Peikkometsä vai viidakko

Neljään viikkoon en ole tehnyt puutarhassa oikeastaan mitään. Vai tuleekohan jo viisi viikkoa tekemättömyyttä. Mies on kerran ajanut nurmikon, tänään ajaa kuulemma taas. Minä olen vähän kierrellyt kukkia katsomassa ja pari marjaa poimimassa, mutta muuten ei mitään. Pari viikkoa oltiin reissussa, sitä ennen meni useampi päivä pakkaamisessa ja järjestelyissä, matkan jälkeen oli pyykin pesua ja tavaroiden pois laittamista ja matkaväsymystä. Sen jälkeen ei taas olla kotona käyty kuin vaatetta vaihtamassa. Ja kun olisi ollut pihalle aikaa, satoi. Ja sitten kun olisi taas ollut pihalle aikaa, tulin kipeäksi. Mutta ehkäpä tänään jaksaisin jo vähän jotain tehdä - sää olisi ainakin mukava.

Peikkometsä on tuona aikana muuttunut viidakoksi. Monessa kohtaa pensaat kasvat polkujen päälle ja perennat rehottavat. Harmittavasti monet korkeat perennat ovat sateen takia menneet lakoon. Ne taidan suosiolla laittaa viidakkoveitsellä matalaksi.

Kauniita kukkia ja värejä on nyt puutarhassa paljon. Kyllä niitä ihailla kelpaa, jos vain pääsee lähelle.



Ystävältä saatu salkoruusu kukkii ihan kohta. Jännitti kovasti, että ehtiikö se kukkia reissun aikana. Ei onneksi, eikä kuki vieläkään. Joka päivä tarkastetaan tilanne.



Ranskantulikukkas en sijaan on ehtinyt kukkia, mutta kukintaa riittää yhä. Olin iloinen, kun löysin tämän kauniin kukan pitkän etsimisen jälkeen, mutta täytyy kyllä sanoa, että melkein riesaksi on tämä parissa vuodessa tullut. Leviää siementämällä ihan hurjasti ja sitä on jo lähikukkapenkeissä asti, joten voi miten pitkälle se vielä leviääkään. Toisiin paikkoihin saa levitä, toisist kitken pois.




Pisamakellot sen sijaan eivät leviävästä maineestaan huolimatta ole levinneet. Hillitysti kyllä, mutta eivät niin paljon kuin toivoin. Ovat ehkä liian kuivassa paikassa.



Pelargonit ovat innostuneet kukkimaan vihdoinkin. Kauniita. Tomaatit ovat vielä vihreitä, toivottavasti tulisi aurinkoa sen verran, että edes yhden punaisen saisin maistaa. Tämä vuosi ei ole ollut ulkona kasvatettaville tomaateille hyvä.



Viime vuonna pallohortensiat kukkivat niukasti. Tänä vuonna näyttäisi kukkia tulevan tavalliseen tapaan.



Maksaruohot ja liljat kukkivat runsaasti. Tänä vuonna eivät kotilot ole onnistuneet tuhoamaan liljoja. En ole kotiloita mitenkään erityisesti hävittänyt tai noukkinut, jostain syystä liljat ovat saaneet vain olla rauhassa.




Suurin osa sormustinkukista ehti kukkia matkamme aikana, vain rippeet oli kukinnasta jäljellä kun palasimme kotiin. Keltasormustinkukka kukkii aavistuksen myöhemmin, joten siitä ehti nähdä vähän enemmän.



Kukkapenkeistä löytyi muutama mikä-ihme-tämäkin-on kukkaa. Ensimmäisenä joku laukka. Mikä lie. En ole kirjoittanut muistiin. Kaunis joka tapauksessa. Toinen nimetön on joku ängelmä. Tämä piti olla muistissa, mutta niin vain muistikirja huutaa tyhjyyttä kasvin kohdalla. Saattaisi olla keijuängelmä. Odotetaan kunnes kukat avautuvat, on varmaan helpompi tunnistaa.




Marjoja tulee puutarhassa entiseen tahtiin. Ihan vielä ei ole kaikki kypsiä, joten ei kiirettä kerätä pois.




Helminukkajäkkärä alkaa myös pian avaamaan kukkiaan. Tämä on yksi suosikkini. Kukan nimikin on jo niin hurmaava.



Iloinen yllätys puutarhassa oli tämä kukkiva tähtiputki, jonka veikkaan olevan kaukasiantähtiputki. Niin kaunis iso kukka. Ostin ensimmäisen kaukasiantähtiputken taimitorilta, jolloin myyjä kehui siinä olevan tähtiputkista kaikkein kaunein kukka. Se tähtiputki menehtyi kovan talven seurauksena ja viime kesänä ostin uuden taimen, jonka myyjä puolestaan sanoi, että tämä ehkä on kaukasiantähtiputki. Oli tai ei, kaukasiantähtiputkeksi minä sitä sanon. Ja siinä on tähtiputkista kaunein kukka.




Ja jos kaukasiantähtiputken kukka sai minut iloiseksi, niin tämä seuraava sai minut vielä hiukkasen verran enemmän iloiseksi. Viime vuonna käytiin ystävän kanssa Mustilassa taimitorilla ja kuuntelemassa hortensialuento. Kumpikin palasi kotiin onnellisina 'Bougie' hortensian omistajina. Istutin hortensian ja toivoin, että se selviää talvesta. Selvisi ja teki hortensiaksi minusta melko aikaisin lehdetkin. Ja voi mitä iloa koin, kun kiersin reissun jälkeen puutarhan ja huomasin, että Bougie oli tehnyt ensimmäisen kukkansa. Eihän tämä vielä ole ollenkaan tyypillinen Bougiekukka, mutta hyvä alku kuitenkin.



Puutarhakierros tehty. Avustaja hoiti hommansa loistavasti. Häntä pystyssä koko ajan.

Puuliiterin alue

Puuliiterin alue on ollut pitkään pihan ongelmakohta. Tavalla tai toisella. Puuliiterin edustalle tulee kerättyä usein kaikenlaista roinaa, roskia ja kasvijätteitä, mitä pihasta ikinä nyt löytyykään ja se on heti ekana vastassa, kun pihaan tulee autolla. Tosin aika harva uskaltaa ajaa autonsa meidän pihaan, joten ongelma on lähinnä omien silmien edessä.

Tällä hetkellä alue on normaalia siistimpi, vain kottikärryt romukasoineen ovat ikävästi heti vastaanottamassa kotiin palaajaa. Risukasa tulee tehtyä tuohon vasemmalle kivien viereen. Siisti risukasa ei omaa silmää häiritse, mutta koivun takana näkyvä kompostori kuivikeastian kanssa kyllä. Kompostori siirretään toiseen paikkaan - kunhan vaan ensin keksin minne.

Itse puuliiterikin on vielä hiukan keskeneräinen. Pitäisi laittaa päätyihin paneelia ja maalata toiseen kertaan. Vesisaavi on ostoslistalla vasemmalle kulmalle. Tällä hetkellä siinä on räystäästä vesiä keräämässä reikäinen kastelukannu.

Puuliiterin eteen levitettiin viime kesänä kuorikatetta, koska siihen maastoutuu hyvin edustalla tehtävien polttopuiden roskat. Katetta voisi hankkia vielä hiukan lisää. Sitä tarvitaan toiseenkin kohteeseen. Keväällä erottelin sora-alueen ja katteen tiilirivistöllä. Se on tarkoitettu vain ensiavuksi pitämään maa-ainekset erillään. Tuohon on tulossa jossain vaiheessa maahan upotettu kivi- tai laattareunus. Toivottavasti viimeistään ensi kesänä.

Tähän alueelle pihaa tulee ehkä eniten koivunlehtiroskaa syksyisin. Meidän ja naapurin välisestä ojasta kaadettiin keväällä kaksi koivua, syksyllä tai ensi keväänä kaadetaan loput neljä ja naapurin puoleltakin kai muutama. Koivu, mihin puumaja on rakennettu, on myös tarkoitus kaataa siinä vaiheessa, kun puumajassa ei ole enää leikkijöitä ja sen saa purkaa. Tilalle haaveilen jonkinlaista paviljonkia, johon saisin kasvamaan köynnöksiä. Ja ojaan taidetaan laittaa pari koivua kaadettujen tilalle, ettei se roskan tulo ihan kokonaan loppuisi.

Tänä vuonna en jaksanut panostaa oikein kesäkukkiin ja puuliiterin edustallakin on suunnitelmien vastaisesti vain yksi pieni kukka. Tänään siihen löytyi kiva ruukku kirpputorilta. Ehkä tuossa olisi vähän isompi kesäkukkaistutus paremman näköinen.






Ojan reunalla on maasta kaivinkoneella kaivettuja isoja kiviä, joiden väliin kärräsin toissa kesänä jokusen kärryllisen multaa. Alue oli pitkään vailla istutuksia. Viime syksynä istutin siihen Mustilasta alelaarista ostetun ruusun. Ruusun lapussa luki rosa jacutica, jännä nähdä, mitä sieltä on tulossa.

Ruusun lisäksi olen laittanut kivien keskelle aivan mysteerin esikon. Kehuskelen aina kaikille, että kirjaan muistiin kaikki kasvit, mutta kyllä noita kysymysmerkkejäkin pihasta löytyy. Tämä esikko on yksi niistä. Ei mitään hajua, mistä ja koska, veikkaan Türista ostetuksi. Esikkoon on tulossa punaisia kukkia. Kauniilta kyllä näyttää.

Esikon ja ruusun lisäksi siirsin tähän japaninjaloangervoja toisesta paikasta, jossa ne meinasivat jäädä tuivion jalkoihin. Punainen mehitähti on ostos kevään taimitorilta, nimetön sekin.

Kivien välinen istutus on aika kuiva, koska koivut vievät vedet ja niiden takia tuohon ei sadakaan samalla tavalla kuin muualle. Siitäkin syystä tuon istutusalueen vieressä on usein kottikärryt parkissa, kun ne eivät kastu. Täytyy varmaan nyt ainakin tämän kesän aikana tapojen vastaisesti kastella perennaistutusta.

Kivikko

Olen suunnitellut loppukesälle käyväni läpi jokaisen pihan eri kohdan osa kerrallaan. Jokaiseen osaan on tulossa kunnon kitkeminen sekä mahdollinen kasvien siirtäminen tai muu suunnitteilla oleva asia. Ajattelin samalla päivittää blogin puolelle edistymistä tai edistymättömyyttä.

Ensimmäinen (ja helpoin) kohta on jo siistitty. Tämä on se osa pihasta, josta yleensä aloitan kitkemisurakan. Tai keväisin kevätsiivouksen. Pieni alue ja hyvin vähään tyytyväinen. Kitkemistäkään ei juuri ole, koska istutukset ovat tiheässä.

Talon eteläseinustan edessä on kapea kaistale pihapolun vieressä, jossa on kuivassa viihtyviä istutuksia. Paikka on kuuma ja aurinkoinen ja alueen alla on parin metrin kerros soraa ja multatilaa hyvin vähän. Paikka on saanut nimekseen kivikko, vaikkei siinä kovin paljon varsinaisia kivikkokasveja ole.

Tällä hetkellä kivikossa kukkii hopeahärkki. Se on levinnyt jo jonkin verran pihan sora-alueen päälle eli se kai on sellainen oikea kivikkokasvi. Toinen nyt kukkiva on kellokärhö. Sormustinkukka on siihen myös ilmestynyt ja on kukassa. Jännä nähdä, kuinka monta sormustinkukkaa siinä on ensi kesänä. 






Aikaisemmin keväällä kivikossa kukki pinkkinä ja vaaleanpunaisena mattona kahta eri sammalleimua. Vielä löytyi yksi 'Candy stripes' sammalleimun kukka. Kovin oli jo haalistunut. Jo kukkineisiin kuuluu myös alppikärhö. Siihen tuli jälleen tänäkin vuonna kärhöpistiäinen ja koska en nyt viitsisi aina olla myrkyttämässä, pistiäisen toukat söivät kärhön aivan lehdettömäksi. Mokoma vitsaus. Aion leikata kärhön alas, toivottavasti se jaksaa tästä elpyä.

Mennyttä kukintaa oli myös pilariomenapuussa, jolle kaivoin pari vuotta sitten hiukan isomman multatilan. 'Punainen helminauha' tuotti neljän omenan verran satoa jo viime vuonna. Nyt näyttää omenan raakileita olevan yhdeksän.



Tulevaa kukintaa kivikossa on myös luvassa. Suurimman osan alueesta peittää ystävältä vuosia sitten saatu kangasajuruoho. Aivan ihastuttava maanpeittokasvi. Tuoksuu ihanalle, kerää hyönteisiä ja  kukkii pitkään. Kukat tosin eivät tuoksu vaan haisevat, mutta kauniita ne ovat.

Myös tiukukärhössä on pari nuppua, samoin valkoinen ja lila lehtosalvia lukeutuvat tuleviin kukkijoihin. Ainoa elossa säilynyt punahattu kasvaa kivikossa ja edes yhtä kukkaa odotan tänä keväänä istutetulta pallo-ohdakkeelta.

Meidän puutarhassa viihtyvät hyvin erilaiset jaloangervot. Olen tykännyt ostella niitä siksi lisää. Ja senkin takia, koska lehtokotilot eivät niistä pahemmin välitä. Kivikossakin kasvaa yksi. Vuosi sitten Türista ostettu jaloangervo 'Rhythm and blues'. Tykkään ostella näitä nimien perusteella. Koska omaan silmään monet jaloangervoista näyttää aika samoilta.




Olen istuttanut kivikkoon tavallisen metsäkuusen taimen. Siitä on tarkoitus ajan kanssa kasvattaa varren päässä oleva pallo. Nyt jo karsin alaoksia ja hentoisia uusia kasvuja alempaa. Kun puu on sopivan korkuinen, aloitan muokkaamaan siitä palloa. Vielä ollaan tässä puuhassa ihan alussa.



Oikea kivikkokasvi kivikossa taitaa olla mehitähti. On sinne istutettu joku maksaruohokin, mutta melkein saa suurennuslasilla katsoa sitä, niin onnettomasti se viihtyy. Maksaruoho on tehnyt uusia palleroita tuohon ruosteiseen vatiin. Toinen maksaruohopaikka kivikossa on suuren kiven päällä. Siinäkin se viihtyy. Eskarilainen vaan keräsi viime keväänä kaikki pienet pallot siitä omiin leikkeihinsä, mutta näyttää tehneen jo uusia.

 



Kaiken edellä luetellun lisäksi kivikossa kasvaa isosiniheinää, morsiusharsoa ja ranskalainen rakuuna. Sekä kolme matalaa havukasvia. Vasemmalla on siilikuusi, keskellä laakakataja 'Green carpet' ja oikealla kääpiöserbiankuusi 'Karel'. Serbiankuusi on ollut paikallaan jo kolme vuotta. Kaksi vuotta sitten keväällä hakkasin petkeleellä jäätä pois sen päältä (kun en muistanut koko kuusta) ja sen keskiosa vaurioitui pahoin. Nyt sen kalju keskiosa on jo hienosti kasvamassa umpeen. Siilikuusen siirsin viime kesänä ahtaasta paikasta tähän valoon ja näyttää viihtyvän. Laakakatajan siirsin eilen. Sillä oli hyvä kasvupaikka muuten, mutta en ollut muistanut rajoittaa sen vieressä kasvavaa syysasteria ja se työntyi jo ikävästi katajan väleistä. Nyt on jokaisella omaa tilaa ja aurinkoa. Hopeahärkistä tuskin tulee ongelmaa, on sen verran helppo nykäistä pois, jos liikaa alkaa havuja ahdistelemaan.