Villiyrttejä: Pikkelöidyt kuusenkerkät

Vuosi sitten maistelimme ensimmäistä kertaa kuusenkerkkiä ja keittelin niistä silloin myös kuusenkerkkäsiirappia. Alkukuusta söimme ravintolassa ihanan annoksen, jossa oli kivana lisänä pikkelöityjä kuusenkerkkiä. Niitä oli pakko testata kotonakin! Tämä alkukesäinen herkku sopii hyvin esimerkiksi grilli-, liha- tai kanaruokien oheen.

 

Pikkelöidyt kuusenkerkät

2 dl kuusenkerkkiä
0.3 dl vettä
0.2 dl sokeria
0.1 dl väkiviinaetikkaa
ripaus suolaa

Huuhtele kuusenkerkät. Tee pikkeliliemi kiehauttamalla kattilassa vesi, sokeri ja väkiviinaetikka. Lisää lopuksi ripaus suolaa. Laita kuusenkerkät puhtaaseen, steriloituun lasipurkkiin ja kaada pikkeliliemi päälle. Sulje kansi tiiviisti. Anna jäähtyä ensin huoneenlämmössä ja siirrä sitten jääkaappiin. Kuusenkerkät ovat valmiita syötäväksi seuraavana päivänä. 

 

Kuusenkerkkien keräämiseen tarvitaan maanomistajan lupa, ja meidän kerkkämme ovatkin peräisin omalta mökkipalstaltamme. Keräsin kuusenkerkkiä muutaman desilitran myös pakastimeen, jotta pääsemme herkuttelemaan niillä myös talvella. 

Aurinkoista tiistaita!

Unelmana omavaraisempi elämä: Monimuotoisuutta puutarhassa

Nyt kesäkuun ensimmäisenä maanantaina omavaraisuusaiheisessa yhteispostaussarjassa kirjoitellaan mm. luonnon monimuotoisuudesta. Koordinaattoreina näissä postauksissa toimivat Tsajut ja Korkeala.

Monimuotoinen puutarha tuo lukuisia hyötyjä kotipuutarhurin kannalta ja edesauttaa myös lähiluonnon monimuotoisuutta. Monimuotoisessa puutarhassa nimittäin viihtyvät esimerkiksi pölyttäjät ja monet muut hyödylliset ötökät, linnut ja pikkunisäkkäätkin. Puutarhan monimuotoisuutta on mahdollista lisätä mm. monipuolisella kasvivalikoimalla, jättämällä lahopuuta puutarhaan, erilaisilla istutusalueilla ja vesiaiheilla, joista linnut ja pikkunisäkkäät voivat turvallisesti käydä juomassa. Monivuotiset kasvit tarjoavat puutarhan asukeille paremmin suojaa kuin yksivuotiset, ja puuvartisten suojissa pesivät monet lajit, joten nekin auttavat lisäämään lajien runsautta. Mesikasvit taas houkuttelevat puutarhaan pölyttäjiä. Myös hoitamattomat alueet ovat monimuotoisuuden kannalta toivottavia, sillä ne tarjoavat otollisen elinympäristön monelle lajille.

Erityisesti metsäpuutarhamme alue tarjoaa kodin myös monille linnuille ja pikkunisäkkäille lukuisten pieneliöiden ja hyönteisten lisäksi.

Meidän puutarhassamme monimuotoisuutta lisäävät monet erilaiset istutusalueet. Puutarhastamme löytyy aurinkoisia, paahteisia alueita ja toisaalta myös suojaisaa, varjoisaa metsän siimestä sekä monenlaista aluetta siitä väliltä. Pölyttäjien mieleen olevia kasveja kukkii meillä keväästä aina pakkasiin asti. Monenlaisten perennojen ja kukkivien puuvartisten lisäksi puutarhassamme on sijaa myös joillekin luonnonkasveille ja pikkuinen niittymäinen aluekin meiltä löytyy. Erilaiset kesäkukat täydentävät kasvivalikoimaa. Nurmikon määrä puutarhassamme on vähentynyt vuosi vuodelta ja nykyisin sitä on jo kovin vähän. Yksi nurmikaistale on meillä keväisin kukkanurmikkona, jossa varhaiset, pienet sipulikukat saavat kukkia ja myöhemmin siementää paikoilleen.

Kantopuutarhamme tarjoaa otolliset olosuhteet monille lahottajille. Kompostia käytämme esimerkiksi hyötytarhassa ja silloin, kun sitä riittää, muuallakin maanparannukseen, mikä taas tarjoaa ravintoa erilaisille hajottajille. Pienet vesiaiheet etu- ja takapihalla ovat sopivia juomapaikkoja pienille eläimille ja linnuille.

Kantopuutarhassamme on monille hajottajille mieluisat olosuhteet.

Jos puutarhamme monimuotoisuudesta hyötyvät monet ötökät, linnut ja pikkkunisäkkäät, hyödymme me siitä myös itse. Itsekin nautin siitä, että puutarhastamme löytyy monenlaisia alueita ja kukintaa läpi kasvukauden. Runsas pölyttäjien määrä taas takaa meille paremman sadon esimerkiksi erilaisista hedelmäpuista, marjapensaista ja muista hyönteispölytteisistä hyötykasveista. Puutarhassamme myös esimerkiski tuhohyönteiset ovat pysyneet hyvin kurissa, kun "hyviksille" löytyy sopiva elinympäristö. Lisäksi puutarhan erilaisten asukkaiden touhuja on hauska seurata lasten kanssa.

 

Kukkiva Penkki on meillä ollut aina pelkästään suorakylvettävien kesäkukkien aluetta. Pari viikkoa sitten kylvin siihenkin jälleen kesäkukat, joista monet ovat jo itäneetkin.

Tähän lopuksi kirjoittelen vielä lyhyesti omavaraisuussuunnitelmiemme etenemisestä. Kotipihamme hyötytarhan suorakylvöt tein viime kuussa ja kylvin myös kesäkukkia Kukkivaan Penkkiin ja lavatarhan vieressä olevan matalan aidan vierustalle. Tomaatit, chilit, paprikat, munakoisot, tomatillot, ananaskirsikat, sokerimaissit, vesimelonit ja kurkut ovat jo päässeet paikoilleen isompaan kasvihuoneeseen, jossa lisäksi lavatarhaan ja mökkipalstan kasvimaalle tulevat, esikasvattamani hyötykasvit odottelevat öiden lämpenemistä ja istuttamista lopullisille kasvupaikoilleen. Mökkipalstalla kävimme viime kuussa ja suorakylvöjen ja puuvartisten hoitoleikkausten lisäksi mies kaatoi muutamia koivuja pilkottaviksi polttopuiksi. Mehiläistarhoilla hoitokäyntejä olemme tehneet nyt noin parin viikon välein. 

 

Noin kuukausi sitten kaikki alkuvuoden aikana esikasvattamani taimet muuttivat kasvihuoneeseen lämmittimen turvin. Nyt kasvihuoneen ilme on jo ihan erilainen mm. tomaattien, chilien ja paprikoiden päästyä lopullisiin ruukkuihinsa. Postailen lähiaikoina kasvihuoneemme tämän hetken kuulumisista tarkemmin.

Omasta puutarhasta satoa saamme jo monivuotisista yrteistä, ilmasipulista sekä esikasvattamistani basilikoista. Maa-artisokkaakin keräsin aiemmin. Myös omalla parsalla olemme päässeet herkuttelemaan, samoin raparperilla. Tänä vuonna aion tutustua paremmin myös erilaisiin syötäviin koristekasveihin ja äskettäin postailinkin ensimmäisenä kokeiluvuorossa olleesta kuunliljasta. Villiyrttikauden olemme jo avanneet nokkosella, vuohenputkella ja voikukalla ja näistä kahta ensimmäistä olen myös pakastanut talveksi. Lisäksi mies löysi mahtavat korvasieniapajat, jonka myötä olemme päässeet herkuttelemaan esimerkiksi korvasienimuhennoksella ja saaneet sieniä myös pakastimeen talven varalle.

Kuunliljan versot osoittautuivat ihanaksi kevätherkuksi.

Aiemmat postaukseni omavaraisuusaiheeseen yhteispostaussarjaan liittyen:

- Toukokuu: Kasvihuoneen monipuolista käyttöä
- Huhtikuu: Sadeveden kerääminen hyötykäyttöön
- Maaliskuu: Siemenet kiertoon ja juttua omavaraisuudesta
- Helmikuu: Esikasvatuksen iloja
- Tammikuu: Suunnitelmia vuodelle 2023
Aiempien vuosien omavaisuussarjan postaukset

Tässä vielä lista muista tämän kuukauden yhteispostaukseen osallistuvista blogeista:

Vyöhyke 1: Kakskulma, Jovela, Krutbacken

Vyöhyke 2: Urban Farming, Oma tupa, tontti ja lupa, Sarin puutarhat,

Vyöhyke 3: Tsajut, Rakkautta ja maanantimia, Harmaa torppa, Villa Varmo, Evil Dressmaker, Mustikkamaitoa

Vyöhyke 7: Korpitalo

 

Kaunista kesäkuuta!

Villiyrtti- ja sienestyskauden aloitus

Viime kesänä hurahdin oikein kunnolla villiyrtteihin, joihin tutustumiseen sain lisäintoa suorittamastani Omavaraisuutta luonnosta ja kasvimaalta -koulutuksesta. Tällä viikolla avasimme jälleen ihanan villiyrttikauden, kun kävin lasten kanssa keräämässä poimulehtiä, vuohenputkea ja nokkosia. Näistä syntyi herkullinen villiyrttipasta, vuohenputki-nokkospiirakka ja aivan mahtavaa kesäherkkua, nokkossipsejä.

Nokkoset, poimulehdet ja vuohenputket avasivat tänä vuonna villiyrttikautemme.

Tänään minulla ja lapsilla on vapaapäivä ja aiommekin lähteä eväsretkelle, jossa keräämme näitä luonnonantimia lisää. Vuohenputkea ja nokkosta olisi tarkoitus napsia tänään mukaan sen verran paljon, että saan niitä ensimmäisen satsin taas jo pakastimeenkin. 

Tällä viikolla olemme muutenkin alkaneet säilöä luonnon satoa talven varalle, kun miehen keräämät korvasienet pääsivät keittämisten ja huuhteluiden jälkeen pakastimeen. Viikonloppuna korvasienistä olisi tarkoitus tehdä myös muhennosta pihvien lisukkeeksi. 

Korvasieniä

Villiyrttien ja muidenkin luonnonantimien hyödyntäminen jatkuu meillä taas kevään ja kesän edetessä, ja minulla olisi tarkoitus testata tänäkin vuonna ainakin paria uutta villiyrttiä. Postailenkin näissä merkeissä taas pian uudestaan!

Iloa päivääsi!

Villiyrttejä: Vadelmanlehtitee

Rakastan teetä ja sitä kuluukin meillä paljon. Olen maistellut monia erilaisia kaupan teelaatuja ja tehnyt itse mintunlehtiteetä. Nyt ajattelin kokeilla vaihteeksi itse tehtyä vadelmanlehtiteetä. Vanhoista versoista vadelmanlehtiä kerätään ennen kukintaa, mutta uusista, tämänvuotisista versoista lehtiä voi kerätä vielä elokuussakin. Niinpä samalla, kun kävin poimimassa vadelmia talven varalle, napsin myös uusista versoista lehtiä teetarpeiksi. Itse tein teetä nyt tuoreista vadelmanlehdistä, mutta lehdet voidaan myös hiostaa ensin, jolloin maku irtoaa niistä vielä paremmin.

 

Tämän vuoden versoista voi lehtiä kerätä teeaineksiksi vielä elokuussakin.

Vadelmanlehtitee
20 vadelmanlehteä
1 litra vettä

Huuhtele vadelmanlehdet ja laita ne teekannuun. Kaada päälle kiehuvaksi kuumennettu vesi ja hauduta 10 minuuttia. Siivilöi lehdet pois. Vadelmanlehtiteen voi juoda kuumana tai halutessaan myös jäähdyttää sen vadelmanlehtijääteeksi.

Aiempia postauksiani villiyrttiherkuista:

- Siankärsämösuola
- Mesiangervopannacotta
- Mesiangervonkukkapannukakku
- Maitohorsmankukkajuoma
- Mesiangervonkukkajuoma
- Vuohenputkipesto
- Kuusenkerkkäsiirappi
- Vuohenputkipiirakka
- Voikukkamarmeladi
- Juhannuksen kaunein salaatti
- Voikukkasima
- Paistetut voikukannuput
- Paistetut maitohorsman versot ja nokkossipsit
- Villiyrttisuosikkejani 

 

Mukavaa tiistaita!

Villiyrttejä: Siankärsämösuola

Tänä kesänä olemme testailleet muutamia meille uusia villiyrttejä ja yksi niistä on siankärsämö. Tähän mennessä olemme käyttäneet vasta sen nuppuja ja kukkia, mutta lehdetkin sopivat ruoanvalmistukseen. Nuput ja kukat kerätään esim. saksilla leikkaamalla, jotta vihreää osaa tulisi mahdollisimman vähän mukaan. Me testasimme nuppuja kukkia ihan sellaisenaan pihvin päällä pippurin korvikkeena, ja tässä käytössä ne toimivatkin hyvin. Lisäksi kuivasin kukkia maustesuolaseosta varten. Kukkien ryytinen ja pippurinen maku sopiikin hyvin nimenomaan maustamiseen. 

Siankärsämö voi aiheuttaa allergisia reaktioita eikä se sovellu jatkuvaan käyttöön. Sitä ei myöskään suositella käytettäväksi raskauden aikana.

 

Siankärsämösuola

1 osa (tai maun mukaan) siankärsämön kukkia kuivattuna
1 osa merisuolaa

Hienonna ja sekoita ainekset morttelissa. Säilytä seos ilmatiiviissä purkissa.

 

Aiempia postauksiani villiyrttiherkuista:

- Mesiangervopannacotta
- Mesiangervonkukkapannukakku
- Maitohorsmankukkajuoma
- Mesiangervonkukkajuoma
- Vuohenputkipesto
- Kuusenkerkkäsiirappi
- Vuohenputkipiirakka
- Voikukkamarmeladi
- Juhannuksen kaunein salaatti
- Voikukkasima
- Paistetut voikukannuput
- Paistetut maitohorsman versot ja nokkossipsit
- Villiyrttisuosikkejani 

Oletko sinä kokeillut siankärsämöä ruoanlaitossa?

Aurinkoista keskiviikkoa!

Villiyrttejä: Mesiangervopannacotta

Tänä kesänä olen ihastunut mesiangervonkukkiin, joista jo pari reseptiä olen postaillut aiemmin. Nyt tällä kertaa kokeilin mesiangervonkukkia pannacotan teossa, ja siitäkin tuli huippuhyvää. Innostuinkin mesiangervonkukista nyt niin, että kuivasin niitä myös syksyn ja talven varalle käytettäväksi erilaisissa makeissa herkuissa. 

Mesiangervonkukkapannacotta on ihana kesäinen jälkiruoka. Mesiangervonkukkien suhteen on hyvä muistaa, että sisältämänsä salisylaatin vuoksi ne eivät sovi jatkuvaan käyttöön eivätkä esim. aspiriiniallergisille ja raskaana oleville.

Mesiangervonkukkapannacotta

6 dl kuohukermaa
2dl mesiangervon tuoreita kukkia
1 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 liivatelehteä

Kiehauta kerma ja lisää joukkoon mesiangervonkukat. Anna kiehua n. 5 minuuttia. Laita seoksen kiehumisen ajaksi liivatelehdet kylmään veteen likoamaan n. 5 minuutiksi. Siivilöi kukat pois kermasta. Lisää kuumaan kermaan sokerit ja pehmentyneet liivatelehdet, joista vesi on ensin puristeltu huolellisesti pois. Sekoita hyvin ja anna seoksen vielä kiehahtaa. Jaa kermaseos annoskulhoihin ja laita  jääkaappiin hyytymään muutamaksi tunniksi tai yön yli.

Aiempia postauksiani villiyrttiherkuista:

- Mesiangervonkukkapannukakku
- Maitohorsmankukkajuoma
- Mesiangervonkukkajuoma
- Vuohenputkipesto
- Kuusenkerkkäsiirappi
- Vuohenputkipiirakka
- Voikukkamarmeladi
- Juhannuksen kaunein salaatti
- Voikukkasima
- Paistetut voikukannuput
- Paistetut maitohorsman versot ja nokkossipsit
- Villiyrttisuosikkejani 

Aurinkoista keskiviikkoa!

Unelmana omavaraisempi elämä: Puutarhamme maatiaiskasveja

Tänään kirjoitellaan taas useissa blogeissa omavaraisuusaiheiseen yhteispostaussarjaan liittyen. Nyt elokuussa aiheena ovat luonnon monimuotoisuus ja/tai maatiaiskasvit, joista itse valitsin jälkimmäisen. Näitä postauksia koordinoivat Tsajut ja Korkeala.

Kaskinauris 'Enon Kanta' on yksi puutarhassamme vuosittain kasvattamistani maatiaishyötykasveista.

Maatiaiskasvit ovat vanhoja kasvikantoja tai -lajikkeita, jotka ovat osa elävää kulttuuriperintöä. Ne ovat tärkeitä mm. luonnon ja maa- sekä puutarhatalouden  monimuotoisuuden, geneettisen potentiaalin ja kulttuurihistorian kannalta. Maatiaiset ovat ajan kuluessa sopeutuneet siihen ympäristöön ja olosuhteisiin, jossa niitä on kasvatettu, ja ne ovatkin täällä sen vuoksi yleensä kestäviä kasveja. Maatiaiskasvien säilyttäminen ja suojelu on tärkeää, ja Suomikin on sitoutunut tähän osaltaan mm. geenipankin ja maatiaiskasvien kenttäkokoelmien avulla. 

Itse en ole mitenkään erityisesti kerännyt nimenomaan maatiaiskasveja puutarhaamme, mutta siltikin niitä meiltä löytyy useita. Tässäpä niistä muutamia:

- Kaskinauris 'Enon Kanta': Tämä on naurislajike, johon olen ihastanut. Muitakin olen kokeillut, mutta 'Enon Kanta' on onnistunut meillä parhaiten ja myös sen maku on ollut meistä paras. Kaskinauris on ollut aiemmin erittäin yleinen viljelykasvi, jonka suosio kuitenkin väheni perunan kasvatuksen yleistyttyä 1800-luvulla. Viime vuosikymmeninä nauriin viljelyä on pyritty elvyttämään.

- Omenapuu 'Huvitus': Puutarhassamme kasvaa neljä omenapuuta, joista yksi on 'Huvitus'. Se tuli meillä satoikään jo varhain ja tuottaa runsaasti maukkaita punaposkisia omenoita. 'Huvitus'-lajikkeen emopuu on kylvetty jo vuonna 1895 tuntemattomasta ulkomaalaisen omenapuulajikkeen siemenestä.

Omenapuu 'Huvitus' kasvaa kasvihuoneen vieressä Kivikkolaakson alueella.

- Ruusupapu:  Ruusupapua kasvatan nyt kolmatta kesää ja olen ihastunut sen monikäyttöisyyteen. Ruusupapu on nimittäin todella kaunis ja helppohoitoinen köynnöskasvi ja se tarjoaa lisäksi maukasta satoa. Itse olen kasvattanut ainoastaan lajiketta 'Firestorm', mutta olisi hauska kokeilla joskus muitakin lajikkeita.

- Euroopanpähkinäpensas: Ensimmäisen pähkinäpensaan hankimme metsäpuutarhaamme noin kuutisen vuotta sitten. Pähkinäpensas on ristipölytteinen ja vaatiikin siksi kaverin. Toisen pensaan hankimme ensimmäisen viereen muutama vuosi sitten. Näistä kumpikaan ei vielä ole kukkinut, joten satoakaan emme ole vielä ehtineet saamaan. Toiveikkaana kuitenkin odotan, että joskus pääsisin keräämään pähkinöitä omasta puutarhastamme. Euroopanpähkinäpensas on valittu Suomessa vuoden maatiaiskasviksi vuonna 2016.

- Harjaneilikka: Harjaneilikka on vanha, kaksivuotinen koristekasvi, joka leviää siemenistä ja voi uusiutua myös tyviversoistaan. Kylväytymisen seurauksena harjaneilikasta voi saada puutarhaansa upeita, erilaisia tumman- ja vaaleanpunaisen sävyisiä ja kirjaviakin kaunottaria. Meillä harjaneilikoita on kasvanut nyt kolmen vuoden ajan Porraspenkissä, jossa ne itse asiassa kukkivat parasta aikaa. Harjaneilikka on Suomen maatiaiskasvi vuodelta 2013.

Harjaneilikka ohotanmarunan 'Nana' syleilyssä

Sitten vielä omavaraisuuskuulumisiemme pariin! Osallistumme tänä vuonna ensimmäistä kertaa Avoimiin Puutarhoihin, joten niihin valmistautuminen on etenkin viimeisen kuukauden aikana ollut prioriteettilistamme kärjessä, jotta saisimme keskeneräiset puutarhaprojektit päätökseen ennen tapahtumaa. Kuitenkin myös omavaraisuusasioiden parissa olemme ehtineet jonkin verran puuhastella.

Etualalla monivuotiset yrtit ovat hyvässä kasvussa, taustalla hyötykasvit rönsyilevät lavoissaan. Oikealla takana omenapuut kasvattelevat omaa satoaan.

Hyötytarhastamme tulee satoa pöytään taas päivittäin ja sen kuulumisia pääsee itse asiassa kurkistamaan tarkemmin viimeviikkoisesta YouTube-videostani  (Hyötytarhan kuulumisia). Mehiläistarhoilla hunajasato vaikuttaa varsin lupaavalta ja hunajan sadonkorjuu on meillä edessä lähiaikoina. Palaan mehiläiskuulumisiimme silloin vielä perusteellisemmin. Mökkimetsäpalstallamme laajensin edelleen kasvimaata ja istutin sinne mm. ruohosipulia ja ilmasipulia. Lisäksi perustin sinne mansikkamaan, jossa on tällä hetkellä 44 taimea, mutta jatkossa sen ala on tarkoitus vielä kaksinkertaistaa. Myös polttopuusavottaa olemme tehneet palstoilla ja hankimme myös parille aukealle alueelle kuusentaimia, jotka mies istutti.

Kuusentaimia istuttamassa

Villiyrttiherkkuja olemme tehneet edelleen, ja niistä olenkin postaillut nyt viikoittain. Mesiangervonkukkiin ihastuin niin, että kuivasin niitä myös syksyä ja talvea varten. Säilöntäasiat alkavat muutenkin olla ajankohtaisia. Mustikoita ja puna- sekä valkoherukoita olen jo pakastanut. Mustaherukat odottavat vielä poimimista, ja niistä olisi tarkoitus tehdä ainakin hyytelöä ja mehua. Avomaankurkkuja alkaa olla niin paljon, että niistä pitäisi aivan lähiaikoina tehdä taas suolakurkkuja.

Aiemmat postaukseni omavaraisuusaiheeseen yhteispostaussarjaan liittyen:

- Heinäkuu: Paras säilöntäohjeeni
- Kesäkuu: Villiyrttisuosikkejani
- Toukokuu: Inspiraatiota omaan puutarhaan
- Huhtikuu: Kasvimaan TOP5
- Maaliskuu: Miten lisätä omavaraisuutta?
- Helmikuu: Mehiläistarhausta - mehiläistarhaajan vuosi
- Tammikuu: Suunnitelmia vuodelle 2022
- Aiempien vuosien omavaraisuussarjan postaukset

Tässä vielä lista muista tämän kuukauden yhteispostaukseen osallistuneista blogeista:

Vyöhyke 1: Jovela

Vyöhyke 2: Oma tupa, tontti ja lupa, Sarin puutarhat

Vyöhyke 3: Tsajut, Rakkautta ja maanantimia, Caramellia, Villa Varmo, Pilkkeitä Pilpalasta

Vyöhyke 7: Korpitalo

Kaikkea hyvää elokuuhusi!

Villiyrttejä: Mesiangervonkukkapannari

Tein aiemmin mesiangervonkukkajuomaa, jonka reseptin jaoin täälläkin. Innostuin tekemään juomaa vielä reilusti lisää, mutta sille varaamani pullot eivät lopulta riittäneetkään ja juomaa jäi yli. Keksinkin käyttää sen pannukakkuun, jota tein lomamme alun kunniaksi. Meillä yleensä pannaria syödään mansikka- tai vadelmahillon kera, mutta tämä pannari ei tarvinut päälleen kuin pienen ripauksen sokeria tai nokareen vaniljajäätelöä. Mesiangervonkukkamehu toi pannariin nimittäin sen verran mukavasti makua.

Mesiangervo sisältää salisylaattia, minkä vuoksi sen jatkuvaa käyttöä olisi hyvä välttää. Se voi myös aiheuttaa allergiaoireita esim. aspiriiniallergisille eikä sitä suositella käytettäväksi raskausaikana.

 

Mesiangervonkukkapannukakku

5dl mesiangervonkukkajuomaa (resepti löytyy linkistä)
5dl maitoa
4 kananmunaa
4-5 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa

Sekoita ainekset keskenään. Anna taikinan tekeytyä noin 10 minuuttia. Lämmitä uuni 225 asteeseen. Kaada taikina voidellulle tai leivinpaperilla vuoratulle syvälle uunipellille. Paista uunissa keskitasolla noin 25-30 minuuttia.

Aiempia postauksiani villiyrttiherkuista:

- Maitohorsmankukkajuoma
- Mesiangervonkukkajuoma
- Vuohenputkipesto
- Kuusenkerkkäsiirappi
- Vuohenputkipiirakka
- Voikukkamarmeladi
- Juhannuksen kaunein salaatti
- Voikukkasima
- Paistetut voikukannuput
- Paistetut maitohorsman versot ja nokkossipsit
- Villiyrttisuosikkejani 

 

Iloa päivääsi!

Villiyrttejä: Kesäinen maitohorsmankukkajuoma

Meilläpäin maitohorsmat ovat puhjenneet kukkaan, ja niinpä nyt onkin hyvä aika hyödyntää niitä ihanan maitohorsmankukkajuoman tekoon. Tämä suloisen vaaleanpunainen kesäjuoma on oikea hellepäivän herkku, ja ainakin meillä se hävisi liiankin nopeasti parempiin suihin. Kaiken lisäksi tämä juoma on tosi nopea ja helppo tehdä, ja itsekin aion tehdä sitä vielä lisää.

Maitohorsmankukkajuomaa voi juoda sellaisenaan, käyttää esim. booleissa tuomassa väriä tai sekoittaa kivennäisveden tai sitruunalimsan kanssa.

Maitohorsmankukkajuoma

3 dl maitohorsmankukkia (vain kukat, ei vihreitä osia)
6dl vettä
1/3 sitruunan kuori ja mehu
(0.5 tl sitruunahappoa, jos haluat säilöä juomaa)
0.75dl sokeria

Laita maitohorsmankukat, sitruunankuoret ja -mehu sekä sokeri (ja halutessasi sitruunahappo) kattilaan tai muuhun kuuman kestävään astiaan. Kaada päälle kiehuva vesi ja anna seoksen tekeytyä huoneenlämmössä muutama tunti tai jääkaapissa yön yli. Siivilöi juoma ja kaada puhtaisiin lasipulloihin. 

Aiempia postauksiani villiyrttiherkuista:

- Mesiangervonkukkajuoma
- Vuohenputkipesto
- Kuusenkerkkäsiirappi
- Vuohenputkipiirakka
- Voikukkamarmeladi
- Juhannuksen kaunein salaatti
- Voikukkasima
- Paistetut voikukannuput
- Paistetut maitohorsman versot ja nokkossipsit
- Villiyrttisuosikkejani 

Oletko sinä käyttänyt maitohorsmankukkia ruoanlaitossa?

Mukavaa viikonjatkoa!

Villiyrttejä: Mesiangervonkukkajuoma

Tänä kesänä olemme maistelleet jo useita meille uusia villiyrttejä. Näiden joukkoon kuuluvat mm. vuohenputki, kuusenkerkkä, maitohorsma ja nyt uusimpana mesiangervo. Ajattelimme lähteä tutustumaan mesiangervoon nyt ensin kukista, joista  tein hunajaisen makuista kesäjuomaa.  Lämpimänä kesäpäivänä onkin ihana istuskella puutarhassa siemailemassa mesiangervonkukkajuomaa joko ihan sellaisenaan tai vaikka sekoitettuna kivennäisveteen tai sitruunalimsaan. Tykkäsimme kovasti mesiangervon kukkien mausta, ja jatkossa aion kokeilla niitä myös jälkiruokiin.

Mesiangervonkukkajuoma on hunajaisen makuinen kesäherkku.

 

Mesiangervonkukkajuoma

2 litraa vettä
1.5 litraa mesiangervonkukkia
4-5 dl sokeria
0.5 dl sitruunamehua

Kerää juuri avautuneita mesiangervon kukintoja, ravistele niistä ötökät pois. Voit sen jälkeen pitää kukintoja vielä hetken kannellisessa astiassa, jossa ötökät nousevat kanteen ja kukintojen päälle, ja saat sillä tavoin noukittua viimeisetkin ötökät pois. Mesiangervon kukinnoista kannattaa poistaa vihreät osat mahdollisimman tarkkaan, sillä ne tuovat makuun kitkeryyttä. Laita sen jälkeen mesiangervonkukinnot kattilaan ja kaada vesi päälle. Anna hautua huoneenlämmössä noin vuorokausi. Lisää sitten kattilaan sokeri ja sitruunamehu. Keitä miedolla lämmöllä n. 15 minuuttia. Kaada puhtaisiin, kuumennettuihin lasipulloihin ja jäähdytä.

Aiempia postauksiani villiyrttiherkuista:

- Vuohenputkipesto
- Kuusenkerkkäsiirappi
- Vuohenputkipiirakka
- Voikukkamarmeladi
- Juhannuksen kaunein salaatti
- Voikukkasima
- Paistetut voikukannuput
- Paistetut maitohorsman versot ja nokkossipsit
- Villiyrttisuosikkejani 

 

Oletko sinä maistanut mesiangervoa? 

Kaunista kesäpäivää!

Villiyrttejä: Vuohenputkipesto

Koko perheemme on suuria pestonystäviä. Käytämme sitä mm. salaateissa, pitsoissa, piirakoissa, pastassa ja herkkuleipien päällä. Tällä kertaa ajattelin kokeilla peston tekemistä vaihteeksi vuohenputkesta, jonka makuun tykästyimme vuohenputkipiirakassa. Onneksi löysin vielä pieniä vuohenputken lehtiä, jotta pakastimeen aiemmin keräämäni vuohenputkenversot voimme hyödyntää sitten myöhemmin. Pestoa on tosi helppo ja nopea tehdä itse, sillä käytännössä kaikki ainekset vain hurautetaan sekaisin sauvasekoittimella tai tehosekoittimessa. Vuohenputkipesto osoittautui oikein maukkaaksi herkuksi, joka loppui heti alkuunsa. Sitä täytyykin ehdottomasti tehdä uudestaan!

Vuohenputkipesto on helppo vaihtoehto tutustua vuohenputkeen, sillä parmesaani ja valkosipuli tuovat peston makuun oman lisänsä. Meilläkin lapsilla vuohenputken maku vaati esimerkiksi piirakassa vähän ensin totuttelua, mutta pesto upposi heille heti ensimmäisestä lusikallisesta alkaen.

 

Vuohenputkipesto

1 l tuoretta vuohenputkea
0.5dl auringonkukansiemeniä
1,25dl öljyä
1 valkosipulinkynsi
1 dl parmesaania raastettuna
0.5 tl suolaa

Pese vuohenputket kylmällä vedellä. Keitä ne nopeasti ja valuta, tarvittaessa purista vielä ylimääräinen vesi pois. Lisää kaikki raaka-aineet tehosekoittimeen ja sekoita, kunnes massa on tasaista. Vuohenputkipestoa voi käyttää esim. leivän päällä, piirakoissa tai pastan seassa.

Aiempia postauksiani villiyrttiherkuista:

- Kuusenkerkkäsiirappi
- Vuohenputkipiirakka
- Voikukkamarmeladi
- Juhannuksen kaunein salaatti
- Voikukkasima
- Paistetut voikukannuput
- Paistetut maitohorsman versot ja nokkossipsit
- Villiyrttisuosikkejani 

 

Kivaa keskiviikkoa!

Unelmana omavaraisempi elämä: Paras säilöntäohjeeni

Tänään kirjoitellaan taas omavaraisuusaiheisen yhteispostaussarjan merkeissä. Nyt aiheena ovat mm. paras säilöntäohjeeni ja tottakai omavaraisuussuunnitelmien eteneminen. Näitä postauksia koordinoivat Tsajut ja Korkeala.

Täytyy tunnustaa, että itse en ole vielä kovin ahkera tai kokenut säilöjä. Nimittäin suurimman osan esimerkiksi marja- ja sienisadosta pakastan, ja myös hyötykasveista iso osa päätyy pakastimeen joko esikäsiteltynä tai sellaisenaan. Yksi suosikkini ovat kuitenkin venäläiset suolakurkut, jotka saavat makua mm. valkosipulista ja piparjuuresta. Niitä onkin pakko tehdä joka vuosi. Tässäpä niiden resepti!

Nämä mm. piparjuurella ja valkosipulilla maustetut suolakurkut ovat suurta herkkuamme.

Venäläiset suolakurkut
noin 10 keskikokoista avomaankurkkua
10 mustaherukanlehteä
6 mustapippuria
nippu varsitilliä
piparjuurta maun mukaan
8 valkosipulinkynttä
1.5 dl karkeaa merisuolaa
3 l vettä

Kiehauta kattilassa vesi ja suola ja anna liemen sitten jäähtyä kädenlämpöiseksi. Pese kurkut kuumassa vedessä. Asettele kurkut pystyyn lasipurkkeihin (purkit kuumennettu etukäteen uunissa 100 asteessa 15min.). Laita pohjalle, kurkkujen väliin ja päälle mustaherukanlehdet, mustapippurit, tilliä, piparjuurta ja valkosipulinkynnet. Kaada liemi purkkeihin niin, että kurkut peittyvät kokonaan. Säilytä purkkeja huoneenlämmössä valolta suojattuna viikon ajan ja siirrä ne sitten kylmään. Kurkut ovat valmiita noin kuukauden kuluttua.

Hyötytarhan tämän kesän tähänastinen suosikkimme on ehdottomasti ilmasipuli, jota käytämme ruokiin päivittäin.

Tähän loppuun kirjoittelen vielä vähän omavaraisuuskuulumisiamme kuluneelta kuukaudelta. Hyötytarhasta saamme saamme jo ensimmäistä satoa ja siitä kirjoittelinkin äsken tarkemmin. Myös kasvihuoneessa alkaa näyttää siltä, miltä pitääkin, ja sieltäkin mm. kasvihuonekurkkuja olemme jo päässeet keräämään. Alkukesän aikana olemme hyödyntäneet myös villiyrttejä, ja monenlaista uuttakin olemme ehtineet niistä kokeilla. Mm. vuohenputkipiirakka, kuusenkerkkäsiirappi ja voikukkamarmeladi osoittautuivat varsin mainioiksi herkuiksi. Näistä villiyrttikokeiluistani olenkin postaillut viime aikoina säännöllisesti, ja reseptit näihin herkkuihin ja muutamiin muihinkin löytyvät edellä olevasta linkistä. Omavaraisuutta luonnosta ja kasvimaalta -koulutuksen sain päätökseen kesäkuun puolivälissä ja vietimmekin pienimuotoisia valmistujaisia sen suhteen juhannusviikonloppuna. Kaiken tiedon ja uuden kokeilemisen innostuksen lisäksi koulutuksesta jäi taskuun poimijakortti yhdeksän villiyrtin osalta.

Kuusenkerkkäsiirappia tein nyt ensimmäistä kertaa, ja tulemme seuraavina vuosina varmasti hyödyntämään kuusenkerkkiä myös muuten.

Mökkipalstallemme perustimme suunnitelmiemme mukaisesti kasvimaan, jota tosin on tarkoitus laajentaa vielä tulevina vuosina. Nyt tänä kesänä siellä kasvaa mm. perunaa, sipulia, hernettä, kurpitsaa ja palsternakkaa. Pieni mansikkamaa meillä olisi vielä tarkoitus perustaa sinne tänä kesänä, vaikka satoa sieltä ei toki tänä vuonna ehdikään tulla. Myös polttopuita olemme tehneet siellä ahkerasti tulevan talven varalle. Mehiläistarhauksen kannalta tämä kesä näyttää ainakin tällä hetkellä oikein lupaavalta ja vaikuttaa, että hunajaa on tulossa todella hyvin. Jaokkeita olemme tehneet viimeisen parin viikon aikana useita, joten pesämääärä on taas aiempaa suurempi. Mehiläispesän jakamisesta julkaisinkin äskettäin videon blogini YouTube-kanavalla, jossa on muutenkin luvassa mehiläistarhauskuulumisiamme pitkin kesää. 

Aiemmat postaukseni omavaraisuusaiheeseen yhteispostaussarjaan liittyen:

- Kesäkuu: Villiyrttisuosikkejani
- Toukokuu: Inspiraatiota omaan puutarhaan
- Huhtikuu: Kasvimaan TOP5
- Maaliskuu: Miten lisätä omavaraisuutta?
- Helmikuu: Mehiläistarhausta - mehiläistarhaajan vuosi
- Tammikuu: Suunnitelmia vuodelle 2022
- Aiempien vuosien omavaraisuussarjan postaukset

Tässä vielä lista muista tämän kuukauden yhteispostaukseen osallistuneista blogeista:

Vyöhyke 1: Jovela

Vyöhyke 2: Oma tupa, tontti ja lupa, Sarin puutarhat

Vyöhyke 3: Tsajut, Harmaa torppa, Pilkkeitä Pilpalasta, Villa Varmo

Vyöhyke 5: Maalaiskaupungin piha

Vyöhyke 7: Korpitalo

 

Kaunista ja satoisaa heinäkuuta!

Villiyrttejä: Kuusenkerkkäsiirappi

Olen pitkään halunnut tehdä itse kuusenkerkkäsiirappia, mutta vielä viimekin vuonna se jäi. Tänä kesänä tilanne olikin pakko korjata! Olen lapsena maistanut kuusenkerkkäsiirappia mummolassa ja muistan tykänneeni siitä silloin. Metsäpalstallamme on kuusikkoa, joten sieltä oli kätevä käydä napsimassa tarvittavat kerkät. Olin vähän myöhässä niiden keräämisen kanssa, mutta onneksi varjoisasta siimeksestä löysin muutamia kuusia, joissa kerkät olivat vielä tarpeeksi pikkuisia. Niistä keittelinkin viikonloppuna elämäni ensimmäisen kuusenkerkkäsiirapin, joka osoittautui aivan yhtä ihanaksi herkuksi kuin muistelinkin.:)

Kuusenkerkkäsiirappi sopii esimerkiksi jälkiruokien mausteeksi, jäätelöannoksiin tai riistaruokien kaveriksi.

 

Kuusenkerkkäsiirappi
1 litra kuusenkerkkiä
vettä
n. 200g sokeria

Huuhtele kerkät ja kaada ne kattilaan. Lisää kylmää vettä sen verran, että kerkät juuri peittyvät ja anna liota yön yli. Keitä kerkkiä liotusvedessään noin kaksi tuntia. Sen jälkeen siivilöi kerkät pois. Lisää sokeri veteen ja keitä seosta noin kaksi tuntia välillä sekoittaen. Mitä pidempään seosta keittää, sitä paksumpaa siirapista tulee. Siirapin voi halutessaan maustaa keittämisen loppuvaiheessa esimerkiksi sitruunamehulla tai vaniljalla. Kaada kuuma siirappi kuumennettuihin lasipurkkeihin. 

Me olemme nyt viime päivinä maistelleet kuusenkerkkäsiirappia mm. jäätelön kanssa ja puuron päällä, ja niiden kanssa se on ollut tosi hyvää. Erilaisten jälkiruokien kastikkeena jatkamme sen testailua ja jonkin riistaruoankin kanssa aiomme sitä ehdottomasti kokeilla.:)

Aiempia postauksiani villiyrttiherkuista:

- Vuohenputkipiirakka
- Voikukkamarmeladi
- Juhannuksen kaunein salaatti
- Voikukkasima
- Paistetut voikukannuput
- Paistetut maitohorsman versot ja nokkossipsit
- Villiyrttisuosikkejani

Oletko sinä tehnyt kuusenkerkkäsiirappia tai muita kuusenkerkkäherkkuja? 

Aurinkoista keskiviikkoa!

Villiyrttejä: Vuohenputkipiirakka

Olen postaillut villiyrtti-innostuksestani viimeisen vuoden aikana aina silloin tällöin. Tällekin kesälle olen valinnut muutamia meille uusia villiyrttejä, joita aion testata. Yksi näistä on vuohenputki, jota kehutaan varsinaiseksi herkuksi. Vuohenputken tunnistamisessa täytyy olla tarkkana, jotta sen erottaa varmasti mm. hukanputkesta, myrkkykeisosta ja myrkkykatkosta. Meidän puutarhassamme vuohenputkea ei ole, ja kävinkin varta vasten keräämässä näitä läheisen metsäpolun varrelta. Näin ensi alkuun ajattelimme maistella vuohenputkea piirakan muodossa, ja siitä tuli kyllä hurjan hyvää! Juhannuksen kahvipöytään teenkin tätä piirakkaa jo seuraavan kerran ja aion kerätä vuohenputkea myös pakastimeen talven herkutteluja varten. 

Vuohenputki muodostaa mattomaisia kasvustoja. Se tuoksuu ja myös maistuu porkkanaiselta.

Vuohenputkipiirakka

Taikina:
1.5 dl grahamjauhoja
1.5 dl vehnäjauhoja
125g kylmää margariinia
ripaus suolaa

Täyte:
1 prk (150g) creme fraichea
5dl vuohenputkea
1 iso kevätsipuli tai 2-3 pientä
öljyä paistamiseen
suolaa
mustapippuria
100g juustoraastetta

Sekoita taikinan ainekset keskenään ja painele taikina voidellun piirakkavuoan (halkaisija n. 25cm) pohjalle ja reunoille. Esipaista pohjaa uunissa 200 asteessa n. 10 minuuttia. Silppua vuohenputket ja kevätsipulit ja paista ne pannulla öljyssä pehmeiksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla. Levitä piirakkapohjalle ensin creme fraiche, sen päälle vuohenputki-kevätsipuliseos ja päälle juustoraaste. Paista piirakkaa uunissa 200 asteessa n. 30 minuuttia.

Aiempia postauksiani villiyrttiherkuista:
- Voikukkamarmeladi
- Juhannuksen kaunein salaatti
- Voikukkasima
- Paistetut voikukannuput
- Paistetut maitohorsman versot ja nokkossipsit
- Villiyrttisuosikkejani  

Myös muita vuohenputkireseptejä aion kokeilla ihan lähiaikoina, joten lisää vuohenputkipostauksia on luvassa!:) 

Oletko sinä maistanut vuohenputkea?

Mukavaa tiistaita!

Villiyrttejä: Voikukkamarmeladi

Omavaraisuusopintoihini kuuluvilla tämän kevään villiyrttiluennoilla sain taas paljon uusia ideoita ihaniin villiyrttiherkkuihin. Yksi näistä herkuista, jota oli pakko kokeilla, on voikukkamarmeladi. Viime kesänä teimme voikukkasimaa, joka osoittautui mahtavaksi kesäjuomaksi, ja samaa makumaailmaa on myös voikukkamarmeladissa. Lapset keräsivät viime kesänä kukat simaa varten ja olivat innoissaan keräämässä niitä myös marmeladin valmistukseen. Voikukkamarmeladi osoittautuikin luvatun kaltaiseksi herkuksi, jossa on kukkaisa vivahde ja kaunis kullankeltainen väri. Itse maistelimme sitä mm. lettujen kanssa ja myös aamupuuron kanssa se oli hyvää. Tämä yksi purkillinen loppui nopeasti, joten täytyy pian tehdä sitä lisää, jotta saisimme sitä myös talven varalle.:)

 

Voikukkamarmeladin maussa on kukkainen ja vähän hunajainen vivahde.

Voikukkamarmeladi
6 dl voikukan kukkia
3 dl vettä
230g hillosokeria
1 tl sitruunamehua

Nypi terälehdet irti kukkapohjista. Vihreät osat kannattaa poistaa huolella, sillä niistä tulee marmeladiin kitkeryyttä. Laita terälehdet kattilaan ja kaada vesi päälle. Kuumenna kiehuvaksi ja nosta pois liedeltä. Anna hautua jäähtyvässä liemessä noin 20 minuuttia. Siivilöi voikukkaliemi toiseen kattilaan ja purista joukkoon kukista irtoava neste. Lisää liemen sekaan hillosokeri ja kuumenna kiehuvaksi. Keitä seosta noin 5 minuuttia ilman kantta. Lisää keittämisen aikana sitruunamehu. Kaada voikukkamarmeladi puhtaisiin, kuumennettuihin lasipurkkeihin ja sulje tiiviisti. Anna tekeytyä jääkaapissa ainakin vuorokausi ennen tarjoilua. Marmeladin kuuluu olla koostumukseltaan notkeaa. Säilytä viileässä.

Aiempia postauksiani villiyrttiherkuista:
- Juhannuksen kaunein salaatti
- Voikukkasima
- Paistetut voikukannuput
- Paistetut maitohorsman versot ja nokkossipsit
- Villiyrttisuosikkejani 

  

Käytätkö sinä villiyrttejä? Jos käytät, mikä on lempiherkkusi niistä?

Mukavaa tiistaita!

Unelmana omavaraisempi elämä: Villiyrttisuosikkejani

Nyt kesäkuun ensimmäisenä maanantaina vuorossa on taas omavaraisuusaiheinen yhteispostaus, jossa kirjoitellaan tällä kertaa luonnonantimista. Näitä postauksia koordinoivat Tsajut ja Korkeala. Itse ajattelin kertoa nyt ainoastaan villiyrteistä ja jättää marjat, sienet ja muut luonnon herkut toiseen kertaan. Valitsinkin tähän postaukseen muutamia suosikkivilliyrttejäni, joita meillä käytetään ahkerasti. 

Näistä nuorista nokkosen versoista teimme äskettäin nokkossipsejä.

Nokkonen: Nokkonen on yksi eniten käyttämistämme villiyrteistä, ja sitä keräämme aina toukokuusta alkaen. Leikkaan kasvustoja säännöllisesti matalaksi, joten saamme siitä satoa pitkin kesää. Lehdet ryöppään ja sen jälkeen joko käytän ne suoraan ruokiin tai pakastan. Nokkosen lehtiä käytämme paljolti pinaatin tavoin, esimerkiksi paistoksena, lettuina ja keittona. Myös sämpylätaikinaan olen laittanut hienonnettuja nokkosenlehtiä. Nokkosesta syntyy myös aivan ihanaa pestoa. Tänä keväänä teimme sen lehdistä nokkossipsejä ensimmäistä, mutta emme takuulla viimeistä kertaa. Nokkosen siemeniä ajattelin tänä vuonna kokeilla kerätä ja kuivattaa ainakin leivontaa ja munakkaita varten.

Voikukka: Voikukkaa testasimme viime vuonna ensimmäistä kertaa ja rakastuin sen monikäyttöisyyteen. Sen nuppuja paistoimme pannulla öljyssä ja maustoimme ripauksella suolaa ja pippuria. Niistä syntyikin tosi herkullinen lisuke aterioille. Voikukan kukista teimme makoista simaa, ja tänä vuonna aion tehdä niistä myös marmeladia. Voikukan lehtiä taas olemme käyttäneet mm. salaateissa. Voikukan juurta voisi kuivattaa ja käyttää esimerkiksi keittojen mausteena, mutta sinne asti me emme ole vielä päässeet.

 

Voikukkasima on ihana kesäjuoma.

Maitohorsma: Maitohorsmaa innostuin testaamaan tänä keväänä ensimmäistä kertaa villiyrttien poimijakorttikoulutuksen myötä. Maitohorsman nuoria versoja paistoimme pannulla parsan tapaan ja saimme aikaiseksi oikein maukkaan kevätherkun. Maitohorsman lehtiä voi käyttää salaatteihin ja yrttijuomiin. Sen kukista ajattelin tänä kesänä tehdä ensimmäistä kertaa suloista, vaaleanpunaista juomaa.

 

Maitohorsman nuoria versoja voi käyttää parsan tapaan.

Ketunleipä: Ketunleipää kasvaa puutarhassammekin, jonne se on levinnyt tonttimme takana olevasta metsästä. Se on tuttu minulle jo lapsuuden metsäretkiltä, jolloin vanhempieni tai isovanhempieni kanssa maistelimme sen lehtiä suoraan mättäiltä. Ketunleivän kukkia ja lehtiä tykkään käyttää kesäisissä salaateissa ja voileipien päällä koristeena ja tuomassa pientä potkua.

Ketunleipää kasvaa meillä metsäpuutarhassa mm. alvejuurien alla, jossa olen antanut sen levitä rauhassa.

Tänä vuonna aion kokeilla itselleni uutena ainakin kuusenkerkkää, vuohenputkea ja mesiangervoa. Näistä kokeiluistani kirjoittelen lisää myöhemmin.:)

Sitten luvassa taas omavaraisuuskuulumistemme aika! Talven ja kevään aikana esikasvattamistani hyötykasvien ja kesäkukkien taimista lähes kaikki olen jo istuttanut kasvihuoneisiin, terassille ruukkuihin tai lavatarhaan. Myös kevään suorakylvöt tein ja niistä postailinkin äskettäin. Mökkimetsäpalstallemme kävimme perustamassa kasvimaan, jossa tällä hetkellä kasvaa perunaa ja kelta- sekä punasipulia. Sitä on kuitenkin tarkoitus vielä ihan lähiaikoina laajentaa, istuttaa muutamia esikasvattamiani hyötykasveja ja kylvääkin vielä joitakin.

Mökkipalstallamme aloittelemme pikku hiljaa hyötyviljelyä. 25 herukkapensasta siellä oli jo valmiiksi, ja tänä vuonna viljelemme pienellä kasvimaalla, jota laajennamme vielä tulevina vuosina. Myös hedelmäpuita ja muita monivuotisia hyötykasveja olemme suunnitelleet istuttavamme sinne. Lisäksi tallentava kameravalvonta on työn alla.

Villiyrttikausi on meillä tosiaan taas iloisesti käynnissä ja kauden avaamisesta postailinkin viime kuussa. Puolitoista vuotta kestänyt Omavaraisuutta luonnosta ja kasvimaalta -koulutukseni alkaa olla lopuillaan, kaikki näytöt ovat jo takana ja viimeiset luennot ovat enää jäljellä. Poimijakortin olen päässyt suorittamaan tämän koulutuksen myötä jo pihlajan, nokkosen, maitohorsman ja voikukan osalta. Toiset neljä villiyrttiä käyn vielä tenttimässä ensi viikonloppuna. Koivun mahlaa keräsimme tänä keväänä ensimmäistä kertaa ja valikoimme jo metsäpalstaltamme koivuja, joista voisimme ensi vuonna kerätä sitä enemmänkin. Mehiläistarhakäynnitkin ovat taas jo alkaneet, ja niistä yhden videon jo julkaisin blogini YouTube-kanavalla ja luvassa on lisää.:) Varasto-polttopuurakennuksemme tuli vihdoin valmiiksi viherkattoineen päivineen ja täytyy tunnustaa, että olen kyllä aika ihastunut siihen. :D Risutöitäkin olen tässä viime aikoina väsännyt miehen pihaltamme kaatamien koivujen oksista ja niistä syntynyttä risulintua äskettäin jo esittelinkin.

Varasto-polttopuurakennus sai viherkatolleen mm. kevätkaihonkukkaa, tuoksumataraa ja alaskankleitoniaa. Varastopuolen ovenkahva taas syntyi heinäseipäästä.

Aiemmat postaukseni omavaraisuusaiheeseen yhteispostaussarjaan liittyen:

- Toukokuu: Inspiraatiota omaan puutarhaan
- Huhtikuu: Kasvimaan TOP5
- Maaliskuu: Miten lisätä omavaraisuutta?
- Helmikuu: Mehiläistarhausta - mehiläistarhaajan vuosi
- Tammikuu: Suunnitelmia vuodelle 2022
- Aiempien vuosien omavaraisuussarjan postaukset

Tässä vielä lista muista tämän kuukauden yhteispostaukseen osallistuneista blogeista:

Vyöhyke 1: Jovela

Vyöhyke 2: Oma tupa, tontti ja lupa, Sarin puutarhat

Vyöhyke 3: Tsajut, Evil Dressmaker, Villa Varmo, Pilkkeitä Pilpalasta, Rakkautta ja maanantimia, Metsäläisten elämää, Varmuusvara

Vyöhyke 4: Korkeala

Vyöhyke 7: Korpitalo

 

Kaunista kesäkuuta!