Pilkahdus Kuutamopuutarhaan

26.6.2018

Pala palalta pajuangervon valtaama Kuutamopuutarha on saatu vallattua takaisin ja siellä alkaa jo paikoin olla kauniita näkymiä, joskin tekemistäkin vielä riittää. Tummanpunaisten alueella kasvava purppuraheisiangervo ja Kuutamopuutarhassa kasvava morsiusleinikki ovat vastustamaton yhdistelmä, ja siihen kun vielä ripaus keltalehtistä kuunliljaa niin oma silmä lepää. Tykkään kun kukkia on pilkahdus siellä ja toinen täällä vihreyden keskellä.

Pieni kukkameri on peräisin yhdestä ja ainoasta morsiusleinikkiyksilöstä, minkä vielä syksyllä siirsinkin. Toinen yksilö asuu kulleropenkissä ja siirrän sen tämän kaveriksi niin herkkää valkoisuutta on sitten hitusen enemmän ja vaikka kukkavarret levittäytyvät laajalle niin se multatila on pieni siihen verrattuna joten pieneenkin alueeseen saa useamman yksilön istutettua.

Alkujaan ihastuin koreakärsämöön, minkä kukat muistuttavat morsiusleinikin kukkia, mutta meidän kosteassa ja savisessa maassa kärsämö makaa pitkin pituuttaan, kun se kasvaa liian suureksi ravinteikkaassa maassa.Onneksi on nyt morsiusleinikki mikä pysyy hyvin pystyssä ja viihtyy erinomaisesti savessa.

Morsiusleinikki
Ranunculus aconitifolius

Morsiusleinikeitä ennen lähistöllä kukkii valkoiset esikot, ojakellukat ja metsäkurjenpolvet, ja loppukaudesta kiiltoleimu. Pensaista valkovatukka tuo rehevyyttä muuten niin pienilehtisten kasvien lomaan. Valkovatukka kasvaa rauhaksiin, mutta nyt sitä vähän jo pienensin.

Valkovatukka
Rubus parviflorus

Uudistuksien osalta kaksi tuomipihlajaa täytyisi alasleikata, tiilipolku uusia, muutama vääränvärinen akileija ja siperiankurjen miekka siirtää toisaalle. Enimmät rikkaruohot on taltutettu, kanukat leikattu ja perennoja jaettu, sekä siirrelty. Isot uudistukset on kuin loputon ketjureaktio, mutta nautin palapelien tekemisestä.

Kesän satoa

Näin lokakuun puolivälissä puutarhassa on vielä kesän satoa näkyvissä pieninä makupaloina. Parin pakkasyön jälkeen jäljelle jääneet marjat varisee vähitellen maahan. Kuluneena kesänä marjoista ei tehty mehuja eikä kerätty talven varalle, kun kesällä oli niin paljon muuta murhetta mielenpäällä. Sadosta nautittiin suoraan pensaista, pieninä herkkupaloina.

Valkoherukka jäi täysin pieniksi helmikoruiksi pensaisiin, kun se on ollut osa viinimarjamehuja.

 Elokuun puolivälin jälkeen puutarhan täytti marjoilla herkuttelevat ampiaiset.

Syyskuun puolivälissä mustaherukat oli parhaimmillaan.

Ja nyt lokakuussa lehdettömiä pensaita koriste mustat helmet.

Heinäkuun loppupuolella ikivanha punaviinimarjapensas kypsyttelee marjoja.

Tänään jossain pensaissa on muutamia marjoja koristeina.

Karviaispensaita on useampi, mutta suosituimpia oli punaiset.

Karviaispensaissa ei montaa marjaa ollut, kun vanhempi koirakin oppi niitä syömään ja varovasti hamusi karviaisia piikkien lomasta.

Vadelmasato jäi vaisuksi, ja loppukesän ja syksyn sateet veivät vadelmat mennessään.

Uusin tuttavuus oli karhunvadelma, mikä teki ensimmäisen satonsa. Hauskasti pensaassa on eri kypsyysasteisia marjoja.

Mustat on valmiita syötäväksi, ja maku oli makea.

Koko sato yhdessä kasassa.

Pari jäi vielä tälle päivällekin ja ne jäävät lintujen ravinnoksi, kun pakkasöiden jälkeen maistuvat lähinnä vedeltä.

Valkovatukka

18.7.2008

Meni kaksi vuotta ennen kuin valkovatukka kukki - ensimmäiset nuput avautuivat eilen.  Särkän perennataimistolta vuonna 2006 hankittu valkovatukka on mukava lisä Kuutamopuutarhaan. Se vaikuttaa maltillisemmalta leviäjältä kuin tuoksuvatukka.

18.7.2008

Rubus parviflorus