Samettikukkia virkaten

Virkkausohje kukkaneliöön

Tämä minun blogi on nukkunut Ruususen unta Vapusta asti. On menossa pieni tuumaamisen ja muutoksen suunnittelun aika. Syksy näyttää, mitä tuleman pitää.

Samaan aikaan käsityösome-vuorovaikutukseni on siirtynyt muihin kanaviin, eniten Instagrammiin (@punospirjo) ja Facebookin joihinkin ryhmiin. Värjärikillan FB-ryhmässä kyseltiin eilen kasvivärjätyistä langoista virkkaamieni kukkaruutujen mallin nimeä. Ei mitään hajua, tai ruutu on minulle kukkaruutu ja nyt tässä värityksessä samettikukkaruutu.

Lupasin tehdä ja jakaa ohjeen. Se tulee tässä.

Teen aloitukseksi kiristyvä lenkki tai 5 kjs renkaaksi.

Seuraavia kolmea kukkakerrosta kuvaa 1+1, 2+2 ja 3+3. Selviää ohjeesta.

1. kerros: 1+1

Virkkaa aloitus renkaaseen 12 pylvästä ja joka väliin 1 ketjusilmukka. 1:n pylväs tulee kolmesta ketjusilmukasta eli kerros alkaa 4 kjs. Siis vuorotellen 1 p ja 1 kjs. Suljen lopuksi kerros 3:een ketjusilmukkaan. 

2. kerros: 2+2

Ota halutessasi uusi väri ja kiinnitä se kahden pylvään väliseen ketjusilmukkaan. Kerros alkaa 3 ketjusilmukalla. Kerrokseen tulee 12 kahden päistään yhteenvirkatun pylvään nippua ja joka väliin 2 ketjusilmukkaa. Virkkaa jokaiseen pylväsväliin 2 pylvästä niin, että vedät niiden viimeisen vaiheen kerralla yhteen, jolloin pylväät muodostavat kukkaterälehden.  Siis 12 yläpäitään yhteen virkattua pylvästä ja 2 kjs toistuu. Sulje lopuksi kerros ensimmäisen pylväsparin yläreunaan piilosilmukalla.

3. kerros: 3+3

Ota halutessasi uusi väri ja kiinnitä se kahden pylvään väliseen ketjusilmukkaan. Kerros alkaa 3 ketjusilmukalla. Kerrokseen tulee 12 kolmen päistään yhteenvirkatun pylvään nippua ja joka väliin 3 ketjusilmukkaa. Virkkaa jokaiseen pylväsväliin 3 pylvästä niin, että vedät niiden viimeisen vaiheen kerralla yhteen, jolloin pylväät muodostavat kukkaterälehden. Kerros alkaa 3 ketjusilmukalla.  Siis 12 yläpäistään yhteen virkattua kolmen pylvään nippua ja 3 kjs toistuu. Sulje lopuksi kerros ensimmäisen pylväsparin yläreunaan piilosilmukalla.

4. kerros: kukasta neliöksi

Ota halutessasi uusi väri ja kiinnitä se kahden pylvään väliseen ketjusilmukkaan. Kerros alkaa 3 kjs. Tämä kerros on kuin isoäidinneliöstä: virkataan 3 pylvään ryhmiä ja niiden väliin neliön kyljissä 1 kjs ja kulmissa 3 kjs. Neliön kylkiin tulee kaksi 3 pylvään ryhmää ja perään aina 1 kjs, nyt tee jokainen pylväs yksitellen valmiiksi asti. Kulmiin virkataan siis 3 p, 3 kjs, 3 p.

Ohje on vähän hätäisesti tehty, toivottavasti siitä saa selvää ja kuvat auttaa. Kukkaa voi varioida värien avulla. Minä vaihdoin väri joka kerroksella, kun hain samettikukan fiilistä.

Samettikukat olivat siis näiden kukkaneliöiden värityksen inspiraation lähteenä. Mitä tästä tulee, se saa olla vielä vähän piilossa. Neulottavat osat ovat työnalla. Tavoittelen, että sain valmiiksi ensi viikon Värjäripäiville.

Vappupiknikille pässinpökkimin asustein

Kämmekkäät virkattua kudekuviollista

Vappuaatto ja pihaterassin näkymä on puhtaan valkoinen. Kyllä nyt kysytään suomalaista sisua tämän kevätsään kanssa. Kevät etenee hitaasti, ihan liian hitaasti. Tosin kevätkukat yrittävät sinnitellä kalenteria seuraten kohti kasvua.

Kelien plussapuoli on siinä, että villaiset neuleet ovat tarpeen ja niitä voi tehdä tarpeeseen lisää. Käsinkehrättyjen lankojen kanssa toinen etappi on nämä kämmekkäät. Eilen postasin kaulurista, joka tuli ekasta itsekehrätystä vyyhdestä.

Tuumasin kämmekkäitä pitkään, kun lanka tuntui neulomiseen ja virkkaamiseen turhan paksulta. Mietin miten kuljettaisiin lankaa uhuemmin. Tuumaaminen tuotti idean. Ohuemmasta langasta virkattu pohja, johon kudekuviollisen tapaan kulkemaan epätasainen käsinkehrätty lanka. Ei kuitenkaan suorana oikealle ja nurjalle, vaan pääosin oikealle: lankajuoksu, sitten silmukan sisään virkaten.

Otetaanpa vähän tarkemmin. Pohja on virkattu Hjärte Garnin Highlandwool lankaa. Koukku on numero 3. Sopiva määrä ketjusilmukoita, kuitenkin niin, että määrä on jaollinen neljällä. Näissä kämmekkäissä ketjusilmukoita aloitusrenkaassa on 48.

Ensimmäinen kerros on puolipylväitä. Sen jälkeen pohjan rakenne on pientä verkkoa: 1 puolipylväs, 1 keljusilmukka. Puolipylväät joka toiseen silmukkaan niin syntyy ruudukko. Käsinkehrätty lanka otetaan mukaan heti ensimmäisellä verkkokerroksella. Vuorotellen yhden puolipylvään edestä ja sitten seuraavan puolipylvään sisään. Näitä toistaen ja seuraavalla kierroksella päinvastaisille kohdille. Lankajuoksut asettuvat siis lomittain. Toki ne voisi tehdä myös samoihinkin kohtiin, silloin pinnasta tulisi pystyratainen. Saatankin käyttää tätä ajatusta viimeiseen käsinkehrättyyn kerääni.

Varresta virkataan halutun mittainen. Tai huomioiden langan riittävyys. Kun en ollut varma, mihin lankakerä riittää, tein molempia kämmekkäitä rinnakkain. Lisämausteena siinä sai väliin venytellä pinnaa, kun kerien sisältä ja ulkoa tulevat päät sekoittuu kivasti yhteen. No oikeesti tuo sää kyllä hermostuttaa enemmän kuin sotkeutuvat lankakerät.

Peukaloa varten aukko jättämällä sopivaan kohtaan sopiva silmukkamäärä väliin ja siihen kohtaan vastaava määrä ketjusilmukoita. Kuviolanka kulkee ketjusilmukoiden kohdalla pitkänä lenkkinä, mutta sen saa sidottua kiinni rakenteeseen seuraavalla kierroksella. 

Kämmenosan kerroksia sopiva määrä. Minulla mitta oli se, että sormivälit peittyy, kun kämmekäs on kädessä. Sitten käsinkerrätty kuviolanka pois ja reunaan vielä yksi tiivis kerros puolipylväillä pohjalangalla.

Peukaloaukon kohdalle sopiva määrä samanlaisia kerroksia haluttu määrä. Myös peukalon reunan loppuun kerros puolipylväitä pohjalangalla. Vielä vinkiksi se, että kannattaa huolehtia siitä, että ei kiristä liikaa kuviokudetta. Eli aina välillä on hyvä venytellä tuotetta vaakasuuntaan. Jos kuvionastoista haluaa tiiviimmän pinnan, kannattaa pohjaruudukko pienentää ja tehdä kiinteillä silmukoilla.

Vielä kuva nurjasta puolesta, eli kuviolanka ei siellä juurikaan näy.

Muuten meni hyvin, mutta käsinkehrätyä lankaa jäi muutaman metrin pätkä. Mitä ihmettä sillä voisi tehdä? Mutta nämä kämmekkäät ovat ihanat. Lämpimät ja keväisen vihreät, joukossa huhtikuun takatalvilunta. Niin ja tekniikan nimen - virkattu kudekuviollinen - keksin ihan itse, kankaankudonnan sidoksista soveltaen.

Vappuaattoaamun ensimmäinen Vappupiknik oli virkistävä!

Nyt vappun viettoon! 

Hauskaa lumiukkovappua kaikille!

Virkaten ja neuloen kasvivärjätyistä langoista

Mekko oman pään fiilisten mukaan

Yhdeksän kuukautta on hyvä aika muuhunkin kuin lapsen tekoon. Töissä se on opiskelijoiden aktiivisen lukuvuoden mitta ilman kesäopintoja. Kesäkuun alusta helmikuun loppuun yhdeksän kuukautta oli aika tämän mekon virkkaamiseen, neulomiseen ja viimeistelyyn.

Piti alunperin vaan testata virkkausmallia ja epätasaisesti värjäytyneitä lankoja. Pinta olikin niin mielenkiintoista, että vei mukanaan. Ainakin yhdeksän kertaa matkan varrella oli tilanne, etten tiennyt mikä lopputuloksesta tulee, pusero, nuttu vaiko mekko.

Passiivista luomistaukoa yhdeksässä kuukaudessa oli varmasti paljon enemmän kuin aktiivista neulomista tai virkkaamista. Ja kun yksi suunta tyssäsi, niin aloitin toisesta suunnasta. Onneksi mekossa on monta suuntaa, joista hommaa voi edistää.

Syksyllä netissä surffatessa tuli vastaan El Naturalistan saappaat, joihin oli selvästi "matkittu" helman virkkauksen kuviota ja värejä. Saappaat innostivat taas eteenpäin. Ja toki ne piti myös hankkia itselle. Verkkokaupasta, koska värikkäitä saappaita ei Suomen kenkäkaupoista helposti löydä tai saa edes toivomalla. Kaikki muut haluavat ja ostavat myyjien mukaan vain mustia ja ruskeita.

Kun alussa ei tiedä, mitä lopulta on tekemässä, käy yleensä myös niin, että langat loppuvat jossain vaiheessa. Koska olen asettanut itselleni aika tiukat lankaostokiellot, ainakin tauot, niin omista varastoista piti yhdistää mahdollisimman hyvin yhteensopivia lankoja.

Onneksi aloitin virkkauksen ohuimmilla langoilla, niin samaan vahvuuteen neuloen pääsin hyvin vähän paksummilla langoilla. Lähes kaikki mekon langat ovat omia värjäyksiä, joko kasveilla tai kilpikirvoilla. Violetit langat ovat siis kokenillilla värjättyjä, sekä virkatussa helmassa, että neulotussa yläosassa. Vihreät langat ovat pietaryrtillä värjättyjä.

Nyt on kuukausi vierähtänyt valmiin mekon kanssa. Käyttökokemukset ovat hyviä, on kuin itselle tehty. Vaihe vaiheelta suunnitellusta kaaoksesta tuli kuin tulikin mekko. Ja mieluinen sellainen. Onneksi vielä on hyviä ja raikkaita kelejä neulemekko päällä touhuiluun, töissä ja vapaalla.

Puutarhahommiin ei vielä pääse, mutta pajupallo on hyvä kuvauskumppani. Sillä on hyvät muodot, pinnat ja ilmeet. Mekotar menee hyvin siinä kyljessä. Kuukauden päästä viimeistään pääsen punomaan pajupallon viimekesän piiskat pallon uudeksi kerrokseksi. Joka vuotinen kohokohta, josta yleensä kevätkesä varsinaisesti alkaa!

Kunhan ehdin, teen erikseen toisen postauksen, jossa kerron tarkemmin virkatusta helmasta, neulotusta yläosasta sekä virkatusta kauluksesta ja hihansuista. Myös etenemissuunnista ja materiaaleista. Tämä oli nyt tällainen tyytyväisyydenfiilistelypostaus.

Pusero virkaten ja neuloen

Oranssia energiaa kevättalveen

Tämä pusero lähti kirjaimellisesti lapasesta. 

Ostin ensimmäiset vyyhdet Malabrigo sock lankaa Neulekahvila Lentävästä lapasesta viime elokuussa. Lapanen oli silloin vielä vanhassa osoitteessa ja siellä oli Puikkomaisterin Lapaskirjan julkkarit. 

Ostin yhden vyyhden raikasta oranssia, väri Terracotta ja toisen vyyhden mielenkiintoisen oranssi-ruskean kirjavaa Martea. Ei ollut oikein ajatusta, mitä niistä tekisin, oli vaan pakko saada. Jotain kämmekkäitä taisin ajatella ääneen niistä tekeväni.

Ei tullut kämmekkäitä, vaan inspiroiduin isoista virkatuista ruuduista selatessani Virpi Siiran omakoppa 365 kirjaa. Valitsin sieltä ruudun, mutta en mallia puseroon.

Vähän tuotekehitin valitsemaani ruutua, mm. kierroksella, jossa ympyrästä muutetaan neliöksi, tein kulmat pitkillä pylväillä pylväiden sijasta, ihan vaan muodon vuoksi. Lisäksi terälehtikerrokset virkkasin niin, että otin koukulle edellisen kerroksen silmukasta vain takareunan. Sain pintaan ryhdittävät viivat. Ja lopuksi vielä kasvatin ruutua muutamalla kierroksella, että sain ohuesta langasta riittävän ison ruudun.

Riittävän iso ruutu oli sellainen, että neljä ruutua, kaksi edessä kaksi takana, riitti väljästi lantion ympäri ja oli olalta helmaan riittävä pituus. Jo alusta asti toki tiesin, että langat ei riitä, kun piti tehdä kämmekkäät eikä puseroa. Yhdestä 100 gramman vyydestä tuli noin 2,5 ruutua. Virkkasin koukulla numero 3.

Haeskelin lisää. Lentävästä Lapasesta sain oranssia toisen vyyhden. Martea olikin sitten vaikeampi löytää, kun väri oli vähän joka paikasta loppu. Onneksi löytyi verkosta ja tuli Manchesterista lentopostissa pari vyyhteä viikossa postilaatikkoon. Toki siinä joutui samalla tilaamaan vähän muitakin lankoja, että sai lähetyskulut minimiin eli pois. Mutta onneksi lankoja ei voi olla varastossa koskaan liikaa.

Manchesterin Martet olivat aika lailla tummempia kuin ensimmäinen vyyhti. Selkäpuolelle tummat ruudut ja etupuolelle pääsivät vaaleammat Marte-ruudut.

Ulkoillessa törmäsin lenkkipolulla marjaisiin tyrnipensaisiin.

Seuraavana päivänä oli pakko tulla ruutujen kanssa samaan paikkaan kuvailemaan. Värit mätsäsivat niin hyvin yhteen.

Lenkkikaveri pyöri kauempana ja otti kuvia touhuistani.

Puseron lopullista mallia ja hihoja mietin pitkään. Meinasin jo virkata ne, mutta en oikein tykkää virkatuista hihoista. Helposti tulee tönköt tai löllöt, tiiviit tai reikäiset. Siispä päätin neuloa hihat. 

Poimin silmukat kädentieltä ja etenin kaventaen kohti ranteita. Neuloin 2,5 numeron lyhyellä pyöröpuikolla ja lopuksi sukkapuikoilla. Hyvä päätös, sain ohuet tiiviit ja napakat hihat. Neuloessa huomasin, että Manchesterin Marte vyyhditkin olivat keskenään erivärisiä, toisen hihan alku meni uusiksi, kun oli niin eri genreä. Yhdestä vyyhdestä riitti onneksi hyvin kahteen hihaan. Toisaalta, jos lantaa ei olisi ollut enempää, olisin erivärisyydenkin kanssa voinut elää. Se näissä kirjavissa langoissa on hyvä juttu, ei tarvitse tuijotella värjäyseriä. 

Hihansuihin tein pienet muutaman kerroksen virkkuut oranssilla ruutujen kerroksista lainaten.

Pääntielle tein neulotut kolmiot, niin sain venemäisen kaula-aukon laskeutumaan kauniimmin.

Lopuksi rapuvirkkausta helmaan, hihansuihin, kaulakolmioiden reunaan ja pääntien ruutujen reunaan.

Miksiköhän mun pitää tunkea rapuvirkkausta melkein joka työn joka reunaan. No siksi, kun se on niin kaunista ja tekee ryhdikkyyttä, kunhan lanka ja koukku ovat sopivaa kokoa.

Lempivaate valmiina käyttöön. Juu, tykkään kovasti. Ihana lanka. Energiset värit. Hyvät inspiraation lähteet. Oma malli. Mukava päällä. Antaa vauhtia kevääseen. Malabrigo sock lanka jää käyttölistalle!