Syksyä puutarhavajan kupeessa

Puutarhavajan takana keltainen kesäesikko lopettelee kukintaa ja pian sen vierustoverit koivuangervo saa kauniin punaisen syysvärin ja kääpiökoiranheisi muuttuu hieman lilahtavalehtiseksi ilmojen kylmetessä ennen kuin sekin tiputtaa lehdet.

Omenapuun alustaa olen uudistanut, mutta loppuosa siitä on entisellään  - purppuraheisiangervo tuo dramatiikkaa valko-vihreäkirjavien kuunliljonen ohessa ja erilaiset valeangervot ottavat omaa tilaansa. Valeangervot ovat vielä pieniä, kun hieman loukkaantuivat siirroista. Humala kiipeilee seinää pitkin, tänä vuonna sen kasvuvoima oli muihin vuosiin nähden hieman heikompi.

Ripsialpi nojailee keltaisen kuunliljan ('Zounds') vasten. Punainen lehdistö on ripsialpissa näin syksyllä haaleampi, mutta läheltä katsottuna se on kaunis. Keltaiset kukat pilkistävät punertavan lehdistön lomasta ja kukinta on edelleen runsasta.

Penkin takana häämöttää kuutamopuutarha ja siellä ovat syysleimut parhaillaan kukassa. Pajuangervojen hävittämisen jälkeen kuutakopuutarha saa valoa ja koko alue tulee kauniimmin esille.

Puutarhavajan edustan istutukset ovat hyvässä kasvussa eikä pakkanen ole vielä vieraillut. Istuttamani metsäkuuset ovat jo suuria ja ne omalla olemuksellaan estävät kylmän saapumisen tälle alueelle. Muutenhan alue on suoraan kohti pohjoista ja lakeuden viima pääsisi alueen kasveja pakastamaan.




Keltainen tuija ja kartiovalkokuusi tuovat pienet sopukat kuunliljoille ja tätä aluetta myös hieman muokkasin tänä syksynä siirtämällä punaiset tähtiputket toisaalle ja siirtoistuttamalla muualla kasvaneen Wolverine-kuunliljan valkokuusen edustalle. On mukava kun Sagaen sama värimaailma jatkuu nyt tässä toisessakin kuunliljassa.

Siniheinän ja erilaisten kurjenmiekkojen välissä on niin ikään kuunliljoja, millä kermankeltainen reuna ja vihreä keskusta. Nämä muodostavat jo mukavat peittävät mättäät ja niiden alustalla on ihan pientä Kultakruunu-kuunliljaa, mikä on Satakunnan taimitukun omaa tuotantoa.

Hosta 'Kultakruunu'

Omenapuun alla

Vihreän puutarhavajan taustalla puolivarjoissassa ryhmässä kasvaa meidän pihalla niin tuttuja kasveja - kuunliljoja ja imiköitä.

'Gold Standard' - kuunliljan taustalla kasvaa jättimäiseksi, reilun neliön alueelle levinnyt konnantatar. Vaaleanpunakukkainen pieni pulloharja keikkuu kesätuulessa tummanvihreiden lehtien yläpuolella, joskin kukinta on jo hieman taantunut, kun kasvusto on päässyt niin valtavan suureksi. Täytyy yritää joku kevät sitä hieman lapiolla pienentää. Ensi kevääksi tosin on suunnitteilla isommat uudistukset nauhustarhassa, että saa tämä alue hieman vielä odottaa vuoroaan, kun kaikkialle valitettavasti pysty millään ennättää.

Aluskasviksi kuunliljalla ja imikällä on vihreää ja kelta-vihreä-kirjavaa varjorikkoa, mikä on oiva maanpeittokasvi juuri kuunliljojen kaveriksi. Rikko on talvivihreä joten siitä on iloa läpi vuoden ja kauniit valkoiset harsomaiset kukat kukkivat alkukesästä.

Hosta 'Gold Standard'

Yhden kokonaisuuden muodostaa pallomainen heisi, kesäesikko, koivuangervo ja vuorenkilpi, sekä niiden taustalla kasvava timanttituija. Varhain keväälläkin tässä kohdassa on katseltavaa ja rakennetta, vaikka perennojen varret sekä pensaiden lehdet ovat poissa. Vuorenkilpi ja varjorikko ovat talvivihreitä, pensaiden paljaat oksat ja tuijan vihreys antavat alueeseen korkeutta.

Kesäesikon taustalla kasvaa punalehtinen kurjenpolvi ja kellertävälehtinen pikku-pihlaja-angervo 'Sem'.

Keltakirjokanukka

Kuutamopuutarhan suunnitelmia

Kurkistus puutarhavajan edustalta kuutamopuutarhaan

Kuutamopuutarha on perustettu vuonna 2004 ja nyt on vähitellen aika tehdä koko alueelle perusteellinen uudistus, ja miettiä mahdollisesti mitä uusia kasveja tänne voisi siirtää ja mitä vanhoista kasveista tarvitsee siirtää tai hävittää.

Alueen kunnostus alkoi jo viime vuonna pajuangervoaidan tuhoamisella. Se ei ihan yksinkertainen projekti ollutkaan ja en voi missään yhteydessä suosistella sitä puutarhaan. Ainakaan puutarhoihin, joissa ei olla kokoaikaisesti, kuten vaikkapa mökkipuutarhoihin.

Myös monet pensaat vaativat uudistamista kuten alakuvan isotuomipihlajat. Kun kasvi kukkii toisen vuoden versoilla se olisi hyvä leikata heti kukinnan jälkeen, jotta pensas ehtii kasvattaa uutta kasvustoa jotta kukkisi seuraavana vuonna.  Jätän vielä tuomipihlajat tuomaan alueelle korkeutta ja keskityn varsinaisiin ongelmakohtiin ensiksi.

Purppuratuomi on niin upea ilmestys ja se on kasvanut kauniiksi puumaiseksi, sitä täytyy kuitenkin hieman muotoilla ja alakuvan korallikanukka taas leikata kokonaan alas.

Sisäänkäynti  oli paju- ja heisiangervon takia kasvanut täysin umpeen. Tästä myöskään punakoivu ei ole kasvanut kovin hyvin. Nyt kun alueelta on saatu pensaat hävitettyä voi ajatella millä perennoilla alueen verhoaisi.

Tiilipolku on kadonnut kasvien alle ja siirtolistalla on myös liian lähellä kasvien perennojen uudelleensijoitus, ja polun kaivaminen esiin.

Punakoivulle täytyy antaa ravinteita ja hoivata sitä hieman. Se on mukavasti kasvanut korkeutta ja sopii kyllä paikkaansa jos vain hieman pulskistuisi rungostaan.

Vielä on pieniä pilkahduksia hyvistä ajoista ja ehkä tämän vielä saisi kuntoon. On harmittanut suunnattomasti tämän alueen rappeutuminen, mutta se kyllä kuuluu puutarhanhoitoon, että alueita täytyy uudistaa.

Toinen kuutamopuutarhan kokokohdista on villaheisi, se on mielettömän kaunis pensas ja varsinkin nyt kun se on kasvanut täyteen mittaansa ja kukkii runsaasti joka alkukesä.

Aamukierros puutarhassa

Narcissus 'White Lady'
1897

Juuri tämä toukukuun lopun puutarha on kaikista kauneinta aikaa ja erityisesti nautin aamuisista puutarhakierroksista. Viileässä aamussa tuoksut tulevat hyvin esiin ja vihreän sävyissä on maaginen sävy.

Narcissus 'White Lady'
1897

Kalliokielo
Polygonatum odoratum

Omenapuu
Malus 'Valkea Kuulas'

Narcissus 'Tahiti'

Astrantia major
'Sunningdale Variegated'

Villaheisi
Viburnum lantana

Nimetön puolikerrattu narsissi
Kasvanut ystävän anopin puutarhassa. Luultavasti siemenristeymä

Metsäkuusi ja kääpiöserbiankuusi

Kääpiökoiranheisi

Kaipaisin puutarhaan pientä muotopuutarhaa - pallomaisia tai puolipallomaisia pensaita sora- tai hakepedillä,  tai istutusalueita, missä olisi matala pensasaita. Kun puksipuu ei Suomessa niin hyvin menesty, eikä kukkarokaan pohjaton ole, niin olen miettinyt muita vaihtoehtoja. Matalat pensasangervot tai taikinamarja saattaisivat  hyviä vaihtoehtoja tai matalat pallotuijat. 

Metsäpuutarhassa kasvaa kääpiökoiranheisi, mikä on luonnostaan tiivis ja matala, eikä vaadi leikkaamista. Se vihertyy aikaisin ja siihen tulee kaunis syysväri. Se olisi niin ideaali muotopuutarhaan, mutta kun lehdistö on aina kuin "haulikolla ammuttu".

Oikeastaan kasvupaikallakaan ei ole merkitystä tuholaisten suhteen,  kun sitä on kahdessa paikassa kasvamassa, missä maaperä ei pääse täysin kuivumaan eikä aurinkokaan kärventämään.

Lajikenimeä en nyt tarkasti muistane, mutta kun tämä eikä se toinenkaan kääpiökoiranheisi ole koskaan kukkinut niin ovat joko 'Kallion Pallo' tai 'Nanum' –lajikkeita, kun ne eivät tee kukkia. 'Compactum' -lajike kasvaa noin metrin korkeaksi ja se kukkii valkoisin kukin kesällä. Syksyllä pensaaseen tulee punaiset marjat. .

Pieni koiranheisi on kyllä niin sopiva kuunliljojen ja muiden erilaisten varjopuutarhan kasvien kaveriksi, tuomaan vähän erilaista muotoa.

Viburnum opulus ’Kallion Pallo’ tai ’Nanum’

Villaheisi kukassa

Aikaisin kukkivia pensaita ei ole liikaa ja osa niistä on pieniä sekä hidaskasvuisiakin. Villaheisi on onneksi kaikella tavalla poikkeus - se on jo suuri pensas, mistä riittää iloa pitkäksi aikaa.

Jo syksyllä nuput ovat valmiina ja heti lämpimien kevätilmojen puhaltaessa se puhkeaa kukkaan. Lehdet seuraavat jälkijunassa ja kesällä pensaassa on hopeanharmahtavia karvaisia lehtiä.

Tämä pensas juurtuu varsistaan ja pikkuisia villaheisiä onkin emopensaan lähellä. Täytyisi niitä vähän siirrellä ja levittää heittä muuallekin päin puutarhaa.

Lisää villaheidestä tästä linkistä.

Puutarhakierros 19.4.2013

Nyt voisi melkein jo sanoa, että kevät on täällä! Tosin kevät on sen 2-3 viikkoa myöhässä. Tekisi kovasti mieli tepastella puutarhassa ja vähitellen siistiä penkkejä, mutta pitää jaksaa muutama päivä odottaa, että maa hieman kuivuisi. Lakeus on tulvii ja niinpä tulvii meidänkin puutarha.

Takapihalla on siellä täällä vielä lunta:

Unkarinsyreenipenkissä kukkii ensimmäiset krookukset, muualla ei näy edes piippoja:

Puutarhan alin kohta on perinteisesti veden vallassa, kuten joka kevät:

Pesäkuuset ja angervot ovat vuosien saatossa tottuneet kevättulviin, eivätkä ole moksiskaan hetkittäisistä tulvista:

Kukkien sijasta tyydyn ihastelemaan puutarhaan talveksi jätettyjä koristeita:

 Puutarhan perällä on jo kovasti keväisempää, kun sinne aurinko pääsee paistamaan esteettä:

Lumikellotkin on jo kovasti reipastuneet:

 Sammakonkutua saa vielä odotella tovin, mutta ihastelen sitten pintaan heijastuvaa taivasta. :)

Keltaoksakanukan ja keltaisen tuijan samaa sävyä:

Villaheisi on ollut kauan valmiina:

Poistin tänään verkot pensailta ja verkkomeri saa odotella angervoaidan vierellä kunnes saan penkit siivottua. Verkot toimii talviajan pensaiden suojana ja kesällä taas perennoiden tukena. Verkoista saa hyvän tuen mm. ukonhatuille ja ritarinkannuksille. Penkit on sen verran tiheitä, ettei verkot pistä kesällä silmään.