Kevään pienet kukkivat perennat

Kevään kukkivista perennoista on monelle tuttuja ovat joka paikassa viihtyvä vuorenkilpi, auringon kanssa keltaisena kilpaa loistava kevätvuohenjuuri, värikkäät esikot, mattomaisena leviävä sinikukkainen kevätkaihonkukka ja vaaleanpunertavat pikkusydämet.

Omiksi suosikeiksi on vuosien saatossa tulleet heidinkukka, kevätlinnunherne, keltakielokki & erilaiset tiarellat ja haltiankukat. Näitä pieniä perennoja on kiva yhdistellä isompien perennojen tai pensaiden alustoille.


Heidinkukat kukkivat valkoisin tai hieman liloin kukin, ja ne leviävät siemenestä. Kuvassa on tällainen iloinen siemenestä kasvanut mätäs, jossa on sekaisin molempia sävyjä. Valkoiset taimet erottaa hieman vaaleammanvihreistä lehdistä ja kukkaversissa ei ole häivähdystä punaisesta.

Siementaimia nostelen purkkeihin jatkokasvamaan. Selkeästi heidinkukat viihtyvät talvikuivemmassa kasvupaikassa ja hiekkaiseen paikkaan ne ovat erityisesti olleet tyytyväisiä ja siemenet ovat siellä itäneet parhaiten.

Kasvukorkeutta heidinkukilla on n. 30cm ja itse mätäshän on varsin matala, joten sopii erityisen hyvin istutusalueiden etualalle.  Heidinkukat kuuluvat esikkokasveihin.

Heidinkukka
 Cortusa matthioli
26.5.2016

Kevätlinnunherne 'Alboroseus' on hempeän punainen, mutta hyvin kestävä kasvi ja myös se leviää onneksi siemenistä. Tämänkään osalta ei tarvitse pelätä massakansoitusta vaan ihania uusia pikkukasveja, mitä voi siirrellä emokasvin luota tuomaan iloa muihinkin istutusalueisiin.

Kokonaiskasvukorkeus tällä vaaleanpunaisella on myöskin noin 30cm ja se sopii myös metsäpuutarhan kasviksi.

Kevätlinnunherne 'Alboroseus'
Lathyrus vernus 'Alboroseus'

Haaleankeltainen keltokielokki on kolmas suosikkini ja varma kukkija puolivarjoisassa metsäpuutarhassa. Keltakielokilla on erityisen kaunis kasvutapa noustessaan maasta ja kasvaessaan lopulliseen kasvukorkeuteen, mikä on siinä 30cm tietämillä tai vähän yli.

Sen kaverina kasvaa hempeän lila hämyvuokko korostaen toisiaan, voit kurkistaa yhdistelmän tästä.

Keltakielokki
Uvularia grandiflora

Erilaiset tiarellat ja haltiankukat viihtyvät valoisilla paikoilla, mutta myös puolivarjossa hitaasti nousevien kuunliljojen ja jaloangervojen kumppaneina. Useissa kukkavarsissa on joko valkoiset tai hieman vaaleanpunaiset "pulloharjat".

Kuvan kasvin tarkempi nimi ei ole tiedossa, kun se on ostettu nimettömänä.

Kerrottu valkovuokko

Anemone nemorosa pleniflora/f. alba plena
26.5.2016

Keväällä on paljon nähtävää, mutta vuosien myötä yhdeksi odotetuimmaksi kevätkukkijaksi on noussut valkoinen ja kerrattu valkovuokko. Sateella ja iltaisin sen kukat nuokkuvat alaspäin ja kauniina päivänä kukat ovat terhakkaasti pystyssä. Kukan keskusta on pörröinen ripauksella vihertävää.

Lisäksi se on yhtä helppo kasvattaa kuin kotoinen valkovuokkomme. Kasvupaikkana sillä on hiekkainen pieni alue sudenmarjan ja kääpiöjaloangervon välissä. Valkovuokon hävittyä loppukaudeksi maan alle nämä reunustoverit kasvavat peittämään paljasta kohtaa.

Vaikka valkovuokon kasvukausi ja kukinta on melko lyhyt, niin ne täyttävät koko olemassa olollaan paikkansa odotetuimpien kevätkukkijoiden joukossa. Kerrattu muoto kukkii tosin hieman pitempään kuin luonnonvarainen valkovuokko.

Kerrattu valkovuokko ja sudenmarja
Anemone nemorosa pleniflora & Paris quadrifolia

Jalkalehti

Himalajanjalkalehti
Podophyllum hexandrum
26.5.2016

Ruskeantäplikkäänä nouseva himalajanjalkalehti on kevään yksi hauskimmista kasveista seurata ja tunnetaanhan se myös nimellä peikonkirsikka, mikä kuvaa minusta sitä täydellisesti. Lehtiruusukkeen välistä pilkistää aluksi vaaleanpunainen kukka, mistä itselle tulee mieleen ruusun tai kirsikan kukka.

Jalkalehden oranssit hedelmät ovat kypsänä syötäviä ja ne kuulemma maistuvat makealta. Raaka hedelmä on myrkyllinen ja  maistuu kitkerältä.

Jalkalehtiä puutarhassa on kasvanut pitkään, mutta aivan väärässä paikassa (yksi on siirtolistalla) ja tämän kaunottaren sain puutarhaystävältäni yllätyslahjaksi keväällä 2016. Oli ihana saada näin hyvävointinen ja ja nupullaan oleva kasvi. Istutin kasvin alppiruusutarhaan, muhevaan kompostimaahan.

Metsäpuutarhan alkua

Metsäpuutarhan alkuosassa on japanilaistyyppinen kivilyhty, tai oikeasti se on vanha pyykkitelineen betonijalka, mitä ei saanut kaivettua pois, joten se sulautettiin toiseen tarkoitukseen.  Puutarhassa on monet kannotkin verhottu kasveilla ja vähitellen ne ovat lahonneet pois. Kannot ja tällaiset muut hankalat kivet ja rakenteet ovat pitkälti määritelleet puutarhan muodon. Mikä on tarvinnut peittää ja piilottaa se on verhoiltu ja koristeltu kasveilla.

Talvesta pahasti kärsinyt syyshortensia on hyvässä kasvussa kevään alasleikkauksesta huolimatta. Harmittaa kyllä mielettömästi, kun se oli kaunis yksirunkoinen ja pyöreähkölatvuksinen pieni puu, ja nyt tuollainen huiskilo ja menee kauan että sen saa muotoonleikattua halutunlaiseksi.

Väripilkkuina toimii tässä alueessa erilaiset keijunkukat kera kuunliljojen. Kirjavalehtinen riittyräpelö on kotiutunut siirrosta hyvin ja tuuhettuu hyvää vauhtia, siitä olen erityisen iloinen.

Etualan vihreä-keltainen mattomainen kasvusto on varjorikon, yksi parhaimmista kuivan varjon maanpeittokasveista ja mielettömän kaunis kukkivana alkukesästä.

Kääpiöjaloangervoiden kukinta on loppusuoralla  ja enin loisto on poissa ja ne onkin tämän alueen viimeisimmät kukkijat ja tuovat kivasti ryhtiä ja pirteää väriä syksyn muuten niin vihreään lehtimassaan.

Siirtelin punertavalehtisiä isoja maksaruohoja metsäpuutarhaan isommaksi ryhmäksi. Paikka saa nyt sopivasti valoa ja hiekkainen maa sopii varmasti maksaruoholle paremmin kuin ne paikat mistä niitä siirtelin. Lajikkeet on menneet jo aikaa sitten sekaisin.

Iloinen sekamelska kannon vierellä - keijunkukkia, palloesikkoa, kultatesma-heinää, jaloangervoa, rentoakankaalta ja peittokurjenpolvea.

Keltalehtinen valkotäpläpeippi ja kallioimarre on keväästä syksyyn ilo silmälle.

Joissain valkotäpläpeipeissä on vielä usein syksyllä pientä jälkikukintaa. Ilahduttavaa nähdä vielä kukkia, vaikka talven tulon jo aistii.

Aureomarginata-kuunliljat loistaa iloisessa syysvärityksessä imiköiden tummien pilkukkaiden lehtien vierellä.

Metsäpuutarhan syksyä

Syyskierros saapuu pieneen metsäpuutarhaan ja siellä ollaan valmiina vastaanottamaan talvi. Alue on perattu ja kaikki kasvustot saavat jäädä keräämään lunta.  Suuri kilpiangervo on suurimmaksi osaksi ruskettunut, mutta alueessa riitää näkemistä koristeheinien, imiköiden, esikoiden ja monien muiden metsäkasvien vuoksi, mitkä säilyttävät vihreytensä pitkälle syksyyn.

Hyvän mikroilmaston ansioista tämä alue paleltuu viimeisenä ja kuunliljatkin ovat vielä hehkeänä. Keijunkukat ja koristeheinät ovat erityisen kauniita juuri syksyllä, ja ne tulevatkin hyvin edukseen, kun muu kasvusto alkaa kellastua tai ruskettua.



Kostea syksy ja viileät ilmat ovat imiköiden mieleen ja niiden lehdistö on häikäisevä! Ei tietoakaan talven lähestymisestä ja silti ne keväällä kukkivat ensimmäisten perennojen joukossa tarjoten mettä kimalaisille.

Pari erikoisuuttakin asustelee täällä - punalehtinen rikko, minkä kukintaa tulen koskaan näkemään. Välillä se innostuu kasvamaan ja välillä taas kasvu heikkenee, mutta se on kaunis punalehtinen mätäs. Kirjavalehtinen kehtolehtikin on edelleen hyvässä kasvussa ja tuttu sisäkasvi talvehtii aivan mainiosti metsäpuutarhassa, kuten myös sen vihreälehtinen perusmuunnoskin.

Syyskuun Lumipallotarhaa

 Syyskuun viimeisen päivän kierros vei myös Lumipallotarhaan, missä jo kellastuneiden lehtien kera kukkivat syyshortensiat. Vielä ei ole yöpakkanen ollut niin kylmä, että kukinnot olisivat paleltuneet. Paikka on aika kylmä ja useana syksynä syyshortensioiden kukinta jää hieman kesken.

Kuunliljat ovat jo osittain kellastuneet, mutta timantti- ja pallotuijat tuovat penkkiin vielä muotoa. Monet erilaiset matalat pensasangervot ovat vielä vihreänä samoin kuin kaunokurjenmiekka.

Penkin toisessa päässä kalliokielo on sekin kellastunut ja se saa aina upean syysvärin. Imikät ovat kauniin vihreitä lumentuloon saakka ja niitä kannattaisi suosia erityisesti alueisiin, missä ei ole myöhäissyksiksi mitään katsottavaa. Kuuraiset imikänlehdet ovat hyvin kauniita.

Lumipallotarhan lähellä on pieni Hostanurkkaus ja se on ollut tänä vuonna hyvässä kasvussa vanhan kuusiaidan kaatamisen jäljiltä. Tuollekin alueelle olisi suunnitteilla pientä uudistusta ajan myötä, mutta edelleen se on hyvän näköinen ettei uudistuksen ole erityisen kiire.

Hortensioiden loistoa

Lumipallotarhan perennat ja hortensiat ovat tänä kesänä voineet poikkeuksellisen hyvin ja punalehtinen jaloangervokin innostui runsaasti kukkimaan  - kasvi vaati kolmen vuoden rauhan kukkiakseen runsaasti. Lisää tästä punalehtisestä voit lukea tästä.

Jaloangervo 'Color Flash Red'
Astilbe 'Color Flash Red'

Jalomesiangervo 'Kahome'
Filipendula 'Kahome'

Täydellisen kumppanin punalehtiselle jaloangervolle löytyi jalomesiangervosta, jonka kukinnon sävy sopii niin mainiosti jaloangervon kanssa. Hentoiset kukinnot keinuvat tuulessa ja tuuhea lehdistö kasvaa keväällä nopeaan tahtiin.

Syyshortensioiden kevätleikkauksessa harmittaa vain, mikäli se jää tekemättä. Keväällä, yleensä huhtikuussa, tehtävä leikkaus kannattaa, koska näin syyskesästä hortensian kukat ovat runsaammat ja suuremmat kuin leikkaamattomalla pensaalla, ja pensas pysyy paremmin kuosissaan.

Kukinta oli tänä vuonna huikean runsas ja huokalin joka päivä pensaiden edessä. Hortensiat lähtevät keväällä hitaasti kasvuun ja näyttävät siksi pitkään risukasoilta. Syksyllä muista lainkaan kevätasua - ainoastaan lehtevän lehdistön ja runsaan kermanvalkoiset kukinnot.

Keväällä leikattu syyshortensia

Vuoden 2013 kukinta oli pientä, kun kevätleikkaus jäi tekemättä.