Oransseja liljoja

Ruskolilja 27.6.2018

Lilium bulbiferum

Häikäisevän oranssit ruskoliljat kohoavat kuolanpionien varsien keskeltä kuin kruunut ja  keisarinkruunu-nimellä äitikin niitä kutsui. Muistan lapsuudesta, että nämä samat liljat ovat kasvaneet jo silloin ja äiti haki niitä lisää, nyt edesmenneen, Laina-naapurin pihasta.

Kuolanpionin  varret antavat kauniin vihreä taustan ja juuri vihreä olisi paras vierustoveri. Tällä hetkellä viereinen pinkkikukkainen äidiltä peritty kiinanpioni taas riitelee väreiltään niin kovasti, että olen miettinyt jos keisarinkruunut siirtäisi jonnekin kohtaan missä ne saisivat pääosan.

Puutarhassa on kahdessa muussa kohtaa hieman erilaisia oransseja liljoja, joista toisen kuva tämän jutun viimeisenä,  ja myös ne ajattelin siirtää keisarinkruunun kaveriksi. Uudeksi kasvupaikaksi suunnittelin tienvierustan aluetta, jossa nyt kasvaa massoittain kotkansiipisaniaista, mitä voisi reilusti harventaa. Saniainen antaisi myös hyvän taustan ja siellä kasvaa jo valmiiksi oranssikukkaista tulikellukkaa.

Tulikellukoitakin on remontoivassa pionitarhassa paria eri kantaa ja pikkukivikossa yksi, joten sijoittamalla kaikki samaan kohtaan saisi hyvän kokonaisuuden. Täytyy myöntää ettei oranssi värinä ole niitä lemppareita, mutta jospa kyse on vain väärinsijoittelusta ja ne kaipaavat oikeanlaista vierustoveria. Nythän ne tulevat väärällä tavalla esiin, kuin hyppäävät silmille.

Oulun pikkupihasta tuotu lilja kasvaa ojanreunalla, minne se tuli hätäpäissään vain äkkiä istutettua, kun keksinyt sille muutakaan paikkaa. Myös se lähtisi keisarinkruunujen kaveriksi. Sävyiltään se on punaisempi eikä varsiin muodostu itusilmuja.  Varret ovat myös karvattomat ja varret tummemmat.

Esikoiden värikimaraa

Ihastelin tällä viikolla erilaisten äidiltä perittyjen esikoiden värejä - keväällä puutarhurin sielu kaipaa väriterapiaa -  punaista ja keltaista.  Näistä on vaikeaa valita suosikkia, kun kaikki ovat niin kauniita ja jokaisella on tärkeä osansa tätä puutarhaa. Unohtamatta sitä miten älyttömän helppohoitoisia ja pitkäikäisiä kasveja nämä ovat.

Näitä kaunottaria tarvitsisi hieman siirrellä ja istutella väreittäin, että pysyisi kärryillä millaisia kasvaa missäkin. Jakaminen tarvitsisi tehdä juurikin kukinta-aikaan, kun kuvista eikä merkintätikuista kuitenkaan erota eikä ymmärrä värieroja.

Esikoita voi aivan hyvin jakaa ja siirtää kukinta-aikaan, mutta silloin kukkavarret mielellään täytyy leikata, että kasvi keskittyy kukinnan sijasta juurtumiseen. 

Koska perintöesikkoja on runsaasti ei ole tarvinnut esikoita juuri ostella (paitsi pihaesikoita, niitä haluan kerätä). Särkän perennataimistolta joskus ostin tämän Railinesikon ja se on kyllä hurmannut täysin ja tämän sävyistä noissa perintöesikoissa ei olekaan.

Perintöesikkojen toukokuu

30.5.2013

Perintöesikot kukkivat keväällä 2013 hyvin runsaasti. Esikot kyllä tuovat kevään - se värikylläisyys ja värien loiste on sellainen ilotulitus. Esikkojen kukinnan jälkeen on jo kesä.

Osa värimuunnoksista jäi kuvaamatta, kun niitä olen aikaisimpina vuosina kuvannut niin paljon. Näillehän tosiaan nimiä ei ole antaa, kun itse risteytyneet puutarhassa.

Valkoista esikkoa mielellään jaan ja levitän pitkin puutarhaa. Sen juurakko tuoksuu vaniljalle ja sykkyräisiä juuria selvittäessä multainen homma on varsin mielettyvää.

Kirjoukonhattu

Aconitum x cammarum 'Bicolor'

Pitkästä aikaa, vuosien tauon jälkeen, muutamia herkistelykuvia kirjoukonhatusta, äidiltä peritystä perinnekasvista.

Helppoja kurjenpolvia

Vaikka sitä on taipumusta keräilyyn ja arkoihinkin kasveihin, sitä enemmän sitä osaa arvostaa niitä tavallisia ja kestäviä kasveja. Niitä joita voi ilolla jakaa ystäville. Joskus tulee sellainen talvi ettei hienohelmoista ole jälkeäkään. 

Otetaan nyt vaikka nämä kaksi kurjenpolvea - lilahtava tuoksukurjenpolvi ja äidiltäni peritty idänkurjenpolvi.



Istutin keväällä 2007 kaksi tai kolme juurenpalaa ja tällainen jättipallo on nyt.

 
Kivasti on tuoksu- ja idänkurjenpolvi sopeutuneet yhteiseloon.

Idänkurjenpolvessa on sitä oikeaa sineä.

 

Samaa sineä Pionitarhassa, aivan ihastuttava sinisyy.

Kyläkurjenpolvi on kyllä yhtä ihana, mutta silleen kiva kun on korkea ja pysyy pystyssä.

Trusted bloomer/Luottokukkija

Mitkä ovat teidän pihan luottokukkijoita? Eli niitä joita ei tarvitse kummoisemmin hoitaa ja ne aina muistaa sinua kukkasilla. Kertokaa vaikka blogissanne kuvien kerta! / What is your gardens trusted bloomer? I mean plants that don't need much care and they will make you happy blooming year after year. Tell about it in your blog, but leave me a comment too!


Meidän pihalle se on ihan tavallinen siperiankurjenmiekka, mikä on saatu 20-30 vuotta sitten. Joka vuosi kuivat lehdet kääritään kasvuston päälle ja tuikataan tuleen, siinä sen hoito onkin. Lannoitettakaan ei muisteta aina laittaa./ Our gardens trusted bloomer is ordinary blue Siperian Iris. It's 20-30 years old and only care what plant needs is burning it every spring: I gather old leafs top of growing point and set fire on.

Tässä hän on keltakurjenmiekan ja keltapäivänliljan kaverina paikassa, jossa keväisin on 30 cm vettä. Tosin vedet katoaa kun routa sulaa, mutta kosteat on varpaat näillä kasveissa./ Plant grows well in spring water and it's friends are Yellow Flag Iris and Yellow Daylily.


Ruotsi-värit aina ihastuttaa/ This pic remainds me of Sweden - their flag is blue-yellow.

Kukassa nyt

Kaikkialla kukkii - ihanaa aikaa. Irikset alkavat lopetella ja pionit aloitella. Kurjenpolvet tykittävät oikein kunnolla, mutta silti jostain syystä x heucherella 'Stoplight' ei tarvinne mitään kukkia.



Ruusutarha ei antanut kukkia oikein ollenkaan, kun lähes kaikki kuoli maata myöden. No onneksi lemppari kukkii. Se on niin mitättömän kaunis ja lehdistö siinäkin kiehtoo eli punalehtiruusu



Peittokurjenpolvi 'Biokovo', Geranium x cantabrigiense, on aavistuksen vaaleanpunainen ja yllätykseksi se leviää kiitettävästi viime vuoden ostokasviksi.



Mamman pionikin on nyt auennut ja se tuoksu humalluttaa. Se on varmaan kasvatettu siemenistä, kuten ennen oli tapana. Alkuperä jää aina hämärän peittoon.

Perintöpioni

Toinenkin pioni alkaa kukkia! Tämä on perintöpioni äidiltä. Tälläkin on ikää jo kunnioitettavat noin 30 vuotta. Kukkii jo huonosti, joten on aika jakaa ja siirtää osa parempaan paikkaan.

Esikkoista kevätkuumetta

Monet tutut ovat esikkokeräilijöitä eli niitä lajeja ja lajikkeita on paljon. Minulla esikot ovat lähinnä äidin peruja ja vähän itse kasvatettuja sekä saatuja taimia tai jakopaloja. Yleensä omat esikkokasvatukset menee mönkään. Esikot kun aluksi kasvavat todella hitaasti. Nyt yritän kuitenkin onnistua pihaesikoiden kanssa.

Kaikista rakkain ja kaunein on äidin kasvattama valkoinen esikko, millä on keltainen sisus..



...sekä monet muut väriversiot. Näiden tarkempia nimiä en lähde arvailemaan. Kuvaan ne keväällä paremmin tunnistusta varten. Keltainen kevätesikko, P.veris, jäi kuvaamatta kokonaan. Perintöesikoita:


Palloesikoista, P.denticulata, ostin kokeeksi kaksi taimea, joista toinen on tämä violetti


..ja toinen punainen. Molemmat palloesikot asuivat aluksi tuomen alla, kun luin että ne pitää hiekkaisesta maasta. Siellä ne kuitenkin alkoivat nopeasti kitua ja lopulta muuttivat hopeapajun alle saviseen maahan. Siellä ne ovatkin iloisesti pulskistuneet ja voivat hyvin.


Palloesikot kasvattavat valtavan kielimäisen kasvuston, mikä pysyy heleänä koko kesän ja on hauskannäköinen loppukesästäkin.


Itse kasvatetun violetin palloesikon kukka on aukeamassa..


Nämäkin siemenestä kasvatettu ja ne asustelet alppiruusutarhassa eli vanhassa kompostissa. Siemenkasvatuksen tuloksena oli muutama violetti ja valkoinen. Punaista palloesikkoa en onnistunut siemenkasvatuksella saamaan lisää.

Valkoinen palloesikko avautumassa

.. ja sen kielimäinen lehdistö

Kesäesikko, P. florindae, on siitä hauska, että nimestäkin päätellen se kukkii kesästä eli mukavaa vaihtelua näihin keväällä kukkiviin. Kesäesikolla on nahkeat lehdet.

Opiskelupaikkakunnalta aikoinaan bussilla (n. 70km) kuljetettu pihaesikko, Primula x pubescens. Valitettavasti se kuitenkin kuoli :(

Edellisen pihaesikon nahkea lehdistö

Mummolasta tuotu pihaesikko, Primula x pubescens, on tummanviininpunainen valkoisella keskustalla. Tämä ikivanha on monikäyttöinen ja erittäin kestävä.



Viime kesänä saatuja alkuja, mitkä ei ole vielä kukkineet on:

Primula auricula - Kultaesikko
Primula bulleyana - Tiibetinesikko (nämä lopulta paljastuivat kesäesikoiksi)
Primula saxatilis - Purppuraesikko

Täällä käyn kurkkimassa kuvia.

Edit: Kuvia ja tekstiä lisätty, sekä muutettu 2/2010