Pilkahdus Kuutamopuutarhaan

26.6.2018

Pala palalta pajuangervon valtaama Kuutamopuutarha on saatu vallattua takaisin ja siellä alkaa jo paikoin olla kauniita näkymiä, joskin tekemistäkin vielä riittää. Tummanpunaisten alueella kasvava purppuraheisiangervo ja Kuutamopuutarhassa kasvava morsiusleinikki ovat vastustamaton yhdistelmä, ja siihen kun vielä ripaus keltalehtistä kuunliljaa niin oma silmä lepää. Tykkään kun kukkia on pilkahdus siellä ja toinen täällä vihreyden keskellä.

Pieni kukkameri on peräisin yhdestä ja ainoasta morsiusleinikkiyksilöstä, minkä vielä syksyllä siirsinkin. Toinen yksilö asuu kulleropenkissä ja siirrän sen tämän kaveriksi niin herkkää valkoisuutta on sitten hitusen enemmän ja vaikka kukkavarret levittäytyvät laajalle niin se multatila on pieni siihen verrattuna joten pieneenkin alueeseen saa useamman yksilön istutettua.

Alkujaan ihastuin koreakärsämöön, minkä kukat muistuttavat morsiusleinikin kukkia, mutta meidän kosteassa ja savisessa maassa kärsämö makaa pitkin pituuttaan, kun se kasvaa liian suureksi ravinteikkaassa maassa.Onneksi on nyt morsiusleinikki mikä pysyy hyvin pystyssä ja viihtyy erinomaisesti savessa.

Morsiusleinikki
Ranunculus aconitifolius

Morsiusleinikeitä ennen lähistöllä kukkii valkoiset esikot, ojakellukat ja metsäkurjenpolvet, ja loppukaudesta kiiltoleimu. Pensaista valkovatukka tuo rehevyyttä muuten niin pienilehtisten kasvien lomaan. Valkovatukka kasvaa rauhaksiin, mutta nyt sitä vähän jo pienensin.

Valkovatukka
Rubus parviflorus

Uudistuksien osalta kaksi tuomipihlajaa täytyisi alasleikata, tiilipolku uusia, muutama vääränvärinen akileija ja siperiankurjen miekka siirtää toisaalle. Enimmät rikkaruohot on taltutettu, kanukat leikattu ja perennoja jaettu, sekä siirrelty. Isot uudistukset on kuin loputon ketjureaktio, mutta nautin palapelien tekemisestä.

Vääränväriset

Kuutamopuutarhan vääränväriset akileijat polun varrella.
Etualalla kukkii liikaa leviävä kanadanvuokko.
Taustan sininen lehtoakileija sekin odottaa elokuista siirtoa jonnekin muiden sinisten toveriksi.

Akileijat risteytyvät iloisesti ja joka kerta on täysi arvoitus millainen kaunotar siemenestä kasvaa. Kun puutarhassa kasvaa kukkatyypeiltään erilaisia, voi siementaimi olla mitä vain. Akileijat risteytyvät meillä vallattomasti ja omaa tahtiaan. Tiivis ja kostea savimaa hieman jarruttaa siementen itämistä, mutta siementaimia kasvaa aikuiseksi siltikin useita ja välillä ylitarpeen.

Yleensä annan väärässäkin paikassa kasvavat siementaimet kehittyä aikuiseksi, jotta näen millaisia niistä kehkeytyy ja sitten siirtelen saman värisiä isoimmiksi tai muutaman kasvin ryhmiksi. Perusvioletteja ja vaaleanpunaisia olen jo vihdoin alkanut laittaa kompostiin, kun niitä riittää ja isoin osa siementaimista on näitä tavallisia, mutta kivoja yllätyksiäkin aina välillä löytää, kun malttaa olla kitkemättä siementaimia.

Kukkien muoto voi olla perinteisen lehtoakileijan kukat, toisilla klematis-tyyliset, jotkut erittäin kerrottuja Bonnels-tyylisiä ja osa sitten näitä Barlow-tyylisiä.

Valkoisten kukkien alueella kuutamopuutarhassa vanhan ja jo kuluneen ja uudistusta kaipaavan tiilikivipolun varrelle oli ilmestynyt jokunen vuosi sitten eri värisiä Nora Barlow-tyyppisiä hyvin kerrattuja akileijoja. Alkujaan täällä on kasvanut yksi Nora Barlow pinkkinä. Etäpuutarhurina joidenkin kasvien kukinta-ajat jää väkisin näkemättä, mutta nyt pääsin näkemään miten hauskat tästä kaksikosta oli kasvanut.

Ensimmäisenä polun varrella oli sinivioletti, mikä on vierustoveriaan paljon korkeampi. Omalla kokemuksella sanoisin, että jostain syystä sinistä ja violettikukkaisista kasvaa aina muita värejä paljon korkeampia ja elinvoimaisempia. Pinkki kasvoi sinivioletin takana ja se on matalampi, mutta kuitenkin yhtäkorkea kuin muutaman metrin päässä purppuratuomen alla kasvavat kaksikko vaaleanpunaisin kukin (kuvat alla).

Sinivioletin takana kasvava pinkkikukkainen itsestään levinnyt akileija

Purppuratuomen alla kasvavat vaaleanpunaiset oli oikeastaan aika identtiset, vaikka eri yksilöistä kyse. Näistä ja pinkistä saankin jonnekin päin puutarhaa mukavan pieneen ryhmän - täytyy lähteä suunnittelemaan minne kaipaisin juhannuksen tietämillä väri-ilottelua vaaleanpunaisen ja pinkin toimesta. Kasvit siirrän vasta kukinta-ajan jälkeen, elokuun tietämillä.

Koko konkkaronkka yhdessä koossa - rakastan näitä koontikuvia ja toivoisin niin, että näitä olisi enemmän aikaa tehdä. Nämä ovat niin näppärät, kun vertailee kasveja ja niistä jää parhaiten eri yksilöiden ominaisuudet omaan valokuvamuistiin. Vaikea valita lempparia, mutta tuo pinkki jotenkin puhuttelee eniten.

Kuutamopuutarhan syksyä

Kiiltoluppio
Sanguisorba tenuifolia 'Alba'

Kuutamopuutarha eli valkokukkaisten alue perustettiin vuosina 2004-2005, ja on sittemmin ollut aika samassa tilassa. Istutin  tyhmänä alueen ympärille - sivulle ja eteen pajuangervoaidan, ja voinette arvata miten siinä kävi. Pajuangervothan on aika kovia leviämään - mitä enemmän aitaa leikkasi matalaksi sen enemmän se levisi sivuttaissuunnasta juurivesoista. Lopulta koko alue oli niin pajuangervon peittämä ja pitkät varret kaartuivat, ettei koko alueelle päässyt edes.

Lapio ei pajuangervoon pystynyt, eikä muutakaan keinoa ollut kuin pensaiden alasleikkaus ja myrkytys parin vuoden ajan. Nyt pajuangervot ovat taipuneet kohtaloonsa ja kuolleet, vain suuret juurakot pysyvät paikallaan.

Keväällä kaivoin isot kasat rikkaruohoja pois, kun ne olivat ehtineet vallata aluetta sillä aikaa kun pajuangervo piti aluetta hallinnassaan.  Kuutamopuutarha uudistuu vähitellen ja siksi siitä ei nyt kokonaiskuvia ole, mutta onneksi ihan kaikki kasvit eivät valon ja veden puutteesta kuolleet.

Siirtelin puutarhakauden alussa joitain kasveja hieman eri paikkoihin ja yksi näistä on yläkuvan suuri luppio, mikä kasvoikin aivan liian korkeaksi alkuperäisessä paikassaan.

Kuvat ovat otettu ajalla 30.8.-12.9.2017

Kuutamopuutarhassa kasvoi alkujaan valkoista ukonhattua ja siementaimiakin oli useampia, mitä sijoittelin alueen loppuosaan - valitettavasti puolet näistä siirretyistä oli sinikukkaisia ja ne kaivoin kompostiin. Saa olla aika suruton nykyään vääränlaisten kasvien suhteen - aika eikä tilat riitä niiden uudelleensijoitteluun ja siemenestä leviävät kasvit erityisesti saa lähtöpassit.

Kurtturuusu
Rosa rugosa

Kilpirikko
Darmera peltata

Viime vuonna aloitin kuutamopuutarhan etuosan uudistamisen ja siirsin siellä täällä kasvaneet valkoiset äidiltä perityt syysleimut samaan kohtaan. Jatkoin uudistamista keväällä ja valkoiset metsäkurjenpolvet, japaninakileija, palavarakkaus, Avalanche-koristekastikka (hyvin samantapainen mitä tutumpi 'Overdam'-lajike), sekä muutamat kelta-vihreät matalat kuunliljat saivat oman paikkansa etuosasta.

Uudistusta täytyy vielä jatkaa ja lisätä valkoisia pioneja, sekä ryhmitellä kasveja vähän uudelleen, sekä selättää rikkakasvit. Hommaa siis riittää vielä tuleviksi kausiksikin, sillä alue on aika suuri. 

Metsäkurjenpolvi
Geranium sylvaticum f. albiflorum

Hosta 'Brim Cup'

Virginiantädyke
Veronicastrum virginicum 'Alba'

Kiiltoluppio
Sanguisorba tenuifolia 'Alba'

Kiiltoleimu
Phlox carolina

Kiiltoleimu
Phlox carolina

Mustilanhortensia
Hydrangea paniculata 'Mustila'

Kuutamopuutarhan suunnitelmia

Kurkistus puutarhavajan edustalta kuutamopuutarhaan

Kuutamopuutarha on perustettu vuonna 2004 ja nyt on vähitellen aika tehdä koko alueelle perusteellinen uudistus, ja miettiä mahdollisesti mitä uusia kasveja tänne voisi siirtää ja mitä vanhoista kasveista tarvitsee siirtää tai hävittää.

Alueen kunnostus alkoi jo viime vuonna pajuangervoaidan tuhoamisella. Se ei ihan yksinkertainen projekti ollutkaan ja en voi missään yhteydessä suosistella sitä puutarhaan. Ainakaan puutarhoihin, joissa ei olla kokoaikaisesti, kuten vaikkapa mökkipuutarhoihin.

Myös monet pensaat vaativat uudistamista kuten alakuvan isotuomipihlajat. Kun kasvi kukkii toisen vuoden versoilla se olisi hyvä leikata heti kukinnan jälkeen, jotta pensas ehtii kasvattaa uutta kasvustoa jotta kukkisi seuraavana vuonna.  Jätän vielä tuomipihlajat tuomaan alueelle korkeutta ja keskityn varsinaisiin ongelmakohtiin ensiksi.

Purppuratuomi on niin upea ilmestys ja se on kasvanut kauniiksi puumaiseksi, sitä täytyy kuitenkin hieman muotoilla ja alakuvan korallikanukka taas leikata kokonaan alas.

Sisäänkäynti  oli paju- ja heisiangervon takia kasvanut täysin umpeen. Tästä myöskään punakoivu ei ole kasvanut kovin hyvin. Nyt kun alueelta on saatu pensaat hävitettyä voi ajatella millä perennoilla alueen verhoaisi.

Tiilipolku on kadonnut kasvien alle ja siirtolistalla on myös liian lähellä kasvien perennojen uudelleensijoitus, ja polun kaivaminen esiin.

Punakoivulle täytyy antaa ravinteita ja hoivata sitä hieman. Se on mukavasti kasvanut korkeutta ja sopii kyllä paikkaansa jos vain hieman pulskistuisi rungostaan.

Vielä on pieniä pilkahduksia hyvistä ajoista ja ehkä tämän vielä saisi kuntoon. On harmittanut suunnattomasti tämän alueen rappeutuminen, mutta se kyllä kuuluu puutarhanhoitoon, että alueita täytyy uudistaa.

Toinen kuutamopuutarhan kokokohdista on villaheisi, se on mielettömän kaunis pensas ja varsinkin nyt kun se on kasvanut täyteen mittaansa ja kukkii runsaasti joka alkukesä.

Kuutamopuutarhassa

Kuutamopuutarha on ollut remontissa parin vuoden ajan ja vieläkin jatkunee, kun osa kasveista on päässyt kasvamaan niin suureksi, että tilanpuute on kasvien suurin uhka. Jättipoimulehdet kaivoin lähes kokonaan pois ja muutama väärän värinen odottaa siirtoa.. Kesäkuun alku on kuutamopuutarhan parasta aikaa.



Narsissit saavat olla minkä värisiä tahansa, vaikka muuten kuutamopuutarhahan on valkokukkaisten kasvien asuinsija

'Thalia'

'Mount Hood'

'Cum Laude'

'Flower Record'

'Barrett Browning'

'Apotheose'

'Tahiti'