Kirjareppu

15. joulukuuta 2018 Muistojaan on mahdoton paeta Kai Aareleidin Korttitalo on kaunis, runollinen kasvutarina sodanjälkeisestä Tartosta Kai Aareleid: Korttitalo (Linnade põletamine, 2016). Suom. Outi Hytönen. S&S 2018. 333 s. Mitä jää ihmisestä? Jäljelle jääneille hän on lopulta vain muistoja. Mutta joskus on saatava jotain käsinkosketeltavampaa. Jotain, mitä voi koskea, josta voi pitää kiinni.    Pienenä  päättelin päässäni, että jos on mitään toivoa saada tietää jotain isästä, päästä lähemmäs häntä, koskettaa häntä, niin kuin hän ei ikinä eläessään antanut koskettaa, on se mahdollista vain hänen tavaroidensa kautta. Ja minä tein hänestä luettelon. Näin muistelee lapsuuttaan ja isäsuhdettaan aikuinen Tiina virolaisen   Kai Aareleidin  (s. 1972, Tartto) toisessa romaanissa Korttitalo. Tiina on vihdoin valmis kertomaan  nuoruusvuosistaan sodanjälkeisessä Tartossa   ja tekee sen kirjoittamalla tarinaansa mustaan nahka...

28. marraskuuta 2017 Lohduton lapsuuskertomus Hanna Hauru: Jääkansi. Like 2017. 117 s. Hanna Hauru (s. 1978) kirjoittaa pieniä, tiiviitä kertomuksia rankoista aiheista. Haurun uusin pienoisromaani Jääkansi on tämän syksyn Finlandia-ehdokkaita . Sen reilut sata sivua lukee nopeasti, mutta tarina jää kyllä mietityttämään. JONNEKIN POHJOISEN syrjäkylään sijoittuva romaani etenee kahdella tasolla. Minäkertoja palaa autioituneen lapsuuskotinsa maisemiin, ja rakennuksia ja ympäristöä kiertäessään hän kertaa sota-aikaista lapsuuttaan. Muistot ovat painajaismaisia ja tunnelma tuttuja polkuja kulkiessa muutenkin unenomainen. Äänet jäävät taakse, kun niitä ei kuuntele tarkkaan. Ympärillä näkyy muistoja, joita olen palannut unohtamaan. Mieleni pyyhkii niitä pois sitä mukaa, kun olen kuunnellut kuiskaavan lauseen loppuun. Tytön elämä on ollut pelkkää kurjuutta. Äiti, jota tyttö kutsuu etunimellä Betti, on äidiksi täysin sopimaton, tunteeton ja julma. Sodassa kaatuneen isän t...

26. lokakuuta 2017 Sota pilasi isän henkisesti  Elina Sanan muistelmakirjassa rauhan myötä alkaa toisenlainen sota Elina Sana: Isän sota. Siltala 2017. 338 s. Sodassa olleiden miesten psyyken vauriot nousivat julkiseen keskusteluun  Ville Kivimäen  väitöstutkimuksen ja siihen perustuvan tietoteoksen  Murtuneet mielet myötä . Vuonna 2013 Kivimäki sai kirjastaan Tieto-Finlandia-palkinnon. Kivimäki pyrki tutkimuksessaan selvittämään, missä sodan vaiheissa sotilaille tapahtui henkisiä romahduksia ja millaisia nämä rivimiesten "tärähtäneiksi" luokittelemat sairastuneet olivat. Tutkija, toimittaja ja tietokirjailija  Elina Sana (1947) etsii muistelmakirjassaan Isän sota  vastausta samoihin kysymyksiin mutta yksilötasolla. Salo tarkastelee kirjassaan sodasta "hermostuneena" palanneen isänsä käsittämätöntä käytöstä ja hurjia raivonpurkauksia. Sana on aiemmin tutkinut mm. sotavankien ja juutalaisten luovutuksia Saksaan ja p...

14. heinäkuuta 2017 Leningradilaispojan oppivuodet kasvatuslaitosten saaristossa Eduard Kotšerginin lapsuusmuistelmat pitkästä karkumatkasta läpi Stalinin Neuvostoliiton on uskomaton selviytymistarina Eduard Kotšergin: Risteillä ristityt. Muistiinpanot polvillaan. Suom. Tuukka Sandström. Idiootti 2017. 240 s. - -nämä hajanaiset muistelmat kuuluvat pikkupojalle, jonka osana oli useiden vuosien ajan elää yhdessä muiden koe-eläinten kanssa voitonmarsseja pauhaavassa Neuvostomaassa, keskellä sen kaikkia hirvittäviä ilveilyitä. Muistelmien pikkupoika on puolalaisen äidin ja venäläisen isän vuonna 1937 syntynyt poika Eduard, jolta syntymäpäivänään katosi isä Stepan ja kaksi vuotta myöhemmin äiti Bronja. Kansanvihollisten jälkeläisenä Eduard tietysti pantiin pian NKVD:n "valtionkotiin", ja Siperiassa Omskin lähellä häntä alettiin koulia kaikin mahdollisin kurinpitokeinoin kunnon neuvostokansalaiseksi. Elokuussa 1945 Eduard, "Varjo", kuitenkin karkasi ...

20. tammikuuta 2016 "Kaikki on niin kuin on"  Pertti Lassilan Armain aika puhuttelee seesteisyydellään Pertti Lassila: Armain aika. Teos 2015. 148 s. Uskallanpa väittää, että jos nauttii Antti Hyryn proosasta, nauttii myös Pertti Lassilan viime syksyn Finlandia-ehdokkaasta, pienoisromaanista Armain aika . Hyry tulee mieleen niin romaanin kielestä ja tyylistä kuin kertojan  tavasta tarkastella maailmaa ja elämää. Jopa lauserytmi on kuin Hyryä lukisi: Yöllä oli satanut, sen huomasi märästä maasta ja pisaroista koivunlehdillä. Taivaan pilvipeitossa näkyi paikoin vaaleampia kohtia, jotka taas tummuivat, kun tuuli ajoi pilviä mereltä metsän taakse. Se heilutti mäntyjen oksia, ilmassa kahisi, ja käpy putosi talon katolle, kieri sieltä ja lennähti portaalle pojan eteen. Ilmassa oli viileää, kuului tuuli puissa, jota kohta ei huomannut kuin se olisi ollut äänettämyyttä. Näin ei ole ennen ollut, ja tuuli on puhaltanut ilman uudeksi. Lassilan romaanin henkilöillä o...