Puutarhan syyspuuhia

Puutarha on tänä kesänä saanut olla aika omillaan ja sen valitettavasti kyllä huomaa. Tai sanotaan näin, että itse sen huomaan. Syyskuisen etupihan siistimisen jälkeen en ole ajatustakaan puutarhalle antanut. Tosin niin usein on satanut ja joka kerta, kun olisi vähänkin parempi keli, on ollut muuta. Näin lokakuussa on mielenkiinto jo enemmän käsitöissä ja muussa ulkoilussa kuin puutarhassa.

Mutta tänään olen viettänyt koko päivän pihalla. Piti olla kaunis syyspäivä, mutta paria hyvin lyhyttä auringonpilkahdusta lukuun ottamatta, on taivas pilvessä ja pieni sadekuurokin osui kohdalle.

Syyspuuhiin kuului kasvulavojen ja ruukkujen siistiminen ja raivaussahalla perennojen alas leikkaaminen. Annoin mennä surutta nekin vielä hiukan kukassa olevat perennat. Ainoastaan konnanyrtin jätin vielä kukkimaan. Leikkasin alas myös pallohortensiat ja tuoksuvatukat.

Koko piha on käyty raivaussahalla läpi, mutta vain puoli pihaa ehdin siitiä muuten. Perennan varsien peräkärryyn viemisestä huolehti ekaluokkalainen. Oli kyllä niin reipas ja aika ajoin jopa minua innokkaampi hommaan, että oli pakko palkita tuntuvalla palkkiolla. Tästä ei ihan eurolla sevitty.

Vaikka perennat on nyt katkottu ja poistettu, ei puutarha mitenkään paljaan näköiseksi jäänyt. Hortensioissa on vielä kukkia ja monessa pensaassa kauniit värikkäät lehdet. Näyttää kauniimmalta ja siistimmältä. Nurmikko pitää vielä kerran ajaa ja sitten voin varmaan tarttua jo haravaan.

Etupiha ja kuisti

Eräänä melko aurinkoisena päivänä siivosin etupihan kukkapenkin ja kuistin syyskuntoon. Oli päässeet kukat kuistilla hiukan kuivahtamaan ja siihen oli kasaantunut pestäväksi lasten kuraisia kenkiäkin melkoinen kasa. Sen lisäksi omenapuun oksat taipuivat pihapolulla kulkevien päähän, kuten myös aronian oksat. Että tervetuloa vaan meille.



Kukkapenkistä leikkasin kaikki perennat, maksaruohoja lukuun ottamatta, pois ja niin on siistin näköistä. Omenapuun, aronian ja norjanangervon oksia leikkasin isolla kädellä. Omenapuu on joku villipuuihan pihapolun vieressä ja omenat ovat pahan makuisia. Niitä ei tule käytettyä ja harmittaakin, että juuri tämä puu tekee joka vuosi runsaan määrän omenoita, jotka kaikki heitetään pois. Toisaalta tällaista määrää ompuuja ei me pystyttäisi syömäänkään.

Muutaman pensaan siirsin etupihalta paremmalle paikalle ja suunnittelin jo ensi kesän siirtoja. Tämä kesä kun meni puutarhan kanssa ihan ohi, on ensi vuodeksi tosi paljon puuhaa ja tuskin maltan odottaa sitä kaikkea.

Nyt alkaa puutarha pikku hiljaa enemmän ja enemmän täyttyä kauniista syksyn väreistä. Aronia vielä aloittelee värjäytymistään, kuten myös pilvikirsikka. Katsurassa on tällä hetkellä keltaoranssi väritys ja lamoherukassa viininpunainen. Mustilanhortensiat näyttävät kauniilta hevoskastanjan seurassa.

 









Kuistin pikasiivosin tänä vuonna sen kummemmin miettimättä mitä laittaisin. Harmittaa kun omat kurpitsantaimet eivät keväällä lähteneet kasvamaan ja jäin ilman omia kurpitsoita. Kaksi olen raaskinut kaupasta ostaa ja ehkä vielä sijoitan rahat yhteen. Tykkään niistä tuossa kuistilla. Muuten mennään tutulla pari callunaa -linjalla. Ostin tänä vuonna kokeeksi sypressin. Tuskin se siinä elossa kauan on, mutta toivon, että olisi vaikka jouluun saakka. Ja jos ei, varastosta löytyy sopivan kokoinen ja näköinen pilakuusi tilalle. Kuten tyttömme näitä tekokukkia ja -kasveja kutsuu.

Löysin netistä kivan ohjeen virkatulle syyskranssille. Kovasti sellaisen haluaisin tuohon oveen, mutta on sen verran isotöinen, että ei taida tälle syksylle ehtiä. Kun on niin paljon noita muitakin käsityöjuttuja nyt menossa. Siispä tyydytään nyt syksyllä tuohon kärpässieneen.

Syysvalot viritin jo kuistille. Toiset piikkilankapalloon ja toiset ihan vain tuttuun tapaan roikkumaan toiseen tolppaan. Jouluvaloksi sitten lisätään valoverkko mustilanhortensiaan, mutta sen taidan laittaa paikoilleen vasta kun lehdet ovat pudonneet.

Nyt en ole oikein tyytyväinen tähän kuistin syysilmeeseen. Voi olla, että muutoksia tulee vielä ja isosti. Ainakin halloweenhämähäkinseitit jossain vaiheessa, mutta ehkä muutakin. Näyttää vaan jotenkin tyhjältä ja tylsältä. Liian vähän kurpitsoita ehkä?

Aamulla puutarhassa

Menin tänä aamuna puutarhaan, tarkoituksena kerätä lapsille vähän välipalamarjoja. En olekaan tällaisena sumuisena aamuna vielä pihalla käynyt ja olipa upean näköisiä hämähäkinseittejä monissa pensaissa, etenkin havupuissa. Innostuin ottamaan kuvia ja marjat ovat edelleen siellä pensaissa.




Erilaiset hortensiat ovat juuri nyt parhaimmillaan. Jotenkin tuntuu siltä, että tänä vuonna etenkin mustilanhortensiassa on tosi runsaasti kukkia. Kauniita, etenkin iltahämärissä.

Ylimpänä kuutamohortensia, keskellä mustilanhortensia ja alimpana syyshortensia 'Pinky winky'. Tuossa syyshortensiassa on aiempina vuosina ollut vain muutama kukka, tänä vuonna päästään jo yli kahteenkymmeneen, joten ero on huikea. Tosin oma suosikki syyshortensia Wim's red tekee tänä vuonna vain yhden kukan eli ei tuo runsaskukkaisuus taida ihan linjassa näissä hortensioissa mennä.





Koska puutarha on tänä kesänä saanut olla miltei kokonaan oman onnensa nojassa, kuvittelin, että minkäänlaista satoakaan ei tule. Väärässä olin. Pari päivää sitten korjattiin tomaattipuskasta yksi tomaatti. Ja näyttäisi siltä, että pari lisää on punastumassa syöntiin. Ei ollut ulkona kasvatettavien tomaattien vuosi. Viime vuonna saatiin useampi litra.

Vihreät lehtikaalit ovat puolestaan komeita ja isoja, samoin kasvihuoneen edustalla kasvavat purjot. Punaiset lehtikaalit ja talon päädyssä olevat purjot ovat suunnilleen samaa kokoluokkaa kuin olivat istutettaessakin. Kasteleminen ja lannoitus kenties olisi auttanut kasvamaan.

Herukoita tulee runsaasti. Tällä viikolla tai viimeistään ensi viikolla aion keitellä mehut. Kuvassa oleva punaherukka on puuksi kasvatetusta puskasta ja se punastuu viikkoja aiemmin kuin tavispensaat. Ne marjat menevätkin tuoreena syöntiin ja nuo viimeiset haen tänään pois syötäväksi.

Vadelmia on tullut myös jonkin verran. Meillä ei niitä kovin paljon ole, syömämarjoiksi ja pari rasiaa pakkaseen. Keltaisia vattuja tuli viime kesänä noin kymmenen kappaletta. Tänä vuonna saa mainita jo sanan litra. 






Valkoisten hortensioiden lisäksi muu kukinta on hyvin lila-pinkkivoittoista. Haluaisin tähän aikaan jotain keltaista mukaan, mutta mitä se olisi. Sellaista, joka ei kelpaa kotiloille. Dorianvillakko, tykkäävätkö kotilot, kukkiiko edes tähän aikaan? Nauhukset ja kultapallot ovat ehdottomasti pois suljettu vaihtoehto. Kultapallot ne syövät jo alle kaksikymmentäsenttisinä ja niin rumia reikälehtiä ei missään muussa kasvissa ole kuin kotiloiden syömissä nauhuksissa. Vai olisiko joku nauhus, joka ei kotiloille niin maistu. Hyviä vinkkejä otetaan vastaan.

Jalomesiangervossa on ihana pinkki kukka ja vaaleanvihreät lehdet. Tosi kaunis. Ja kukas se siellä kukan taustalla näkyykään.

Kukka, jonka nimeä mietin edellisessä puutarhapostauksessa, osoittautui keijuängelmäksi. Kaunis ja herkkä kukka.

Ainoa keltainen nyt kukkiva kukka puutarhassa on ripsialpi. On kyllä kaunis lilan jaloangervon kanssa yhdessä. Leviää vaan tuskastuttavan hitaasti.

Soikkopähkämö kukkii myös tähän aikaan vaaleanpunaisten preeria-angervojen kanssa yhdessä.

Punahattujen kanssa ei meinaa oikein olla onnea. Joka vuosi niitä laitan ja aina seuraavana vuonna petyn, kun ei ne maasta nousekaan. Ovatko jotenkin vaikeita vai onko ollut aina väärä paikka? Tämä yksilö on nyt jo kolmatta vuotta paikallaan. Elossa on, mutta kukkia tulee vain kaksi.







Puutarha on kyllä elokuussa kaunis ja runsas. Tänä vuonna hoitamattomuus kyllä valitettavasti näkyy. Vähän joka paikka repsottaa. Toisaalta jotkin repsottamaan jääneet siemenkodatkin ovat kauniita kuten vaikka rohtosuoputken siemenkota. Ja kun rajaa kuvasta pois puolimetriset kotilonsyömät salaatinvarret, on kasvimaan tillikasvusto tosi nätti kukkiessaan.

Ja nyt niitä marjoja keräämään.

Peikkometsä vai viidakko

Neljään viikkoon en ole tehnyt puutarhassa oikeastaan mitään. Vai tuleekohan jo viisi viikkoa tekemättömyyttä. Mies on kerran ajanut nurmikon, tänään ajaa kuulemma taas. Minä olen vähän kierrellyt kukkia katsomassa ja pari marjaa poimimassa, mutta muuten ei mitään. Pari viikkoa oltiin reissussa, sitä ennen meni useampi päivä pakkaamisessa ja järjestelyissä, matkan jälkeen oli pyykin pesua ja tavaroiden pois laittamista ja matkaväsymystä. Sen jälkeen ei taas olla kotona käyty kuin vaatetta vaihtamassa. Ja kun olisi ollut pihalle aikaa, satoi. Ja sitten kun olisi taas ollut pihalle aikaa, tulin kipeäksi. Mutta ehkäpä tänään jaksaisin jo vähän jotain tehdä - sää olisi ainakin mukava.

Peikkometsä on tuona aikana muuttunut viidakoksi. Monessa kohtaa pensaat kasvat polkujen päälle ja perennat rehottavat. Harmittavasti monet korkeat perennat ovat sateen takia menneet lakoon. Ne taidan suosiolla laittaa viidakkoveitsellä matalaksi.

Kauniita kukkia ja värejä on nyt puutarhassa paljon. Kyllä niitä ihailla kelpaa, jos vain pääsee lähelle.



Ystävältä saatu salkoruusu kukkii ihan kohta. Jännitti kovasti, että ehtiikö se kukkia reissun aikana. Ei onneksi, eikä kuki vieläkään. Joka päivä tarkastetaan tilanne.



Ranskantulikukkas en sijaan on ehtinyt kukkia, mutta kukintaa riittää yhä. Olin iloinen, kun löysin tämän kauniin kukan pitkän etsimisen jälkeen, mutta täytyy kyllä sanoa, että melkein riesaksi on tämä parissa vuodessa tullut. Leviää siementämällä ihan hurjasti ja sitä on jo lähikukkapenkeissä asti, joten voi miten pitkälle se vielä leviääkään. Toisiin paikkoihin saa levitä, toisist kitken pois.




Pisamakellot sen sijaan eivät leviävästä maineestaan huolimatta ole levinneet. Hillitysti kyllä, mutta eivät niin paljon kuin toivoin. Ovat ehkä liian kuivassa paikassa.



Pelargonit ovat innostuneet kukkimaan vihdoinkin. Kauniita. Tomaatit ovat vielä vihreitä, toivottavasti tulisi aurinkoa sen verran, että edes yhden punaisen saisin maistaa. Tämä vuosi ei ole ollut ulkona kasvatettaville tomaateille hyvä.



Viime vuonna pallohortensiat kukkivat niukasti. Tänä vuonna näyttäisi kukkia tulevan tavalliseen tapaan.



Maksaruohot ja liljat kukkivat runsaasti. Tänä vuonna eivät kotilot ole onnistuneet tuhoamaan liljoja. En ole kotiloita mitenkään erityisesti hävittänyt tai noukkinut, jostain syystä liljat ovat saaneet vain olla rauhassa.




Suurin osa sormustinkukista ehti kukkia matkamme aikana, vain rippeet oli kukinnasta jäljellä kun palasimme kotiin. Keltasormustinkukka kukkii aavistuksen myöhemmin, joten siitä ehti nähdä vähän enemmän.



Kukkapenkeistä löytyi muutama mikä-ihme-tämäkin-on kukkaa. Ensimmäisenä joku laukka. Mikä lie. En ole kirjoittanut muistiin. Kaunis joka tapauksessa. Toinen nimetön on joku ängelmä. Tämä piti olla muistissa, mutta niin vain muistikirja huutaa tyhjyyttä kasvin kohdalla. Saattaisi olla keijuängelmä. Odotetaan kunnes kukat avautuvat, on varmaan helpompi tunnistaa.




Marjoja tulee puutarhassa entiseen tahtiin. Ihan vielä ei ole kaikki kypsiä, joten ei kiirettä kerätä pois.




Helminukkajäkkärä alkaa myös pian avaamaan kukkiaan. Tämä on yksi suosikkini. Kukan nimikin on jo niin hurmaava.



Iloinen yllätys puutarhassa oli tämä kukkiva tähtiputki, jonka veikkaan olevan kaukasiantähtiputki. Niin kaunis iso kukka. Ostin ensimmäisen kaukasiantähtiputken taimitorilta, jolloin myyjä kehui siinä olevan tähtiputkista kaikkein kaunein kukka. Se tähtiputki menehtyi kovan talven seurauksena ja viime kesänä ostin uuden taimen, jonka myyjä puolestaan sanoi, että tämä ehkä on kaukasiantähtiputki. Oli tai ei, kaukasiantähtiputkeksi minä sitä sanon. Ja siinä on tähtiputkista kaunein kukka.




Ja jos kaukasiantähtiputken kukka sai minut iloiseksi, niin tämä seuraava sai minut vielä hiukkasen verran enemmän iloiseksi. Viime vuonna käytiin ystävän kanssa Mustilassa taimitorilla ja kuuntelemassa hortensialuento. Kumpikin palasi kotiin onnellisina 'Bougie' hortensian omistajina. Istutin hortensian ja toivoin, että se selviää talvesta. Selvisi ja teki hortensiaksi minusta melko aikaisin lehdetkin. Ja voi mitä iloa koin, kun kiersin reissun jälkeen puutarhan ja huomasin, että Bougie oli tehnyt ensimmäisen kukkansa. Eihän tämä vielä ole ollenkaan tyypillinen Bougiekukka, mutta hyvä alku kuitenkin.



Puutarhakierros tehty. Avustaja hoiti hommansa loistavasti. Häntä pystyssä koko ajan.