Siskon talossa

Meillä on täällä talviloma. Pääsimme käymään Siskon perheen luona Lapissa.

On aivan erityisen antoisaa päästä viettämään muutama rento lomapäivä Siskon kanssa. Se on ehkäpä maailman hauskin tapa viettää aikaa, vaikkei mitään erityistä olisi ohjelmassa. Tai kyllähän meillä on - teemme aina yhdessä käsitöitä. Ja juttelemme. Ja herkuttelemme... Sisko on varsinainen pitokokki, jonka hoteissa paino nousee noin kilon päivävauhtia.

Lisäksi Siskon talo on elämys. Perhe on tehnyt suurimittaisen projektin vanhan talon parissa (kuten mekin) ja se on vielä monilta osin kesken. Mutta tunnelma on jo nyt ainutlaatuinen. Tekstiilitaiteilija-siskon rehevä kädenjälki näkyy kaikkialla.

Talon pääty odottaa toista, keittiön yhteyteen rakennettavaa kuistia. Yläkerrassa on jo valmiina ovi joka johtaa kuistin päälle tulevalle parvekkeelle.

Siinä missä minä käytän värejä säästeliäästi, Sisko iloittelee niillä estoitta. Yläkerran vanhempien kammarin seinällä on loimuavansiniset Birger Kaipiaisen Orvokki-tapetit. Ikkunoista avautuu huikea näkymä Kemijoelle.

 

Antin ja Pekan kammarissa on Pöllötapetit

 

Riikan kammarin hempeä uninurkkaus

 

Keittiön ikkuna ja puuhella. Tuvan ovesta pilkistävät ahkerassa käytössä olevat kangaspuut.

 

Siskon mies, talon leppoisa isäntä, on biologi. Se voi olla osasyy siihen, että vaikka talo on melko lähellä kaupungin keskustaa, pihapiirissä asustelee lampaita, kanoja ja koiria. Sisko kehrää villalankaa omien lampaiden villoista ja tuoreet Taatusti Onnellisen Kanan munat haetaan aamiaispöytään piharakennuksen kanalasta.

 

 Sympaattiset pohjanpystykorvat Viena, Nätti ja Keje

Mukanamme reissussa ollut Aino-serkku teki ristipistotyötä. Bella seurasi neulan liikkeitä.

 

Minunkin torkkupeittoprojektini lähti uuteen vauhtiin, kun siskoarmas hiukan neuvoi neulemerkkien kanssa. En nimittäin millään meinannut saada sydäntä onnistumaan. Peitosta on tulossa noin puolitoista metriä leveä ja sen pituuden ratkaissevat käsivoimat...

On se kyllä harmillista, että matkaa Siskon luokse on satoja kilometrejä. Olisi suuri rikkaus viettää paljon useammin yhteisiä käsityö- ja juttutuokioita. Elämä olisi kernaammin voinut heittää näin kauas toisistaan sellaiset sisarukset, jotka eivät juurikaan ole keskenään tekemisissä vaikka asuisivat ihan lähekkäin - mitä on kyllä vaikea ymmärtää!

Mukavaa talvilomaa tai sen odotusta! Nauttikaa toistenne seurasta..

Ihana Italia!

Olimme pari viikkoa Italiassa, ensin Sardiniassa ja sitten Roomassa.

Sardiniassa asuimme ihanassa talossa Pulan kylässä, lähellä pääkaupunkia Cagliaria. Paikka oli paratiisimainen kukkineen, hedelmäpuineen ja samettihiekkarantaisine merineen. Päivät helteisessä Roomassa olivat täynnä ohjelmaa. Oli myös onnellista olla kerrankin pidempi aika oman perheen kesken tiiviisti yhdessä. Muistona matkasta todella levännyt ja virkistynyt mieli, mahtavat rusketusrajat ja kävelemisestä kipeät jalat.

Italialaiset olivat hyvin rentoja ja ystävällisiä ja aivan erityisti sardinialaiset. Ah, tuonne vielä uudelleen ja mielellään muutama italian kielikurssi ennen sitä!

Kolmekymmentäviisiasteisen Rooman jälkeen kotimaan, tuota ... tällä hetkellä hiukan viileähkö ja raikkaan kostea kesäsää ei tunnukaan ylettömän ankealta, vaan lähes mukavalta vaihtelulta. En minä toivo, että tätä jatkuisi koko loppukesän, mutta on kyllä helpompi lämmittää itseään, kuin viilentää.

Nyt tulee kotibloggailuun varmaan vielä edellistäkin pidempi tauko, sillä siirrymme mökille heti kun mahdollista. Se saattaa synnyttää jotain mökkiblogin puolelle.

Nautitaan Suomen suvesta! Sateella muuten tuoksut ovat ihan omaa luokkaansa.... :-P