Violettia violettia

Keltalehtinen raunioyrtti
Symphytum × uplandicum 'Axminster Gold'

25.6.2018

Kiertelin viime kesänä puutarhassa ja huomasin miten paljon erilaisia violetteja akileijoja kasvoi siellä täällä ja valkoisen maitohorsman vallanneessa pionimaassa sinnitteli kerrattu 'Summer Skies'- kurjenpolvi ja toisaalla muita kurjenpolvia... siitä se ajatus sitten lähti ja koostin violettien penkin.

Mielestäni tämä onnistui ja lopputuloksesta tuli kaunis, vaikka ikää penkillä vasta yksi vuosi - kurkkaa tästä miltä penkki näytti viime kesänä.. Taustan antaa nauhukset ennen pientä metsäkaistaletta ja siirsin taustalle kirjavalehtisen raunioyrtin vihreäksi muuntuneet osan ja kirjavalehtisen Summer Skies'in eteen. Myös valkoisia ja sinivioletteja siperiankurjenmiekkoja kasvaa akileijojen ja kurjenpolvien lomassa.

Kyläkurjenpolvi 'Summer Skies'
Geranium pratense 'Summer Skies'

Dramaattinen ja omaa sielua puhutteleva yhdistelmä syntyi violetista kurjenpolvesta ja sen eteen istutin muualla kasvaneen lähes mustakukkaisen akileijan.

Lehtoakileija
Aquilegia vulgaris

Akileijan edessä kasvaa tummakurjenpolven siementaimi, missä on pieni häivähdys violettia. Sekin on oman puutarhan tuotoksia ja vapaasti risteytynyt, ja ilmaantunut toiseen penkkiin mistä sen siirsin tänne violettien kaveriksi.

Tummakurjenpolven siementaimi
Geranium phaeum

Kyläkurjenpolvi 'Splish-Splash'
Geranium pratense 'Splish-Splash/'Striatum'

Taustalle istuttelin vielä erilaisia kyläkurjenpolvia, joista yksi on tämä kirjavakukkainen 'Splish-Splash'  ja sen taustalla perinteinen kyläkurjenpolvi.

Jaloakileija
Aquilegia cultrorum

Aikoinaan mummolan puutarhasta siirretyt jaloakileijat ovat alkaneet runsaan mitoin risteytyä ja violetti on niissä hyvin edustettuna. Toisilla on klematistyyppiset kukat ja toiset violetti-valkoisia. Niitä on jokunen vielä muualla päin puutarhassa ja siirrän nekin näiden kaveriksi isommaksi massaksi. 

Jaloakileija
Aquilegia cultrorum

Geranium sp

Kaipasin penkkiin vähän tummaa sävyä ja sitä sain tummalehtisistä kurjenpolvista. Puutarhassa on kasvanut vuosien saatossa monia eri tummalehtisiä lajikkeita ja nämä ovat niiden siementaimia, joten niillä ei siis ole mitään lajikenimiä kun risteymiä. Ne istutin kallionauhusten, kuunliljan 'Frances Williams' eteen. Vieressä kasvaa 'Gold Standard'-kuunliljaa millä on keltavihreät lehdet luoden lisää kontrastia lehtivärityksen osalta.

Yksinkertainen ja kerrattu kurjenpolvi

Hopea tuo sekin jännittävyyttä tummalehtisten kurjenpolvien lomaan ja sen sain muodostettua muodossa erilaisin imiköiden avulla.

Imikkä
Pulmonaria sp

Nauhustarha

Kesän yksi projekteista oli vähentää siemenistä levinneiden nauhusten määrää, voi pojat niitä oli paljon. Niin kauniita kuin ihania nämä lehtevät nauhukset ovatkin, niin niiden määrä oli jo aikamoinen. Osa siementaimista oli ehtinyt kasvaa jo suureksi.

Yläkuvan nauhukset saivat jäädä, mutta harvensin väheihin kasvaneita siementaimia, pääasiassa valtikkanauhusristeymiä. Alakuvan siementaimet muuttiva toisaalle, kun paikka oli varattu uudelle hempeän värisille perennoille.

Komposti sai paljon täytettä kukkavarsista, etteivät enää leviäisi. Onneksi leviäminen on rajoittunut hyvin pienelle alueelle. Täytyy vain jatkossa itse olla aktiivisempi ja kylmästi harventaa. Puutarha on ylikasvanut kun itse on niin hellämielinen, että haluaisi katsoa mitä kaikista kasvaa.

Kiersin ympäri puutarhaa ja keräsin erilaisista nauhuksista lehtiä. Aika hauska kokoelma ja suurin osa on näitä siemenristeymiä. Vain punalehtisiä on tullut ostettua ja pari saatua.

Nauhuskokoelma, 2.8.2017

Uudistuksia

26.7.2017

Heinäkuun loppupuolella ihan pienenä taimena saatu punalatva kohosi keskellä istutusaluetta suurena ja pensasmaisena. Punalatvan kukinta jatkui aina pitkälle syyskuun puolelle ja se onkin amiraaliperhosten ja kimalaisten suosiossa. 

Alkujaankin halusin saada suureen istutusalueeseen kasvin, mikä kohoaa suureksi ja punalatva sopii siihen tehtävään mainiosti - joskin sitä ei enää pysty lapiolla siirtämään. Juurakko on tiivis ja kova, mihin lapio ei pysty, joten istutuspaikka kannattaa miettiä tarkoin, koska kauan samalla paikalla kasvaessaan punalatvaa ei yhden naisen voimin niin vain siirretäkään.

Mikään pohjoisen tuuli tai kaatosade eivät ole koskaan punalatvaa horjuttaneet ja seisoo aina ylväänä paikallaan.

31.7.2017

9.9.2017

 Syyskuussa kukinta alkaa vähitellen päättyä, mutta kasvi seisoo ryhdikkäänä edelleen ja punaiset varret erottuvan kauniisti vihreästä massasta.

Punalatvan ympäröimä alue on tarvinnut jo vuosia huomiota ja olen pitkään tuuminut mitä sille tekisi. Sinikuunliljat tarvitsi uudelleenistutusta, niiden juurakosta oli paisunut jo niin valtaisa, että elinvoima oli ehtynyt. Lisäksi erilaiset nauhukset rakastavat meidän muhevaa savimaata, että siementaimia oli yllinkyllin ja kaivoin pari kottikärryllistä suuria nauhusten juurakoita kompostiin.

Päädyin kiertelemään puutarhassa ja katselin kasveja, mille uudelleenistutus ja jakaminen olisi eduksi ja mielessäni tein listaa. Vähitellen alue valmistui mielessäni ja päätin punalatvan eteen istuttaa muualla kituneet syysleimut, sekä hempeän roosan ja punertavalehtisen jaloangervon, sekä erilaisia kirjavalehtisiä kuunliljoja. Siellä täällä asustelleen ängelmät niin ikään pääsivät korkean punalatvan viereen - ängelmät saavat hakea punalatvasta tukea. Kaikki siirtämäni kasvit jatkavat punalatvan värimaailmaa.

Sherbet Fizz-syysleimu oli sekin liian aurinkoisessa ja kuivassa paikassa, ja nyt se pääsee paremmin edukseenkin.

Roosajaloangervo istui kauniisti saman sävyisen luppion vierelle.

Punaimikkä, kirjosiniheinä ja erilaiset pienet nahkealehtisen kuunliljat muodostaa myös yhtenäisen värimaailman.

Mallailua - usein piirrän suunnitelman paperille mutta yhtä usein se on mielessäni. Loppusilaus tulee kasvien kanssa, niitä sommitellen.

Punalatvan takana on vielä alue, minkä takana kasvaa nauhuksia ja niiden eteen muodostui sitten myös hempeää sävyä - violetteja. Suurimman osan perennoista siirsin heinäkuussa, joten leikkasin lehdistöstä 2/3 pois siirron vuoksi, joten menetin kukinnan, mutta kasvit juurtuvat paljon kun niiden ei tarvitse ylläpitää lehdistöä.

Erilaiset akileijat kasvoivat jopa metsänlaitamilla ja kurjenpolvista löytyi monia sopivia ehdokkaita - myös punalehtisenä.  Tämän väripaletin suunnittelu oli koko kauden hauskin juttu. Kierrellä kottikärryn ja lapion kanssa ja kaivella kasveja kyytiin, välillä huikaten lapinkoirat mukaan. Toinen koirista osaakin jo luonnostaan paimentaa kottikärryjä ja seuraa niitä.

Purppuraheisiangervon ja violettien väliin jäi pieni alue ja siihen puolestaan keräilin sinikukkaisia. Sinilatvoja, kurjenpolvia, punalehtisiä nauhuksia... sellainen suloinen sekametelisoppa.

Ihan helpollahan näiden alueiden uusiminen ei tullut vaan vaati vuosien alkuvalmistelut. Alueelle oli levinnyt ruttojuuri, jättiputki ja valvatti. Ne vaativat myrkytyksen. Lapio niiden kanssa oli turha välinen eikä kattaminenkaan auttaminen. Sen jälkeen annoin koko alueen rikkaruohottua kunnolla, ja kitkin alueen kahdesti joten nyt pitäisi pintamullasta olla enimmät moni- ja yksivuotiset rikkakasvit poistettu ja perenoilla on nyt suuremmat mahdollisuudet kasvaa niin suureksi, ettei siemenrikkakasveilla ole enää tarpeeksi valoa.

Jännä nähdä miltä kesällä alue näyttää.

Ukonhattuja

Vanhan kunnon maatiaisukonhatut on kyllä parhaita. Sain puutarhatutuilta erilaisten ukonhattujen siementaimia ja niidenkin kanssa kävi perinteisesti - siementaimia on ylenpalttisesti siellä täällä, joten ne täytyy hävittää, mutta nämä upeat vanhat ukonhatut ovat steriilejä ja niitä voi lisätä vain jakamalla, mikä onkin etäpuutarhurille paras vaihtoehto.

Hyvin sateisen kesän seurauksena kukkavarret venähtivät pitkäksi ja kaartuvat kauniisti muiden kasvien päälle. Vierustovereina ukonhatuilla on erilaisia nauhuksia.

Kallionauhuksen (yläkuva) siirsin toisaalle, se ei oikein viihtynyt nykyisessä kasvupaikassa ja sen korvasi hennon vaalea jaloangervo, mikä muutti pionimaasta kukkivana. Pionimaa on alue, mikä täytyy kokonaan hävittää. Aika ei riitä sen hoitamiseen ja valkoinen maitohorsma leviää niin voimakkaasti, ettei sen suhteen ole mitään tehtävissä muuta kuin alueen laittaminen kokonaan nurmikolle.


Vuosien saatossa on monenlaista kokemusta tullut ja jos jonkun vinkin voin aloittaville puutarhureille antaa niin se on, että kokeneita kotipuutarhureita kannattaa kuunnella ja välttää aggressiivisesti leviäviä lajeja - puutarhanhoito on vain paljon kivempaa ilman valtataisteluita kasvien kanssa.