Violettia violettia

Keltalehtinen raunioyrtti
Symphytum × uplandicum 'Axminster Gold'

25.6.2018

Kiertelin viime kesänä puutarhassa ja huomasin miten paljon erilaisia violetteja akileijoja kasvoi siellä täällä ja valkoisen maitohorsman vallanneessa pionimaassa sinnitteli kerrattu 'Summer Skies'- kurjenpolvi ja toisaalla muita kurjenpolvia... siitä se ajatus sitten lähti ja koostin violettien penkin.

Mielestäni tämä onnistui ja lopputuloksesta tuli kaunis, vaikka ikää penkillä vasta yksi vuosi - kurkkaa tästä miltä penkki näytti viime kesänä.. Taustan antaa nauhukset ennen pientä metsäkaistaletta ja siirsin taustalle kirjavalehtisen raunioyrtin vihreäksi muuntuneet osan ja kirjavalehtisen Summer Skies'in eteen. Myös valkoisia ja sinivioletteja siperiankurjenmiekkoja kasvaa akileijojen ja kurjenpolvien lomassa.

Kyläkurjenpolvi 'Summer Skies'
Geranium pratense 'Summer Skies'

Dramaattinen ja omaa sielua puhutteleva yhdistelmä syntyi violetista kurjenpolvesta ja sen eteen istutin muualla kasvaneen lähes mustakukkaisen akileijan.

Lehtoakileija
Aquilegia vulgaris

Akileijan edessä kasvaa tummakurjenpolven siementaimi, missä on pieni häivähdys violettia. Sekin on oman puutarhan tuotoksia ja vapaasti risteytynyt, ja ilmaantunut toiseen penkkiin mistä sen siirsin tänne violettien kaveriksi.

Tummakurjenpolven siementaimi
Geranium phaeum

Kyläkurjenpolvi 'Splish-Splash'
Geranium pratense 'Splish-Splash/'Striatum'

Taustalle istuttelin vielä erilaisia kyläkurjenpolvia, joista yksi on tämä kirjavakukkainen 'Splish-Splash'  ja sen taustalla perinteinen kyläkurjenpolvi.

Jaloakileija
Aquilegia cultrorum

Aikoinaan mummolan puutarhasta siirretyt jaloakileijat ovat alkaneet runsaan mitoin risteytyä ja violetti on niissä hyvin edustettuna. Toisilla on klematistyyppiset kukat ja toiset violetti-valkoisia. Niitä on jokunen vielä muualla päin puutarhassa ja siirrän nekin näiden kaveriksi isommaksi massaksi. 

Jaloakileija
Aquilegia cultrorum

Geranium sp

Kaipasin penkkiin vähän tummaa sävyä ja sitä sain tummalehtisistä kurjenpolvista. Puutarhassa on kasvanut vuosien saatossa monia eri tummalehtisiä lajikkeita ja nämä ovat niiden siementaimia, joten niillä ei siis ole mitään lajikenimiä kun risteymiä. Ne istutin kallionauhusten, kuunliljan 'Frances Williams' eteen. Vieressä kasvaa 'Gold Standard'-kuunliljaa millä on keltavihreät lehdet luoden lisää kontrastia lehtivärityksen osalta.

Yksinkertainen ja kerrattu kurjenpolvi

Hopea tuo sekin jännittävyyttä tummalehtisten kurjenpolvien lomaan ja sen sain muodostettua muodossa erilaisin imiköiden avulla.

Imikkä
Pulmonaria sp

Raunioyrtin pelastusta

Jotkut kirjavalehtiset taantuvat vihreälehtiseksi ja näin kävi kaikille kirjavalehtisille syysleimuille, joita oli useita lajikkeita. Sittemmin niitä ei ole tullut hankittua ja nyt huomasin raunioyrtille käyvän samoin.

Suuressa juurakossa ei ollut enää paljoakaan kirjavaa (alakuva) jäljellä kun vihreä on niin voimakaskasvuista.

Kukinta oli jo loppuvaiheessa ja kimalaisten lentäessä ympärillä kaivoin juurakon ylös ja yritin erottaa kirjavat osat vihreistä. Kuvastakin näkee miten valtavaksi vihreä osa oli jo päässyt. Saa nähdä koska joutuu toimenpiteen uusia.

Kasvin kannaltahan vihertyminen on vain sen eduksi. Kokonaan vihreät lehdet keräävät enemmän aurinkoenergiaa, mikä hyödyttää kasvia pitkässä juoksussa. Kirjavalehtiset kasvit ovat myös usein heikkokasvuisempia kuin serkkunsa vihreälehtiset.

Kirjavuuden häviäminen voi johtua monesta asiasta - kasvupaikan muutoksista, lämpötilavaihteluista..

Suinkaan en kompostoinut vihreää osaa, vaan istutin sen uuteen violettipenkkiin. Siellä se saa tarjota mettä kimalaisille.

Yksin ei tarvinnut puuhastella kun punarinta piti seuraa ja kävi napsimassa maasta herkut heti kun laitoin lapion pois ja siirryin kaivuualueelta kauemmas.

Moulin Rouge

Symphytum officinale 'Moulin Rouge'

Kasvimaalla asustelee väliaikaisistuksessa Tornion pihalta muutettu punakukkainen rohtoraunioyrtti. Kasvi on tilattu Saksasta keväällä 2011. Vielä sille en ole löytänyt sopivaa koloa, mihin sen istuttaa ja mukava nyt seuratakin, että miten suureksi se kasvaa ja leviääkö. Raunioyrteillä on ikävä tapa vallata alue hyvin helposti, mutta ehkä tämän punakukkaisen kohdalla näin ei tulisi käymään.

Torniossa se talvehti ja kasvoi hyvin sen lyhyen ajan. Toissasyksynä hain vielä kasveja Tornion pihalta ennen lopullisia hyvästejä pihalle ja raunioyrttikin pääsi matkaan.

Näin suurella ja rotevakasvuisella kasvilla on mitä herkimmät kukat. 

Vielä vihreää

Tassuttelu puutarhassa paljasti sen, että miten koruton puutarha voisi olla jos siellä ei kasvaisi yhtään heinää, havukasvia, talvivihreitä perennoja tai varpuja. En osaisi kuvitella sellaista puutarhaa omakseni.

Monet kukkivat perennat luo valtavan ilotulituksen kukkien muodossa keväällä tai kesällä, mutta nyt, talven kolkutellessa, niistä kasveista ei ole jäljellä kuin ruskeat rangat.

Kokosin tähän muutamia kasveja, mitkä yhä kukoistaa täällä, ihan kuin kesälläkin. Ei tokikaan kukkien muodossa, mutta vihreät ja lehtevät lehtimättäät ovat niin kauniita kun muualla on keltaista ja ruskeaa.

Perennoista silmiin pistää eniten imikät. Niitä on täällä puolivarjoisessa savikossa siellä täällä, että niitä ei voi olla huomaamatta. Punaimikkä muodostaa suuren kasvuston ajan myötä. Sen karvaiset lehdet kutittaa, mutta muuten se on kesy.

Punaimikkä, Pulmonaria rubra

 Punaimikkä on siitä harvinainen kun sillä on kokonaan vihreät lehdet. Yleensä imikät loistavatkin varjossa pilkullisten tai lähes harmaiden lehtien vuoksi.

'Sissinghurst White'

Puolivarjossa kukoistaa myös peipit. Nämä nokkosennäköiset kirjavuudet on harmittomia. Ne ei onneksi polta ja menevät maata myöden. Vähitellen ne alkavat muodostamaan omaa kantaansa ja siementaimia putkahtelee satunnaisesti sinne tänne. Tällainen putkahtelija on tämä hopeatäpläpeipin perusmuoto, millä on violettiin taittuvat kukat. Sen taimia löytyy lahoavista kannonkoloista, kivien välistä.. muurahaiset ilmeisesti kuljettavat sen siemeniä.

'White Nancy' oli melkein menetetty tapaus, mutta paikanvaihdos teki sille hyvää.

'White Nancy'

'Anne Greenway'

Anne Greenwayn kasvuston lehtimuunnos, mistä puuttuu vihreä väri.

Pidän hurjasti raunioyrttien kukista ja muotokielestä, mutta niiden suhteen muuten olen hyvin varauksellinen. Aikaisemmin se tavallinen sininen valtasi kokonaisen penkin ja sen hävittämiseen meni vuosia. Nyt olen vähitellen etsinyt erikoisempia muotoja raunioyrteistä sillä toiveella, ettei ne leviä ihan mahdottomasti. Saksasta kotoisin oleva kirjavalehtinen muunnos on niin kaunis:

Symphytum x uplandicum 'Axminster Gold'

Kirjava kehtolehti on kotiutunut hyvin.

Varpukasveista pikkutalvio on aina yhtä kiinnostava.Kiiltävät lehdet tuntuu ihan hehkuvan. Tässä ihan se normaali versio eli vaaleansininen.

Pikkutalvion yksi kirjavista muodoista on sekin osoittautunut kestäväksi. Täytyy tälle etsiä parempi kasvupaikka, missä se tulee paremmin edukseen.

Vinca minor 'Argenteovariegata'

Jouluruusut tietysti ovat vihreitä. Nehän nimensä perusteella voivat kukkia joulunakin jos vaan kelejä riittää. Usein ne keväällä tulevat lumen alta nuppu valmiina. Valitsin kuvaksi yhden pienen siementaimen, millä on vähän erilaiset lehdet.

'

Suojaisan metsäpuutarhan tiarellat, heucherellat ja keijunkukat ovat nekin antamassa väriä puutarhaan. Pelkillä kasvupaikkavalinnoilla voi vaikuttaa paljon millaiselta puutarha syksyllä näyttää.

Kotkansiivet, alvejuuret ja imarteet ovat saniaisista jo kadonneet, mutta kilpihärkylä on ihan vihreä. Se tuntui vaan innotuvan hetkittäisestä pakkasjaksosta jolloin kaikki muut saniaiset luovutti pelin.

Heinät sopii esimerkiksi havujen kanssa - tässä siniheinä keltatuijan kaverina.

Havut ovat kiistatta parasta antia syksyssä. Ne tulevat esiin niin voimakkaasti. Meillä on liian varjoisaa ja kosteaa männyille ja katajille, mutta kuuset ja tuijat täällä viihtyvät erinomaisesti. Kärsivä havu ei ole kaunista katseltavaa, että havujenkin valinnassa oikea kasvi oikeaan paikkaan-sääntö pitää paikkansa.Havuilla on huono uudistautumiskyky ja osa niistä ei uudistu lainkaan, mikäli joutuvat kitumaan. Sen vuoksi arvokkaat havut kannattaa harkiten istuttaa.

Pesäkuuset ovat havuista lempikasvejani. Ne ovat niin helppoja -nämä on istutettu halkaisijaltaan alle 30cm ja nyt osa on lähes metrisiä.

Pesäkuusien taustalla on timanttituija ja pensaskavereina riippahernepuu sekä erilaisia pensasangervoja.

Kääpiöserbiankuusi oli sekin ihan pieni ja muistan sen istuttamisen kuin eilisen päivän, ja mietin, että näenkö sitä koskaan suurena. Se on viihtynyt vallan hyvin ja on nyt suuri.

Metsästä löytyi pieni pallomainen kuusi, mikä kuljetettiin säkissä kotiin ja istuttettiin hyvin. Se olisi jäänyt hakkuun alle ja pelastautui. Pienestä pallosta on kasvanut jo suuri tiheä yksilö.

Kivikon uudistusprojektin yhteydessä jouduin poistamaan noin kymmenkunta matalaa katajan muotoa. Vain pari katajaa jäi. Kasvupaikka on aivan liian varjoisa katajille. Harmi!

Kiitos kaikille lukijoille tästä kaudesta! ღ

Perinteisesti alan nyt käymään läpi kevään ja kesän kuvia, sekä vastailemaan teidän ihaniin kommentteihin, kun ne tietysti jäivät kesäkiireessä laittamatta.

Valkoraunioyrtti

Valkoraunioyrtti kasvaa 120cm korkeaksi rotevaksi kasvustoksi ja kukkii kellanvalkoisin kukin heinä-syyskuussa.

Symphytum officinale var. bohemicum

Raunioyrtti 'Goldsmith'

Raunioyrtit ovat myös vähemmistössä puutarhassani. Opin äitini virheistä, joka aikoinaan istutti sinisen tarharaunioyrtin keskelle suurta penkkiä ja se valtasi koko penkin. Sitä sinistä sai kitkeä ja kitkeä, ja lopulta, tosin vasta monien vuosien päästä, se luovutti. Sen jälkeen olen vältellyt raunioyrttejä.

Onneksi markkinoilla on vaihtoehtoja ja sellaisia joista ei muodostu ongelmaa.  Tässä yksi kolmesta.

Hankin v. 2007 matalan kirjavalehtisen lajikkeen 'Goldsmith'in ja se on erittäin kestävä, hauskan näköinen ja ennen kaikkea maltikas leviäjä. Onneksi sen verran leviää, että siitä voi antaa jalopaloja ystäville. Monesti sitä luullaan imikäksi.

Symphytum grandiflorum 'Goldsmith'