Krookuksia ja sinililjoja

Krookusten aikakausi tältä kautta on päättymässä ja viimeiset kaunottaret kukkivat vielä hetken aikaa.  Näiden kukinta-aika on aivan liian lyhyt ja toivoisi, että Suomessa olisi kevätaika pitempi ja saisi nauttia näiden ylväiden kasvien kauneudesta pitempään.

Sinililjat kukkivat vielä tovin uudistuvassa vanhassa ruusutarhassa. Vaikka ruusutarha merkittävästi uudistuu niin sinililjat jatkavat eloaan ja niiden kasvua en häiritse. Ne saavat levitä suureksi siniseksi matoksi.

Kevään kohinaa

Lämpimät ja aurinkoiset päivät ovat kiihdyttäneet kasvua.

Pikkuisista aluista on kasvanut jo isompia mättäitä. Jättipoimulehti on aina hyvin innokas ja se on niin söpö ja pehmeät lehdet houkuttelemat silittelemään. Häikäisevän vaaleanvihreä mätäs on valkoinen aitoukonhattu. Keväällä kasvu on kirkasta ja väri tummenee kauden edetessä, mutta näin keväällä saa nauttia väriläiskästä. Pikkupihlaja-angervo tuo sekin oman sysäyksen kevään pihaan ja vihreän keltaoranssit lehdet on kuin pieniä saniaisen lehtiä.

Hurraa, kevät on täällä ja nyt kasvu kiihtyy vain entisestään!

Hyvää vappua kaikille!

Jättipoimulehti

Aitoukonhattu

Pikku-pihlaja-angervo 'Sem'

Krookusmätäs vuosi vuodelta suurenee, mutta aika pikkuinenhan se on vielä. Tuppaa koirat aina maata krookukset joten en ole niitä sitten tullut paljoa edes hankkineeksi.

Pilkahdus Partapuutarhasta

Piikkiaralia
lapinkoiravillakuorrutuksessa

Eilen ihastelin Riihimäen juna-asemalta ajellessa vihreitä peltoja ja kukkivia pajuja. Kevät on todellakin täällä Etelä-Suomessa aimo harppauksen edellä. Ylenpalttinen kevätkosteus on haihtunut, nurmikko kasvaa ja sinivuokot kukkii.Lehtiä puissa vielä ei ole, mutta silmut turpoavat.  Keväällä kannattaakin hieman matkailla eri suuntiin Suomessa niin voi elää kevään uudelleen ja uudelleen.

Partapuutarhalle teki hyvää puolentoista viikon tauko karvakorvista - nurmikko ehti kuivaa rauhassa, mutta perennat ja sipulikasvit nousevat kaikessa rauhassa. Vaikka koirat makoilevat pääasiassa tiilipolulla tai nurmikolla, niin kyllä penkeissä on tallailtu ja se hieman hidastaa kasvien heräämistä uuteen kevääseen. Syksyllä jätinkin sipulikasvit istumatta, kun vuosien kokemuksella aina joku karvatassu tallaa ne tai istuu päälle. Viime alkukesästä istutin useita ruukussa kukkineita helmililjoja ja tete-narsisseja, joilla ilahdutin viime kevättäni. Näistä helmilijat ovat jo nousemassa, mutta pikkunarsissit taisivat paleltua, kun olivat jo joulukuussa nousseet maanpinnalle eikä tainnut lehdillä suojaaminen auttaa.

Lauantaina on taloyhtiön kevätsiivoustalkoot, mutta onneksi hommaa on aika vähän, kun syksyllä kaadettiin useita puita, pääasiassa vinoja mäntyjä, ja meidänkin rivaripihan aidan vierellä kasvanut suuri mänty sai kaatoluvan. Ihanahan suuri puu aina on, mutta roskan määrä oli kyllä aikamoinen ja puun kaatamisen jälkeen näki, että se oli sisältä mätä ja olisi kumminkin jossain syysmyrskyssä kaatunut talojen päälle.

Huomenna ajattelin haravoida, möyhentää hieman penkkejä haralla ja jos innostuisi vaikka orvokkeja ostaa pariin ruukkuun.Hieman puhuttiin, että voisi jotain pientä kasvihuonetta rakentaa ulkovaraston päätyyn. Lehtokotiloita pihalle tulvii salaattien toivossa, että tomaatit olisi sellaista turvallista kasvatettavaa.  Tässä näitä tämän päiväisiä pirtsakkoja nousukkaita, loppuja odotellessa :)

Ukkolaukka

Unelmatädyke

Valkoisia helmililjoja

Jättipoimulehti

Krookusrypäs

Sinisiä helmililjoja

Ruohosipuli

Sinivuokko

Valkoinen kullero

Tummalehtinen kurjenpolvilapsi

Pikku-pihlaja-angervo 'Sem'

Partapuutarhan huhtikuuta

Krookus

Viikonloppuna siistin Partapuutarhaa eli miehen pienen rivaripihan takapihan ja pihan koon vuoksi se kävi varsin joutuisasti, vaikka flunssaisena mikä tahansa homma tuntuu vähintään vuosisadalta.

Lumet ovat sulaneet jo tovi sitten, mutta pihan kasvusto nousee hyvin hitaasti. Kärsimättömästi odotan ja odotan. Penkit ovat hyvin tallattuja, kun koirat leikkivät, kellivät ja makaavat pienen pihan kaikki kohdat ja tällaisissa paikoissa kasvit nousevat tavanomaista hitaammin. Päivääkään en silti antaisi pois, sillä koirien leikkimistä on hupaisaa katsoa ja se hymy niiden söpöissä nassuissa on niin vetoavaa, että muutaman pensaan ja perennan menetys ei tunnu lainkaan pahalta. Joskin nestemäistä typpilannoitusta on annettu tiettyjen perennojen päälle..

Kesällä koirat väistävät kasveja, mutta talvella ja ennen kasvukauden alkua penkit ovat paremmassa käytössä. Pieniä sipulikasveja pihassa voisi olla enemmän, mutta karvakorvat..

Pihan suhteen olemme miettineet hyötypuutarhan laajennusta joko vähentämällä perennoja tai kasvattamalla hyötykasveja ruukuissa. Ollaan myös tuumailtu hynttyiden yhteensaattamista ja yhteistä pihaa, mutta se on vielä ajatustasolla. Nautin nyt tästä mahdollisuudesta hoitaa pientä rivaripihaa, että parvekepuutarhaa.

Leppäkerttu, kärpänen, sitruunaperhonen ja kimalainen olivat lauantaina liikkeellä ettei ihan yksin tarvinnut pihatöitä tehdä. :) 

Ukkolaukka 'Purple Sensation'

Sinivuokko

Tuoksukurjenpolvi

 *  *  *

Tänään nappailin muutaman kuvan ennen rae- ja räntäkuuroja. Kelit ovat hyvin epävakaisia, mutta urheat kasvit puskeavat maasta. Saapa nähdä nouseeko ihan kaikki ollenkaan, kun Jekkustiina on valinnut lepopaikakseen juuri niiden kasvien kohdat joita eniten odotan.

Jättipoimulehti

Valkoinen metsäkurjenpolvi

Sinivuokko

Sinililjat ja töyhtöangervo ovat puutarhan etupihan alkuperäisasukkeja. Etupiha siistittiin toissakesänä ja hakekate pitää alueen erittäin helppohoitoisena joten alue on aika tavalla omillaan läpi vuoden.

Sinililja

Töyhtöangervo

Viime kesänä parvekkeella ilahduttanut hakuropaju on talvehtinut Partapuutarhan pieneen kasvimaahan istutettuna - pian kaivan pajun ylös ja sijoitan taas parvekkeelle. Kaksi muuta hakuropajua ostin työpaikalta viime kesänä poistohintaan, koska ne olivat kärsineet niin paljon kuivuudesta eivätkä olleet myyntikuntoisia, myös tämä kaksikko on talvehtinut.

Pajujen silmut ovat turvonneet ja suurin osa oksista on elinvoimia, joskin niissä on kyllä hieman vaurioita, mikä näkyy mustuneina oksina. Tuhoutuneet kohdat leikkaan piakkoin pois.

Pääsiäisreissu puutarhaan

Aikaa olikin vierähtänyt pitkä tovi sitten viime reissun puutarhaan - kasvit ovat jatkaneet eloaan vaikkei puutarhuri ole ollut paimentamassa. Aika automatisoituhan puutarha lopulta on, kun luontoäiti hoitaa, jos vain antaa mahdollisuuden.

Vaikka Etelä-Pohjanmaa muuten lumeton ja keväinen onkin, niin oma puutarha on vielä puoliunessa. Aurinko ei pääse lunta sulattamaan varjoisessa puutarhassa kuin mitä aukealla pihalla. Kevät tekee pihalla tuloaan paljon hitaammin ja pitempään.

Tuttuun tapaan lumikellorypäs tervehti iloisesti, kuten jokainen vuosi siitä saakka kun kasvit kotiutuivat puutarhaan.

Ostolumikellot eivät ole vuosienkaan jälkeen innostuneet kasvamaan tuon enempää. Ehkäpä siirto jonnekin muualle puutarhankolkkaan saattaisi olla hyvä ratkaisu?



Varhaisimmista varhaisimmat olivat valmiudessa - sieberinsahramit unkarinsyreenin alla ja punamultaisen talon seinustalla.

Ainokainen kevätkellokin löytyi pilkistämästä.

Kangasvuokko

Pensaista varhaisimmat kukkijat, näsiät, kukkivat lehdettömänä. Pieni siementaimi on kasvanut vähän pituutta ja toivon niin kovasti, että valkoinen näsiä viihtyy yhtä hyvin kuin punertava versio. Punainen tosin tarvitsee tukikeppiä, jonka viritän kun maa sulaa. Itse toheloin viime keväänä ja latvakin katkesi.

Kuutamohortensia

Keltaoksa- ja korallikanukka tuo kauniita sävyjä puutarhaan.

Alppi- ja villapajun kissat ovat valmiina!

Muhkuraharmaaleppä

Pohjanruusujuuri

Muita heränneitä kasveja:

Vaaleanpunainen vuorikaunokki

Ice Follies-narsissit

Kevätlinnunsilmä oli jo nupulla

Talvivihreä lehtorikko

Yleiskuvia puutarhasta

Etelä-Suomesta kotoisin olevalle heilalle ihkaensimmäisen pääsiäiskokon näkeminen ja kokeminen oli elämys. Kokon ympärille oli rakentunut muutakin viihdykettä -  Tehtaan pihamaalle oli pystytetty makkaranpaistopiste, karkkimies oli paikalla ja yhden miehen orkesteri, joten humppaakaan ei puuttunut. Viereisellä tontilla oli suuri pääsiäiskokko, minkä sisään oli kätketty "dinosauruksen munia".

Missään muualla ei ole niin komiata ja suurta kuin Etelä-Pohjanmaalla eikä kokkokaan pienimmästä päästä ollut. ;)





Käytiin vielä sunnuntaina paistamassa makkaraa läheisellä nuotiopaikalla ja ihastelemassa Lapuanjoen kulkua näkötornista päin.

Toivottavasti pääsen puutarhaan möngertämään mahdollisimman pian, joskin epäilen etten pääse ennen kesäkuuta. Etäpuutarhurina olo on niin väärin, että se raastaa sydäntä. Viimeistään elokuussa lähden pariksi viikoksi tekemään isoja puutarhatöitä.

Puutarhan havuista sekä keltaisista tuijista odotettavissa juttuja. Lämmin kiitos kommenteista, vastailen niihin lauantaina.  Mukavaa viikonloppua aikille!

Ps. Pääsin kansikuvatytöksi uusimpaan Viherpiha-lehteen, missä kerrotaan narsisseistani.