Kesäpiha kutsuu jo

Ulkolämpötilat ovat nousseet täällä välillä jo lähelle kahtakymppiä ja puutarha on alkanut taas kutsua.

Jos kesäaamu on lämmin, aamukahvit maistuvat makoisimmalle potagerissa

Koska potargerin perustaminen jäi tänä keväänä aika myöhäiseen, istutin monet kasvit sinne valmiina taimina. Esimerkiksi yrtit, niin päästään toivon mukaan nauttimaankin niistä jo aika pian.

Kun perunat on saatu maahan, tuntee itsensä aina kunnon maajussiksi!

Hedelmäpuiden kukinta alkaa kirsikoista, ja luumut ja omenat seuraavat perässä.

Tänä kesänä potagerin pergolan kukkalaatikossa ihaillan valkoisia orvokkeja ja oranssia köynnöskrassia. Istutin myös useita hajuherneköynnöksiä pergolan liepeille tuomaan ihanaa tuoksua.

Olen tähän asti onnistunut puhumaan ihanalle voikukkakedolleni jatkoaikaa, mutta kohta taitavat kuitenkin sen päivät olla luetut. Mies on nimittäin alkanut yhä enemmän puhua nurmikon leikkuusta.

Myös piharuokailukausi on alkanut!

Hyvää viikkoa!

Verkkaista elämää

Alkaa tuntua, että tämä koronaeristys on kestänyt jo melko kauan. On pidemmän päälle aika erikoista elämää pysytellä koko ajan pääasiassa kotona. Mukavaakin, kun saa olla perheen kanssa yhdessä ja paneutua moniin sellaisiin asioihin, joihin normaaliarjessa ei jää niin paljoa aikaa ja voimia. Kuten ruuanlaittoon ja kodin pieneen kohenteluun. 

Ja täytyy myös kehitellä aktiviteetteja, että pysyy vireessä. Nekin ovat nyt vähän verkkaisia, esimerkiksi soutelua kotijärvellä ja kahvittelua siinä ohessa.

Tosin säät ovat muuttuneet hyytävän kylmiksi, eikä ulkona oikein nyt tarkene olla. Perunatkin ovat edelleen kylvämättä ja potager perustamatta!

Nyt, kun on tullut tuijoteltua tavallista enemmän ikkunasta ulos rannan (-kin) suuntaan, mieleen on taas palannut vanha suunnitelma rantasaunan pienestä kunnostelusta. Sehän pitäisi maalata, varsinkin sen katto. Ja terassia pitäisi vähän korjailla.

Olemme myös jo pitkään haaveilleet, että laittaisimme rantasaunan yläkerran päätyihin ikkunat. Saunassahan on soma vintti, mutta sinne ei tule päivänvaloa. Myöskään löylyhuoneessa ei ole ikkunaa järvelle päin. Lauteilta olisi kiva katsella ohi lipuvia joutsenia.

Saimme viimein tehtyä puusepälle ikkunatilauksen. Mutta ne yläkerran päätyikkunat mies halusi tehdä itse. Saisi siitä mukavaa tekemistä ja sopivaa haastettakin; voisi kokeilla, onnistuuko ikkunoiden tekeminen ilman puusepän työkaluja.

Yläikkunoiden muoto on ollut jo pitkään tiedossa. Pyöreät niiden pitää olla. Niinpä mies aloitti ikkunoiden teon sahaamalla ison kasan kaarevia puusoiroja ja liimaamalla niitä yhteen renkaan muotoon.

Ristikkokokeiluja maalarinteipin avulla

Ristikoiden suhteen päädyttiin lopulta salmiakkikuvioon. Alakuvassa ne ovat jo kiinni sisäpokissa, jotka on istutettu karmeihin. Tässä vaiheessa ikkunat alkoivat näyttää todella kauniilta! 

Pakko oli vähän kokeilla niiden rinnalle salaisten haaveideni kohdetta, William Morrisin Strawberry thief- lintutapettia ... 

Tässä ikkunan ulkopuoli kuivumassa pellavaöljykäsittelyn jälkeen. Käsittely syvensi puun sävyä ja siitä levisi ihana pellavaöljyn tuoksu koko taloon!

Seuraavaksi on vuorossa ikkunoiden maalaaminen ja lasien asentaminen. Näihin ikkunoihin ja koko vanhaan rantasaunaan ei voi kuvitella muuta kuin vanhanajan väreilevät lasit. Sellaisia täytyy siis ensi viikolla ryhtyä metsästämään.

Mukavaa viikon alkua!

Potager heräilee henkiin

Piha on talven jäljiltä ihan rempallaan. On ollut niin kylmää ja kevät kaiken kaikkiaan niin epätavallinen, ettei ole tullut vielä ryhdyttyä pihahommiin.  Jotenkin vaan ei ole puutarha tavalliseen tapaan kutsunut.

Kunnes mies yhtenä päivänä havahtui asiaan ja käänsi potargerin istutuslaatikoiden mullat. Nyt ne olisivat valmiina uusille istutuksille.

Vielä pitäisi suunnitella ja listata, mitä tulevana kautena viljeltäisiin.

Perunaa ainakin, se oli viime kesänä suuri menestys. Söimme lähes koko kesän omia uusia perunoita, jotka olivat ihanan makuisia ja joiden kuori lähti irti puristamalla. Valkosipuleita potagerissa jo kasvaakin, kuten myös raparperia ja joitakin monivuotisia yrttejä.

Mies haluaisi kylvää/ istuttaa laatikoihin värikkäitä kaalia. Olisi kuulemma nätti sellainen potager.  Olen samaa mieltä. Mutta jotenkin epäilen, etteivät esimerkiksi kukka- tai parsakaalit menestyisi meillä. En tiedä, ovatko ne edes mitenkään hankalia kasvatettavia, mutta tuo tunne on.

Olen nimittäin kyllästynyt kituutteleviin kasveihin, joita saa jatkuvasti olla virottelemassa henkiin. Potagerin kasvien pitäisi kukoistaa ja tuottaa kohtuullista satoa pienellä vaivalla. Eli käytännössä lähes kokonaan ilman hoitamista. Muutenkin, mutta myös siksi, että tulemme olemaan kesällä paljon mökillä.

Liian monena kesänä esimerkiksi tomaatit ovat tuottaneet pettymyksen. Se on lempivihannekseni ja niinpä joka kevät aloitan suurin toivein tomaatinviljelyn. Haaveissa hohtelevat pulskat ja makeat, auringon hitaasti kypsyttämät tomaattipallerot, joita voi käydä kesäaamuisin keräämässä kulhot täyteen.

Uutterankin tomaatinviljelyn lopputulos on yleensä ollut yksi lasipurkillinen raaoista pikkutomaateista tehtyä pikkelsiä, myöhään syksyllä, kun viimeinenkin toivo sadon kypsymisestä on mennyt.

Tiedän kyllä ihmisiä, jotka menestyksellä kasvattavat tomaatteja näillä korkeuksilla. Enkä ymmärrä, miksi se ei meillä onnistu. Loivasti etelään viettävän potagerimme pitäisi olla olla erinomainen  kasvupaikka.

Mutta näihin asioihin tuntuu liittyvän muutenkin hiukan taikuutta. On turha edes yrittää ymmärtää kaikkea.

Joka tapauksessa, potargerin istutuslaatikoiden suunnittelu seuraavaa satokautta varten saattaisi olla kiva projekti tulevana vappuviikonloppuna!

Miehen tekemät mehupullolaatikot pääsivät ensimmäistä kertaa hyötykäyttöön, kun ne on nyt ladattu täyteen tekeytymässä olevia simapulloja. 

Maustoin simaa vaihtelun vuoksi piparmintun lehdillä, joka synnytti kivan uuden vivahteen tuttuun makuun.

Valkoinen kevätmaisema

Täällä etelä-Suomessa on sadellut lunta jo useamman päivän ajan. Maa on välillä ihan valkoisena. Se näyttää kauniilta, vaikka tietysti ihan väärään aikaan nyt lunta tuleekin.

Jostain syystä runsasluminen takatalvi näyttää kuuluvan jokaiseen loppukevääseen. Jopa näin lumettoman talven jälkeen. Ilman sitä ei vaan taida kesää tulla.

Toisaalta, lumi sulaa nyt myös nopeasti pois. Vappukin on jo kahden viikon päästä!

Uudenmaan sulku loppuu tänään. Samalla pääministeri muistuttaa, että nyt ei ole kuitenkaan oikea aika kirmata mökille. Se on varmasti totta, varovaisen linjan on jatkuttava. 

Mutta viimeistään tuosta tuli mieleen, että mökille on jo aikamoinen ikävä!

Neljän seinän sisällä

Olemme miehen kanssa siirtyneet molemmat koronan takia etätöihin. Myös nuoriso majailee nyt täysilukuisena kotona. Kukaan ei tiedä, kuinka kauan tätä jatkuu, mutta veikkaisin että yllättävän kauan.

Jännä tilanne, kun kukaan ei lähdekään aamuisin minnekään, eikä koko päivänä, ja näin jatkuu päivä toisensa perään. Ehkä näihin neljään seinään vielä täysin kyllästyy, mutta toistaiseksi ei tunnu siltä.

On ihanaa olla yhdessä omien rakkaiden kanssa. Kotona, rauhassa.

Yritämme myös ottaa tästä kotielämästä kaiken irti. Vaikka etätyölläkin on aikataulunsa, aamut ovat rauhallisempia kun ei tarvitse lähteä minnekään.

Mies lellii nyt arkiaamuisinkin sänkyyn tuoduilla aamupaloilla

Ei tämä tilanne tietenkään pelkästään mitään hauskaa downshiftaamista ole, korona on varsin pelottava juttu. Kaiken keväisen kauneuden keskellä sen aiheuttamaa uhkaa on vähän vaikea hahmottaa.

Ihana köpispuuro marjaversiona, yksi karanteeniviikon aamupaloista

Maailma on yhtäkkiä vähän outo ja elämä tuntuu tavallista ennakoimattomammalta. Jos taas jokin tuntuu tutulta ja kotoisalta, niin korvapuustien leipominen. 

Luin muuten lehdestä, että moni muukin vahvistaa nyt perusturvallisuuttaan leipomalla korvapuusteja.

Kevätaurinko tulvii sisään ikkunoista

On kiva tehdä yhdessä ruokaa, pitkän kaavan mukaan ja istua arkisinkin kiireettömästi koko perhe yhteisessä pöydässä. 

Tässä intialainen pinaatti-halloum-pata

Mies on hyvin aktiivinen ja aikaansaava ihminen ja hänelle tämä pakollinen korona-downshiftaus karsittuine kalentereineen ja karanteeneineen on ollut hieman haastavakin tilanne.

Kuluneen viikon aikana hän on etätyöskentelynsä lisäksi pyöräillyt varmaan sata kilometriä, opiskellut innolla italiaa ja seurannut kielenopiskelun merkeissä koronatilannetta italialaisista tiedotusvälineistä, pessyt autot sisältä ja ulkoa, harjoitellut soittamaan pianolla minun lempisarjojeni tunnusmusiikkeja ja kutsunut minua sitten niillä yläkerrasta alakertaan kahville, siivonnut  ulkovarastoja ja talon sisätiloja.

Ja viimeksi tehnyt kesämehupulloillemme vanerista kauniit ja kätevät kuljetus- ja tarjoilulaatikot.

Ei voi kuin ihailla :)

Ja onhan se kiva juuri nyt ajatella juhannusta raparperimehuineen ja britakakkuineen. Sekin on yllättävän lähellä, vaikka maailma onkin tällä hetkellä myllerryksen kourissa.