Valkoinen kevätmaisema

Täällä etelä-Suomessa on sadellut lunta jo useamman päivän ajan. Maa on välillä ihan valkoisena. Se näyttää kauniilta, vaikka tietysti ihan väärään aikaan nyt lunta tuleekin.

Jostain syystä runsasluminen takatalvi näyttää kuuluvan jokaiseen loppukevääseen. Jopa näin lumettoman talven jälkeen. Ilman sitä ei vaan taida kesää tulla.

Toisaalta, lumi sulaa nyt myös nopeasti pois. Vappukin on jo kahden viikon päästä!

Uudenmaan sulku loppuu tänään. Samalla pääministeri muistuttaa, että nyt ei ole kuitenkaan oikea aika kirmata mökille. Se on varmasti totta, varovaisen linjan on jatkuttava. 

Mutta viimeistään tuosta tuli mieleen, että mökille on jo aikamoinen ikävä!

Ensilumi

Ah ihanat, pitkät viikonlopun aamut ja herääminen ilman herätyskelloa! 

Etelä-Suomeenkin on tullut ensilumi. Maisema näyttää heti satumaiselta.

Potager odottaa kevättä valmiina vastaanottamaan uudet viljelykset. Mutta matka kevääseen tuntuu nyt ikuisuudelta.

Meidän miesväen, joka saunoo rannassa monta kertaa viikossa, uimakausi on tänä vuonna venähtänyt pitkäksi. Saunan yhteydessä on uitu näihin päiviin saakka. 

Jatkuukohan uimakausi talviuintina, eli tuleeko laiturin päähän pian avanto?

Meillä jäi kesällä jääkaappiin pyörimään pussillinen kaupasta ostettuja maa-artisokkia joista ei tullut tehtyä ruokaa. Mies istutti ne rantaan ja sai suuren sadon. Nyt onnellinen maajussi valmisti itse kasvattamistaan artisokista herkullisen keiton.

Pääsin perjantaina töistä tultuani valmiiseen pöytään. Taas se tuli todettua, että maa-artisokan maku on kyllä ihanin kaikista. Kuten mieskin...

Jälkiruoka miehen mutkattomaan tyyliin: pieni kupillinen vahvaa espressoa ja jämädonitsi puoliksi :)

Hyvää ensimmäistä adventtia!

Minne kevät katosi?

Kevään merkit ovat väistyneet ja taas jatkuu takatalvi. Juuri nyt ei uskoisi, että on enää vain pari viikkoa huhtikuun alkuun. 

Toisaalta kotona sisätiloissa on kyllä erityisen tunnelmallista kun ulkona on harmaata ja vihmoo räntää. Silloin on kiva sytytellä takkoja ja tehdä yhdessä ruokaa. 

Mies valmisti sunnuntai-aterian. Tällä kertaa päästiin kattamaan vain neljälle.

Murea ja hyvin maustettu paahtopaisti sopi hyvin yhteen rosepippurikastikkeen ja samettisen perunamuusin kanssa. Jälkiruokana maistettiin kevään ensimmäistä mämmiä.

Hyvää viikkoa!

Elämä muutoksessa

Kun nuorimmaisemmekin on jo täysi-ikäinen, elämme selvästi muutosvaihetta. Elämä ei ole enää niin kotikeskeistä. Täytyy oikein muistella, milloin meillä esimerkiksi leivottiin viimeksi makeita leivonnaisia. Varmaankin jouluna.

Myös miehen ja minun harrastukset vievät nykyisin yhä useammin ulos talosta. Erityisesti meitä on alkanut kiinnostaa matkailu sen jälkeen kun tajusimme, että perhevelvollisuudet ovat toden teolla helpottaneet ja meistä on tullut jälleen vapaita ja villejä! Tähän liittyy myös esimerkiksi uusien kielten opiskelut.

Tulee monesti mieleen, että ainekset kotiblogin pitämiseen ovat käyneet aika vähiin. Kun ei täällä kotona oikein mitään tapahdu. Te blogini lukijat olette varmaankin enemmän koti-ihmisiä kuin minä nykyisin.

Teitä muuten poikkeaa tässä blogissa 1000 - 1500 viikossa. 4000 - 6000 kuukaudessa. Se on minusta hämmästyttävän paljon! Onhan tämä kuitenkin melko arkirealistinen blogi.

Sellaiseksi sen tosin tarkoitinkin, jo alussa. Vanhassa talossa elelevän ison perheen elämää, realistisesti. Tästä syystä tämän blogin kuvia ei juuri stailata - ellei irtosukkien ja koiran purulelujen lattialta keräilyä, tai enimpien tiskien rajaamista kuvan ulkopuolelle kutsuta stailaamiseksi.

Mutta muuten tarkoituskin on ollut välittää mahdollisimman aitoja tunnelmia. Normaalielämässä, varsinkaan isossa perheessä, niistä ei aina synny viimeisen päälle tyylikkäitä kuvia.

Eikä talo tule koskaan valmiiksi, niin kuin ei elämäkään. Nyt sen jo ymmärtää.

Toisaalta, vaikka elämänpiiri laajenee, on kotikin tietysti edelleen tärkeä. Kun nuorisomme rakentaa jo kovaa vauhtia omaa elämäänsä, mielessä on yhä useammin alkanut muhia ajatus jonkinlaisesta pienestä remontista, jolla kotiamme päivitettäisiin tulevaan uuteen  elämänvaiheeseen paremmin sopivaksi. Ja onhan tässä muutenkin jo asuttu sen verran kauan, että pintaremontti alkaa olla ajankohtainen.

Kevätkuukausina meillä on lähes aina tuoreita kukkia maljakossa. Mies ei unohda tulppaaniaikaa. Nämä uusimmat ilmestyivät pöydälle Naistenpäivänä.

Talvi ei vielä ole ottanut väistyäkseen vaikka välillä on näyttänyt jo kovasti keväiseltä. Ollaan taas saatu ihan upouutta luntakin. Siitä ei näin maaliskuun puolessa välissä jaksa enää oikein innostua.

Leppoisaa sunnuntaita!

Lunta ja pakkasta

Kaunis ja runsasluminen talvi jatkuu edelleen. Ainakin kuukausi on jo saatu nauttia puhtaan valkoisista hangista ja lumisista puunoksista. Eli valoisasta keskitalvesta!

On ollut myös epätavallisen kovia pakkasia. Talon kaksi varaavaa takkaa ovat antaneet mukavaa lisäpotkua sisälämpötiloihin. Takoissa loimuava tuli luo myös kodikasta tunnelmaa. Niitä katsellessa vanha haaveeni makuuhuoneen pönttöuunista on taas aktivoitunut. Siellä olisi paikka tulisijalle, piipun kyljessä.

Nukumme miehen kanssa mielellämme viileissä lämpötiloissa, eikä makuuhuoneessa vielä koskaan ole ollut tarvetta lisälämmitykselle. Päinvastoin, ranskalaisen parvekkeen ovet ovat usein raollaan, kylmänäkin vuodenaikana. Maalämpöpumppu ja keskikerroksen takat lämmittävät tehokkaasti ja  lämpö nousee ylimpään kerrokseen, niin että sen lämpötila on yleensä muuta taloa korkeampi. Myös yläkerran suuren kylppärin lattialämmitys huokuu lämpöä koko kerrokseen.

Miehen mielestä makuuhuoneeseen ei (tietenkään!!) kannata investoida tulisijaa, kun sitä ei kuitenkaan voisi koskaan käyttää, koska se nostaisi jo yhdellä pesällisellä huoneen lämpötilan niin  epämiellyttävälle tasolle, ettei siinä pystyisi nukkumaan. Tuossa on tietysti pointtia, onhan se myönnettävä.

Mutta kun  lämmittäminen ei olisikaan se juttu, vaan tulisijan synnyttämä tunnelma... Minusta meidän vähän askeettinen makuuhuone yläkerran viiston katon alla on jo nyt ihana. Kermanvalkoinen tai vaaleanharmaa pönttöuuni tekisi siitä täydellisen. Ja luonnontuli makuuhuoneessa, se olisi unelma!

Voisikohan pönttöuunin kuoren sisälle muurata erittäin epävaraavan ja lämpöenergiatehottoman  tulisijan, joka ohjattaisiin luovuttamaan mahdollisimman suuren osan lämmöstään suoraan ulkoilmaan?

Yläkerran makuuhuoneesta pääsee vaate-/pukeutumishuoneen sekä pienen kodinhoitotilan kautta kylppäriin. 

Olen juuri saanut konmaritettua yläkerran allaskaapin laatikot. Kaikki päivittäin tarvittava on helposti saatavilla, mutta kuitenkin piilossa laatikoissa. Allastason pitäisi pysyä nyt tyhjänä kun jokaiselle tavaralle on oma selkeä paikkansa laatikoissa tai kylppärin kaapissa. 

Koska yläkerrassa on kaksi muutakin makuuhuonetta, aulasta on toinen sisäänkäynti kylpyhuoneeseen.

Tänä viikonloppuna on ollut mahtavat säät. Pääsimme ulkoilemaan kotijärven jäälle.

Pakkasulkoilun jälkeen on tietysti mahtavinta mennä kuumaan saunaan. Tuo yhdistelmä on parhaita talvinautintoja. Mutta myös kylpyamme on meillä näin talviaikaan paljon käytössä. Eipä juuri rentouttavampaa asiaa kuin kaikkia aisteja hellivä kylpy ennen nukkumaan menoa.

Meillä on ollut lainassa Mujin diffuuseri-valaisin, joka on nostanut viimeaikaisen kylpytunnelman uudelle tasolle. Lämmin, ihoa hoitava vaahtokylpy ja ilmaan tuoksuhöyryä puhaltava, tunnelmallisesti valaiseva diffuuseri oli mahtava yhdistelmä! Ja hyödyllinenkin; joulun aikaan sairastellessamme tukkoisen nenän sai avattua eukalyptus-tuoksua tupruttavan diffuuserin avulla. 

Hyvää viikkoa!