Makramee-kokeiluita

Olen pitkään ihaillut kaikkia kauniita makramee-juttuja ja kesällä kokeilin ensimmäistä kertaa tehdä tuollaisia makramee-sulkia korviksiksi. Ja niitähän syntyi sitten kaksin (vai nelin???) kappalein. Valkoinen lanka on muistaakseni Dropsin Paris -puuvillalankaa ja mintunvihreä on Schachenmayrin Catania Grandea.
 

Syksyllä sitten rohkaistuin kokeilemaan vähän isompaa makramee-työtä ja siihen hyvän ohjeen löysin Kaarnan katveessa -blogista. Tein siitä vähän omannäköisemmän ja harjasin reunanarut auki sekä jätin vähän isompia välejä keppiin. Siitä tuli oikein ihastuttava ja pääsi keittiön seinälle koristeeksi.

November Socks

Nyt tässä tulee päivittäin postauksia, sillä on ehdittävä näyttämään kaikki käsityöt, mitä on tehnyt ennen kuin vuosi vaihtuu. Uuden vuoden aattona tulee taas vuosikoostepostauskin.

Työkamullani oli tässä joulun jälkeen syntymäpäivät ja halusin neuloa hänelle vaaleanpunaiset sukat, koska hänen yksi lempivärinsä on se ja hän kertoi joskus ohimennen, ettei hä oikein omista mitään villasukkia eikä oikein osaa sellaisia käyttääkään. Tuota lausetta uhmaten päätin kuitenkin, että villasukat on tehtävä. Sopiva vaaleanpunainen lanka löytyi Novitan 7 veljestä Aapo -langasta, mikä oli kampanjatuote ja Citymarketissa se oli syksyllä tarjouksessa. Malliksi valikoitui Niina Laitisen November Socks, joka on ilmainen ohje Ravelryssa. Malli oli mukava neuloa. Varresta tein ohjetta lyhyemmät, samoin kärkikavennukset aloitin hieman aiemmin, joten kärjessä piti vähän sooloilla. Sukista tuli oikein nätit ja uskon, että tyokaverini tykkää niistä myös. On hän kuitenkin jo sen verran vanha, että on aika opetella villasukkia käyttämään ;)

Fimosta korvakoruja

Hankin joskus aikaa sitten sellaisen fimoaloituspaketin, missä oli pienet palat fimomassaa eri väreissä. Fimohan on siis vähän kuin muovailuvahaa paitsi, että sen voi kovettaa uunissa ja näin tehdä kaikkea jänskää. Google kertoo enemmän, jos haluaa lisätietoa. Nyt vasta sain aikaiseksi kokeilla muovailua ja teinkin parit korvakorut heti alkuun. Inspiraatiota hain Pinterestistä ja Youtubesta katselin ohjeita ja päätinkin tehdä sellaiset söpöt vaahtokarkkikorvikset sekä ruusut.

Aika kivasti nuo onnistui ensikertalaiselta. Vaahtokarkkikorviksissa tasaisten pötköjen pyörittäminen oli aluksi yllättävän hankalaa, mutta harjoittelulla se onnistui. Pitäisi vielä hankkia joku terävä leikkuuveitsi, sillä massa oli sen verran pehmeää, että leikatessa koko vaahtokarkki meinasi mennä lyttyyn leikkuukohdasta. Nyt leikkaamiseen kelpasi vanha pankkikortti. Lisäksi tuo oli Fimo Soft massaa, joten sormenjälkiä jäi aika helposti, kuten noista ruusukorviksista huomaa. Ruusut kiinnitin koruliimalla korvakorupohjaan ja hyvin muuten pysyy, ovat olleet nyt käytössä melkein joka päivä ja vielä ovat kiinni. Positiivinen yllätys, kun luulin, että ne olisivat heti irtoamassa. Liimana käytin siis Loctite Flex Gel -liimaa.

Virkattujen korvakorujen ohje

Minulta on pariin otteeseen kyselty näiden virkattujen pitsikorvisten ohjetta ja blogiin on myös eksytty eniten hakusanalla "virkatut korvakorut ohje", joten päätin olla kiva ja jakaa ohjeen täällä blogissa. Toivottavasti tekin olette kivoja ja jos teette korvakoruja ohjeellani, niin toivoisin mainittavan ohjeen lähteen eli blogini :)

Lankana olen siis käyttänyt Esiton virkkauslankaa ja koukkua numero 2. 

  

Isot pitsikorvakorut (halkaisija noin 4,5 cm)

1.krs: 8 kjs, yhdistä renkaaksi ps:lla
2.krs: 12 ks renkaaseen, yhdistä ps:lla

3.krs: 3 kjs, [pp, 1 kjs]x11, 1 ps
4.krs: 4 kjs, [pp, 2 kjs]x11, 1 ps
5.krs: [1 ks, 1 kjs, 1 pp, 1 ks]x12, 1 ps
päättele.

Pienet pitsikorvakorut (halkaisija noin 3 cm)

1.krs: 8 kjs, yhdistä ps:lla
2.krs: 12 ks renkaaseen, yhdistä ps:lla
3.krs: 3 kjs, [pp, 1 kjs]x11 (eli yhteensä 12 pp), 1 ps
4.krs: [2 ks, 3 kjs]x11, 2 ks ja lopuksi 1 ps

päättele.

Olen kovettanut korvakorut vesi-liima -seoksella, jossa vettä ja liimaa yhtä paljon ja sitten olen antanut niiden kuivua leivinpaperin päällä aina välillä niiden paikkaa vaihtaen, ettei liima jää näkyviksi kököiksi. Välillä liimakökköjä on kuitenkin jäänyt, mutta ne on saanut yleensä rapsuttamalla pois, kun korvikset ovat kuivuneet. Kannattaakin korvikset laittaa oikein päin kuivumaan, jotta mahdolliset liimakököt jää sitten nurjalle puolelle. Kovettamisen jälkeen olen kiinnittänyt välirenkaat ja koukut.

Silmukan ytimestä -haaste 11/2013: Viikset

Silmukan ytimestä -haasteen aiheeksi olivat Sini ja Silmukan saalistaja täksi kuuksi valinneet hieman ehkä ennalta-arvattavasti :) viikset Movemberin kunniaksi. Hyvä aihe minusta, kun vihdoin sain aikaiseksi toteuttaa oman viiksihaaveeni.

To do -listallani on nimittäin jo pitkään roikkunut mustista hamahelmistä tehty kaulakoru, mutta en ole millään saanut aikaiseksi tehdä sitä ennen tätä. On ollut niin ylitsepääsemättömän vaikeaa kaivaa hamahelmitarvikepahvilaatikkoni tuolta kaapista ja väkerrellä. Noh. Eihän se lopulta niin vaikeaa ollutkaan. Selailin aina-niin-inspiroivassa Pinterestissä erilaisia viiksimalleja, mutten löytänyt juuri sitä oikeaa, joten muokkailin sitten eri viiksistä itselleni mieluisan.

Parin tunnin piperryksen jälkeen viikset olivat valmiit. Pelkissä viiksissä siis ei mennyt tuota paria tuntia, vaan innostuin tekemään muutakin ja niistä lisää sitten myöhemmin, kun sen aika koittaa.

Ennen ketjun laittoa oli tietenkin pakko testata, miten ne viikset itselle sopisi. Aika hyvin eikö? :D

HYVÄÄ VIIKONLOPPUA JA ONNEA ISILLE! (Jo näin etukäteen)

Shelttirakkautta

Perheelläni on kaksi koiraa. Shetlanninlammaskoiria. Vili ja Taneli. Ne on velipuolia eli niillä on sama emo. Vili täytti elokuussa kuusi vuotta ja Taneli täytti eilen viisi vuotta. Pienet karvapojat ovat kovin rakkaita ja niitä on välillä kova ikävä. Onneksi niitä pääsee aina ajoittain viikonlopun ajaksi hellimään, kun menee vanhempieni luona käymään. Viimeksi viime viikonloppuna kävimme kotona ja voi sitä riemua ja hännän huisketta, minkä joka kerta saa vastaansa, kun autosta astuu ulos <3 Taneli rakastaa pallon heittelyä ja vatsan rapsuttelua. Vili tykkää kävyistä ja muista esineistä, jotka voi ottaa suuhun ja sitten mennä karkuun, kun sitä yrittää mennä ottamaan suusta pois. Vili myös tykkää, kun leuan alta rapsuttaa.

Tansku ja Vilperi.

Jokin aika sitten sainkin idean tehdä kutistemuovista sheltin siluetin kaulakoruksi. Löysin Googlen kuvahausta tämän kuvan, jonka tulostin, leikkasin irti ja piirsin mustaan kutistemuoviin. Sitten kutistin muovin uunissa alatasolla 160-170 asteessa. Korkeimmasta ja leveimmästä kohdasta mitattuna alkuperäisen kokoinen kuva oli 7x8 cm ja kutistettuna 2,5x3,5 cm. Vähän isomman siitä olisi voinut tehdä, mutta menkööt nyt ainakin toistaiseksi tuollaisena, on se silti tosi kiva.

Lyhyttä kettinkiä

Lyhyt versio tästä pitkästä kettinkikaulakorusta. Samalla silmukka- ja kerrosmäärällä virkattu, lenkkejä on vain 11 kappaletta vähemmän eli 21. Tällaisen kettinkikorun ohjehan löytyy Molla Mollsin Virkkuri-kirjasta. Sain kettingin valmiiksi jo muutama viikko sitten, mutta vasta nyt kävin hankkimassa loput tarvikkeet kaulakorua varten. Löysin erään "askarteluliikkeen" loppuunmyynnistä korulukkoja, olisin halunnut hopeanväriset, mutta siellä ei ollut kuin kultaisia. Pussissa tuli myös välirenkaita mukana, mutta niissä oli kierteet eli ne olisi pitänyt kierittää kiinni eikä se oikein tuohon virkattuun osaan käynyt. Onneksi minulla kuitenkin oli jemmassa ihan normaaleja välirenkaita, hopean värisiä tosin, mutta eipä tuo kullan ja hopean sekoitus tuossa haittaa.

Ja kyllähän tuo näköjään mahtuu hieman venytettynä pään läpi eli korulukko on vain näön vuoksi. Ja tuohan se siihen vähän enemmän korumaisuutta.

Virkattua kettinkiä

Jotkut varmasti tunnistavat, että kyseessä on kettinkikoru Molla Millsin Virkkuri-kirjasta. Itsekin kyseisen kirjan hankin aivan ikiomaksi ja yllätyin kyllä positiivisesti, miten paljon siellä on kivoja ohjeita, oivalluksia ja ideoita. Kaikkea haluaisi kokeilla, mutta jostakin se on vaan aloitettava. Ensimmäisenä testiin kuitenkin pääsivät hauskan näköiset kettinkikorut.

Oman kettinkikoruni virkkasin Esiton persikan värisestä virkkuulangasta. Koukkuna oli käytössä 1,75. Ketjulenkit syntyivät 26 ketjusilmukalla ja viidellä kerroksella. Lenkkejä oli helppo virkata ja juhannuksen automatkakin sujui joutuisasti niitä tehden. Ketjussa on yhteensä 32 lenkkiä ja ohjeesta poiketen en kiinnittänyt kettinkiin korulukkoa, vaan yhdistin ketjun lenkeillä toisiinsa, kun se mahtuu pään yli tuollaisenaan, eikä minulla tähän hätään ollut korulukkoja. Ajattelin joskus tehdä myös lyhyemmän kettingin, ettei se mahdu pään yli, niin siihen pitää sitten lukkokin hankkia.

Silmukan ytimestä -haaste 6/2013: Rusetti

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Kesäkuun aiheena Silmukan ytimestä -haasteessa oli rusetti. Olisin halunnut tehdä ihan kunnon kaulalle laitettavan rusetin, mutta kun tuo mies on enemmän kravaatti-ihmisiä eikä se oikein sellaisista ruseteista välitä, niin päädyin lopulta tekemään itselleni rusettirintakorun.

Rusetti on virkattu Novitan Miamilla ja kiinteillä silmukoilla niin, että ensin virkkasin suorakulmion muotoisen kappaleen, jonka jälkeen käänsin päät keskelle, mutta jätin pienen välin (kuten tässä videossa on tehty, kohdassa 6:30), jotta rusetti menisi nätemmin ryttyyn. Kiinteillä silmukoilla virkkasin myös keskikappaleen sekä nauhat. Nauhat menivät kierteelle aivan itsestään. Lopuksi vielä ompelin rintaneulan rusetin taakse. Siitä tuli aika söpöinen.

Kutistemuovista sulkakorvakoruja

Samalla kertaa, kun tein kutistemuovista uuden avaimenperäni, tein myös parit korviskokeilut. Ideana oli tehdä linnunsulkia. Piirsin paperille sopivankokoiset mallit ja jäljensin ne valkoiselle kutistemuoville mustalla tussilla.

Kiehkurasulat näyttivät ehkä vähän paremmilta paperilla piirrettynä, mutta ei valmiit korvakorutkaan pahalta näytä. Siinä ideana oli piirtää kiehkurat kahteen kertaan, mutta hieman eri kohtiin. Paksu tussi oli hieman huono valinta näihin, sillä "idea" ei kyllä välity kaikista parhaiten.

Näistä alla olevista sulista sen sijaan tuli tosi kivat mielestäni. Jouduin vaan tekemään toisen korviksista uudelleen, sillä uunissa toinen sulka meni liian kippuraan pienentyessään eikä sitten enää auennut. Molemmat korvakorut, sekä kiehkuraiset että nämä toiset, ovat pituudeltaan noin viitisen senttiä.

P.S. Eilen vietin muutaman tunnin ompelukoneen parissa. Sain nimittäin jokin aika sitten T:n äidiltä ompelukoneen lainaan, koska heillä se on lojunut käyttämättömänä monta vuotta. Vanhahan kone jo on, mutta toimii ihan hyvin. Pienen alkutaistelun ja koulun kässätuntien ompeluiden muistelun jälkeen sain lyhennettyä pari ostamaani mekkoa. Ajatuksissa olisi tehdä ainakin yksi hame, kangaskin siihen olisi nimittäin jo valmiina, mutta katsotaan, saisinko aikaiseksi ommella jotain muutakin.

Kaulakoruilua

RIEMUISAA VAPPUA TEILLE KAIKILLE !

Kutistemuovin parissa kokeilut ovat edenneet väreihin ja leimaamiseen. Puuvärikyniä tuli kokeiltua Totoroon. Olin lukenut, että värit tummuvat uunissa enkä halunnut Totorostani liian tummaa, joten väritin kutistemuovin melko haaleasti. Käytin valkoista kutistemuovia, jota minun piti ensin hioa ja kun muovia sitten väritti, niin värit toivat harmittavasti hiontajäljet esille, mikä näkyy tummempina viivoina. Alla olevista kuvista huomaa, miten väri on muuttunut uunissa. Oikeasti värit ovat kutistuneessa versiossa vähän vielä tummempia kuin kuvassa. Totoron koko oli ennen uunia 12cm ja uunin jälkeen 4,5cm.

Lintuhäkki-korussa taas kokeilin leimaamista sekä värikyniä. Tähän minulla oli kaksi leimasinta: iso lintuhäkki ja setti, missä oli pieniä lintuja. Ensin leimasin lintuhäkin muoviin, väriä ei tullut kunnolla kaikkiin kohtiin, mutta on oikeastaan kivan näköistä, kun häkistä tuli tuollainen "kuluneen" näköinen. Annoin häkin kuivua hetken aikaa ja sitten leimasin linnun oikeaan kohtaan. Sitten väritin linnun sinisellä puuvärikynällä. Muste ei kuitenkaan ollut täysin kuivunut, joten joistakin kohdista tuli hieman suttuisia. Lintuhäkin koko oli ennen uunia noin 11cm ja uunin jälkeen hieman reilu 4cm.

Kutistemuovi-ensikertalainen

Kutistemuovi on itselleni aivan uusi materiaali, kuulin siitä vasta jokin aika sitten. Viime aikoina olen selaillut Googlen kuvahakua ja eri blogeja, missä on esitelty kutistemuovista tehtyjä juttuja. Ja innostuin. Kävin paikallisessa askarteluliikkeessä toiveena ostaa mustaa kutistemuovia, mutta siellä ei ollut kuin valkoista ja kirkasta muovia, joten mukaani lähti valkoinen, kuuden arkin, kutistemuovipakkaus. Mustaa kutistemuovia tilasin sitten FinnStamperilta (erinomainen palvelu muuten), sieltä tilasin myös parit leimasimet ja leimasinväriä. FinnStamperilta löytyy myös perusteelliset ohjeet kutistemuoville.

Kutistemuovista tehdyistä asioista ihastuin erityisesti Bambi-koruihin. Niinpä ne saivat kunnian olla ensimmäinen kutistemuovikokeiluni. Tulostin netistä pari Bambi-mallia, leikkasin mallit irti ja piirsin lyijykynän avulla kutistemuoviin. Vaikka muovia ei ollut karhennettu, lyijykynä näkyi kuitenkin sen verran mustassa kutistemuovissa, että kuvion näki leikata irti.

Kutistin Bambit 160-170 asteessa uunin alatasolla ja takaosassa, koska meidän vammauuni on edestä viileämpi. Menin myös vähän riskillä, sillä en kokeillut uunin lämpötilan sopivuutta millään mallikappaleella ja pelkäsin, että Bambien ohkaset jalat tarttuvat toisiinsa kiinni, mutta niin ei onneksi käynyt, vaan ne suoristuivat ihan kivasti.

Ennen uuniin laittoa kaulakoru-Bambi oli noin 11cm korkea ja kutistumisen jälkeen noin 4cm.

Korvakoru-Bambi oli ennen uunia noin 9,5cm korkea ja kutistumisen jälkeen noin 3cm.

Nyt pitäisi vaan käydä ostamassa jotain hiomapaperia, jotta tuota valkoista kutistemuovia pääsisi työstämään ja piirtelemään. Mielessä on jo parit jutskat, mitä siitä voisi tehdä.

Virkattuja korvakoruja

Viime kesänä tutustuin näihin virkattaviin pitsikorvakoruihin muun muassa Tyttö kylmän maan -blogissa (joka on jostain syystä lopettanut?) ja halusin itsekin kokeilla, miten sellaisten teko tältä tytöltä onnistuu. Kokeilin, virkkasin ja purin, virkkasin ja purin uudelleen ja virkkasin, kunnes niistä tuli tämän näköiset:

Korvikset on virkattu Esito-virkkuulangalla ja koukkuna on tainnut olla 2. Olen kovettanut ne vesi-liimaseoksella niin, että vettä ja liimaa on ollut yhtä paljon, joten niistä on tullut melko jämäkät. Korviksen koko on noin 4,5cm.

Siniset korvikset tein pikkusiskolle syntymäpäivälahjaksi. Näissä molemmissa, mustissa ja sinisissä korviksissa, olen käyttänyt avoimia korvakorukoukkuja, mutta koska korvikset ovat melko kevyet, niin kovemmassa menossa ne voivat tippua, joten ne tarvitsevat sellaisen silikonisen stopparin, tiedättehän? Onneksi omistan muita korviksia, joissa on tämä pieni stoppari mukana, joten olen voinut vaihdella niitä näihin virkattuihin korviksiin. Mutta tietääkö joku saako näitä silikonisia stoppareita ostettua jostain? Ei ole itselle ainakaan osunut silmiin, kun olen muita korunosia hankkinut.

Alemmassa kuvassa olevat mustat ja oranssit korvikset olen tehnyt kaverille. Valkoiset taas tein itselleni. Näissä kokeilin lukittavia korvakorukoukkuja, mutta tykkään kyllä enemmän avonaisista. Oranssit ovat samaa kokoa kuin ylemmissä kuvissa olevat mustat ja siniset. Valkoiset ja mustat sen sijaan ovat hieman pienemmät, halkaisijaltaan noin 3cm.

 Lanka ja koukkuhan minulla on ollut näiden teossa melko isot, joten mitään sen suurempia kuvioita "pitsiin" ei ole muodostunut. Voisin joskus kuitenkin kokeilla jollain ihan ohkasella virkkauslangalla ja pienemmällä koukulla, millaisia kuvioita niistä saisi aikaan.

EDIT. Näiden korvakorujen ohje löytyy nykyään täältä! :)

Inspiraatio: Virkattu sormus

Kohta kauppojen lehtihyllyille ilmestyy uusi Kotoliving-lehti (jee), mutta haluaisin esitellä vielä yhden jutun edellisestä lehdestä. Nimittäin valkoisen linnunpesäsormuksen. Lehdessä oli ohje sen tekemiseen ja koska se näytti niin söpöltä, niin totta kai sitä oli kokeiltava itse. Tässä sitten lopputulos.

Hyvin yksinkertainen ja helppo tehdä. Sormus on liimattu sormusaihioon ja pesään on ommeltu erilaisia helmiä. Tästä inspiroituneena lähdin etsimään muita erilaisia virkattuja sormuksia. Minulle nimittäin jäi yksi sormusaihio ylimääräiseksi ja jotain virkattua siihen voisi pistää.

Etsy.com

Crochet Spot

Etsy.com

Etsy.com

Ps. Liimaus ei ollutkaan kovin kestävä tuossa linnunpesäsormuksessa, kun kuvan ottamisen jälkeen pesä irtosi sormuksesta. Pitää ehkä jotenkin ommella sitä kiinni ja liimata uudestaan, josko sitten kestäisi ja pysyisi kiinni.