Kirjareppu

10. marraskuuta 2018 Tarkkailen, muistan ja uneksin Claes Andersson kritiikki puree mutta elämänasenne on lempeä Claes Andersson: Maanalainen näkötorni (Det underjordiska utsiktstornet). Suom. Jyrki Kiiskinen. WSOY 2018. 62 s. - - Kirjailijalle on tärkeää jättää kirjoittamatta / Lukijalle on tärkeää lukea sekin / mikä on rivien välissä / On tärkeää että kirjailija jättää pois sen / mikä käy muutenkin ilmi /  Niin kuin kirjailijan täytyy ymmärtää mitä lukija tietää / muttei ehkä halua tietää Näin Claes Andersson (s. 1937) miettii kirjailijantyötään uudessa runokokoelmassaan Maanalainen näkötorni. Psykiatrin- ja poliitikontyönsä ohella Andersson on julkaisut hämmästyttävän määrän tieto- ja kaunokirjallisuutta ja ehtinyt esiintymään jazzpianistinakin monenlaisissa tilaisuuksissa ja kokoonpanoissa. Andersson on siis maailmaa monelta kantilta seurannut lyyrikko. Voisi kuvitella, että rivien välejä eli sanomatta jätettyä on vaikea lukea, mutt...

8. toukokuuta 2017 Kuvarunoja seikkailumielisille Jyrki Heikkisen Hietasalo on kiireettömän leiripaikka Jyrki Heikkinen (teksti ja kuvat): Hietasalo. Poesia 2017. 160 s. Pitkän linjan sarjakuvataiteilijalta ja runoilijalta  Jyrki Heikkiseltä  (s. 1958) on vastikään ilmestynyt kolmas kuvaa ja runoa yhdistävä teos Hietasalo.  Heikkisen kahteen aiempaan kuvarunoteokseen Kiitosvirret+ylistyslaulut (2008) ja Apua on tulossa (2010) tutustunut huomaa heti, että taiteilija on kaatanut ympäriltään lisää aitoja. Savolainen surrealisti on siivonnut kuvistaan lähes kaiken esittävyyden ja antautunut pääosin abstraktille ilmaisulle. Mustavalkoisen piirroskuvituksen väleihin, tiloihin, putkistoihin ja sokkeloihin kirjoitetut tekstit ovat osa visuaalista vaikutelmaa. Niiden asemoinnista johtuu, että lukeminen ja samalla sivun ja aukeaman katsominen saattaa välistä onnistua vain kirjaa kääntelemällä. Olkoon niin. Kun perinteinen riviltä riville siirtyminen häiriintyy ja ...