Terveisiä työmaalta :)

 

...vai pitäisikö sanoa leikkikentältä? Niin piristävää tuo maan tonkiminen on, että tuntuu siltä kuin imisin jotain energiaa itseeni mullasta ja kivistä aina niitä koskettaessa. Mikä vain muutama viikko sitten oli vielä villiä herukkapensasta ja rikkaruohoa, alkaa nyt olla tärkeä osa puutarhaa. Suuri kallionjärkäle otti päähän aluksi kun lapio siihen pisti, mutta nyt se on alueen ihanin ja persoonallisin juttu - pientä sammalmätästä lukuunottamatta puhtaaksi pesty ja harjattu. Sanomalehtikerroksella pohjustettu ja kivituhkalla päällystetty kulkuväylä muistuttaa kauempaa katsottuna puroa joka soljuu luontevasti kivijärkäleen ympärillä. Aikanaan sen reunat peittyvät pehmeästi kasveista. Multapaikat ammottavat vielä tyhjyyttään, mutta näkymää katsoessa tulee syvä mielenrauha ja samalla innostus mitä kaikkea sinne voikaan kuvitella pikkuhiljaa laittavansa.

Ulkotakan ympäristökin siistiytyi. Vuosien saatossa se oli päässyt hieman villiintymään. Betonilaattoja ladottiin reunoille ja ne toimivat hyvinä istuimina jos vaikka perheen kanssa kokoonnumme siihen paistamaan makkaraa. Useimmiten kuitenkin ollaan tehty takassa loimulohta joka on maailman parasta salaatin kera. Vaikka viitapihlaja-angervotkin ovat jo hieman punertuneet ja tuulen mukana tuntuu syksyn kuiskaus, odotan innolla juuri sellaisia syyspäiviä jolloin takassa palaa tuli, multaan upotetaan kevään kukkasipuliloisto ja lehdet haravoidaan kasalle kompostiin, muuttumaan muhevaksi maanparannusaineeksi...

Varjopuutarha laajenee

Viimeksi kerroin kuinka kuunliljakujan takaa pitäisi vielä hieman lapioida ja siistiä. No, kun operaatio lähtee käyntiin niin se tuppaa joskus yllättäen aina vähän laajentumaan. Naksin pois muutamia vanhoja villejä punaherukkapuskia alueelta. Otan vielä tuon, ja tuon, ja tuon... Vanhat ja villit saivat lähteä ja yllättäen alue alkoi näyttämään huomattavasti paremmalta. Sitten piti kaivaa pergolaportin taa hieman kaarevaa uutta istutusaluetta kuunliljoille. Ensimmäisenä lapio iski kiveen joka olikin taas muutaman sadan kilon mötikkä. Isän kanssa sitä kangettiin yhdessä kahdella rautalapiolla ja rautakangella pehmeästä multakuopasta. Äly voitti voiman pikkuhiljaa kun tajusimme heitellä ison kiven alle pienempiä lohkareita ja johan köntti oli kohta ulkona kuopastaan. Loput olivat pienempiä kiviä ja suureksi ilokseni huomasin että siinäpä taitaa olla koko pihan paras istutuspaikka tähän mennessä. Maa tuntui olevan oikein kunnollista multaa ja täynnä sormenpaksuisia kastematoja. Mahtavaa!

Tältä alue näyttää nyt! Keskellä on valtava kalliolohkare joka saa jäädä, raaputan sen puhtaaksi ja istutan ympärille jotain pientä ja kivaa, tai laitan kivituhkaa. Siitä tulee jonkinlainen liikenneympyrä alueelle. Tuolla kauempana huvimajan vieressä olevan männyn juurella kasvava herukkapuska saa myös vielä lähteä. Se nurkkaus on seuraavaksi työlistalla.

Tähän nurkkaan paistaa ilta-aurinko joten se on puolivarjoisaa. Nuo kesäruukuissa portin vieressä olevat saniaiset saavat päästä pian multaan. Pikkuinen sormivaleangervon taimi on hankittu ja sitä kaavailin myös tähän koska multa tuntui pinnan alta hieman kosteammalta. Jyrsimellä möyhentämisen aikana oli paahteinen päivä joten se toivon mukaan hieman kuivattaa maasta nousseiden rikkaruohojen juuria.

 Into on päällä kun saa miettiä ja suunnitella taas jotain uutta. Riehumiseen tuli tosin pieni parin päivän pakkolepo kun vasemman jalan jalkapöytä tuli yllättäen kipeäksi ja turposi hieman. Rasittui ilmeisesti vimmatusta lapion polkemisesta... Nyt se alkaa jo onneksi normalisoitua :)

Loppuun terveiset paahdepenkistä. Sinisievikit ovat alkaneet kukkia. 

Niistä tuli mielestäi hempeä pari pinkille espanjankurjenpolvelle.

Varjopuutarhan rautapaviljonki

Salaisessa varjopuutarhassa on tänä vuonna ehtinyt tapahtua vaikka mitä! Kuunliljakuja elää ja voi hyvin siirto- ja jakamisoperaation jälkeen. Jotain päätepistettä käytävä kuitenkin kaipasi. Mietin jo kuinka voisin sinne jonkinlaisen tilataideteoksen tai romupatsaan aikojen saatossa kyhätä, mutta sitten tulikin kohdalle unelmieni rautapaviljonki sopuhintaan :)

Pari viikkoa ennen sitä löysin kirpputoriltamme rautaportit, mutta en vielä tiennyt mistä niille sopiva paikka löytyisi. Ne ilmeisesti silloin tiesivät paikkansa jo ennen minua kun halusivat lähteä mukaan. Nyt ne toimivat porttina paviljonkiin. Nämä vanhat portit saivat nyt uuden rautamaalin pintaan ja ovat aivan kuin uudet.

Toiselle syrjälle siirsin vanhan mustan koristekaaren joka oli aikaisemmin vähän epäloogisessa paikassa. Samalla siirtyivät 'Pohjantähti' -köynnösruusut paremmille paikoille, samoin kuin hieman kitunut kärhö 'Warszawska Nike' joka innostuikin heti uudesta paikastaan.

Siskoni löysi kesälomareissullaan Tampereelta kirpputorilta tämän ihanan lyhdyn 5€ hintaan ja toi sen tuliaisiksi kun ajatteli sen sopivan paviljongin koristeeksi, ja sehän sopii kuin nenä päähän. Kiitos systerille ihanuudesta! :)

Kehykset löysin paikalliselta kirpputorilta "ikkunaksi" yhdelle seinälle. 

 Tässä vaiheessa varmaan on jo kaikille tullut selväksi että 99% tavaroista tulee kirpputoreilta haalittua, mutta minkäs teet kun jotain sopivaa löytyy! Eräs ystäväni taannoin naureskeli ja ihmetteli kirpputoriostoksiani ja totesi että hän ei sitten ikinä löydä mitään hyvää kirpputorilta. Parin päivän päästä hän kertoi etsineensä uutta kakkulapiota kirpputorilta kun vieraita oli tulossa. Hän päätti sitten tulla minulta "tavaraekspertiltä" kysymään mistä täältä oikein löytäisi kakkulapion. Neuvoin hänet etsimään keskustasta sekatavaraliikkeestä tai kokkitarvikekaupasta. Kuinkas ollakaan, muutama päivä sitten kun ostin kyläkirppukseltämme valmiiksi pakatun korillisen ruusukuppeja ja -lautasia 5 € hintaan, kotona laatikkoa tutkiessa sieltä löytyi myös vanha englantilainen kakkulapio. Purskahdin nauramaan löydölle jota en edes tieten tahtoen ollut ostamassa...

Tänään oli ihana lauantaituokio lempeässä elokuun illassa, sain nauttia iltateetä mukavassa seurassa ♥ Ripustin muovisia "kristalleja" siimalla roikkumaan kehikosta. Ne kimmeltävät valossa kuin suuret sadepisarat. Ei malttaisi lainkaan sisälle tulla... Onneksi huomenna on ehkä aivan yhtä ihana uusi päivä salaisessa puutarhassa :) Leppoisaa sunnuntaita

Operaatio kuunlilja

Kuunlilja oli ensimmäinen kasvi jonka hankin pihalleni vuonna 2004. 6 juurakkoa vihreälehtistä ja kirpputorilta ostin muistaakseni 2 tainta valkoreunaista versiota. Nyt kahden päivän aikana olen vanhan sahan kanssa jakanut taas paakkuja ja siirtänyt taimia tänne salaisen varjopuutarhan kätköihin, tarkoituksena muodostaa jonkinlainen käytävä. Ja taimiahan riitti. Laskin että nyt on pituudeltaan 20 metriä kuunliljapenkkiä. Kuunliljojen jälkeen takana jatkuvat tuijat ja alppiruusut. Onneksi ei tarvinut käsin kaivaa tuota matkaa vaan käännettiin maa puutarhajyrsimellä niin että kivet vaan lentelivät. Maasta nousi tuttuun tapaan pieniä ja vähän suurempia murikoita kahden kottikärryllisen verran. Lisäksi löytyi lasinen samarin-pullo (en edes tiennyt että samarinia on myyty pulloissa) sen pesen ja säilytän nostalgia-aarteena ;) Pari palaa ruostunutta peltiä piti kaivaa ylös, yksi musta naisten korkokenkäsaapas ja yksi lapsen lenkkari. Kun talo oli tyhjillään, oli paikka ilmeisesti jonkinlainen naapurien kaatopaikka, aina löytyy jos jonkinlaista tavaraa.

Meinasin lähteä vielä kastelemaan taimia, mutta onneksi luonto auttaa ja juuri alkoi sataa :)

Piti vielä pysähtyä hetkeksi saniaisten luo ja silitellä niiden ihania lehtiä. Rakastan näitä ihanuuksia yli kaiken, jo lapsena metsässä ihailin sainaisia. Lapsen logiikalla luulin niiden olevan vain huonekasveja, sitten kun niitä löytyikin myös suomalaisesta metsästä, riemastuin. Mikäli kasvit aistivat meistä ihmisistä tunteet ja rakkauden, nämä saniaiset ovat varmasti imeneet kaiken itseensä. Tänä vuonna ne ovat erityisen upeita ja kasvaneet aivan valtaviksi pehkoiksi. Nuo kauimmaiset ylettyvät jo melkein kaulaan asti ja olo on kuin viidakossa. Täytyy ottaa juurelta taas pikkutaimia ja viedä muutama myös kuunliljojen kavereiksi. Näitä saniaisia katsellessani ymmärsin että taidan olla loppujen lopuksi aika vihreä kotipuutarhuri. Erilaisten vihreiden sävyjen ja lehtimuotojen yhdistely on ihanaa ja luo rauhallisen, yhtenäisen kokonaisuuden joka miellyttää silmää. Pihan varjoisimmat kohdat voivat olla aivan yhtä mielenkiintoisia kuin aurinkoisetkin.

Puuhastelun lomassa yläilmoista kuului outoa raakkuvaa piipitystä. Kuusen latvassa on komeankokoinen harakanpesä. Tänään yksi pullea pieni harakka juoksenteli alppiruusujen välissä autuaan tietämättömänä maailman vaaroista. Kauempana äiti huusi kovalla äänellä "varo niitä ihmisiä!" :) Eräs toinen varovainen otus oli taas iltalenkillään toissailtana samaan aikaan.

Kuulin jostain että siilit syövät myös kissanruokaa. Täytyy kysyä Hänen Majesteetiltaan josko häneltä liikenisi lahjoittaa kourallinen raksuja piikikkäälle pikkukaverille.

Salainen varjopuutarha ja kevään kukkia

Kasvihuoneessa rehottavat parvekelaatikkoon kylvetyt yrtit ja taustalla kurkottelevat kurpitsantaimet ovat heti ovella vastassa. Vihreyden katseleminen rauhoittaa kummasti. Tänään tuli koulittua taimia oikein urakalla, kymmeniä avomaankurkun taimia yms...

Narsissit ovat täydessä kukassa ja ensimmäiset tulppaanit alkavat avautua.

Joku keiju on tainnut unohtaa kristallipallonsa ruusun terälehdelle... :)

"Salainen varjopuutarha" on aluillaan.
Sinne kuljetaan rautaportin läpi...

Rautian tuijatarjous (4,95€/kpl) piti hyödyntää. Siinä samassa idea tästä lähtikin... Tavoitteena ehkä jotain elementtejä muotopuutarhasta, mutta silti luonnollisella otteella. Tuijat ovat menestyneet pihallani hyvin jo vuosia, joten ne saavat toimia nyt jonkinlaisina "puksipuun korvikkeina" ja muutenkin näyttävät metsäisessä puutarhassa luonteville. Käytävä jää keskelle, mutta suunnitelmissa on elävöittää muuta ympäristöä varjoisan paikan perennoilla ja maanpeittokasveilla. Kaariportin keskelle istutan yhden "Helsingin yliopisto" alppiruusun.

Pisarat kimmeltävät jaffariinipuun-lehdellä. Joskus tuli kasvatettua ihan suoraan hedelmän sisältä otettuja jaffariinin siemeniä, nyt niistä on tullut ruukussa kasvavia vihreitä pikkupuita.

Kevätpikkusydän
ja kevätsateen jättämiä pisaroita lehdillä..

Narsissi "Professor Einstein" tiirailee aidan vieressä :)