liverrystä ja ihailemassa uutta kasvua!

Keskeiselle paikalle potageriin, suoraan aamukahvipaikkani eteen, on istutettu miehen tämänvuotinen äitienpäiväkukka, uskomattoman kaunis rungollinen schneewittchen-ruusu. Se tuoksuu viehkeästi ja sen nuput ovat suloisen vaaleanpunaiset.

Särkynyt sydän kukkii rantasaunan seinustalla

Kesäinen sisääntulokuisti ilta-auringossa ja mårbackan pelargoniat

Onnellisia kesäpäiviä!