Kirjareppu

10. marraskuuta 2018 Tarkkailen, muistan ja uneksin Claes Andersson kritiikki puree mutta elämänasenne on lempeä Claes Andersson: Maanalainen näkötorni (Det underjordiska utsiktstornet). Suom. Jyrki Kiiskinen. WSOY 2018. 62 s. - - Kirjailijalle on tärkeää jättää kirjoittamatta / Lukijalle on tärkeää lukea sekin / mikä on rivien välissä / On tärkeää että kirjailija jättää pois sen / mikä käy muutenkin ilmi /  Niin kuin kirjailijan täytyy ymmärtää mitä lukija tietää / muttei ehkä halua tietää Näin Claes Andersson (s. 1937) miettii kirjailijantyötään uudessa runokokoelmassaan Maanalainen näkötorni. Psykiatrin- ja poliitikontyönsä ohella Andersson on julkaisut hämmästyttävän määrän tieto- ja kaunokirjallisuutta ja ehtinyt esiintymään jazzpianistinakin monenlaisissa tilaisuuksissa ja kokoonpanoissa. Andersson on siis maailmaa monelta kantilta seurannut lyyrikko. Voisi kuvitella, että rivien välejä eli sanomatta jätettyä on vaikea lukea, mutt...

28. elokuuta 2018 Isä, moon ny täälä Peter Sandströmin pohdinnoissa pyykkinarullakin on paljon kerrottavaa Peter Sandström: Äiti marraskuu. Kahdeksan pohdintoa (Mamma november. Åtta betraktelser). Suom. Outi Menna. Schildts & Söderströms 2018. 215 s. Peter Sandströmin (s. 1963) jokainen suomennettu teos on ollut minulle suuri ilon aihe. Novellikokoelma Sinulle joka et ole täällä ilmestyi suomeksi 2012 ja romaanit V alkea kuulas ja Runeberg-palkinnon saanut  Laudatur 2014 ja 2016. Vastikään julkaistu  Äiti marraskuu  sisältää novellistisia pohdintoja tai pohdiskelevia novelleja, miten vain, kirjan kertojan läheisten elämästä ja samalla kertojan omastakin elämästä ja on jälleen salaperäinen, askarruttava ja riemastuttava lukukokemus. Kokoelman kahdeksassa pohdinnossa kertojana on kuten ennenkin fiktioon itsensä häivyttävä kirjailija Peter Sandström, ja autobiografinen linja jatkuu muutoinkin. Tapahtumat sijoittuvat edelleen Uudenkaarlepyyn ja Tu...

28. tammikuuta 2018 Jokaisella meistä oma kuplansa Olavi Koistisen novellien sankarit ovat tavallisempia kuin alkuun huomaakaan Olavi Koistinen: Mies joka laski miljardiin. Novelleja. Kosmos 2017. 216 s. Olavi Koistisen (s. 1977) esikoiskokoelma Mies joka laski miljardiin on ehdolla Runeberg-palkinnolle, ja siksikin sen novelleihin tarttuu suurin odotuksin. Kirjoittajana Koistinen on verraton. Hänen kielentaitojaan on pakko ihailla, avoin novellimuoto toimii hyvin, ja kuvatut tilanteet piirtyvät näkyville hullunkurisen herkullisina. Koistisen kymmenen novellin kokoelmaa lukee siis lystikseen. Mutta jos novelleista etsii jotain syvällisempää tai pysyvämmin mieleenjäävää, semmoista en oikein löydä, ellei sellaiseksi lueta absurdia kokonaiskuvaa digitalisoituvasta yhteiskunnasta ja sen rattaistoissa parhaansa yrittävistä ihmispoloista. Novellit kertovat nykyajan pojista ja miehistä, joiden ihmissuhteissa jokin määttää. Kontakteja pitäisi olla, mutta yhteyden saant...

15. syyskuuta 2016 Huumorilla mennään kovaa ja kauas Mikko-Pekka Heikkinen ja Miika Nousiainen kirjoittavat vakavistakin asioista valloittavaa viihdettä Mikko-Pekka Heikkinen: Poromafia. Johnny Kniga 2016. 382 s. Miika Nousiainen: Juurihoito. Otava 2016. 334 s. Mikko-Pekka Heikkisen uuden kirjan  Poromafia  takakansi mainostaa, että tarjolla on romaani perheestä .   Miika Nousiaisen  romaanin Juurihoito luonnehdinnaksi sopisi hyvin romaani suvusta . Molemmille kirjailijoille uusin teos on neljäs. Lapin kuvaajaksi profiloitunut Mikko-Pekka Heikkinen remeltää tällä kertaa Utsjoella, Suomen pohjoisimmassa kunnassa. Miika Nousiainen ottaa kyllä vauhtia Suomesta mutta päätyy lopulta toiselle puolelle maapalloa. Etniset vähemmistöt näyttävät olevan kummallekin miehelle sydämenasia. Nimi jo paljastaa Heikkisen Poromafian lajityypin. Mafian maailmassa ja ehdoilla eletään, vaikka Utsjoella ollaan. Nousiaisen Juurihoito on nimenä monimerkityks...