Käytiin messuilla jo viime vuonna, joten tiedettiin mitä odottaa. Siellä oli tänäkin vuonna samat paloautot, poliisiautot ja Pajulahden toimintaosasto, joissa lapset viihtyivät hyvin. Jämähtäminen legojenrakennuspisteelle onnistuttiin välttämään eikä hattaroita ostettu. Kierreltiin maistelemassa ilmaisia näytteitä, käytiin istumassa kahvilassa, patsasteltiin ja tehtiin jonkin verran ostoksia.
Mentiin messuille ennen puolta päivää ja sieltä oli jo moni tulossa pois, kun me vasta saavuttiin. Ruuhkaa ei ollut läheskään niin paljon kuin viime vuonna. Varmaan viikonpäivä vaikutti asiaan. Vain vaatepuolella oli tungosta siinä puolen päivän aikaan, myöhemmin sielläkin mahtui liikkumaan rauhassa. Sama ärhäkkyys oli havaittavissa vaateosastoilla joissakin äideissä kuin viime vuonna. Mentiin kyynärpäät ojossa, että varmasti saadaan juuri se tärkeä vaate itselle. Työnnettiin vaunuilla toisia päin ja varpaille, tönittiin ja mulkoiltiin. Tämähän nyt ei tietenkään koske kaikkia, mutta yllättävän moni käyttäytyi siellä törkeästi. Muualla meininki oli hyväntuulista ja rauhallista. Jos viime vuonna oli trikoopoista ylitarjontaa, niin tänä vuonna oli tarjolla yliannostukseen asti värikkäitä kuviollisia trikoomekkoja ja trikoopaitoja. Ihan kivoja ja nättejä ne ovat, mutta liikaa kerralla nähtynä on vain...liikaa.
Pienoismallipuoli oli tälläkin kertaa lapsista ja miehestä paras osuus. Koululainen kierteli siellä ihan itsekseen suurimman osan ajasta eikä vaikuttanut lainkaan väsyneeltä pitkän päivän jälkeen. Kerholainen halusi heti kärkeen itselleen pelastuslaitoksen kruunun ja sen jatkuva putoaminen aiheutti melkoisia tilanteita koko messuilun ajan. Satuhahmokulkue oli odotettu tapahtuma, samoin pienoislentsikoiden lentonäytös. Muten meillä ei aikataulua ollutkaan. Ehdittiin nähdä ja kokea kaikki mitä haluttiinkin.
En ole varmasti koskaan ostanut niin montaa vaatetta kerralla kuin näiltä messuilta. Vasta torstaina ostin kassillisen vaatteita kirpputorilta ja nyt kertyi toinen kassillinen täältä. Mutta ovat nuo mokomat taas kasvaneet. Lahkeet ja hihat ovat monista vaatteista jääneet lyhyiksi ja sukkahousut roikkuvat polvissa. Vaatteiden pieneksi jääminen tulee joka kerta yhtä yllättäen ja nopeasti. No nyt on taas sopivan mittaista lahjetta.
Koululaiselle ostin Verson Puodin, Silverjunglen, Mainion ja Reiman osastoilta muutaman paidan ja collegehousuja. Kerholaisen sukkahousut, leggingsit ja mekko ovat Blaa!, Lumoan, Verson Puoti ja Silverjungle. Itsellekin ostin mekon, vain mies jäi ilman.
Vaatteiden lisäksi hankin kankaita pinoksi asti. Kaikki trikoota ja kaikille on jo jonkinlainen suunnitelma. Ilokseni huomasin, että viime vuoden messukangasostot ovat jo kaikki muuttuneet vaatteiksi, joten se varmaan lupaa hyvää tämän vuoden pinolle. Punahilkka ja susi - kangas on Mellin, musta-valkoinen raitakangas Mainion, haamukangas Verson Puodista ja lintu sekä polkupyörätrikoot Metsolan. Kaikki kankaat aion tälläkin kertaa pestä sekä rumpukuivata. Metsolalla on ollut aiemmin Miina ja Manu -kangasta ja vaatteita. Vaatteita oli tälläkin kertaa, mutta vain vauvoille ja taaperoille. Kangasta on kuulemma tulossa jossain vaiheessa, joten sitä odotellaan nyt.
Vaatteiden ja kankaiden lisäksi ostoskoriin tuli klikattua Kenana Knitters apina sekä samaa merkkiä olevaa käsin kehrättyä villalankaa.
Messut olivat tälläkin kertaa mukavat. Varmasti haluan mennä vielä ensi vuonnakin. Kahvilla istuessa mietin ääneen, että onkohan ensi vuosi jo viimeinen kerta, koska etenkin koululainen alkaa olla jo niin iso, ettei tällainen tapahtuma ehkä enää kiinnosta. Poika itse oli sitä mieltä, että ei ole liian iso, joten voi olla, että näitä messuja nyt käydään vielä jonkin aikaa.