Metsäpuutarhan syksyä

Viime kesänä oli nähtävissä metsäpuutarhassa kasvun hurmaa kun suuri ja risuttunut kuusiaita kaadettiin toissa maaliskuussa pois.

Kaikkien kasvien kasvu oli paljon vahvempaa kun auringosta ja vedestä kilpaileva kasvusto oli poistettu. Jäljelle jäi vain muutama isompi kuusi. Valo-olosuhteet muuttuivat varjoisasta puolivarjoisaan ja sehän riittää kovasti näille metsäpuutarhan kasveille.

Edelleen näin syyskuun puolivälissä alueella on koristeellisten ja värikkäiden lehtien toimesta paljon katseltavaa ja suurin osa lehdistöstä on heleän värisiä.

Kelta-vihreälehtinen sara, lehtoimikkä ja Kabitan-kuunliljat muodostaa yhden kelta-vihreän alueen. Rakastan käyttää samaa väripalettia toistuvasti, siinä on jotain niin jännittävää ja varjopuutarhoissa on mahdollista leikkiä lehtien väreillä eikä kukintaa edes kaipaa. 

Pieni Perkeo-jaloangervo aloittaa kukinnan. Sillä on niin kauniin tumma lehdistö ja jäykkä kasvutapa. Oivallinen maanpeittokasvi vaikka kuunliljojen kaveriksi. Meillä se asustaa pienen Kabitan-kuunliljan ja lehtoimikän välissä.

 Näille haltiankukille tai tiarelloille ei ole enää nimiä. Laput ovat kadonneet jo aikaa sitten.

Kehtolehti

Kultatesma-heinä ja keltalehtinen kuunlilja

Rohtosuoputki

Metsäimarre, vaaleanpunainen imikkä ('Dora Bielefeld') ja tummakurjenpolvi 'Samobor'

Metsäimarre alkaa vähitellen ruskeattua

Sara ja lehtoimikkä

 Alueella kasvaa aika pienikasvuisia lajeja ja korkeutta ryhmään tuo suuri kilpiangervo. Valkoiset lehtoakileijat, vaaleanpunainen kevätlinnunsilmä  ja jouluruusut ovat jo tältä kaudelta kaikkensa antaneet ja odottavat talvea.

Korkeutta alueelle tuo oman puutarhan siemenistä kasvattettu valkoinen aitoukonhattu. Sille paikka on kyllä aavistuksen liian heikkoravinteinen ja valoakin saattaisi tarvita hieman lisää.

Metsäpuutarhan syksyä

Syyskierros saapuu pieneen metsäpuutarhaan ja siellä ollaan valmiina vastaanottamaan talvi. Alue on perattu ja kaikki kasvustot saavat jäädä keräämään lunta.  Suuri kilpiangervo on suurimmaksi osaksi ruskettunut, mutta alueessa riitää näkemistä koristeheinien, imiköiden, esikoiden ja monien muiden metsäkasvien vuoksi, mitkä säilyttävät vihreytensä pitkälle syksyyn.

Hyvän mikroilmaston ansioista tämä alue paleltuu viimeisenä ja kuunliljatkin ovat vielä hehkeänä. Keijunkukat ja koristeheinät ovat erityisen kauniita juuri syksyllä, ja ne tulevatkin hyvin edukseen, kun muu kasvusto alkaa kellastua tai ruskettua.



Kostea syksy ja viileät ilmat ovat imiköiden mieleen ja niiden lehdistö on häikäisevä! Ei tietoakaan talven lähestymisestä ja silti ne keväällä kukkivat ensimmäisten perennojen joukossa tarjoten mettä kimalaisille.

Pari erikoisuuttakin asustelee täällä - punalehtinen rikko, minkä kukintaa tulen koskaan näkemään. Välillä se innostuu kasvamaan ja välillä taas kasvu heikkenee, mutta se on kaunis punalehtinen mätäs. Kirjavalehtinen kehtolehtikin on edelleen hyvässä kasvussa ja tuttu sisäkasvi talvehtii aivan mainiosti metsäpuutarhassa, kuten myös sen vihreälehtinen perusmuunnoskin.

Kirjavan kehtolehden syksy

Tolmiea menziesii

 Huhtikuussa ennen etäpuutarhuriksi muuttoa ehdin katsastaa, että Inkivääriltä viime syksyllä saatu kirjava kehtolehti oli talvehtinut. Puutarha on kesän aikana elänyt ilman puutarhuria oikein mainiosti ja nyt kun ehdin vihdoin töiltäni tulla puutarhaa hoitamaan oli kaikki niin hyvässä kasvussa, kehtolehti ja rikkakasvit erityisesti. ;)

Kehtolehdethän on tuttuja sisäkasveja ja vihreälehtinen muunnos on asustellut puutarhassa jo useita vuosia ja todella mahtavaa, että kirjava versiokin on yhtä helppo. Niin kaunis se on kirjavassa tilkkutäkkipenkissä erilaisten keijunkukkien ja niiden sukulaisten, jouluruusujen ja kuunliljojen kaverina.

Vielä vihreää

Tassuttelu puutarhassa paljasti sen, että miten koruton puutarha voisi olla jos siellä ei kasvaisi yhtään heinää, havukasvia, talvivihreitä perennoja tai varpuja. En osaisi kuvitella sellaista puutarhaa omakseni.

Monet kukkivat perennat luo valtavan ilotulituksen kukkien muodossa keväällä tai kesällä, mutta nyt, talven kolkutellessa, niistä kasveista ei ole jäljellä kuin ruskeat rangat.

Kokosin tähän muutamia kasveja, mitkä yhä kukoistaa täällä, ihan kuin kesälläkin. Ei tokikaan kukkien muodossa, mutta vihreät ja lehtevät lehtimättäät ovat niin kauniita kun muualla on keltaista ja ruskeaa.

Perennoista silmiin pistää eniten imikät. Niitä on täällä puolivarjoisessa savikossa siellä täällä, että niitä ei voi olla huomaamatta. Punaimikkä muodostaa suuren kasvuston ajan myötä. Sen karvaiset lehdet kutittaa, mutta muuten se on kesy.

Punaimikkä, Pulmonaria rubra

 Punaimikkä on siitä harvinainen kun sillä on kokonaan vihreät lehdet. Yleensä imikät loistavatkin varjossa pilkullisten tai lähes harmaiden lehtien vuoksi.

'Sissinghurst White'

Puolivarjossa kukoistaa myös peipit. Nämä nokkosennäköiset kirjavuudet on harmittomia. Ne ei onneksi polta ja menevät maata myöden. Vähitellen ne alkavat muodostamaan omaa kantaansa ja siementaimia putkahtelee satunnaisesti sinne tänne. Tällainen putkahtelija on tämä hopeatäpläpeipin perusmuoto, millä on violettiin taittuvat kukat. Sen taimia löytyy lahoavista kannonkoloista, kivien välistä.. muurahaiset ilmeisesti kuljettavat sen siemeniä.

'White Nancy' oli melkein menetetty tapaus, mutta paikanvaihdos teki sille hyvää.

'White Nancy'

'Anne Greenway'

Anne Greenwayn kasvuston lehtimuunnos, mistä puuttuu vihreä väri.

Pidän hurjasti raunioyrttien kukista ja muotokielestä, mutta niiden suhteen muuten olen hyvin varauksellinen. Aikaisemmin se tavallinen sininen valtasi kokonaisen penkin ja sen hävittämiseen meni vuosia. Nyt olen vähitellen etsinyt erikoisempia muotoja raunioyrteistä sillä toiveella, ettei ne leviä ihan mahdottomasti. Saksasta kotoisin oleva kirjavalehtinen muunnos on niin kaunis:

Symphytum x uplandicum 'Axminster Gold'

Kirjava kehtolehti on kotiutunut hyvin.

Varpukasveista pikkutalvio on aina yhtä kiinnostava.Kiiltävät lehdet tuntuu ihan hehkuvan. Tässä ihan se normaali versio eli vaaleansininen.

Pikkutalvion yksi kirjavista muodoista on sekin osoittautunut kestäväksi. Täytyy tälle etsiä parempi kasvupaikka, missä se tulee paremmin edukseen.

Vinca minor 'Argenteovariegata'

Jouluruusut tietysti ovat vihreitä. Nehän nimensä perusteella voivat kukkia joulunakin jos vaan kelejä riittää. Usein ne keväällä tulevat lumen alta nuppu valmiina. Valitsin kuvaksi yhden pienen siementaimen, millä on vähän erilaiset lehdet.

'

Suojaisan metsäpuutarhan tiarellat, heucherellat ja keijunkukat ovat nekin antamassa väriä puutarhaan. Pelkillä kasvupaikkavalinnoilla voi vaikuttaa paljon millaiselta puutarha syksyllä näyttää.

Kotkansiivet, alvejuuret ja imarteet ovat saniaisista jo kadonneet, mutta kilpihärkylä on ihan vihreä. Se tuntui vaan innotuvan hetkittäisestä pakkasjaksosta jolloin kaikki muut saniaiset luovutti pelin.

Heinät sopii esimerkiksi havujen kanssa - tässä siniheinä keltatuijan kaverina.

Havut ovat kiistatta parasta antia syksyssä. Ne tulevat esiin niin voimakkaasti. Meillä on liian varjoisaa ja kosteaa männyille ja katajille, mutta kuuset ja tuijat täällä viihtyvät erinomaisesti. Kärsivä havu ei ole kaunista katseltavaa, että havujenkin valinnassa oikea kasvi oikeaan paikkaan-sääntö pitää paikkansa.Havuilla on huono uudistautumiskyky ja osa niistä ei uudistu lainkaan, mikäli joutuvat kitumaan. Sen vuoksi arvokkaat havut kannattaa harkiten istuttaa.

Pesäkuuset ovat havuista lempikasvejani. Ne ovat niin helppoja -nämä on istutettu halkaisijaltaan alle 30cm ja nyt osa on lähes metrisiä.

Pesäkuusien taustalla on timanttituija ja pensaskavereina riippahernepuu sekä erilaisia pensasangervoja.

Kääpiöserbiankuusi oli sekin ihan pieni ja muistan sen istuttamisen kuin eilisen päivän, ja mietin, että näenkö sitä koskaan suurena. Se on viihtynyt vallan hyvin ja on nyt suuri.

Metsästä löytyi pieni pallomainen kuusi, mikä kuljetettiin säkissä kotiin ja istuttettiin hyvin. Se olisi jäänyt hakkuun alle ja pelastautui. Pienestä pallosta on kasvanut jo suuri tiheä yksilö.

Kivikon uudistusprojektin yhteydessä jouduin poistamaan noin kymmenkunta matalaa katajan muotoa. Vain pari katajaa jäi. Kasvupaikka on aivan liian varjoisa katajille. Harmi!

Kiitos kaikille lukijoille tästä kaudesta! ღ

Perinteisesti alan nyt käymään läpi kevään ja kesän kuvia, sekä vastailemaan teidän ihaniin kommentteihin, kun ne tietysti jäivät kesäkiireessä laittamatta.

Kirjavat kehtolehdet

Huikkasin jokunen aika sitten kirjavalehtisen kehtolehden, Tolmiea menziesii, perään ja Inkivääriltä sellainen löytyi, kiitos kovasti!  ღ

Istutuspuuhassa aloin katsella tarkemmin ympärilleni alkuperäisen vihreälehtisen kehtolehden suuntaan. Siellähän se oli! Oli mennyt tekemään kirjavalehtisen siementaimen! Siementaimi piilotteli imiköiden alla niin en sitä ollut aiemmin edes huomannut. Kitkin imiköiden lehtiä ja nyt kehtolehti on saanut kovasti kirjavuutta lehtiinsä.

Siementaimi

Inkivääriltä saatu aarre on istutettu lähelle vihreää kehtolehteä ja tuota kirjavalehtistä siementaimea. Metsäisessä osassa puutarhaa on hyvä kasvualusta ja se on suojaisa paikka puiden ja rakennusten vuoksi.

Inkiväärin lahjoitus

Kehtolehti

Tolmiea menziesii

Monille kehtolehti, Tolmiea menziesii,  on tuttu huonekasvina, mutta onneksi sitä löytää jo puutarhoistakin. Sain vuosia sitten pienen alun ja istutin sen puutarhaan. Metsäpuutarhassa kasvi on kovasti viihtynyt, ja sillä nyt ei sinänsä muuta koristearvoa olekaan kuin vain lehti- ja maanpeittoperennana.

Myös kirjavalehtisen tiedetään talvehtivan puutarhassa, mutta sitä minulla ei ole. Mielellään sellaista ottaisin myös kokeeksi, jos lukijoilla olisi sitä tarjota? :)

Vierustovereina vaaleanpunakukkaista imikkää, sinilehtistä kuunliljaa ja korpi-imarretta. Kaunis yhdistelmä jo pelkistä vihreän eri sävyistä. Minä olenkin enemmän lehtimuotojen ja -värien ihailija, suurista kukkaryhmistä en nyt niin perusta. Vähän tylsä siis. ;)