Ihana Opettajatar

Tilasin joskus aikoja sitten Titityystä kolme vyyhtiä The Uncommon Threadin Merino Silk Fingeringiä (50% superwash merinovillaa, 50% silkkiä) sävyssä Zitouni aikeissa neuloa Veera Välimäen suunnittelema Opettajatar, joka löytyy hänen Lankaleikki-kirjastaan. Nyt loppukesästä/alkusyksystä se sitten tapahtui. Aloitin ensin neulomaan S-kokoa, mutta en päässyt kaulusta pidemmälle, kun tuntui, että siitä tulee liian pieni, joten purin sen ja aloitin M-kokoa. Langan riittävyyttä sai myös jännittää aika kovin, kun ohjeen mukaan kannatti varautua neljällä vyyhdillä ja minulla oli vain se kolme vyyhtiä. Neuloin 3mm ja 3,5mm puikoilla.

Mutta hyvin kävi, lankaa jäi 8 gramman pikku nöttönen. Jätin helman muutaman sentin lyhyemmäksi ja siitä tuli kuitenkin tarpeeksi pitkä. Ennen hihoja neuloin nappilistat, kun hihoja olisi sitten pystynyt jättämään vähän lyhyemmiksi, jos lanka ei olisikaan riittänyt. Mutta riittihän se, jee!

Tämä Merino Silk Fingering on aivan ihanan tuntuinen lanka ja mielestäni sopii takkiin kyllä ihan hyvin. Semisolidi vihreä väri on myös todella kiva. Enkä edes jaksanut raidoittaa kahta vyyhtiä, eikä suurempia värieroja syntynyt. Napit tilasin samaan aikaan langan kanssa, ovat kookosnappeja.

Karmivan suloinen amigurumi

Koulukaverille virkkasin parisen vuotta sitten, olisikohan ollut syntymäpäivälahjaksi, pienen amatsoninaisen, sillä häntä leikkisästi kutsuttiin siksi. Ohje tähän amatsoniin löytyy Christen Hadenin Karmivan suloiset amigurumit -kirjasta.

Kirjassa on myös muitakin, yhteensä siis yli kaksikymmentä, ohjetta erilaisiin hirviöihin ja muihin hahmoihin. On zombia, vampyyriä, ufoa, ritaria ja luurankohääparia. Hahmoilla ei ole virkattuja silmiä tai muita yksityiskohtia, vaan ne on tehty polymeerisavesta tai huovasta. Näin hahmoista tulee ilmekkäämpiä ja mielenkiintoisempia, mutta onneksi kirjassa on kerrottu muistakin tavoista tehdä hahmolle silmät ja suu ellei tätä savea tai huopaa itseltä löydy. Kirjan alusta löytyy myös kaikki perusohjeet virkkaamiselle ja yksityiskohdille, kuten hiusten tekemiselle.

Omassa amatsonissani käytin silminä ihan turvasilmiä ja suun kirjoin. Lisäksi virkkasin pienen liaanin, jonka kiedoin amatsonin ympärille.

Kassin tuunausta

Löysin eräs päivä tuolta kaapin kätköistä luonnonvalkoisen puuvillaisen kangaskassin. Se näytti niin tylsältä, että oli pakko keksiä siihen jotakin koristetta. Mieleeni palautui kauan sitten nähty kuva, missä jossain samantapaisessa kassissa oli pitsisiä kuvioita. Omat pitsiset kuvioni syntyivät virkatuista erikokoisista kukista.

Kukkien virkkaukseen minulla sattui sopivasti olemaan ohjekirjakin, 50 Fabulous Crochet Thread Motifs by Jean Leinhauser, joka sisältää englanniksi monenlaisten virkattujen kukkien ja muidenkin kuvioiden ohjeita. Hankin sen joskus muistaakseni Bookplus.comista (nykyäänhän se on sama kuin Cdon.com), kun se taisi olla tarjouksessa. Kirja on ihan kiva, ohjeissa itsessään on käytetty silmukoiden lyhennyksiä, mutta kirjan lopussa on lyhennyksille selitykset. En ihan hirveästi ole vielä perehtynyt tähän kirjaan, kukistakin nappasin suht iisit ohjeet näin aluksi, mutta eiköhän tuota tule myöhemminkin hyödynnettyä.

Niinpä tein muutamien ohjeiden mukaan erilaisia kukkia ja ompelin ne käsin kassiin. Kukkia on kassin molemmin puolin hieman erilailla sijoitettuna. Olisin vielä halunnut tehdä kassiin uudet kahvat esimerkiksi mustasta nahkasta ja kävinkin etsimässä kirppareilta vanhoja mustia nahkavöitä, mutta en sellaisia löytänyt. Tuo saa sitten kelvata tuollaisenaan, mutta ehkä vielä joskus nuo kahvatkin uusitaan. Joten tällainen siitä kassista sitten tuli:

Uusia iloisia maskotteja

Mia Bengtssonin Amigurumi - Virkkaa uusia iloisia maskotteja on kolmas Bengtssonin amigurumi-kirja. Ensimmäisestä kirjasta olen kirjoitellut täällä. Toinen kirjahan on nimeltään Virka roliga amigurumis (Virkkaa hauskoja amigurumeja), mutta sitä ei tällä hetkellä taida saada suomeksi muualta kuin kirjastoista.

Tämä kirja noudattaa kuitenkin samaa kaavaa kuin ensimmäinenkin kirja: on ohjeet erilaisten silmukoiden tekemisestä, miten ohjetta luetaan ja miten amigurumi kootaan. Uusina silmukkatekniikoina on muun muassa nuolisilmukka ja pidennetty silmukka. Kirjan lopussa on lisäksi taulukko mallitöissä käytetyistä materiaaleista langoista ja langanmenekistä silmien kokoon.

Henkilökohtaisesti pidin enemmän ensimmäisestä kirjasta, mutta ei tässäkään mitään vikaa ole. Ensimmäisessä kirjassa oli vaan ehkä vähän enemmän kivempia hahmoja virkattavaksi, vaikka kyllä tästäkin kirjasta löytyi hyvin virkattavaa. Alla olevissa kuvissa on kirjasta löytyviä hahmoja.

Spleenissä ja leijonassa on käytetty uusia silmukkatekniikoita, nuolisilmukkaa ja pidennettyä silmukkaa. Leijonan kuonosta tuli vähän hassu, kun turvanenän takakappale oli sen verran iso kuonoon verrattuna, joten se sitten muotoilee kuonoa lättänäksi, vaikka ei sitä tuosta kuvasta niin hyvin huomaakaan. Spleen on haastavan tason amigurumi ja leijona keskitasoa.

Virtahepo on tähän astisista amigurumeista isoin, jonka olen tehnyt. Novitan 7 veljeksellä virkattuna pituudeksi tuli  28cm ja korkeudeksi 16cm. Tyttö- ja poika minipandat ovat noin 10 cm korkeita. Virtahepo on luokiteltu kirjassa keskitasoksi ja minipanda helpoksi.

Mia Bengtssonilta ilmestyy muuten ihan lähipäivinä neljäs amigurumi-kirja: Mina bästa amigurumis, johon ilmeisesti on koottu parhaat amigurumit kolmesta edellisestä kirjasta! Tosin ei ole vielä tietoa aiotaanko tätä kirjaa suomentaa. Pitäisi kyllä myös tutustua siihen Bengtssonin toiseen amigurumi-kirjaan. Sen kannessa olevat apina ja dinosaurus kyllä houkuttelisivat.

Amigurumi, mikä?

Amigurumi on neulottu tai yleensä virkattu hahmo. Amigurumit ovat lähtöisin Japanista ja amigurumi-nimi tulee japaninkielisistä sanoista ami=virkattu, neulottu ja nuigurumi=pehmolelu.

Itse löysin amigurumit parisen vuotta sitten. Lueskelin jotain käsityölehteä ja siellä oli lyhyt artikkeli amigurumeista. Googlasin lisää ja ihastuin. Käsityölehden artikkelissa esiteltiin myös amigurumi-kirja, Mia Bengtssonin Amigurumi - Virkkaa omat maskottisi. Sehän piti tietysti hankkia heti ensimmäisenä, jotta pieniä suloisia amigurumeja ja niiden tekoa pääsisi kokeilemaan.

Kirja oli mahtava näin amigurumi-ensikertalaiselle. Kirjan alussa kerrotaan kaikki perusasiat: mitä tarvitsee amigurumin tekoon, miten amigurumi kootaan, miten ohjeita luetaan sekä lisäksi ohjeet eri virkkaussilmukoiden tekoon. Hahmot on jaoteltu vaativuustasoiltaan niin, että alussa on helppoja hahmoja, sitten keskitasoisia ja lopuksi haastavia ja vaativia hahmoja.

Aivan ensimmäiseksi kokeilin allaolevassa kuvassa oikealla alhaalla näkyvää maskottia tai retrovauvaa, kuten kirjassa tarkennetaan. Hahmolla on siis huppu päässä ja kaulaliina kaulassa. Sinisellä maskotilla on siniset helmisilmät ja musta-valkoiselle maskotille kirjoin silmät. Hahmo oli nopea virkata ja siinä sai hyvin amigurumeiden perusideasta kiinni.

Porkkanahahmoista näkee kyllä hyvin, mikä on tehty ensimmäisenä ja mikä viimeisenä, jos katsoo porkkanan kärkeä. Hah. Niidenkin naamat on kirjottuja. Kilpparit taas ovat lempiohjeeni tästä kirjasta ja niitä onkin tullut virkattua varmaan eniten, itselle ja kavereille, vaikka meni kyllä jonkin aikaa ennen kuin sain kilpikonnan kilven ohjeesta selvää. Myöhemmin sitten selvisikin, että siinä kohtaa ohjeessa on pieni virhe. Ihmettelinkin aina, että miksi tekemäni kilpi ei näytä samanlaiselta kuin kuvassa. Sittemmin kilvestä onkin tullut oikean näköinen.

Jos joku ei ole vielä kokeillut näiden ihastuttavien pienten, tai miksei isojenkin, hahmojen tekemistä, kokeilkaa ihmeessä! Näihin nimittäin jää koukkuun.