Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruusut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruusut. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 14. kesäkuuta 2020

Käsityöprojekteja pitkästä aikaa


Mies puurtaa innoissan täyttä työpäivää rakkaan rantasaunansa kimpussa. Kuten aina tällaisissa hankkeissa, yksi asia johtaa toiseen, eli uusia korjaamiskohteita löytyy helposti.

Viimeksi  löylyhuoneen seinästä paljastui pehmennyt alajuoksu, joka täytyi tässä yhteydessä uusia. Myös koko rakennuksen perustuksia on pitänyt vähän kunnostella. Tähänkin "pikkuremonttiin" tulee menemään aikaa enemmän, kuin alussa luulimme. Mutta tuleepa sitten tehtyä kunnolla.

Minäkin joudun vähän odottelemaan oman osuuteni alkamista. Olisi niin kiva päästä jo tekemään pintakäsittelyitä ja varsinkin sisustamaan!

Tässä odotellessani aloitin tekemään Bellalle uutta villapaitaa. Tällä kertaa hieman ohuemmasta langasta, puikoilla 3. Kaikki Bellan muut puserot ovat moniin tilanteisiin vähän liian paksuja.

Instagramissa joku muuten kommentoi Bellan pientä, söpöä hymyä. Totta, varsinkin vanhemmiten Bellan suunpielet ovat alkaneet kääntyä yhä enemmän ylöspäin. Se synnyttää hänelle vähän sellaisen salaperäisen Mona Lisa-ilmeen. Näyttää siltä, kuin Bella ymmärtäisi tästä elämänmenosta enemmänkin..

Villapaidan ensimmäinen sovitus

Täällä on ollut lämpimät, melkein helteiset säät. On niin kivaa olla puutarhassa, ettei sisälle malttaisi mennä millään. Juuri nyt kaikki kukkii ja kasvaa kohisten. Ja pihalla tuoksuu ihanalle, varsinkin iltaisin!

Kuten jo aiemmin kerroin, tiukimman koronaeristyksen aikaan mies huolellisesti askarteli rantasaunaan kaksi pyöreätä yläikkunaa. Niistä tuli todella hienot! On melkoinen puusepäntyön mestarinäyte tehdä noin erikoiset ikkunat, vieläpä ilman varsinaisia puusepän työkaluja (ja koulutusta). 

Ikkunoihin lopuksi asennetut vanhat, käsinpuhallatetut lasit kruunasivat kokonaisuuden.

Kuluneella viikolla ne sitten asennettiin paikoilleen

Kun mies oli sahannut pyöreän reiän ikkunan paikalle, hän huuteli yläkerrasta, että miltä näyttää. Vastasin, että ihan jees, mutta vielä parempi olisi, jos reikä olisi keskellä. Olisi pitänyt olla kamera juuri silloin valmiudessa, sillä miehen pää ilmestyi reikään alle sekunnissa ja ilme oli näkemisen arvoinen. 

No olihan se reikä tietysti keskellä, ei hän sitä vinoon olisi leikannut :)

Myös löylyhuoneeseen lisättiin pieni, neliruutuinen ikkuna. Se on siinä ihan täydellinen, avaa lauteilla istuville juuri sopivasti soman taulun ilta-aurinkoiselle järven lahdelle.

Sen sijaan saunakammarin isompi ikkuna tuotti päänvaivaa. Mietimme loppuun asti, laitammeko sitä lainkaan. Ongelma tuntui olevan lähinnä saunakammarin sisäpuolella. Se oli alkuperäisillä ikkunoilla levollinen ja sopusuhtainen tila.

Lopulta kuitenkin päätimme laittaa ikkunan. Järvimaisema on saunarannassa niin kaunis, että sitä on kiva katsella saunakammaristakin. 

Kun ikkuna sitten oli paikoillaan, huolemme osoittautui turhaksi. Se istui rakennukseen kaikin puolin erinomaisesti, kuin olisi ollut siinä aina. 

Mutta sellainen jännä juttu näiden muutosten myötä on tapahtunut, että rantasauna on alkanut kaivata minun silmissäni valkoisia nurkkalautoja. Aiemmin en ole sellaista miettinyt. Ehkä se johtuu siitä, että kun ikkunoita on nyt enemmän, rakennus on alkanut näyttää jotenkin suuremmalta ja siksi kaivata ääriviivoihinsa jotain kokoavaa elementtiä.

Tässä saunakammarin järvenpuoleinen seinä ennen ikkunaa ja sen jälkeen

Ja tältä näyttää rantasaunan uusi päätyikkuna ylös päärakennuksen edustalle. Tässäkin kohti silmäni kaipaavat niitä nurkkalautoja..

Näillä säillä ei tulisi mieleenkään ruokailla sisätiloissa. Vaihtelunhaluisina katamme pöydän milloin millekin puolelle puutarhaa. 

Laituri on yksi suosituimpia paikkoja, vaikka sinne on pitkä matka ja siellä on tähän tarkoitukseen aivan liian pieni pöytä.

Juhannusruusu on tällä hetkellä täpötäynnä voimakkaasti tuoksuvia kukkia. Etenkin illalla sen ohitse on ihana kävellä.

Olen säilyttänyt varastossani lähes kymmenen metrin pätkää pellavavohvelikangasta. Se on myös mahtavan levyistä, 2,4 metriä. Meillä on tuosta kankaasta käytössä jo kaksi kylpypyyhettä ja muutamia käsipyyhkeitä, jotka ovat parhaita kaikista; imukykyisiä ja ihanan tuntuisia iholla. 

Niinpä polkaisimme tyttären kanssa pyyheliinatehtaan pystyyn. Saamme tehtyä tästä kangasmäärästä yhteensä 37 reilunkokoista kylpy- ja käsipyyhettä, jotka aiomme jakaa keskenämme. 

Mutta sitä ennen meidän molempien täytyy kiinnittää vielä aika paljon nuppineuloja ja polkea ompelukonetta!


Hyvää sunnuntaita!


sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Kiireistä syksyä


Tuntuu, että syysviikot vilistävät ohitse pikakelauksella, on niin monenlaista käsillä. Blogi on ollut taas unohduksissa kaiken muun kiireen keskellä.

Syksy on ollut kuitenkin ollut todella kaunis ja ansaitsee tulla tallennetuksi vähintään muutaman kuvan verran!



Lokakuun ruusut





Hyvää syysviikkoa!

lauantai 11. elokuuta 2018

Realismin paluu


Hesarin kolumnisti oli otsikoinut tekstinsä osuvasti: Koulujen alku lopettaa perheiden holtittoman elämän. Niin totta. Takana on huumaava hellekesä, pitkä loma, kellottomat kuukaudet, joutilaista päivistä, pitkistä aamuista ja yömyöhäisistä nautiskelu.

Nyt ihana ja lopulta jo vähän voimille käynyt kesä on kääntymässä syksyyn. Elämään on palannut roti.

Tänä vuonna tomaatteja tuli paljon ja ne jopa ehtivät kypsyä.


Avomaankurkkuja tulee joka vuosi neljästä taimesta niin runsaasti, että niitä riittää yllinkyllin itselle säilöttäväksi ja sen jälkeen vielä muillekin halukkaille.


Kuivuus on ollut tämän kesän suuri ongelma.  Kun olemme miehen kanssa käytännössä koko kesän asuneet saaristossa, puutarhan kastelu on ollut lähes kokonaan poikien varassa. Heillä on pienviljelijän tarmokkuudessa vielä vähän kehitettävää. Tuhoilta ei onnistuttu kokonaan välttymään. 

Satoa on kuitenkin tullut kiitettävästi. Vaaleanpunaiset herukat ovat minusta yksiä kauneimmista marjoista.

Öjebyn mustaherukan marjat ovat makeita ja jättikokoisia


Karviainen, Lepaan punainen

Ja Hinnonmäen keltainen

Omenapuut notkuvat satoa. Mitähän kaikilla kahdeksan omenapuun hedelmillä tekisi?

Suklaakirsikkana ostettu taimi teki myös kunnon sadon. Mutta missä se suklaa? Marjojenhan pitäisi olla tosi tummat, lähes suklaanruskeat. Eivätpä olleet, vaan helakan kirsikanpunaiset. Taitaa kuitenkin olla kyseessä jokin muu kirsikkalajike?

Ovat mitä ovat, kirsikoita tuli runsaasti ja ne maistuvat voimakkaan aromikkailta. Tein niistä tosi hyvää kirsikkahilloa, ehkä joulun ajan jälkiruokiin..



Moottoriveneily tukka hulmuten uljaissa ulkosaaristomaisemissa on taas vaihtunut leppoisiksi souturetkiksi pienellä kotijärvellä. 


Potager on tässä vaiheessa kesää melkein umpeenkasvanut 


Kuten kaikki tiedämme, puutarhurin elämä on täynnä vastoinkäymisiä ja särkyneitä unelmia. Se on, kuten puutarhuri Pentti Alanko hyvin kiteytti, kovaa työtä ja raatamista sen eteen, että puutarhassa luonnostaan viihtymättömät kasvit pysyisivät siellä jotenkin hengissä, ja taas ne, jotka viihtyisivät ja kukoistaisivat mitä parhaiten, saataisiin poistettua.

Joskus puutarha kuitenkin yllättää. Jäi kyllä mieleen se hetki, kun erään kerran saavuimme miehen kanssa yömyöhään mökiltä ja tapamme mukaan teimme ensi töinämme puutarhakierroksen. Pergolan seinustalle istutettu luostarin köynnösruusu Uetersener Klosterrose oli kehnosta hoidosta huolimatta ottanut poissa ollessamme kunnon kasvuspurtin ja avannut runsaasti suuria kukkiaan, jotka loistivat valkoisina kesäyössä. Tunnelma oli hetken lähes harras.  

Klosterrosen kukat ovat uskomattoman kauniit, vanhanaikaisen löyhästi kerrotut, vähän pionimaiset. Ruusujen väri on se juuri oikea kermanvalkoinen, joka muuttuu terälehtien juuressa kellertäväksi ja hennon vaaleanpunaiseksi. Kaiken tämän päälle tulee vielä vieno tuoksu, joka leijailee ruusupensaan ympärillä. 

Todella ilahduttava ruusulöytö - taitaa täytyä perustaa ruusutarha!





Hyvää viikonloppua!