Syyskuun alkupuolen satoa

Syyskuu on ihanaa sadonkorjuun aikaa. Vaikka olemmekin herkutelleet oman puutarhan antimilla taas jo usean kuukauden ajan, suurin osa sadonkorjuusta tuntuu ajoittuvan juuri syyskuulle. Kasvihuoneista olen kerännyt tomaatteja ja kurkkuja parin päivän välein, ja lavoista olemme saaneet herkutella mm. porkkanoilla, puna- ja keltajuurilla, herneillä, pavuilla, mangoldilla, lehtikaalilla ja kurpitsoilla. Sekä kasvihuoneen että lavojen satoa on riittänyt mukavasti myös säilöttäväksi. Näiden lisäksi meillä on nyt meneillään luumujen satoaika, ja myös päärynöitä saimme tänä vuonna ensimmäistä kertaa kulhollisen, kun viime vuonna saalis taisi jäädä vain yhteen hedelmään. Tässäpä muutamia kuvia syyskuun alkupuolen sadostamme!

Luumuja, porkkanoita, valkojuuri, parsakaalin sivukukintoja, mangoldia ja lehtikaalia

Porkkanoita 'Charisma' F1 ja 'Purple Haze' F1

Kesäkurpitsoja 'Diamant' F1, avomaankurkkua ja silpoydinherneitä

Tomaattia, munakoisoja, kasvihuonekurkku, patty pan -kurpitsa, papuja, mangoldia ja lehtikaalia

Päärynöitä 'Aune'

Satoa kypsyy puutarhassamme nyt edelleen päivittäin ja esimerkiksi kasvihuoneesta saamme pian ensimmäiset sokerimaissi- ja tomatillomaistiaiset. Lavojen puolella riittää vielä hyvin mm. erilaisia juureksia, lehtikaalia, mangoldia ja parsakaalien sivukukintoja sekä kyssäkaaleja.

Iloa päivääsi!

Suloisia kukkivia puuvartisia, osa 2/5

Viime viikolla blogissani alkoi puutarhamme suloisille kukkiville puuvartisille omistettu postaussarja, joka saa tänään jatkoa hedelmäpuiden muodossa. Puutarhastamme löytyy nimittäin useita kirsikka-, päärynä-, luumu- ja omenapuita, jotka näin touko-kesäkuun vaihteessa saavat upean, valkean kukkahunnun. Tässäpä siis lisää puutarhamme ihania kukkivia puuvartisia!

Suklaakirsikka 'Chokoladnaja'

Pensasnmainen suklaakirsikka 'Chokoladnaja' kasvaa polkujen risteyksessä. Sen alla kukassa on lemmikki.

Kirsikka 'Latvian Matala' levittää suloisen kukkapilvensä istuskelualueen ylle.

Päärynä 'Aune' teki viime vuonna ensimmäistä kertaa satoa, joka tosin jäi silloin vain yhteen päärynään. Tänä vuonna kukkia on jo paljon runsaammin kuin aiempina kesinä, joten jospa pääsisimme tänä syksynä herkuttelemaan jokainen jo vaikka ihan omalla päärynällään.

Omenapuut vasta aloittelevat kukintaansa kasvihuoneen vieressä. Taustalla näkyvät myös aiempien kuvien kirsikat.

Omenapuiden kukat ovat herkän kauniita hennon vaaleanpunaisen sävyttämine terälehtineen.

Polun ylle kaartuvat luumupuut 'Sinikka' ovat jo ripotelleet osan terälehdistään maahan.

Luumu 'Sinikka'

 

Ihanaa kesäkuun alkua!

Lukijan toive: Yhteenvetoa monivuotisista hyötykasveista, osa 1/2

Olen aiemmin tehnyt aina talven aikana yhteenvedot edellisen kesän hyötykasvi-, tomaatti-, chili- ja paprikakasvatuksistani ja toki myös kesäkukista. Nämä ovat kuitenkin koskeneet ainoastaan yksivuotisia kasveja. Sainkin toiveen käydä läpi myös puutarhamme monivuotisia hyötykasveja, joita keräsin nyt pariin postaukseen. Monia lajeja meillä on vähintään kahta eri lajiketta pölyttymisen edistämiseksi.

Kirsikka 'Latvian matala'

- kirsikka: Lajikkeina meiltä löytyy 'Latvian matala', 'Sikkolan kuulasmarja' ja pensasmaiset 'Chokoladnaja' ja nukkakirsikka 'Lumikki'. Näistä 'Latvian matala' on tehnyt satoa jo useana vuonna, muut eivät ole vielä tulleet satoikään. Kirsikat on istutettu viitisen vuotta sitten. Valkomarjaisen nukkakirsikan ei pitäisi pitäisi houkutella lintuja marja-apajille punaisten kirsikoiden tavoin. Kirsikkapuista olen vain poistanut muutamia huonoja oksia, muuten niitä ei ole tarvinut leikata.

- luumu: Luumupuita meillä on kaksi, jotka molemmat ovat samaa lajiketta, 'Sinikka'. Niille on tarkoitus hankkia kaveriksi pölytyshyödyn vuoksi vielä jotakin toista lajiketta oleva luumupuu. Nämä puut ovat noin viisivuotiaita, ja viime kesänä ne kukkivat ensimmäisen kerran. Yhden pikkuluumun saimme maistiaisiksi, joten jospa tänä kesänä niitä tulisi jo vähän enemmän. Luumupuista olen muutamia kuolleita oksia poistanut, muuten en ole niitä leikannut.

- omena: Puutarhassamme kasvavat lajikkeet 'Pirja', 'Huvitus', 'Punakaneli' ja 'Vuokko'. Näistä kaksi ensimmäistä ovat hillittykasvuisia, tulivat satoikään varhain ja vuosi vuodelta sato on runsastunut. Olemme istuttaneet puut seitsemän-kahdeksan vuotta sitten, ja viime kesänä vihdoin 'Vuokko' ja 'Punakanelikin' tekivät jo kohtalaisen hyvän sadon. Ensimmäistä kertaa jouduin viime vuonna miettimään, miten saan kaikki omenat käytettyä ja säilöttyä talteen. Meidän makuumme 'Pirja' on näistä paras syötäväksi sellaisenaan, myös 'Vuokko' on erityisen hyvä. Omenapuut leikkaan kevättalvella maalis-huhtikuussa silmujen ollessa vielä lepotilassa ja taivutan niiden oksia alkukesällä vaakatasoon (pyykkipojilla pieniä oksanalkuja ja maahan telttakepeillä kiinnitetyillä naruilla isompia oksia).

Omena 'Pirja'

- päärynä: Meillä kasvavat 'Pepi' ja 'Aune'. 'Pepi' on ollut alusta asti kituliaasti kasvava, vaikka paikan pitäisi olla sille hyvä. Viime syksyn alesta hankimmekin toisen 'Pepin'. Kaksi vanhinta puuta ovat nyt noin viisivuotiaita, satoa emme ole vielä saaneet kertaakaan. 'Pepi' on aivan muutamia kukkia tehnyt, mutta 'Aune' ei ole edes kukkinut koskaan. Leikkaan samaan tapaan kuin omenapuut.

-  punaherukka: Lajikkeet 'Katri' ja vaaleanpunaisin kukin kukkiva 'Punahilkka'. Punaherukat ovat tehneet satoa kivasti jo ensimmäisestä kesästä lähtien ja vuosi vuodelta marjoja on tullut runsaammin. Pensaistamme vanhimmat on istutettu seitsemän-kahdeksan vuotta sitten. Leikkaan keväällä ennen silmujen puhkeamista vanhimpia versoja aivan maan rajasta. Suosikkilajikkeemme näistä on 'Katri', se on satoisa ja tekee suurempia marjoja kuin 'Punahilkka'.

-  mustaherukka: Lajikkeena 'Mikael', josta olemme tykänneet kovasti. Pystykasvuinen lajike, joten oksat eivät lamoa maahan kovinkaan helposti. Marjat ovat melko kookkaita, lapsetkin syövät näitä ihan sellaisenaan pensaista. Leikkaan samalla tavalla kuin punaherukoita.

- valkoherukka: Lajike 'Valkoinen Hollantilainen', joka on puutarhamme herukoista lasten ehdoton suosikki, sillä se on vähän makeampi kuin punaherukka. Kypsänä kellanvalkeat marjat ovat läpikuultavia. Leikkaan kuten kahta edellistä.

- viherherukka: Lajikkeena 'Venny' ja 'Vilma', joissa en ole juuri maku- tai muutakaan eroa huomannut. Marjat tunnistaa kypsiksi, kun siemenet kuultavat läpi. Maku mustaherukkamainen, mutta vähän miedompi. Leikkaan kuten muitakin herukoita.

Puna-, musta-, valko- ja viherherukoita sekä vadelmia kolmen vuoden takaa. Nyt satomäärät ovat jo hurjan paljon suuremmat.

- kultaherukka: Kasvaa meillä koristekasvien joukossa. Kaunis keltainen kukinta, komea punainen syysväri. Marjat mustia, vähän pienempiä kuin muilla herukoilla, maultansa eivät mitenkään erityisiä. Marjoja käytän lähinnä muiden marjojen seassa esim. marjapiirakoissa tai kiisseleissä. Kultaherukkaa en ole leikannut muiden herukoiden tapaan, vaan lähinnä muotoillut kivemman näköiseksi.

Kultaherukan kukkia

- karviainen: 'Hinnonmäen Keltainen' ja 'Lepaan Punainen' . Karviaispensaamme ovat nelisen vuotta vanhoja, ja viime kesänä saimme niistä ensimmäistä kertaa kunnon sadon. Aiemmin pakastimeen marjoja ei ole juuri riittänyt, vaan ne on tullut syötyä tuoreeltaan. Näistä olen tähän mennessä vasta poistanut vaurioituneita oksia, sen enempää en ole leikellyt. Alkukesästä karviaisen kukinnan aikoihin karviaispistiäisen toukat ovat meillä hyökänneet karviaispensaiden kimppuun syöden niiden lehdet yhdessä hujauksessa. Muutama vuosi sitten toinen pensaista menetti kaikki lehtensä toukille, ja toinenkin suuren osan. Uudet lehdet kasvoivat kesän aikana tilalle ja marjat kypsyivät kuitenkin normaalisti. Nyt parina vuonna olen alkukesällä päivittäin yrittänyt käydä tarkistamassa tilanteen, ja kerännyt toukat heti pois, kun olen ensimmäiset niistä huomannut. Näin lehtituhoja ei ole ehtinyt tulla juurikaan. Toukkien toinen sukupolvi voi esiintyä heinä-elokuussa, mutta meillä tätä toista toukka-armeijaa ei ole näkynyt.

- japaninruusukvitteni: Kaksi eri lajiketta, 'Venus' ja 'Sirius', jotta pölyttyminen olisi parempaa. Nämä ovat vasta pari vuotta sitten istutettuja. Viime kesänä 'Venus' teki ensimmäiset hedelmänsä, jotka eivät kuitenkaan ehtineet kypsyä varhaisten pakkasten vuoksi. Jänisten herkkua talvisin, ja huomasin äskettäin, että kovassa tuulessa näiden suojaverkot olivat lentäneet pois ja heti olivat pitkäkorvat lyhentäneet oksia. Saapa nähdä, pääsemmekö maistamaan näitä tänä vuonna.

- vadelma: 'Muskoka', 'Ottawa', 'Maurin Makea', 'Fallgold' ja mesivadelma 'Heisa'. Näistä kaksi ensimmäistä ovat olleet meillä tähän asti ehdottomasti satoisimpia ja ne ovat myös maukkaita. 'Maurin Makea' on tehnyt vain pieniä marjoja ja varsin niukasti, vaikkakin sen marjat ovat nimensä mukaisesti todella makeita. Keltamarjainen 'Fallgold' teki viime vuonna jo mukavan sadon, se on ottanut vähän enemmän aikaa kotiutua paikalleen kuin lajitoverinsa. Mesivadelma 'Heisa' on makea, mutta se on tehnyt tähän asti vain yksittäisiä marjoja. Leikkaamme keväisin edellisvuonna marjoneet versot pois.

- karhunvatukka: 'Sonja' on tehnyt runsaasti raakileita, mutta vain yksittäiset marjat ovat ehtineet kypsiksi asti. Reheväkasvuinen, kauniit, valkoiset kukat. Pensas on rajattu juurimatolla, mutta viime kesänä huomasimme, että se on siitä huolimatta alkanut ulottaa juurivesojaan ympäristöönsä. Tänä kesänä luvassa on pensaan siirto toiseen paikkaan, joka toivottavasti olisi myös entistä aurinkoisempi, jos marjatkin kypsyisivät sitten paremmin. Karhunvatukasta olemme leikanneet keväisin edellisvuonna marjoneet versot pois.

- mansikka: 'Polka' ja 'Bounty'. Osa on istutettu kaksi vuotta sitten, osa viime kesänä. Keväisin harjaan kuivat lehdet pois. Harsolla suojaan kasvustot linnuilta, jotta marjat eivät menisi niiden suihin. Molemmat näistä ovat mielestämme hyviä lajikkeita, marjat ovat olleet suuria ja makeita, ja satoa tuli viime kesänä pakastimeenkin monta litraa, vaikka söimme marjoja tuoreeltaan kyllä tosi ahkerasti.

Mansikkamaa toissa kesänä heti valmistuttuaan.

- kuukausimansikka: 'Alexandra' ja 'Rügen'. Molemmat olen kasvattanut siemenestä, esikasvatus, kylvö tammikuussa. Satoa olemme saaneet jo ensimmäisenä kesänä. Helppohoitoisia, vaivattomia, kukkivat ja marjovat melkein koko kesän aina pakkasiin asti. Itse käytän näitä kukkapenkkien reunuskasveina, joista lapset saavat käydä napsimassa kypsät marjat leikkiensä lomassa.

- isotuomipihlaja: Kasvaa tonttimme yhdellä laidalla n. 4m korkeana raja-aitana. Peittyy kauniiseen, valkoiseen kukintaan keväällä, kellan-oranssi, näyttävä syysväri. Tekee marjoja runsaasti ja käytämme niitä sellaisenaankin mm. puuron seassa. Tekee jonkin verran juurivesoja, jotka kuitenkin pysyvät leikkaamalla/ruohonleikkurilla ajamalla kurissa.

Isotuomipihlajan syysväriä

- marja-aronia 'Viking': Olen kasvattanut rungolliseksi pensaaksi. Valkoinen kukinta, upea oranssinpunainen syysväri. Marjat sellaisenaan melko mauttomia, hapottomia, ja olenkin käyttänyt niitä  omenan kanssa piirakoissa, soseissa jne.

- marjasinikuusama: Kaunis keltainen syysväri, kukat huomaamattomat, vaaleankeltaiset. Tekee pitkulaisia mustikanmakuisia marjoja. Vanhempi pensaamme on nyt kolmevuotias ja sato on vielä jäänyt vain pariin desilitraan/kesä. Viime kesänä hankimme sille eri lajiketta olevan kaverin, joten jospa nyt ristipölytyskin kohentaisi satoa. Nämä olen unohtanut näköjään kirjata puutarhamme kasvilistoihin, lajikkeiden nimet minun pitää vielä etsiä puutarhakansiostani ja täydentää ne tänne.

 Mitkä ovat sinun suosikkejasi monivuotisista hyötykasveista?

Ihanaa uutta viikkoa!

Valon pilkahduksia

Talvella pimeyttä tuntuu riittävän, kun aamulla töihin lähtiessä aurinko ei ole ehtinyt vielä edes nousta ja kotiin päästessä se on ehtinyt jo mailleen. Viikonloputkin ovat ainakin täällä päin olleet viime aikoina pilvisiä ja monesti lumisateisia, kunnes viime viikonloppuna koitti kaunis, aurinkoinen sää. Voi, miten ihanaa olikaan kierrellä puutarhassa nauttien kuulaasta pakkaskelistä. Tässäpä muutamia kuvia auringon kultaamasta puutarhastamme!

Sydänpolulla aurinko kajastelee puutarhavadelman 'Ottawa' takaa.

Muutamat auringonsäteet tavoittavat Sydänpolun nurkassa olevan, kevättä odottavan puutarhapenkin reunan. Takana olevat kuuset ja koivut sen sijaan kylpevät valossa.

Päärynäpuun 'Pepi' oksille on jäänyt lunta ja jäätä kimaltelemaan kauniisti.

Hangella loistavat pienet jalokivet.

Vastavalossa lumipalloheisi 'Pohjan Neito'

Valoa ja iloa päivääsi!

Omenapuiden leikkaus

Istutimme neljä omenapuuta vajaa viisi vuotta sitten, ja olen yrittänyt ohjata leikkauksilla ja oksia taivuttamalla niiden kasvua. Toissa talvena yksi puista joutui jänisten uhriksi, kun jänissuojaus petti, ja pitkäkorvat olivat jyrsineet rungon melkein kokonaan ympäri, vain pieni kuoren suikale oli jäljellä. Puu vaikutti kuitenkin viime kesänä toipuneen vauriosta yllättävän hyvin. Viime vuonna leikkasin omenapuita melko reilusti. Lyhensin oksia ja latvaa ja poistin väärään suuntaan kasvaneita oksia. Luulen, että viimekeväinen leikkaus kannusti puita turhan kiivaaseen kasvuun ja muutamien vesiversojenkin kasvattamiseen. Tänä keväänä päätinkin tyytyä poistamaan vain mahdolliset kilpalatvat ja väärään suuntaan kasvavat tai liian tiheät oksat, ja leikkaan sitten heinä-elokuussa tarvittaessa lisää. Meillä "Pirja" on tuottanut muutaman omenan satoa jo parina vuonna, "Punakaneli", "Huvitus" ja "Vuokko" ovat antaneet vielä odottaa herkkujaan.

Omenapuiden hoitoleikkaukset suositellaan tehtäväksi kevättalvella maalis-huhtikuussa silmujen ollessa vielä lepotilassa kovien pakkasten hellitettyä. Itse leikkasin omenapuut viikko sitten. Puolimetrinen hanki kantoi hyvin, joten yletyin kivasti leikkaamaan ihan ylhäältä asti ilman tikkaita tai sen kummempia apuvälineitä. 

Tässä vielä ohjeet omenapuiden leikkausta varten:

- poistetaan kuivat, repeilleet ja toisiaan hankaavat oksat

- poistetaan kilpalatva

- poistetaan liian tiheässä (alle 15cm päässä toisistaan) kasvavat oksat

- leikataan latvuksen sisäosia kohti tai ristikkäin kasvavat oksat

- poistetaan tai lyhennetään oksia, jotka kasvavat jyrkässä kulmassa runkoon nähden. Lyhennettäessä leikataan niin, että viimeinen oksaan jäävä silmu osoittaa ulospäin rungosta. Repeämisalttiit oksat poistetaan.

- leikataan kulkua haittaavat oksat

- poistetaan runko- ja juuriversot
- latva katkaistaan n. 2.5 - 3 metrin korkeudelta, jotta puusta ei kasvaisi liian korkea ja omenoiden kerääminen olisi jatkossa helppoa

- oksat leikataan aivan oksankauluksen vierestä, mitään tappeja ei jätetä

- heinä-elokuussa voidaan poistaa pehmeitä, oksasta ylöspäin kasvavia vesiversoja ja tarvittaessa lyhentää hyvin pitkää vuosikasvua (riittävä yhden kesän kasvu on n. 30cm)

"Punakaneli" joutui vuosi sitten talvella omenapuistamme pahiten jänisten syömäksi, jonka vuoksi se on vähän muotopuoli. Kuva on otettu ennen tämänkeväistä leikkausta ja merkkasin tähän punaisella suurin piirtein ne oksat, jotka leikkasin pois.

"Punakanelin" runko oli syöty toissa talvena lähes ympäri, vain noin senttimetrin levyinen kaistale oli kuorta jäljellä. Puu on kuitenkin korjannut vauriota ja tämän verran on haava-aluetta vielä jäljellä.

Päärynäpuut kävin katsastamassa leikkaustarpeen varalta, mutta nepä eivät tänä keväänä leikkausta tarvineetkaan. Luumu- ja kirsikkapuiden leikkaus onkin sitten ajankohtaista vasta elokuulla kumivuodon vuoksi. Niitä ei tosin juuri ole tarvinutkaan leikata, ihan joku yksittäinen kuiva tai toista hankaava oksa joskus. Pensaitakaan en vielä pääse leikkaamaan, sillä ne ovat lumen alla.

Tähän loppuun laitan vielä yhden keväisen kuvan puutarhastamme. Meillä on lunta vielä n. 30-40cm, joten yleisilme ei täällä todellakaan ole kovin keväinen, mutta yhdestä kohdasta on aivan pieneltä alalta lumi sulanut. Meinasin lentää viikonloppuna takapuolelleni, kun huomasin siinä krookuksen piippoja ja vielä yhden nupunkin jo! Näin aikaisin ei kyllä ole aiemmin piippoja puutarhassamme näkynyt. Tätä käyn nyt päivittäin ihastelemassa ja tiirailemassa, milloin nuppu aukeaa. :D

Onko sinun puutarhastasi lumet sulaneet, ja onko siellä kenties kevätkukkijoitakin jo?

Joko sinä olet leikannut omenapuusi tai muita puuvartisia kasveja?
Mukavaa viikon alkua!