Kevään pienet kukkivat perennat

Kevään kukkivista perennoista on monelle tuttuja ovat joka paikassa viihtyvä vuorenkilpi, auringon kanssa keltaisena kilpaa loistava kevätvuohenjuuri, värikkäät esikot, mattomaisena leviävä sinikukkainen kevätkaihonkukka ja vaaleanpunertavat pikkusydämet.

Omiksi suosikeiksi on vuosien saatossa tulleet heidinkukka, kevätlinnunherne, keltakielokki & erilaiset tiarellat ja haltiankukat. Näitä pieniä perennoja on kiva yhdistellä isompien perennojen tai pensaiden alustoille.


Heidinkukat kukkivat valkoisin tai hieman liloin kukin, ja ne leviävät siemenestä. Kuvassa on tällainen iloinen siemenestä kasvanut mätäs, jossa on sekaisin molempia sävyjä. Valkoiset taimet erottaa hieman vaaleammanvihreistä lehdistä ja kukkaversissa ei ole häivähdystä punaisesta.

Siementaimia nostelen purkkeihin jatkokasvamaan. Selkeästi heidinkukat viihtyvät talvikuivemmassa kasvupaikassa ja hiekkaiseen paikkaan ne ovat erityisesti olleet tyytyväisiä ja siemenet ovat siellä itäneet parhaiten.

Kasvukorkeutta heidinkukilla on n. 30cm ja itse mätäshän on varsin matala, joten sopii erityisen hyvin istutusalueiden etualalle.  Heidinkukat kuuluvat esikkokasveihin.

Heidinkukka
 Cortusa matthioli
26.5.2016

Kevätlinnunherne 'Alboroseus' on hempeän punainen, mutta hyvin kestävä kasvi ja myös se leviää onneksi siemenistä. Tämänkään osalta ei tarvitse pelätä massakansoitusta vaan ihania uusia pikkukasveja, mitä voi siirrellä emokasvin luota tuomaan iloa muihinkin istutusalueisiin.

Kokonaiskasvukorkeus tällä vaaleanpunaisella on myöskin noin 30cm ja se sopii myös metsäpuutarhan kasviksi.

Kevätlinnunherne 'Alboroseus'
Lathyrus vernus 'Alboroseus'

Haaleankeltainen keltokielokki on kolmas suosikkini ja varma kukkija puolivarjoisassa metsäpuutarhassa. Keltakielokilla on erityisen kaunis kasvutapa noustessaan maasta ja kasvaessaan lopulliseen kasvukorkeuteen, mikä on siinä 30cm tietämillä tai vähän yli.

Sen kaverina kasvaa hempeän lila hämyvuokko korostaen toisiaan, voit kurkistaa yhdistelmän tästä.

Keltakielokki
Uvularia grandiflora

Erilaiset tiarellat ja haltiankukat viihtyvät valoisilla paikoilla, mutta myös puolivarjossa hitaasti nousevien kuunliljojen ja jaloangervojen kumppaneina. Useissa kukkavarsissa on joko valkoiset tai hieman vaaleanpunaiset "pulloharjat".

Kuvan kasvin tarkempi nimi ei ole tiedossa, kun se on ostettu nimettömänä.

Katvion kavereita

Entisessä alppiruusutarhassa katvio jatkaa eloaan ja vaikkei nyt ihan joka vuosi ehdikään kukkia, niin pidän tästä kauniista lehdistöstä kovasti.  Mikäli syksy on pitkä ja lämmin, eikä halla nipistä niin katvio kukkii kauniin vaaleakeltaisin ja hieman epätodellisin vahamaisin kukin.

Kaksi Haaga-alppiruusua alueella ennen kasvoi, mutta alppiruusuthan alueelta hävitin, kun suojapuusto katosi johtuen syysmyrskyistä ja puiden kaatamisesta.

Keväällä ilahduttava vaaleankeltainen keltakielokki on myös lehdistöltä ja kasvutavaltaan herttainen, ja sille tulee myös kaunis syysväri. Tällaisille aikaisin talvilepoon meneville kasveille olen istutanut kavereiksi talvi- tai ikivihreitä kasveja, ettei penkeistä tulisi kovin paljaita. Syksy- ja talvikausi kun meillä kotimaassa on niin pitkä.

Keltalehtinen hopeatäpläpeippi ja purppurakeijunkukka on pitkään raikkaan värisiä ja peittävät maata, ettei siemenrikkakasvit pääse edes itämään.

Vaaleanpunainen rentoakankaali rönsyilee kielokin ja kuunliljan välissä. Tämä kuunlilja taitaa kyllä kaivata jakamista, kun on jo kyse vanhasta juurakosta mikä ei enää jaksa tuottaa kuin pienikokoisia lehtiä.  Etualalla kasvaa varjoyrtti.

Alppiruusujen paikalle sai mukavasti tilaa ja nyt kotkansiipien ja keltakirjavan lehtoakileijan välissä on keltapeippi 'Herman's Pride', se kukkii keväällä/alkukesästä eikä rönsyile juurikaan. Sen "isoveljen", peruskeltapeipin hävitän puutarhasta vähitellen, sille kun ei ole mitään isoa pensasryhmää jonka alla se saisi levitä ja kukkapenkeissä se on turhan nopea.


Alppiruusutarha on entinen komposti ja siellä on puutarhan mehevin multa. Siirsin ja jaoin sinne punertavalehtisiä kyläkurjenpolven siementaimia ja kuunliljaa, sekä kultatesma-heinää. Nurkka on varjoisa joten se vaati hieman jotain väriä.

Vuokkoja

Vielä tovin saa nauttia vuokkojen kukinnasta - rakastan tätä vaihetta kun kasvit kasvavat hurjaa vauhtia ja niiden lomassa kukkivat pienet kasvit kuten vuokot.




Hämyvuokon ja keltakielokin yhteiselo ja sävyt passaavat hyvin yhteen.

Keltakielokki ja hämyvuokko

Kerratun valkovuokon kasvusto alkaa olla jo niin suuri, että ensi vuonna pääsen sitä hieman jakamaankin. Vierustoveriksi olen ajatellut punalehtisiä keijunkukkia.

Sudenmarja ja kerrattu valkovuokko

Keltakielokin parissa

Uvularia grandiflora, 31.5.2014

Hämyvuokot luovat niin täydellisen kumppanuuden keltakielokin kanssa, ja pisteenä iin päälle on hämyvuokon kanssa samansävyinen palloesikko. Kevään heleänvihreää ja kaunista haalean keltaista ja violettia. Täydellistä.

Vuoden 2013 kuvia keltakielokista voit katsella tästä.

Anemone nemorosa f. caerulea

Myöhemmin kasvupaikka peittyy kuunliljojen, imiköiden ja jaloangervon lehdistöjen toimesta, mutta nyt nautitaan keväästä.

Keltakielokki

Taisinkohan nyt onnistua kuvaamaan keltakielokin herkkää kauneutta siten kuin itse sen näen. 

Keltakielokkia

Toukokuun loppu ja kesäkuun alku ovat huippuhetkiä, kun keltakielokki kohoaa täyteen mittaansa ja hieman surullisen näköisenäkin kukkii.

Toinen vuosi jo uudessa kasvupaikassa ja kukkavarsia kohoaa ennätysmäärä.

Keltakielokin kevättä

Syksyllä uuteen kasvupaikkaan siirretty keltakielokki voi hyvin ja kotiutumisessa ei ole ongelmia. Kaksi keltakielokkia ovat nyt puutarhassa vierekkäin ja ainahan se toverin seura on parempaa, kuin yksinään nököttäminen. Muita seuralaiskasveja ovat mm. valkovuokko, punaimikkä, palloesikot ja valkoiset varjoliljat.

Uvularia grandiflora

Uvularia

Keltakielokki kukkii myös touko-kesäkuun vaihteessa varjoisissa paikoissa. Tämäkin kasvi on yksi niistä jonka näin keskustelupalstalla ja sehän oli pakko saada. Se onkin menestynyt hienosti ja nyt syksyllä siirsin kaksi keltakielokkia vierekkäin. Pikkuhiljaa alan siirtyä tilkkutäkistä siihen, että samaa kasvia on oltava useampi vierekkäin tai samassa penkissä.


Kukintavaiheessa lehdet nuokkuvat, mutta myöhemmin kesällä lehdet nostavat itsensä pystyyn. Tämän kasvin lehdillä muuten sadepisarat näyttävät aivan mahdottoman ihanilta. :)