Puutarhavuosi 2022

Pitkästä aikaa ajattelin näin joulukuun hämärässä illassa postailla ja omatoimisesti tarttua haasteeseen, jonka Hiidenkiven puutarhassa-blogin Minna on aikanaan aloittanut. Tuntui siltä että nyt olisi mukava hetki hengähtää ja muistella mennyttä puutarhakesää. :) 

Tunnustan, että syksyn tullen kun sain viimeiset sadonkorjuupuuhat niin sanotusti purkkiin, olo oli hieman väsähtänyt ja se yksi hetki kun ihan kaikki daaliat paleltuivat kerralla harsoista huolimatta, masensi. Tiesin että paljon oli siivottavaa edessä eikä ihan vielä olisi halunnut laittaa pihaa talvikuntoon. Nyt kun on taas aikaa kulunut ja joulukuu kolkuttelee ovella, huomaan että ajatukset jaksavat taas jo kääntyä seuraavaan kevääseen ja minulla sen odotus alkaa aina heti uudenvuodenaaton jälkeen. Kun tammikuun ensimmäinen päivä koittaa, olen siivonnut kodista pois kaiken joulutunnelmoinnin ja kevään odotus alkaa. 

1. Mitä sellaista teit puutarhassa, mitä et ole koskaan ennen kokeillut?

a. Suunnittelua / Suunnitelmissa pysymistä
b. Laiskottelua / Hullun lailla ahkerointia
c. Kasvattaa hyötykasveja / koristekasveja
d. Betonitöitä / Romutaidetta / Kierrätystä

Suunnitelmissa pysyminen on minulle vaikeaa kun muutan mieltäni joskus vähän turhankin usein. Nyt kuitenkin melko laajan lavatarhan ja oman sadonkorjuun myötä on ihan pakko tehdä suunnitelmia että pystyn laskemaan paljonko saan mitä minnekin istutettua. Kuvaan myös puutarhan kasveja jonkin verran työkseni juttuja varten, joten pitää olla myös selvillä itselle että mistä kasveista voisi jotain kirjoittaa ja minkälaisia kasviyhdistelmiä haluaa saada aikaiseksi. Toki monesti suunnitelmat menee uusiksi jos joku kasvi ei vaikkapa idä tai jos tulee vastaavasti liikaa taimia jotka on pakko johonkin vielä tunkea. :D

2. Pysyitkö viime talvena tekemissäsi puutarhasuunnitelmissa?

a. Tarkasti
b. Ai missä?
c. Suunnilleen kyllä
d. Hmm... *viheltelyä*... "suunnilleen"...

Suunnitelmat tuppaa joskus laajentumaan, mutta suunnilleen juu. ;)

3.Tuliko puutarhaasi kesän aikana uusia kasveja?

a. Ei
b. Yksi
c. Muutamia
d. Autolastillinen... eikun kaksi... eikun...

Syksyllä suojaverkkojen kanssa tuskaillessani tein laskutoimitusta ja jotenkin kummasti tuli istutettua kesän aikana 11 hedelmäpuuta sen seurauksena että keväällä sekosin täysin ’Laatokan Helmi’ -luumupuiden kukinnasta, joka oli ylenpalttinen, eeppinen, tuoksuva...ja tapahtui ensimmäistä kertaa tässä laajuudessa 7 vuoden odottelun jälkeen (kuvassa yllä). Erehdyin vielä fiilistelemään samaan aikaan jossain Pinterestissä kuvia suurista kriikunatarhoista täydessä kukassa. Yksi kuva etenkin pysähdytti: se oli kuva englantilaisesta kriikunatarhasta jossa kiviaidan takaa kohosivat vanhojen puiden hieman käkkyräiset rungot ja niiden yllä lepäävä puhtaanvalkoinen kukkapilvi. Ajattelin, jospa vielä vaikka 30-40 vuoden päästä näkisin sellaiset omalla pihallani. Jos uskallat, kannattaa kurkata tätä paikkaa Herefordshiressa. Wau...

Kesäkuun alku. Oikealla puolella uudet keväällä istutetut kriikunapuut. Kaivoin alueelta kasan vanhoja ja hieman huonoja kuunliljoja toisaalle, sihtasin rikkaruohon juurakoita pois ja paransin maata. Siirtelin polun reunuskasveiksi itsestään siemenestä kasvaneita kultatyräkin taimia ja jaoin ruusujuuria. Vasemmalla puolella kuunliljakuja sinnittelee vaikka sieltä oli minun tietämättäni juurakoita syöty.

Puut ottavat oman aikansa kasvaa, joten päälle tuli jonkinlainen kiireellinen kriisi ja silti toiveikas visio oman pihan pienestä hedelmätarhasta. Kaivamiseksihan se sitten meni. Ensimmäisenä muuttivat paikalle keltakriikunat ’Voitto’ ja ’Vilma’, sitten ’Kuokkala’ ja ’Siivosen keltaluumu’. Viime syksynä istutettu ’Podarok’ -kirsikkaluumu oli selvinnyt talvesta ja alkoi jo kukkiakin joten sille piti hommata kaveri. Ai katsos, mikä tämä on? ’Harmonja’ -luumu josta en ollut aiemmin kuullutkaan. ’Euraziakin’ vaikutti kestävältä... 

Tällä kohdalla oli pari rikkaruohottunutta kivistä rakennettua kohopenkkiä. Kivet siirtyivät oikealla näkyvän kivimuurin yhtä väliä paikkaamaan. Tähän tuli perusparannusta (useampi kuorma maatunutta hevonlanta-kompostisekoitusta) ja tosiaan biohiiltä kun paikka on ollut tosi kuiva. Siinä kasvaa nyt yksi kirsikkaluumu ja pari ’Latvian matala’ kirsikkaa, joka on oma lempparini ja hieman makeampi lajike.

Keväällä paljastui jänisten tekemät tuhot perheemme mökillä, joten siellä omenapuut oli menetetty (verkoista huolimatta). Kaivoin sitten pihalleni vielä paikat ’Antonovkalle’, ’Sokerimironille’, yhdelle päärynäomenalle ja ’Huvitukselle’. Tässä vaiheessa joku selväjärkinen voi kysyä: "mitä niinkuin meinaat sitten lopulta tehdä niillä kaikilla hedelmillä?". Se on ihan hyvä kysymys... Jatkan sen asian pohdiskelua tulevana talvena, samalla kun haaveilen kukkapilvistä. ;) Laatokan Helmistä keitetty luumuhillo on muuten superhyvää. Ehkä parasta hilloa ikinä. 

Varoittava esimerkki: tuore rusakon kuolaama jälki ’Kuokkala’ -luumupuun rungossa kesäkuussa 2.6. eli silloinkaan ei vielä uskalla suojaverkkoja poistaa. Saatan ensi vuonna olla laiska ja jättää kaikille 41 suojattavalle puulle verkot paikoilleen koko kesäksi. Eihän ne mitään kauniita ole, mutta onpahan yksi iso työvaihe vähemmän. 

Punaisen paronin ilahduttavat kukkanuput jäivät lyhyeksi iloksi...

4. Menetitkö kasveja?

a. En. Kasvatan vain luotettavia kasveja ja varjelen niitä suurimpina aarteinani.
b. Joskus tulee talvituhoja, joskus kesätuhoja. Joka vuosi vähintään yksi kasveista toteaa viihtyvänsä paremmin jonkun toisen puutarhassa. Suurin osa kuitenkin selviää puutarhassani.
c. Olen innostunut vyöhykkeiden venytyksestä ja haluan kokeilla aina jotain uutta ja eksoottista. Tuhoja tulee väistämättä.
d. Älä edes kysy, kuinka monta!

Iloitsin että kirsikkaluumu ’Punainen Paroni’ oli selvinnyt talvesta. Sitten kesällä tapahtui jotain... Koko puu vain kuivui pystyyn vaikka roudasin sille vettä selkä vääränä. Sitten se alkoi kasvattaa juurivesoja, jotka selvästi olivat ihan jotain muuta puuta, eli vartetuskohdan alapuolelta. Ajattelin ensin että puu kuivui hellejakson aikana kun on niin paahteisella paikalla. Juuri nyt kyllä aloin miettimään että kuolinsyy saattaakin olla myyrien tekosia. Samalta alueelta meni syyssahramit ilmeisesti myyrän poskeen nyt syksyllä, joten jännäksi menee mitä alueella on ensi keväänä jäljellä. Samaisella paikalla on myös suuri osa hedelmäpuista, joten ehkä joudunkin sitten keväällä tarkastelemaan tilannetta lähemmin. 

Samalla alueella on myös tulppaani-/narsissiniitty. Mielenkiintoista nähdä nouseeko näistä kukista mitään ensi keväällä.

5. Mitä sellaista haluaisit puutarhaasi, mitä et ole vielä(kään) saanut?

Sellainen 10m² mustarunkoinen lasikasvihuone olisi ihan kiva... Pikkuisessa tila loppuu kesken ja muovihuone on jo parhaat päivänsä nähnyt. Ehkä jonain päivänä... :)

Pastelliset daalialempparit ’Cafe au Lait’ ja ’Wizard of Oz’. Tunnustan, tein tänään juuri ensimmäisen daalioiden ennakkotilauksen kun oli pari sellaista uutta erikoisempaa herkkua, jotka oli ihan pakko saada ensi kesäksi.

6. Mikä asia viime puutarhakaudelta tulee aina muistuttamaan sinua kesästä 2022?

a. Sää
b. Kukkaloisto
c. Joku muu. Mikä?

Ehdottomasti daalioiden kukinta. Tämä kesä oli täysin daalioiden värittämä. Vihdoinkin olen saanut ne onnistumaan kun saavat kasvaa lavassa. Ruukussa ja avomaalla ne kuivuvat liikaa. Cafe au Lait -sarjan jättikukkaisia lautasdaalioita oli useampaakin eri sävyä. Tykkään niitä aivan hulluna ja koko kesän ne toivat iloa myös maljakossa. Mukulajuurakot odottavat taas entistä suurempina vintillä ensi kevättä.

’Seattle’ -daaliat elokuun lopun iltahämärissä...

7. Mikä oli suurin saavutuksesi puutarhassa viime vuonna?

Ehkä nuo edellä mainitut daaliat ja kohtuullisen hyvä perunasato. 

8. Mikä oli paras ostoksesi/hankintasi?

Jos puhutaan käytännön asioista niin akkuruohonleikkuri toi suurta luksusta arkeen ja teki ruohonleikkuusta jopa hauskaa. Kone on ihan Tokmannilta hankittu mutta yhdellä latauskerralla sain koko pihan nurmialueen leikattua. Sitä on niin kevyt työntää ja ääni on hiljainen. Ei enää bensakoneen kanssa nykimistä ja kiroilua. :D

9. Tuliko tehtyä virhehankintoja?

a. Ei, on vain erilaisia kokeiluja!
b. Ehkä...
c. Aivan liian monta!
d. Virhe? Mitä? Minullako?! Eeei suinkaan...!

Kasvit eivät ole koskaan virhehenkitoja, ei tietenkään... ;) Kadun kyllä vielä sitä vuosien takaista muovisen kasvihuoneen hankintaa. Se pettymys kalvaa vuosi toisensa jälkeen ja vuosi vuodelta se romukasa leviää paikalleen entisestään - eikä ole todellakaan mikään kaunistus.

10. Mikä kasvi yllätti sinut positiivisesti?

Luumupuiden lisäksi pionit kukkivat runsaasti. Hyötytarhan puolella ’Mozart’ -perunaa pistin ensimmäistä kertaa lavaan kasvamaan. Se on aina varma sadontuottaja vähän huonommallakin avomaalla, mutta nyt uusi lava jossa oli reippaasti multaa ja lantaa oli sanalla sanoen kasvustoltaan holtiton ja perunoiden koko suorastaan järkytti. Niitä oli kyllä kieltämättä hauskaa kaivaa ylös. :D 10 litran ämpäriin ei kovin montaa jättipottua mahtunut.

Mozart-perunoiden varret. Takavasemmalla siintää maa-artisokkaa. Tuossa kahden lavan välissä on polku, mutta se niinsanotusti kasvoi väliaikaisesti umpeen.

11. Mikä kasvi oli suurin pettymyksesi?

Olen lähinnä itseeni pettynyt että en ole saanut vieläkään pihalleni sopivaa paikkaa tehtyä missä erilaiset syysasterit viihtyisivät, koska rakastan niitä kovasti. Jos ovat keväällä vielä hengissä, kokeilen ryhmittää ne yhteen paikkaan jossa olisi kosteampaa ja pistän joukkoon vielä biohiiltä. 

Taaempana näkyvälle muotolava-alueelle rakennettiin keväällä 4 uutta lavaa. Siellä kasvoi perunaa, porkkanaa, fenkolia ja pörriäisille kesäkukkia.

12. Mihin käytit suurimman osan puutarhabudjetistasi?

a. Kasveihin
b. Kiviin / Kiveyksiin
c. Pihan rakenteisiin, perustuksiin, toimintoihin...
d. Puutarhamatkailuun

Kasveihin kyllä. Tosin yksi kuormallinen kivituhkaa tuli myös hankittua, jotta sain talon edustan vihdoinkin tasoitettua ja osa meni yllä olevan kuvan lavatarhan laajennuksen käytäviin. 

Poluillekin riitti jonkin verran kivituhkaa että sai uuden ohuen kerroksen levitettyä. Alla kuvassa "cottage gardenin" perenna-alue, jossa kukassa tässä lemmikit ja ’Salmon Impression’ -tulppaanit. Oikealla kukkii maltillisesti rautatienomenapuu. Se on jo vanha ja se siirrettiin huonokuntoisena toisesta paikasta pihalta noin 4-5 vuotta sitten. Siirrosta järkyttyneenä se alkoi seuraavana keväänä kukkia ylenpalttisesti, mikä johtui ihan kyllä stressistä. Jos omenapuun juurialuetta häiritään niin se lisää kukintaa. Se kantoi aivan liikaa hedelmää, sitten piti välivuoden ja paranteli stressiään pari vuotta. Sitten siihen iski myös omenarupi.

13. Mitä opit?

Biohiilen tehon. Puut joiden juurialueelle lisäsin sitä istutuksen yhteydessä olivat selvästi reippaampia kuin muut. Auttaa etenkin kuivalla paikalla.

14. Odotatko tulevaa/alkanutta kasvukautta...

a. Suurin suunnitelmin?
b. Kunnianhimoisin odotuksin?
c. Kauhunsekaisin tuntein?
d. Into pinkeänä ja sormet syyhyten?

Sama jokavuotinen into alkaa taas nostaa päätään, kunhan saa vielä vähän nukkua talviunta alle että työmotivaatio taas herää. Parin kuukauden päästä taas ajattelee että toukokuu ei voi tulla liian nopeasti. Lievä kauhunsekainen tunne kyllä tuli nyt kun tämän postauksen myötä ryhdyin miettimään mitä siellä hedelmäpuiden juurialueella mahtaa tapahtua... 

Haasteen säännöt:

Haasteen aloitti Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista, josta sen myös itselleni nyt omatoimisesti nappasin. Monet blogiystäväni ovat tähän jo osallistuneet, joten en nyt erikseen kutsu ketään, mutta toisaalta haastan ihan kaikki halukkaat mukaan tarttumaan haasteeseen ja muistelemaan mennyttä kesää. :)

Loppuun tietysti kuva Agentti Aapelista chillaamassa verannalla heinäkuun lopulla. Juuri nyt herra keskittyy joulukalenterin luukkujen availuun ja normaaliin kissahepulointiin. Ehkä viikonloppuna tuon vintiltä valkoisen tekokuusen niin on taas lisää ohjelmaa pallojen pyörittelyssä. ;) 

Romppalan puutarhavuosi 2019 hyötytarhassa

Hyötytarhan vuosi 2019

Sitä vuosi 2019 on todellakin ollut - puutarhan vuosi. Keväällä suuressa ilmasto- ja ympäristöahdistuksessani (ja katseltuani kaikki talvi-illat YouTubesta erinäisiä kotivaraan, omavaraisuuteen ja hyötyviljelyyn liittyviä videoita) päätin keskittyä täysillä hyvötyviljelyyn ajatuksella "viljele kuin henkesi riippuisi siitä". Okei, ehkä hieman dramaattisesti ilmaistu mutta kuvaa syvimpiä tuntemuksiani - eikä sitä kasvatusvimmaa joka sisimmässä kyti voinut estää. Se oli purkautumisvaiheessa jo ennen toukokuuta. Onneksi lavatarhaan ei tarvinut kuin heittää siemenet, perunat sekä istukassipulit ja odotella kasvua. Satoa tulikin ihan kiitettävästi. Avomaalla kasvimaan luonti alkoi ja se vienee vielä useamman vuoden aikaa että muheva kasvualusta syntyy. Toki ei sieltäkään tyhjin käsin lähdetty. Kesän kohokohtia joka päivä oli ruokatarpeiden poimiminen lavoista. Kori käteen ja yltäkylläinen vihreä "tuoretiski" odotti muutaman askeleen päässä. 

Salaatteja tuli mussutettua kesän aikana varmaankin kilotolkulla, samoin sipulinvarsia, retiisejä, tomaatteja ja kasvihuonekurkkuja. Keväällä kun söi ensimmäiset kunnon satsit vihreää, tuntui kuinka koko keho olisi saanut virtapiikin ja sillä hetkellä kyllä oivalsi kuinka tärkeää tuoreen raakaravinnon saanti on pitkän talven jälkeen. Toki talvellakin tulee syötyä kaupan salaattia ja tomaatteja mutta ei niissä vaan ole samaa "ytyä". Tuoretta tilliä ja persiljaa tuli myös laitettua ruokaan kuin ruokaan. Ikävä on jo uusia perunoita, ‘Lollo Rossaa‘ ja kähäräsinappia...

Laskin että ahkeralle salaatinsyöjälle tässä tulee kyllä valtava säästö ja myös toki pienennys muovijätteen määrässä. Oletetaan että jos joka päivä ostaisi pussillisen salaattia joka maksaa noin euron, muutaman neliömetrin alalta keräsin salaattia aina toukokuun puolesta välistä pitkälle syyskuuhun kulhollisen joka ikinen päivä, se tekisi noin 130 pss salaattia. Salaatissa oli tietty myös seassa yrttejä, sipulinvartta, pinaattia ym. joten säästö varmasti vielä suurempi. Kylvin salaatit tiheään ja keräsin aina suurimmat reunalehdet sieltä täältä, jolloin kasvi jatkoi loputonta kasvuaan. Isoista lavoista sidesalaattikerät keräsin tosin kokonaisina sitten loppukesällä.

Muistoissa ovat ihanat kesälounaat, uudet perunat ja melko vihreät salaatti-illalliset... ;-) Ensi kesänä kasvatan perunoista vain Solistia, Annabelleä ja syksyksi Mozartia, joka on suuri suloisen kaunis myöhäinen punakuorinen peruna. Se kasvoi itsekseen vailla mitään hoitoa tai kastelua avomaalla. Vierellä kasvoi Solistia ja Siikliä joista molemmista tuli aivan surkea sato avomaalla. Lavoissa niistä tuli paljon satoa ja suuria puhtaita perunoita. Tulin siis tulokseen että vain Mozart päätyy ensi kesänä kasvimaahan ja kaikki varhaisperunat lavoihin.

Ämpärillinen kauniita Mozarteja myöhäissyksyllä. Ovat kuulema hyviä uuniperunana mutta itse en tullut sitä valmistustapaa vielä kokeilleeksi.

Monilta löytyy kännykästä kuvia sukulaislapsista, itsestä tai lemmikeistä mutta minulla suurin osa taitaa olla (tietty Mimman kuvien ohella) vihanneskulhollisia muodossa jos toisessa. :-D

Tämäkin ‘Little Gem‘ -yksilö on näköjään pitänyt ihan erikseen suurella viherpiipertäjän ylpeydellä ikuistaa. Ilmeisesti se oli erityisen hieno?

Kesän paras mansikka oli ilmeisesti tämä (ihme, kerrankin ei ole multaa kynsien alla).

Keväällä istutin lisää marjapensaita kaikkialle minne pystyin ja sain ensimmäiset maistiaiset ‘Pohjan Jätti‘ -pensaasta. Tavoitteenani on ollut ujuttaa satokasveja koristekasvien joukkoon "edible landscaping" -hengessä ja vuoden 2019 aikana kaikkiaan istutinkin 4 viherherukkaa, 5 mustaherukkaa, 6 karviaista, 2 vadelmaa, kokeeksi yhden mesivadelman ja yhden mansikkavadelman, 2 luumupuuta, 5 kirsikkapuuta ja ‘Pekka‘ omenapuun sekä 2 marjapihlajaa. Säästin koko viime talven keväisiä taimihankintoja varten ja paras varmaan aloittaa sama homma nyt. Talvet kaurapuurolla niin kesä menee sadonkorjuussa. ;-)

Pinaattiakin löytyy vielä pakkasesta...

Yrttejä keräsin korikaupalla kuivumaan joten niitä on talven tarpeiksi ja varmaan ylikin. Lähinnä tilliä, persiljaa ja oreganoa kun muille olen hieman allerginen (tai en muuten vain tykkää mausta esim. korianteri - hyi).

Rapeat herneet ja pitkät pavut maistuivat. Papuja pakastin jonkin verran kun taittoherneitä tuli tuoreeltaan syötyä aika paljon ja ne kukkivat syksyllä vielä uudelleen.

Tomaatti ja kasvihuonekurkkuvillitys iski nyt toden teolla kun kerrankin meni esikasvatus niinsanotusti putkeen. Tällä vyöhykkeellä ja näissä olosuhteissa missä kasvatan, en aloita tomaattien esikasvatusta ennen huhtikuun puolta väliä vaikka kasvivalot onkin. Taimet ehtivät venähtää aivan liian pitkisi ja jos tulee viileä kevät, se on täysi katastrofi ja energian hukkaa. Sen totesin toissakeväänä kun kylvin tomaatit maaliskuussa ja honteloita metrin pituisia taimia pääsin istuttamaan kasvihuoneeseen vasta kesäkuun puolessa välissä. Aion pitäytyä myös kompakteissa amppeli- ja parveketomaattilajikkeissa jotka tuottavat paljon makeaa satoa pienessä tilassa.

Tosin näitä ‘Sweet Aperitif‘ -kirsikkatomaatteja kasvatan kyllä ensi kesänäkin. Niin ihanan ylimakeita ne olivat. Suurimman osan taimista kasvatin siemenestä paria amppelia ja yhtä herkullista ‘Dasher‘ -taatelitomaattia lukuunottamatta. Surkean pieni 5m² lasihuoneeni oli ääriään myötäen täynnä. Isossa muovihuoneessa ei tunnu mikään oikein kasvavan. Se on liian puolivarjossa ja ehkä kennomuovin UV-suodatin tai jokin muu syy tekee siitä huonon koska siellä ei mikään tunnu kasvavan ja taimetkin jäävät honteloiksi. :-(

Keväällä istutettu ‘Pekka‘ teki maistiaisen - ei huono. ;-) Tiedän, nuoresta puusta olisi pitänyt ottaa raakileet pois että jaksaa juurtua kunnolla mutta en vaan raaskinut. Halusin tätä omenaa liian paljon, siitä tuli upean punainen ja herkullinen. Olisi tullut vieläkin tummempi mutta piti poimia pakkasen alta.

Tästä tuli sen verran pitkä hyötytarhaa koskeva jaaritus että teen ehkä vielä toisen vuosikoosteen koristekasvien osalta koska silläkin puolella tuli joitakin kivoja yllätyksiä ja kukintoja. Päätän postauksen loppusyksyn tunnelmiin. Kasvihuoneen vierusta on ollut sotkuinen ongemapaikka jossa ei menestynyt muuta kuin lemmikki ja rikkaruohot, joten syksyllä isän kanssa rakensimme uuden lavan ensi vuodeksi sipuleita varten. Syksyn poistomyynnistä löysin myös yhden Palram-minikasvihuoneen lisää kokoelmiini. Nämä ovat ihan parhaita jos haluaa aikaista satoa. Tässä on hyvä aurinkoinen paikka. 

Ison lavan kasvualustaksi sai kätevästi kipattua kaikki haravoidut syksyn lehdet pihalta ja sekaan tuoretta hevosenlantaa. Keväällä pinnalle vielä kerros mustaa multaa ja istukassipuleita. Pyrin että saisin sipulisadon määrän kasvatettua niin että riittäisivät hyvin vielä pitkälle talveen asti. Eli tuplaus viime kesän satoon.

 

Hyötytarha - edes pieni sellainen - on ihana kiitollisuutta tuottava asia, joka saa ihmisen arvostamaan puhdasta ruoantuotantoa entisestään. Puhumattakaan työpanoksesta ja energiasta, jota ruoan kasvatukseen menee. Makuelämykset ja onnistumisen ilo olivat pinnalla viime kesänä. Tiedän toki että aina ei mene satovuodet putkeen mutta se on osa luonnon kanssa elämistä. Vuosi 2019 oli onneksi innostavan palkitseva. Oman puutarhan satokasvien lajikevalinnoissakin tapahtuu taas hienosäätöä, joka on tärkeä osa koko puutarhaharrastuksen hienoutta ja seikkailua makuelämysten maailmassa. Uutta satokautta odotellessa...

Nautinnollista uutta vuotta 2020!

Koti vai viidakko?

Se tunne, kun alkaa miettimään että lähtikö tänä vuonna siemenkylvöt hieman lapasesta.  Loputon viidakko laajentuu huoneesta toiseen. Jos joku kurkistaisi ikkunasta sisään, ei sieltä muuta näkyisi kuin pelkkää vihreää.

Malabarinpinaatit malttavat vielä mielensä ja ovat melko hillittykasvuisia. Toisaalta jos niille laittaisi köynnöskepit, varmaan kasvu räjähtäisi heti. Olen monesti huomannut että köynnöskasvi kyllä vaistoaa kun tuki on lähellä, silloin alkaa kova kasvuvauhti.

Tomaatteja pukkaa joka suunnalta. Luulin jo aluksi että mitkään näistä eivät idä. Onneksi en ehtinyt sentään uutta satsia kylvää. Eiköhän nämä 25 tainta riitä alkajaisiksi...

Koska minulla on kasvamassa vain kolmea eri lajiketta, vihreä Green Zebra, punainen Supersweet 100 ja keltainen Udi, merkkasin taimet helposti vain eri värisillä tikuilla koulimisvaiheessa. Olen käyttänyt samaa systeemiä monien muidenkin kasvien kanssa jotka tunnistaa muuten helposti, mutta joiden eri väriset lajikkeet haluaa pitää erossa toisistaan ja aikoo istuttaa tietyt kukat tietyille paikoille väriensä mukaan. Etenkin kasvihuoneen kevätkaaoksessa kouliessa voi monesti taimet mennä sekaisin. Joskus käytän ihan puolitettuja grillitikkuja joiden päät dippaan väriin. Esimerkiksi jos vaikkapa auringonkukkia on samaan aikaan kasvamassa mustaa, punaista ja keltaista. Huomattavasti nopeampi systeemi kuin pienten lappujen ja taimikylttien väsääminen kymmenille taimille.

Vielä kun nämä saisi kaikki pidettyä hyvässä kunnossa kevääseen asti. Tsiniat ovat kohta kukassa. Jos olisin järkevä, katkoisin nuput pois ja antaisin taimen haarottua, mutta kun en millään raaski vielä leikata. Sitten kun nuput avautuvat, pätkäisen ne maljakkoon. Ne olisivat pärjänneet huomattavasti lyhyemmällä esikasvatuksella. Toisen satsin voisi vielä kylvää jos vain tila kotona riittäisi. Kohta täytyy varmaan laajentaa kasvatuksia vielä makuuhuoneenkin puolelle...

Aurinkoisia päiviä ja kevättuulen lämpöä jo odotellen...

Linda

Terveisiä työmaalta :)

 

...vai pitäisikö sanoa leikkikentältä? Niin piristävää tuo maan tonkiminen on, että tuntuu siltä kuin imisin jotain energiaa itseeni mullasta ja kivistä aina niitä koskettaessa. Mikä vain muutama viikko sitten oli vielä villiä herukkapensasta ja rikkaruohoa, alkaa nyt olla tärkeä osa puutarhaa. Suuri kallionjärkäle otti päähän aluksi kun lapio siihen pisti, mutta nyt se on alueen ihanin ja persoonallisin juttu - pientä sammalmätästä lukuunottamatta puhtaaksi pesty ja harjattu. Sanomalehtikerroksella pohjustettu ja kivituhkalla päällystetty kulkuväylä muistuttaa kauempaa katsottuna puroa joka soljuu luontevasti kivijärkäleen ympärillä. Aikanaan sen reunat peittyvät pehmeästi kasveista. Multapaikat ammottavat vielä tyhjyyttään, mutta näkymää katsoessa tulee syvä mielenrauha ja samalla innostus mitä kaikkea sinne voikaan kuvitella pikkuhiljaa laittavansa.

Ulkotakan ympäristökin siistiytyi. Vuosien saatossa se oli päässyt hieman villiintymään. Betonilaattoja ladottiin reunoille ja ne toimivat hyvinä istuimina jos vaikka perheen kanssa kokoonnumme siihen paistamaan makkaraa. Useimmiten kuitenkin ollaan tehty takassa loimulohta joka on maailman parasta salaatin kera. Vaikka viitapihlaja-angervotkin ovat jo hieman punertuneet ja tuulen mukana tuntuu syksyn kuiskaus, odotan innolla juuri sellaisia syyspäiviä jolloin takassa palaa tuli, multaan upotetaan kevään kukkasipuliloisto ja lehdet haravoidaan kasalle kompostiin, muuttumaan muhevaksi maanparannusaineeksi...

Odotus

Puutarhassa kukkii siellä täällä, mutta toisaalta vallitsee tietynlainen odotus. Tuoksuherneet venyvät pituutta ja ovat jo kaariportin yläpäässä mutta kukat ovat vielä tiiviisti nupulla. Pioniunikkoryppäät loistavat rehevää vihreyttään, mutta nuput pullistuvat pikkuhiljaa, samoin kellohyasinteilla ja tuoksumiekkaliljoilla. Päivänsinit rönsyilevät ruukuissaan, mutta vielä ei ole näkyvissä kukkia. Toisaalta on ihanaa tietää että toivon mukaan elokuun puolella alkaa ihana kukkaloisto. Liljat ovat auenneet ja niitä olen ihaillut. Ostin vain muutaman viime kesänä ruukkuistutuksiin, mutta niin kovasti olen tykästynyt tähän aasialaiseen 'Netty's Pride' hybridililjaan että taidan ensi keväänä hankkia niitä lisää ja istutella vähän joka paikkaan. Matalat vaaleanpunaiset liljat ovat vasta nupullaan.

Liljojen lähellä rautaportin takaa kurkistaa myös pieni mutta metrin korkuiseksi venähtänyt herkkä keijuängelmä joka on melko suloinen kaikessa pienuudessaan. Se olisi kukkinut jo aiemmin, mutta rankkasade katkoi ensimmäiset nuput.

Kosmoskukat ovat aloittaneet kukintansa ja uusia avautuu pikkuhiljaa päivittäin. Joku pirulainen tosin tuppaa syömään niiden terälehtiä ja se saa minut vähän pahalle päälle. Olisikohan etanat? Minulla ei täällä kuivassa kivikossa ole koskaan ollut etanaongelmaa, mutta tänä vuonna olen nyppinyt niitä pioniunikoista ja herneenpaloista. Muutaman auringonkukan lehdetkin on syöty aivan pitsimäisiksi. Vai onko sitten jonkun perhosen toukan tekeleitä. Jopa alppiruusun lehtiä on syöty ja olen tarkistellut lehtien alapintoja syyllisten löytämiseksi (kirvat, jauhiaiset, kärsäkkäät...?), vielä en tiedä kuka taukki on ollut asialla, mutta paras kaivaa mäntysuopa esille. Mutta positiivisempiin asioihin. Kuvassa keväällä kokeeksi hankkimani angervo Astilbe simplicifolia 'Sprite' jonka pinkkiin keveyteen olen kovin ihastunut (tahtoo lisää näitä).

Toinen ihastuksen kohteeni on ollut tämä päivänkakkara 'Fiona Goghill' josta keuhkosin jo aiemmin. Tässä alkavat jo kukat olla hieman kuihtuneet, mutta uusia nuppuja on tulossa valtavasti. 

Ja päivän Highlander-kuva (TAAS). Järjetöntä ottaa joka päivä kuva siitä tärkeästä kukasta, mutta ihan on pakko jottei hetkikään sen elämästä menisi hukkaan. ;)

Varjopuutarhassa kukkivat kuunililjat. Sinikuunlilja 'Elegansilla' on mitä ihanimmat matalat ja posliinimaiset kukat. Näitä aina pysähdyn ihailemaan. Loppuun vielä jotain räväkkää:

Olen ristinyt tämän kohdan Enkulin kukkaniityksi, sillä Enkulilta sain keväällä ihanana yllätyksenä ison paketillisen siemeniä ja tässä alkavat näkyä kylvösten ensimmäiset tulokset. Ruiskaunokit kaikissa väreissään loistavat kilpaa päivittäin avautuvien unikoiden kanssa. ♥ Ruiskaunokkeja on ollut sinisestä valkoiseen, pinkkiin, viininpunaiseen ja onpa ollut mukana pari oikein tummaa lilaa jotka ovat melkein mustia. Unikot puolestaan hehkuvat punaisen eri sävyissä ihanasti. Seassa on myös joitakin niittykukkia joita en ole vielä edes tunnistanut. Näiden villiniittykuvien mukana lähteekin kesäterveiset sinne Pohjois-Karjalaan :)

Ihania viimeisiä heinäkuun hetkiä kaikille! Kesä jatkukoon ;)