Puutarhassa tapahtuu

Tänään on jo kolmas peräkkäinen päivä kun sataa vettä, eikä pihalle oikein viitsi mennä. Olen kitkenyt puutarhaa osa kerrallaan ja toivon, ettei tänä kesänä enää tarvitse ainakaan mitään isoa kitkemiskierrosta tehdä. Tämäkin on vielä pahasti vaiheessa. Koska tähän tuli nyt vähän muuta väliin.

Aloitettiin lauantaina vihdoinkin maalaamaan taloa. Minä ja Tyyne sudittiin puuliiterin testiseinä valmiiksi ja mies maalasi taloa. Ja sanomattakin on selvää, ettei nyt muutamaan päivään ole väriä seinälle tullut. Toivottavasti sateet loppuvat ja päästään jatkamaan. 



Kun sataa, kissat eivät juuri ulkona viihdy. Kaksi kappaletta kissoja kuitenkin tykkää sateellakin nukkua kuistilla. Tänään oli pienellä tuolilla vähän ruuhkaa. Almahan ei voi muita kissoja sietää, mutta jostain syystä Aamu sai jäädä sen kanssa tuohon nukkumaan. Ne olivat jossain vaiheessa ihan kerällä päällekkäin, kun kurkkasin ikkunasta. Kai se toisesta kissasta tuleva lämpä sai Almankin heltymään.




Kasvimaalle ja hyötyviljelyksille kuuluu pääosin hyvää.

Kevään uutuus malabarinpinaatti näytti aluksi sekä itävän että kasvavan tosi hitaasti, mutta nyt on jo hyvässä kasvussa. Kurpitsat kasvavat ihan hulluna ja kesäkurpitsassa on jo valtava määrä pieniä alkuja. Jättikurpitsassakin näyttää olevan se yksi. Ja enempäähän ei tarvita. Härkäpapu ja herne kasvavat hyvin ja tomaattejakin on tulossa paljon. Ekat tomaatit syötiin eilen. Peruna kasvattaa ainakin hienot varret. Rypäleitäkin on tulossa. Tosin ei aivan yhtä paljon kuin viime vuonna, mutta silloin satoa tuli jo vähän liikaakin.

Huonoa sen sijaan kuuluu lehtikaaleille, joita joku hyönteinen on nakertanut. Kirppa ei tietääkseni lehtikaalia syö - mikä lie sitten ollut. Lehtikaalia olen kasvattanut joka kesä viidentoista vuoden ajan, eikä koskaan aikaisemmin ole käynyt näin. Myös ensimmäinen tillikylvös näivettyi. Kylvin uuden erän pari päivää sitten ja toivon sen kasvavan paremmin. Ilmasipulit ovat joutuneet kotiloiden hyökkäyksen kohteeksi ja näyttävät tosi pahoilta. Sen sijaan kotiloiden suuri herkku samettiruusu on meillä saanut olla rauhassa. Liekö syynä sijainti vai upouusi kirpputorilta löytynyt linnunpelätin, joka on kooltaan enemmänkin kotilonpelottimen luokkaa. Myös keväällä ostettu amppelimansikka on hyytynyt. Alkuun siitä tuli hyvin ja hyvän makuisia mansikoita, mutta nyt järjestään kaikki pienet alut kuivuvat.

 
 
  


Tänä kesänä kukinta on selvästi heikompaa kuin koskaan aikaisemmin. Kukkia kyllä tulee, mutta vähänlaisesti. Ihan kaikki ei sentään ole kärsineet. Isotähtiputki se jaksaa aina vain kukkia runsaasti. Viime syksynä tai tänä keväänä istutettujen perennojen kukintaa on myös saanut pienesti ihastella: farrerinlaukka, etelänruusuruoho ja tähtililja. Myös oma suosikki tarhakurtturuusu 'Snow pavement' on kukkinut jo jonkin aikaa. Ja vihdoinkin se kauan odotettu likusterisyreeni avasi ne kukkansa. Siitä kasvaa vielä ihastuttava pikkupuu kellanvalkoisine kukintoineen. Myös keväällä puutarhamessuilta ostetut pelargonit ovat avanneet nuppunsa. New port ja Dresden light pink ovat kauniita ja nyt yritän muistaa laittaa ne talvisuojaan ennen pakkasia.



 
 
 
 


Ihan kaikki ei ole niin kauniissa kasvussa. Joku on unohtanut kastella leikkimökin orvokit. Laitoin niille vielä kokeeksi vettä, jos vaikka virkoavat. Jos ei, niin ostetaan sitten uudet. Ja muistetaan kastella ne.



Vaikka kukinta ei ole nyt kovin runsasta, on pihalla silti kovin rehevää ja vihreää. Kitkemään pitäisi päästä.

Vihdoinkin vettä

Nyt on satanut neljänä päivänä peräkkäin. Vihdoinkin. Meillä on viimeksi satanut oikeasti huhtikuussa. Sen jälkeen on pari kertaa tullut muutama milli ja se ei paljon puutarhassa iloa tuo. Vain kotilot villiintyvät. Nyt on vesimittarissa 50 mm, jos suunnilleen oikein osaan katsoa. Kun se mitta-asteikko loppuu jo neljäänkymppiin.

Kaikki räystäiden alla olleet vesiastiat ovat täynnä, mitä ne eivät ole vielä tämän kesän puolella olleet kertaakaan. Hain vesiastioiksi jopa parit ylimääräiset ämpärit siitä ilosta kun sitä vettä nyt kerran saatiin.

Sadepäivät ovat saaneet kissat pysymään sisällä. Joidenkin sadetaukojen aikana kaikki lähtevät yhdessä ulos. Ihmeellistä miten ne tietävätkin, että nyt just on taukoa sateessa. Ainoastaan Aamu on viettänyt sateellakin paljon aikaa ulkona. Nukkumalla kuistin tuolilla.

Perunan varret kurkkaavat saavissa, kurpitsat ovat kasvaneet silmissä ja pieniä keltaisia keräskurpitsavauvoja on paljon. Perunoista ei ollut ennen sateita näkyvissä mitään. Ja vettä en niille tietenkään antanut, vaikka ovat pelkässä saavissa, eivätkä maassa. Koska perunoillehan ei saa antaa vettä kuin vasta kattilassa.


Tällä hetkellä puutarhassa kukkii erilaiset kurjenpolvet, tapaninsyreeni ja ruohosipuli sekä koivuangervo levittäytyy valkoisena parissa eri paikassa. Ja näiden lisäksi kukassa on iiriksiä, ajuruohoa, rikkoja ja vähän jotain muutakin.

Ihan kohta kukkii laukat ja likusterisyreeni, jonka kukintaa erityisesti odotan. Ja myöskin osa pioneista on nupussa. Siirsin melkein kaikki pionit pari vuotta sitten ja olin varma, että saan odottaa kukintaa useamman vuoden, mutta eipä sentään.

Vaikka vettä on tullut paljon, mikään ei ole mennyt lakoon. Muutama nuori puu on taipunut, mutta nousee varmaan heti kun oksat kuivuvat. Sade on ollut just sopivan tasaista.








 

Kukkia ja kasveja

Pari vuorokautta kun oli pois kotoa, niin olipa ehtinyt pihalla tapahtua kaikenlaista. Kaikki näytti aivan erilaiselta kuin pari päivää sitten. Jännää, miten tähän aikaan vuodesta se muutos näkyy tosi lyhyessä ajassa.

Ensimmäinen asia, minkä mökkiloman jälkeen kävin tarkastamassa, oli pieni allas. Ja erityisesti siellä asuvien sammakoiden tilanne. Tallessa olivat kaikki kaksi pientä. Isompia ei näkynyt, mutta ne nyt eivät muutenkaan vietä kaikkea aikaansa yhdessä ja samassa altaassa. 




Kukkimaan olivat alkaneet alaskankleitonia, arovuokko, hopeatäpläpeippi, amppelimansikka ja höyhenpensas. Arovuokko ja alaskankelitonia runsaasti. Peippi, höyhenpensas ja mansikka parilla kukalla. Ainakin amppelimansikkaan odotan vielä runsaasti kukkia. Olen tänä vuonna jopa muistanut lannoittaa sitä. Kerran.







Tillipioni availi nuppujaan ennen mökille lähtöä. Kun palasin kotiin, oli kukinta jo melkein ohi. Se meni tosi nopeasti tänä vuonna.




Kaiken kukkivan lisäksi ilahdutti muutama hyvään kasvuun lähtenyt kasvi. Pergolan ympärille istutettujen köynnösten kanssa ei ole asiat oikein sujuneet.  Kaksi alppikärhöä siinä oli joitakin vuosia ja ne kasvoivat ja kukkivatkin hyvin. Kunnes pari vuotta takaperin puutarhan riesaksi ilmestyi kärhöpistiäinen. Toinen kärhöistä ei kestänyt alasleikkausta. Toinen kesti ja se kasvaa edelleen hyvin. Tosin kukkia oli tänä kesänä yksi. Yhteen pergolan tolppaan olen istuttanut humalan. Sekään ei tunnu viihtyvän paikoillaan. Kasvaa kyllä korkeutta, mutta vain parilla varrella. Ei ole komea eikä tuuhea. Yhden tolpan juurelle olen kokeillut jos jonkinlaista köynnöstä, eikä mikään ole menestynyt. Paikka on kai liian savinen. Muutama vuosi sitten juurrutin maljakossa jokapaikan villiviinin ja istutin sen. Tähän kevääseen asti se kasvatti juuria, mutta nyt näyttää siltä, että se on lähtenyt myös muutenkin kasvuun. Ilahduttavaa.

Ilon aihetta tuli myös yhden erikoisemman hostan paikanvaihdoksen mukana. Edellisessä paikassa maasta nousi vain pari lehteä ja nekin hyvin pieniä. Nyt kasvu on runsasta tällä 'White feather' kuunliljalla.

Myös tänäkin keväänä kuolleeksi luultu kehtolehti oli noussut kuin noussutkin mullasta. Kovin on myöhäinen. Siitä ei nyt ole kuvaa. Kuvitelkaa vihreä tulitikku törröttämässä mullassa. Sellaiselta se näyttää.




Kasvimaalla oli myös ilahduttavaa kasvua tapahtunut. Sipulien varret olivat jo pitkiä, samoin tilli oli selvästi muuttanut muotoaan ja kokoaan. Viinirypäleeseen on tulossa paljon satoa. Vääränlaisesta leikkaamisesta huolimatta. Ja kuten kuvasta näkyy, odottavat raparperit edelleenkin sadonkorjuuta. Kukkavarret katkaisin, että pysyisi maku edes jonkinlaisena. Ehkä ensi viikolla ehdin aloittaa raparperin sadonkorjuun.