Unelmana omavaraisempi elämä: Varautuminen elämänmuutoksiin

Syyskuun omavaraisuusaiheisessa yhteispostauksessa kirjoitellaan mm. elämänmuutoksiin varautumisesta, ja itse lähestyn aihetta nyt mehiläistarhauksen kannalta. Näitä postauksia koordinoivat Tsajut ja Korkeala.

Meillä on mehiläispesiä tosiaan yhteensä noin 50 kuudella eri tarhalla. Sairastumista tai muuta yllättävää ikävää varten, joka estäisi meitä hoitamasta mehiläisiä, meillä on tarhojen sijainnista lista tarkkoine koordinaatteineen. Toisaalta olemme kesäisin käyneet tarhoilla noin parin viikon välein, joten ihan heti hoitotarvetta mehiläisille ei välttämättä olisi ellei edellisestä käynnistä olisi jo yli viikkoa. Myymme hunajamme linkoamattomana paikalliselle hunaja-alan yrittäjälle, jonka tarhaajarinkiin kuuluu useita muitakin mehiläistarhaajia. Niinpä, jos itse olisimme jostain syystä hetkellisesti estyneitä hoitamaan mehiläispesiämme, toivomme, että joko tutuista tarhaajista tai tämän ringin kautta löytäisimme sijaisen, kunnes asiaa saisi mietittyä pidemmälle. Pysyvämmän ongelman tullessa mehiläispesät tottakai pitäisi sitten myydä, mutta tutuista tarhaajista niille saattaisi löytyä myös ostajia.

Mökkipalstan satoa elokuun puolivälistä: kelta-, puna-, ilma- ja valkosipulia sekä nauriita ja pikkuisia kesäporkkanoita.

Tähän lopuksi kirjoittelen taas vielä lyhyesti omavaraisuussuunnitelmiemme etenemisestä. Elokuun alkupuoliskolla olleen parin viikon Keski-Euroopan kesälomareissumme ja koulujen alun vuoksi kuukauden takaiseen tilanteeseen nähden emme ole edistyneet kovinkaan paljon. Reissusta ostin muutamia itselleni uusien hyötykasvilajien/-lajikkeiden siemeniä, joista postailinkin aiemmin. Sadonkorjuuta ja säilömistä niin omalta pihalta, kasvihuoneesta kuin mökkipalstaltammekin on riittänyt, ja myös sienestämässä olemme käyneet ahkerasti. Omenoista suurimman osan veimme jälleen mehustamolle, ja tuloksena oli herkullista, pastöroitua omenatuoremehua, joka riittää meillä taas pitkälle syksyyn.

Suurin osa omenoistamme päätyi taas mehuksi.

Pikkuinen maakellariprojektimme oli elokuun ensimmäiset viikot kokonaan tauolla, mutta nyt parin viikon ajan olemme sitä taas vähitellen tehneet ja toivon saavamme sen valmiiksi tämän kuun aikana. Hunajan sadonkorjuu on tehty ja kuten aiemmin epäilimme, sato jäi varmasti paria viime vuotta huonommaksi kuivan alkukesän ja viileän juhannuksen seudun vuoksi. Tarkan hunajamäärän tiedämme sitten, kun hunajat on lingottu.

Aiemmat postaukseni omavaraisuusaiheeseen yhteispostaussarjaan liittyen:

- Elokuu: Mitä muuttaisin omassa omavaraistelussani?
- Heinäkuu: Satokauden pidentäminen syksyyn
- Kesäkuu: Monimuotoisuutta puutarhassa
- Toukokuu: Kasvihuoneen monipuolista käyttöä
- Huhtikuu: Sadeveden kerääminen hyötykäyttöön
- Maaliskuu: Siemenet kiertoon ja juttua omavaraisuudesta
- Helmikuu: Esikasvatuksen iloja
- Tammikuu: Suunnitelmia vuodelle 2023
Aiempien vuosien omavaisuussarjan postaukset

Tässä vielä lista muista tämän kuukauden yhteispostaukseen osallistuvista blogeista:

Vyöhyke 1: Jovela, Kakskulma

Vyöhyke 2: Oma tupa, tontti ja lupa, Sarin puutarhat, Pilkkeitä Pilpalasta

Vyöhyke 3: Tsajut, Villa Varmo

Vyöhyke 7: Korpitalo

Satoisaa syyskuuta!

Unelmana omavaraisempi elämä: Satokauden pidentäminen syksyyn

Nyt heinäkuun ensimmäisenä maanantaina on taas omavaraisuusaiheisen yhteispostauksen aika. Tällä kertaa postauksissa mietitään muun muassa, miten satokautta voidaan pidentää syksyyn. Näitä postauksia koordinoivat Tsajut ja Korkeala.

Kasvihuone auttaa pidentämään kasvukautta niin keväästä kuin syksystäkin etenkin, jos siellä on viileiden öiden varalta lämmitin.

Omassa puutarhassamme satokausi on pitkä. Sen avaavat mm. raparperi, erilaiset yksi- ja monivuotiset yrtit, parsa sekä maa-artisokka. Näistä varhaisimpien satoa pääsemme korjaamaan jo toukokuussa. Toisaalta satokausi jatkuu meillä pitkälle loppusyksyyn, sillä esimerkiksi lehtikaali ei vielä pikkupakkasista hätkähdä ja myös maa-artisokkaa voi nostaa maan jäätymiseen asti. Lisäksi kasvihuoneen asukeista ananaskirsikka sekä osa chileistä siirtyvät aina kypsyttelemään satoaan vielä sisälle. Yksi keino satokauden pidentämiseen onkin monipuolinen hyötykasvivalikoima.

 

Maa-artisokkaa voi nostaa aina maan jäätymiseen asti ja toisaalta keväällä lumien sulettua ennen kasvin kasvuunlähtöä.

Satokautta on mahdollista pidentää myös uusintakylvöillä, joita voi tehdä nopeakasvuisten kasvien osalta pitkin kesää. Esimerkiksi monet salaatit, mangoldi, rukola, tilli ja retiisi tuottavat satoa nopsaan ja niitä on näppärä kylvää kesän aikana myös sadonkorjuun myötä tulleisiin aukkopaikkoihin. Monia muitakin hyötykasveja ehtii vieläkin hyvin kylvää, jolloin niiden sadonkorjuuaika vain tulee myöhemmin kuin touko-kesäkuussa kylvettynä. Itsekin tein viime viikolla esimerkiksi herneiden täydennyskylvöjä, kun rivistössä ihan kaikki kesäkuun alkupuolella kylvetyt siemenet eivät olleet itäneet. Myös ämpäriperunoita olen pistänyt kasvamaan vielä heinäkuun alkupuolella sitä mukaa, kun huhti-toukokuussa parin viikon välein istuttamistani olen korjannut sadon ja ämpärit ovat vapautuneet seuraavia siemenperunoita varten.

Esimerkiksi mangoldi ja erilaiset salaatit sopivat kylvettäväksi vielä heinäkuussakin.

Jonkin tietyn hyötykasvin kohdalla satokautta voidaan pidentää myös kasvattamalla eri lajikkeita. Sen vuoksi meilläkin kasvaa kasvihuoneissa useita eri tomaatti- ja kasvihuonekurkkulajikkeita. Suurta herkkuamme, parsakaaleja, kasvatan myös vähintään kahta lajiketta, jonka ansiosta pääsemme nauttimaan omista parsakaaleista muutaman viikon pidempään kuin jos kasvattaisin vain yhtä lajiketta. Myös monista juureksista, kuten esimerkiksi porkkanoista, löytyy varhaisempia lajikkeita herkuteltavaksi suoraan kasvimaalta ja myöhäisiä lajikkeita, jotka taas monesti sopivat paremmin varastoitavaksi.

Parsakaaleista kasvatan vuosittain lajikkeita 'Premium Crop' F1 ja punertava 'Miranda', joista ensimmäisen pääkukintojen sadonkorjuu on noin paria-kolmea viikkoa ennen jälkimmäistä. Näin parsakaalien satokausi pitenee. Kuvassa näkyviä sivukukintoja keräilemme kummastakin sen jälkeen aina pakkasiin asti.

Tähän lopuksi kirjoitan vielä lyhyesti kuulumisiamme omavaraisuussuunnitelmiemme etenemisen suhteen. Lavatarhan päivitys on meillä tosiaan ollut kevään ja alkukesän aikana työn alla ja vielä viimeiset yksityiskohdat pitäisi saada valmiiksi. Postailen lavatarhan uudistuneesta ilmeestä heti, kunhan saan kuvat ihan valmiista kokonaisuudesta. Sieltä saamme kuitenkin jo monenlaista satoa mm. yrttien, ilmasipulin, ryväs- ja punasipulin harvennustaimien, raparperin, pinaatin, salaattien ja papujen ansiosta. Myös marjasinikuusamat ja kuukausimansikat ovat kypsytelleet ensimmäisiä marjojaan. Ämpäriperunoista ensimmäiset nostin juhannusviikolla ja vielä muutamissa ämpäreissä on perunoita sadonkorjuuvalmiina. Täydennyskylvöjä tosiaan tein viime viikolla mm. herneiden osalta ja ämpäriperunoita istuttelen vielä parin viikon aikana lisää syksyn satoa ajatellen. Mökkipalstan kasvimaata laajensimme kesäkuussa vielä lisää. Palstan kuulumisista postailinkin tarkemmin parisen viikkoa sitten.

Mökkipalstan kasvimaan laajennus oli taas kesäkuussa työn alla. Syksyllä tarkoitus olisi suurentaa sitä  vielä lisää jo valmiiksi ensi kevättä varten.

Kasvihuonekuulumisiamme kirjoittelin vasta viime viikolla, joten niitä en nyt tähän erikseen kertaa. Maakellariprojektimme odottelee nyt parempia kelejä kivien muuraamista ajatellen. Villiyrteistä mm. vuohenputkea, nokkosta ja kuusenkerkkiä on meillä päätynyt lautaselle ja myös pakastimeen. Lisäksi tänä kesänä aiomme tutustua paremmin syötäviin koristekasveihin, joista kuunliljoja ja syreeniä olemme jo ehtineetkin testata. Mehiläistarhojen suhteen hoitotoimet rullaavat kuten aiempinakin kesinä. Yhden tarhan paikkaa jouduimme kuitenkin vaihtamaan, sillä karhu oli käynyt apajilla ja rikkonut yhden pesistä. 

Aiemmat postaukseni omavaraisuusaiheeseen yhteispostaussarjaan liittyen:

- Kesäkuu: Monimuotoisuutta puutarhassa
- Toukokuu: Kasvihuoneen monipuolista käyttöä
- Huhtikuu: Sadeveden kerääminen hyötykäyttöön
- Maaliskuu: Siemenet kiertoon ja juttua omavaraisuudesta
- Helmikuu: Esikasvatuksen iloja
- Tammikuu: Suunnitelmia vuodelle 2023
Aiempien vuosien omavaisuussarjan postaukset

Tässä vielä lista muista tämän kuukauden yhteispostaukseen osallistuvista blogeista:

Vyöhyke 1: Jovela, Krutbacken

Vyöhyke 2: Finland urban farming, Pilkkeitä Pilpalasta, Sarin puutarhat, Päivänpesän elämää

Vyöhyke 3: Tsajut, Rakkautta ja maanantimia

Vyöhyke 7: Korpitalo

 

Kaunista ja satoisaa heinäkuuta!

Unelmana omavaraisempi elämä: Suunnitelmia vuodelle 2023

Näin heti vuoden alussa on taas vuorossa omavaraisuusaiheinen yhteispostaus, jonka koordinoijina toimivat Tsajut ja Korkeala. Tällä kertaa aiheena ovat alkaneen vuoden omavaraisuussuunnitelmat. Lisäksi vuoden alussa on ollut tapana aina kirjoitella lyhyttä esittelyä itsestään ja omavaraisteluideologiastaan. Näissä asioissa melko ajantasainen esittelyni löytyy parin vuoden takaisesta postauksestani. Suurimpana muutoksena tässä parin vuoden aikana ovat olleet mehiläispesien määrän lisääntyminen edelleen, suuri villiyrtti-innostukseni ja reilu vuosi sitten hankkimamme mökkipalsta, jonne perustimme viime kesänä kasvimaan ja tekeillä on myös monipuolinen marja- ja hedelmätarha. Lisäksi saamme sieltä polttopuut ja askartelumateriaaleja esimerkiksi havukransseihin ja pajutöihin.

Tämän vuoden puutarhaprojektimme ovat vielä mietinnän alla. Keräsin tähän kuitenkin jonkinlaista alustavaa listausta omavaraisteluun liittyvistä suunnitelmistamme, jotka kuitenkin tarkentuvat vielä talven ja kevään kuluessa. Palailenkin niihin sitten myöhemmin vielä tarkemmin.

- mökkipalstamme kasvimaan laajentaminen niin yksi- kuin monivuotisia hyötykasveja varten. Monivuotisista kasviksista istutimme sinne viime vuonna jo parsaa, ilmasipulia ja ruohosipulia, ja tänä vuonna toiveissa olisivat ainakin maa-artisokka ja piparjuuri, joista ensimmäistä aion siirtää keväällä kotipihan mukuloista.

- mökkipalstan marja- ja hedelmätarhan jatkaminen. Viime kesänä istutimme palstalle noin 80 puutarhamansikan taimea, kuusi pensasmustikkaa, karhunvatukan ja neljä omenapuuta. Valmiiksi siellä oli jo noin 25 herukkapensasta ja muutamia karviaisia. Ainakin päärynä- ja luumupuita olemme palstalle suunnitelleet ja kirsikatkin kyllä kelpaisivat. 

- mökki- ja pikkumetsäpalstan metsänhoitotöiden jatkaminen edelleen, polttopuut omasta metsästä, omista mäntytukeista laavun rakentaminen kotipihalle

- tänäkin vuonna haaveilen jälleen edellisiä kasvukausia suuremmasta sadosta ja siitä, että kasviksia jäisi vielä enemmän säilöntään. Todennäköisesti toiveeni toteutuu, kun mökkipalstan kasvimaan laajentamisen ansiosta viljelyala taas lisääntyy.

- pienen maakellarin rakentamisen aloitimme viime kesän lopulla, mutta se jäi vielä pahasti kesken. Tavoitteena olisikin heti keväällä lumien sulettua jatkaa sen parissa ja saada se valmiiksi.

- villiyrttien käytön lisääminen edelleen. Aion tänä vuonna opetella käyttämään taas muutamia uusia villiyrttejä edellisten rinnalle.

- marjastuksen lisääminen entisestään. Sieniä käymmekin jo keräämässä niin ahkerasti, että niiden poimimista ei ole tarvetta lisätä.

- kalastuksen lisääminen. Tämä oli listallani jo viime vuonna, mutta täytyy tunnustaa, että silloin sen suhteen edistystä ei tapahtunut. Toivottavasti tänä vuonna ehtisimme panostaa siihenkin enemmän!

- hunajaa toivon jälleen tulevan aiempia vuosia enemmän. Nyt kaksi edellistä kesää olemme päässeet reiluun 1000 kilogrammaan, mutta haaveilemme tälle kesälle lähemmäs 1500 kilogramman sadosta. Tavoitteeseen pääseminen riippuu kuitenkin paljon pesien talvehtimisesta ja kevään ja kesän säästä, joten saapa nähdä, miten käy.

- aurinkosähkön tuoton säilyminen vähintään viime vuoden tasolla.

Sitten vielä tosi lyhyesti tämänhetkisiä omavaraisuuskuulumisiamme! Viime kuussa teimme ensimmäistä kertaa omasta mehiläisvahasta kynttilöitä ja niistä postailinkin muutama viikko sitten. Tämän vuoden kylvösuunnitelmia olen jo vähitellen tehnyt ja ensimmäiset esikasvatettavat, lähinnä chiliä ja paprikaa, aion kylvää tänään. Näistä kylvösuunnitelmistani postailen lähiaikoina vielä tarkemmin. Mökkipalstalla olemme kuluneen kuukauden aikana käyneet kuusikon harvennus- ja polttopuuhommissa. Täydennystä kotipihan polttopuuvarastoonkin olemme näiltä käynneiltämme tuoneet ja myös pajuja olen leikannut sieltä samalla mukaan. Tarkoitus olisikin tässä talven aikana punoa pajuista kaikenlaista ihanaa niin kotiin kuin puutarhaankin. Myös monenlaista muuta pientä nikkarointia ja askartelua on suunnitteilla. Näistäkin postailen sitten lisää, kunhan hommat etenevät.

Ensimmäiset omasta mehiläisvahasta tekemämme kynttilät

Lisää omavaraisteluaiheisia postauksiani muutaman viime vuoden ajalta löydät internet-version sivupalkista tunnisteella "omavaraisuus".

Tässä vielä lista muista tämän kuukauden yhteispostaukseen osallistuvista blogeista:

Vyöhyke 1: Apilankukka, Maijalassa

Vyöhyke 2: Sarin puutarhat, Oma tupa, tontti ja lupa

Vyöhyke 3: Tsajut, Rakkautta ja maanantimia, Pilkkeitä Pilpalasta, Evil Dressmaker, Sininen tupa, Villa Varmo, Torpan tyttö, Harmaa torppa

Vyöhyke 4: Korkeala

Vyöhyke 7: Korpitalo

Hyvää alkanutta vuotta ja valoa ja iloa tammikuuhun!

11. luukku: Mehiläisvahakynttilöiden tekemistä

Kerroin aiemmin, että meillä on kertynyt jonkin verran mehiläisvahaa hajonneista mehiläispesän kehistä ja suunnitelmissamme oli käyttää ne kynttilöiden tekemiseen. Nyt vihdoin toissa viikonloppuna meillä oli sopiva hetki ryhtyä kynttiläntekoon. Ensimmäinen kerta oli vähän haparointia, mutta saimme silti aikaiseksi muutamia ihanan hunajaisen tuoksuisia mehiläisvahakynttilöitä. Vahaa jäi vielä yli, joten näissä puuhissa jatkamme varmasti vielä muutamia kertoja talven kuluessa. Eilen sytytimme ensimmäisen kerran ihka omat kynttilät, mikä oli kyllä todella hieno ja erityinen hetki.

Teimme mehiläisvahasta pöytäkynttilöitä, joissa muottina käytimme pestyjä jogurttipurkkeja.

Sulatimme mehiläisvahan mehumaijassa.

Olimme tätä varten ostaneet sydänlankoja, joissa pidike on valmiina toisessa päässä. Pidikkeen kiinnitimme paikoilleen jogurttipurkin pohjaan pikkuisella sinitarrapalalla. Sydänlangan tuimme paikoilleen purkin keskelle puutikkujen avulla. Sen jälkeen annoimme vahan jähmettyä rauhassa ja itse asiassa irroitimme kynttilät purkeista vasta seuraavana viikonloppuna, vaikka sen olisi voinut tehdä kyllä jo aiemminkin.

Seuraavalle kerralle meillä on varattuna taas erimuotoisia jogurttipurkkeja ja pari lasista kynttiläkippoa, joista olemme niissä olleet kynttilät polttaneet loppuun ja puhdistaneet steariinin jämät pois. Niiden tekeminen jäänee kuitenkin vasta joulun välipäiville.

Iloista sunnuntaita!

Unelmana omavaraisempi elämä: Omavaraistelijan erikoistaitoja

Tänään kirjoitellaan taas omavaraisuusaiheisen yhteispostaussarjan merkeissä. Nyt marraskuussa aiheena ovat omavaraistelijan erikoistaidot. Näitä postauksia koordinoivat Tsajut ja Korkeala.

Omavaraisteluun kuuluvat monenlaiset taidot erilaisista puutarhatöistä, suunnittelusta sekä sadon hyödyntämisestä ja säilömisestä lähtien. Lisäksi sienestys ja marjastus kuuluvat melko perustaitoihin. Myös monenlaiset kädentaidot ovat hyödyksi. Itse tykkään mm. virkata ja neuloa ja ompelukonekin löytyy käsitöitä varten. Mies taas nikkaroi ja rakentaa monenlaista. Meillä vähän erikoisempana taitona on mehiläistarhaus, mutta en ehkä sitäkään ajattele varsinaisena erikoistaitona. Yksi asia, mitä siihen liittyen kuitenkin haluaisimme oppia tekemään, ovat aivan alusta asti itse tehdyt kynttilät. Kehäthän toimitamme lingottavaksi hunaja-alan yritykselle, joten suurin osa mehiläisvahoistamme menee sinne. Kuitenkin meillä muutamia kehiä rikkoutuu aina vuosittain ja näistä olemme keränneet hunajakennoston pinnalta mehiläisvahat talteen. Myös rikkoutuneet kennostot ja pohjukkeet voi hyödyntää kynttilöiden tekemiseen. Nyt vihdoin talven aikana meillä olisi tarkoitus tästä omasta mehiläisvahasta opetella mehiläisvahakynttilöiden tekemistä. Kaikki tarvikkeetkin meillä on jo valmiiksi hankittuina, mutta tähän asti esteenä on ollut ajanpuute. Nyt marraskuussa pihatöiden käytyä jo melko vähiin varmasti aikaa löytyykin tämän taidon opettelemiseen. Postailen tästä vielä myöhemin lisää, kunhan pääsemme asian kanssa eteenpäin.

Kehässä oleva pohjuke, hunajaa sisältävä kennosto ja kennoston päällä kuvassa vaaleana näkyvä massa ovat mehiläisvahaa, josta voi tehdä kynttilöitä.

Tähän loppuun kirjoittelen vielä lyhyesti omavaraisuuskuulumisiamme. Omaa satoa olen kerännyt puutarhasta vielä viime viikkoinakin. Mm. mangoldia, parsakaalia ja maa-artisokkaa on riittänyt edelleen. Sienestämässäkin olemme edelleen käyneet. Mökkipalstan kasvimaata olemme laajentaneet jo valmiiksi ensi kevättä varten. Talvivalkosipulinkynsiä jo istutinkin sinne ja siirsin omasta puutarhasta  ilmasipulia. Myös raivaushommissa olemme palstoilla käyneet ja lähiaikoina olisi tarkoitus käydä hakemassa mökkipalstalta kuusenhavuja mm. kransseja varten.

Aiemmat postaukseni omavaraisuusaiheeseen yhteispostaussarjaan liittyen:

- Lokakuu: Tunnelmia sadonkorjuun jälkeen
- Syyskuu: Hävikin vähentämistä
- Elokuu: Puutarhamme maatiaiskasveja
- Heinäkuu: Paras säilöntäohjeeni
- Kesäkuu: Villiyrttisuosikkejani
- Toukokuu: Inspiraatiota omaan puutarhaan
- Huhtikuu: Kasvimaan TOP5
- Maaliskuu: Miten lisätä omavaraisuutta?
- Helmikuu: Mehiläistarhausta - mehiläistarhaajan vuosi
- Tammikuu: Suunnitelmia vuodelle 2022
- Aiempien vuosien omavaraisuussarjan postaukset

Tässä vielä lista muista tämän kuukauden yhteispostaukseen osallistuneista blogeista:

- Vyöhyke 1: Apilankukka, Jovela

- Vyöhyke 2: Sarin Puutarhat, Pilkkeitä Pilpalasta, Kakskulma

- Vyöhyke 3: Tsajut, Evildressmaker, Villa Varmo, Harmaa torppa, Rakkautta ja maanantimia,

- Vyöhyke 7: Korpitalo

 

Tunnelmallista marraskuuta!

Mehiläistarhausta: Mehiläispesien tarkastuskierros

Tähän aikaan kesästä käymme mehiläistarhoillamme 1-2 viikon välein. Kierroksella tarkistamme aina, että pesissä on munintaa ja toisaalta riittävästi tilaa hunajaa varten. Lisäksi täytyy etsiä emokennoja, ja jos niitä löytyy, joko tuhota ne tai tehdä luonnollinen harhautus parveilun estämiseksi. Kuvasimme kesäkuussa yhdeltä pesätarkastuskierrokseltamme videota, joten tervetuloa jälleen mukaan mehiläistarhoillemme tämän videon välityksellä! (Jos video ei näy alla, pääset katsomaan sen tästä linkistä: Mehiläistarhausta - Kesäkuinen pesäkierros)

Iloista sunnuntaita!

Unelmana omavaraisempi elämä: Paras säilöntäohjeeni

Tänään kirjoitellaan taas omavaraisuusaiheisen yhteispostaussarjan merkeissä. Nyt aiheena ovat mm. paras säilöntäohjeeni ja tottakai omavaraisuussuunnitelmien eteneminen. Näitä postauksia koordinoivat Tsajut ja Korkeala.

Täytyy tunnustaa, että itse en ole vielä kovin ahkera tai kokenut säilöjä. Nimittäin suurimman osan esimerkiksi marja- ja sienisadosta pakastan, ja myös hyötykasveista iso osa päätyy pakastimeen joko esikäsiteltynä tai sellaisenaan. Yksi suosikkini ovat kuitenkin venäläiset suolakurkut, jotka saavat makua mm. valkosipulista ja piparjuuresta. Niitä onkin pakko tehdä joka vuosi. Tässäpä niiden resepti!

Nämä mm. piparjuurella ja valkosipulilla maustetut suolakurkut ovat suurta herkkuamme.

Venäläiset suolakurkut
noin 10 keskikokoista avomaankurkkua
10 mustaherukanlehteä
6 mustapippuria
nippu varsitilliä
piparjuurta maun mukaan
8 valkosipulinkynttä
1.5 dl karkeaa merisuolaa
3 l vettä

Kiehauta kattilassa vesi ja suola ja anna liemen sitten jäähtyä kädenlämpöiseksi. Pese kurkut kuumassa vedessä. Asettele kurkut pystyyn lasipurkkeihin (purkit kuumennettu etukäteen uunissa 100 asteessa 15min.). Laita pohjalle, kurkkujen väliin ja päälle mustaherukanlehdet, mustapippurit, tilliä, piparjuurta ja valkosipulinkynnet. Kaada liemi purkkeihin niin, että kurkut peittyvät kokonaan. Säilytä purkkeja huoneenlämmössä valolta suojattuna viikon ajan ja siirrä ne sitten kylmään. Kurkut ovat valmiita noin kuukauden kuluttua.

Hyötytarhan tämän kesän tähänastinen suosikkimme on ehdottomasti ilmasipuli, jota käytämme ruokiin päivittäin.

Tähän loppuun kirjoittelen vielä vähän omavaraisuuskuulumisiamme kuluneelta kuukaudelta. Hyötytarhasta saamme saamme jo ensimmäistä satoa ja siitä kirjoittelinkin äsken tarkemmin. Myös kasvihuoneessa alkaa näyttää siltä, miltä pitääkin, ja sieltäkin mm. kasvihuonekurkkuja olemme jo päässeet keräämään. Alkukesän aikana olemme hyödyntäneet myös villiyrttejä, ja monenlaista uuttakin olemme ehtineet niistä kokeilla. Mm. vuohenputkipiirakka, kuusenkerkkäsiirappi ja voikukkamarmeladi osoittautuivat varsin mainioiksi herkuiksi. Näistä villiyrttikokeiluistani olenkin postaillut viime aikoina säännöllisesti, ja reseptit näihin herkkuihin ja muutamiin muihinkin löytyvät edellä olevasta linkistä. Omavaraisuutta luonnosta ja kasvimaalta -koulutuksen sain päätökseen kesäkuun puolivälissä ja vietimmekin pienimuotoisia valmistujaisia sen suhteen juhannusviikonloppuna. Kaiken tiedon ja uuden kokeilemisen innostuksen lisäksi koulutuksesta jäi taskuun poimijakortti yhdeksän villiyrtin osalta.

Kuusenkerkkäsiirappia tein nyt ensimmäistä kertaa, ja tulemme seuraavina vuosina varmasti hyödyntämään kuusenkerkkiä myös muuten.

Mökkipalstallemme perustimme suunnitelmiemme mukaisesti kasvimaan, jota tosin on tarkoitus laajentaa vielä tulevina vuosina. Nyt tänä kesänä siellä kasvaa mm. perunaa, sipulia, hernettä, kurpitsaa ja palsternakkaa. Pieni mansikkamaa meillä olisi vielä tarkoitus perustaa sinne tänä kesänä, vaikka satoa sieltä ei toki tänä vuonna ehdikään tulla. Myös polttopuita olemme tehneet siellä ahkerasti tulevan talven varalle. Mehiläistarhauksen kannalta tämä kesä näyttää ainakin tällä hetkellä oikein lupaavalta ja vaikuttaa, että hunajaa on tulossa todella hyvin. Jaokkeita olemme tehneet viimeisen parin viikon aikana useita, joten pesämääärä on taas aiempaa suurempi. Mehiläispesän jakamisesta julkaisinkin äskettäin videon blogini YouTube-kanavalla, jossa on muutenkin luvassa mehiläistarhauskuulumisiamme pitkin kesää. 

Aiemmat postaukseni omavaraisuusaiheeseen yhteispostaussarjaan liittyen:

- Kesäkuu: Villiyrttisuosikkejani
- Toukokuu: Inspiraatiota omaan puutarhaan
- Huhtikuu: Kasvimaan TOP5
- Maaliskuu: Miten lisätä omavaraisuutta?
- Helmikuu: Mehiläistarhausta - mehiläistarhaajan vuosi
- Tammikuu: Suunnitelmia vuodelle 2022
- Aiempien vuosien omavaraisuussarjan postaukset

Tässä vielä lista muista tämän kuukauden yhteispostaukseen osallistuneista blogeista:

Vyöhyke 1: Jovela

Vyöhyke 2: Oma tupa, tontti ja lupa, Sarin puutarhat

Vyöhyke 3: Tsajut, Harmaa torppa, Pilkkeitä Pilpalasta, Villa Varmo

Vyöhyke 5: Maalaiskaupungin piha

Vyöhyke 7: Korpitalo

 

Kaunista ja satoisaa heinäkuuta!

Mehiläistarhausta: Mehiläispesän jakaminen

Viime viikonloppuna kävimme tekemässä mehiläispesistämme jaokkeita. Postailin mehiläispesän jakamisesta jo pari vuotta sitten, mutta nyt kuvasimme asiasta myös videon. Tervetuloa jakamaan kanssamme mehiläispesiä tämän videon välityksellä!:) 

(Jos video ei näy alla, pääset katsomaan sen tästä linkistä: Mehiläistarhausta - Mehiläispesän jakaminen)   

 

Iloa päivääsi!

Mehiläistarhausta - Kevään ensimmäinen tarhakäynti

Huhtikuun lopun ja toukokuun alun aikana olemme tehneet taas kevään ensimmäiset vierailut mehiläistarhoillemme. Viimeisen tarhan luona pääsimme käymään vasta viime viikonloppuna, sillä sinne johtava metsäautotie oli aiemmin niin paksun hangen peitossa, ettei sitä pystynyt ajamaan. Viime viikonloppuna nappasimme kameran mukaan, ja tuloksena onkin video mehiläistarhan kevään ensimmäisestä hoitokäynnistä. Mehiläiset hyökkäsivät mikrofonin kimppuun niin, ettei puhe joka kohdassa videota kuulu, mutta tekstitykset korvaavat tämän puutteen. Ensi kerralla täytyy muistaa huutaa, jotta ääni kuuluisi kaiken surinan ja pörinän ylitse.:D Tervetuloa vierailemaan tämän videon myötä mehiläistarhallamme! (Jos video ei näy alla, pääset katsomaan sen tästä linkistä: Mehiläistarhausta - Kevään ensimmäinen tarhakäynti ) 

Mehiläistarhavierailuiltamme on luvassa lisää videoita loppukevään ja kesän mittaan, joten jos tarhaus kiinnostaa, kannattaa pysyä kuulolla!:)

Mukavaa keskiviikkoa!

Unelmana omavaraisempi elämä: Miten lisätä omavaraisuutta?

Näin kuukauden ensimmäisenä maanantaina on taas aika kirjoitella omavaraisuusasioista samanaiheiseen yhteispostaussarjaan liittyen. Näitä yhteispostauksia koordinoivat Tsajut ja Korkeala. Tällä kertaa aiheena ovat vinkit omavaraisuuden lisäämiseen.

Meillä omavaraisuuden lisääminen on tapahtunut pikkuhiljaa, kuten varmasti monella muullakin. Ensin keskityimme ainoastaan hyötykasvipuoleen ja sen jälkeen mukaan on tullut monenlaista muutakin omavaraistelun muotoa. Monen eri osa-alueen huomioiminen onkin yksi helppo tapa lisätä omavaraisuuttaan.

Kasvihuoneiden ja lavatarhan satoa

Hyötykasvien osalta on hyvä muistaa, että viljelymahdollisuuksia on monia, ja jo pienelläkin vaivalla voi kasvattaa omaa satoa asumismuodostakin riippumatta. Minusta pienimuotoinenkin omavaraistelu, esimerkiksi omien yrttien kasvattaminen, on jo tosi hieno juttu! Lisäksi arvostan suuresti heitä, jotka kasvattavat pääosan ruoastaan itse. Meillä yksivuotisia hyötykasveja kasvatetaan niin terassin ruukkupuutarhassa, lavatarhassa kuin kahdessa kasvihuoneessakin ja jatkossa myös mökkipalstallemme tulevalla kasvimaalla. Yksivuotisten hyötykasvien lisäksi mukavaa satoa saa monivuotisista hyötykasveista, joiden määrää olemme pyrkineet jatkuvasti lisäämään. Esimerkiksi maa-artisokka ja raparperi ovat tosi helppoja kasvattaa. Hedelmäpuut ja marjapensaat taas tarjoavat runsasta satoa melko vähällä vaivalla. 

Lavatarha ja isompi kasvihuone, etualalla monivuotiset yrtit, oikealle jäävät matalissa lavoissa kasvavat puutarhamansikat ja kasvihuoneen lähistöllä mm. omenapuut, raparperit ja maa-artisokat

Satokauden pidentäminen on myös yksi keino lisätä omavaraisuuttaan. Lämmitetyssä kasvihuoneessa kasvatuksen voi aloittaa varhain ja toisaalta satokautta pystyy jatkamaan pidemmälle syksyyn. Lisäksi kasvivalinnoilla voi pidentää satokautta, ja yksivuotisten hyötykasvien satokautta voi pidentää toistuvilla kylvöillä esimerkiksi retiisin ja lehtisalaatin osalta. Ensimmäiset lehtisalaatit ja muutkin nopeakasvuiset hyötykasvit voi myös kylvää jo varhain keväällä kasvihuoneen lämpöön, samoin esimerkiksi ämpäriperunat. Juureksia taas voi korjata maasta pitkin syksyä, ja meilläkin monesti maa-artisokkaa on nostettu vielä juuri ennen maan jäätymistä. Pientä satoa voi saada myös talvella sisätiloissa versoista ja iduista. Myös jämäkasviksista saa herkullista vihreää vaikkapa leivän päälle ja salaattiin.

Jämäkasviksista saa kasvatettua vihreää esimerkiksi leivän päälle tai salaattiin. Lisäksi oikealla basilikaa, vasemmalla takana pilkottaa herneenversoja.

Hyötykasvien käyttökautta pystyy pidentämään myös säilönnän avulla. Erilaiset säilöntämenetelmät mahdollistavatkin oman sadon käytön myös talviaikaan. Me pääasiassa kuivaamme ja pakastamme satoamme, mutta teemme myös esimerkiksi suolakurkkuja ja kurpitsapikkelsiä. Omenoita taas olemme vieneet mehustamolle, ja tämä pastöroitu, huoneenlämmössä avaamattomissa pakkauksissa säilyvä omenamehu onkin ihanaa herkkua syksyllä ja talvella. Viime vuonna ostimme toisen pakastimen, jotta saisimme entistä enemmän satoa talteen talven varalle. Haaveissamme on myös pieni maakellari saadaksemme vielä lisää säilytystilaa sadollemme.

Suolakurkkuja

Hyötykasvien viljelyyn ja muuhunkin puutarhan kasteluun voi kerätä talteen sadevettä, jotta tähän ei tarvitsisi käyttää vesijohtovettä, etenkin jos tontilla ei ole kaivoa eikä vieressä vesistöä. Meillä sadevedet kerätään talteen 1000-litraiseen IBC-konttiin, josta valutamme vettä kolmeen 150-litraiseen tynnyriin kasvihuoneen luokse. Kevättalvella taas keräämme nuo samat tynnyrit täyteen lunta, joka sulamisen myötä tarjoaa hyvät kasteluvedet kevääksi esimerkiksi kasvihuoneeseen. Lisäksi kasvien tarpeeseen voi itse tuottaa hyvää ja ravinteikasta maanparannusmateriaalia ja multaakin kompostoinnilla, ja myös luonnonmukaiseen lannoitukseen ja tuholaistorjuntaan voi itse tehdä erilaisia seoksia, esimerkiksi nokkos- ja peltokortekäytettä.

Sadevesien keräämiseen tarkoitettu IBC-kontti on koteloitu valkean lautakehikon sisään ja päälle on tehty viherkatto, jossa kasvaa maksaruohoja.

Kasvien suhteen omavaraisuutta voi lisätä myös keräämällä itse siemeniä talteen niin hyötykasveista, kesäkukista kuin perennoista, jolloin ostosiemenien tarve vähenee. Lisäksi pistokaslisäys on kätevä tapa esimerkiksi monien talvetettavien kesäkukkien lisäämiseen.

Ruokapuolta ajatellen omavaraisuuttaan voi näppärästi lisätä myös luonnon antimilla. Villiyrttien satokausi alkaa jo varhain ja jatkuu pitkin kesää. Lisäksi marjat ja sienet tarjoavat maistuvaa, monipuolista satoa monen kuukauden ajan. Myös metsästys ja kalastus ovat hyviä keinoja lisätä omavaraisuuttaan, ja näistä jälkimmäiseen olemme itse yrittäneet erityisesti parin viime vuoden aikana panostaa.

Nokkonen on eniten käyttämämme villiyrtti. Viime kesänä ihastuimme kuitenkin myös mm. todella monikäyttöiseen voikukkaan.

Meillä yksi osa omavaraisteluamme ovat myös mehiläiset, joita olemme tarhanneet nyt muutamia vuosia ja hunajaa riittää myyntiin asti. Hunaja on monikäyttöistä ruoanvalmistuksessa, ja jatkossa haluaisimme tehdä itse myös mehiläisvahakynttilöitä. Toki mehiläiset tarjoavat mm. puutarhan marjoille ja hedelmäpuille myös pölytyshyötyä ja auttavat sen myötä kasvattamaan satomääriä. Jatkossa haaveilemme myös kotikanasta, joka toisi taas uuden mahdollisuuden omavaraisuutemme lisäämiseksi.

Mehiläistarhausta

Sadon lisäksi omavaraisuutta voi lisätä muillakin osa-alueilla. Meillä on sähkölämmityksen lisäksi varaava leivinuuni-takkayhdistelmä, jolla pyrimme talvikuukausina kattamaan mahdollisimman suuren osan talon lämmityksestä. Lisäksi leivinuuni tarjoaa mahdollisuuden sähköttömään ruoanvalmistukseen. Polttopuiden suhteen olemme nykyisin omavaraisia parin metsäpalstamme ansiosta. Lisäksi meillä on aurinkopaneelit, joista saamme osan sähköstämmme, ja kesäkeittiömme taas lämpenee aurinkoilmalämmittimen avulla.

Kesäkeittiömme lämpenee aurinkoilmalämmittimellä.

Omavaraisteluun ajattelen kuuluvaksi myös monet puhdetyöt ja ylipäätään "tee se itse -hengen". Kierrätys, uudelleen käyttö ja nikkarointi tarjoavat mahdollisuuden vaikka mihin, etenkin jos vähän käyttää mielikuvitustaan. Meillä esimerkiksi turhiksi jääneet syöttötuoli ja puinen taaperoportti muuttuivat miehen käsissä olohuoneen kasvipöydäksi ja vanhasta lehtikompostorin kehikosta ja ylijäämälaudoista tuli kasvihuoneeseen näppärät hyllyt. Luonnonmateriaaleistakin voi tehdä monenlaisia hyötyesineitä ja myös koristeita. Itse olen tehnyt mm. kransseja ja erilaisia pajutöitä. Luonnonpajua saan näitä varten mökkipalstaltamme, mutta jatkossa tarkoituksena olisi istuttaa sinne myös elävästä pajumajastamme siistimisen yhteydessä saatavista pistokkaista siperianpajua. Tämän hetken suurin diy-unelmamme taas on oman metsän puista itse veistettävä laavu.

Tähän loppuun kirjoitan vielä lyhyesti omavaraisuuskuulumisiamme kuluneelta kuukaudelta. Tammi- ja helmikuun kylvöni ovat mukavassa kasvussa ja maaliskuun kylvöt tehty. Tein äsken myös perennojen kylvösuunnitelmia, ja niitä alan esikasvatettavien osalta toteuttaa tällä viikolla. Kesäkukkien ja ananaskirsikoiden pistokaslisäys kuului myös helmikuun puuhiini. Versotus on taas tarjonnut varhaista herkkua ruokapöytäämme. Pajutöitä olen tehnyt edelleen, ja niistä on luvassa pian erillinen postauksensa, kunhan saan vielä viimeisen kesken olevan punontatyön valmiiksi. Aurinkopaneeleita mies taas on putsaillut ahkerasti talven aikana, ja pieniä sähkömäääriä saimme niistä jo aiemmin talvella, mutta nyt viimeisen parin viikon aurinkoiset kelit ovat nostaneet tuoton taas mukaviin lukemiin.

Ananaskirsikan pistokkaita

Aiemmat postaukseni omavaraisuusaiheeseen yhteispostaussarjaan liittyen:

- Helmikuu: Mehiläistarhausta - mehiläistarhaajan vuosi
- Tammikuu: Suunnitelmia vuodelle 2022
- Aiempien vuosien omavaraisuussarjan postaukset

Tässä vielä lista muista tämän kuukauden yhteispostaukseen osallistuneista blogeista:

Vyöhyke 1: Apilankukka, Kakskulma, Jovela

Vyöhyke 2: Oma tupa, tontti ja lupa, Sarin puutarhat, Pilkkeitä Pilpalasta

Vyöhyke 3: Tsajut, Villa Varmo, Harmaa torppa, Majalevon pientila, Caramellia, Varmuusvara, Rakkautta ja maanantimia, Sanni ja farmi

Vyöhyke 4: Korkeala

Vyöhyke 5: Korpikuusen tila

Vyöhyke 7: Korpitalo

Kaikkea hyvää maaliskuuhusi!

Unelmana omavaraisempi elämä: Mehiläistarhausta - mehiläistarhaajan vuosi

Tämän päivän postaus kuuluu jälleen omavaraisuusaiheeseen yhteispostaussarjaan, jota koordinoivat Tsajut ja Korkeala. Tällä kertaa aiheena ovat mm. eläintenhoitovinkit, joten ajattelinkin kirjoitella söpöistä, pörröisistä hoidokeistamme, mehiläisistä.:)

Mehiläinen krookuksessa

Hankimme ensimmäiset kaksi mehiläispesää kesällä 2018, ja vähitellen pesämäärämme on kasvanut noin viiteenkymmeneen osin uusien pesien oston, osin pesien jakamisen myötä. Viime vuonna hunajasatomme ylitti ensimmäistä kertaa 1000kg:n rajan, ja tänä kesänä haaveena olisi laittaa vielä paremmaksi.

Yhdessä mehiläispesässä on yleensä kymmeniätuhansia mehiläisiä, joista yksi on munimisesta vastaava kuningatar. Muillakin mehiläisillä on jokaisella oma, tärkeä tehtävänsä, nimittäin osa vartioi pesää, osa hoitaa toukkia ja toiset keräävät mettä ja siitepölyä. Mehiläispesiä voi yhdessä paikassa olla jopa 15 aivan vierivieressä, jos vain mesikasveja riittää alueella tarpeeksi. Seuraavat pesät voi laittaa tästä noin 2-3 kilometrin etäisyydelle. Mehiläiset keräävät mettä noin kahden kilometrin etäisyydeltä pesästä, ja niiden suosiossa olevia luonnonkasveja ovat mm. maitohorsma, vadelma, pajut ja apila.

 

Mehiläispesä, johon kesän edetessä lisätään päällekkäin pesälaatikoita.

Keväällä säiden lämmettyä talvimehiläiset lentävät puhdistuslentonsa eli käyvät ulostamassa talven jäljiltä. Kun pesän lämpötila nousee, käynnistyy muniminen ja lopulta kuoriutuvat kevään työläiset, jotka ensin hoitavat toukkia ja pesää ja myöhemmin lähtevät meden ja siitepölyn keräyshommiin.

Kesä-heinäkuussa pesiä olisi hyvä käydä katsomassa viikoittain, sillä kovin lämpöisillä keleillä mehiläispesissä on korkea parveilemaan lähtemisen riski. On myös tärkeää tarkkailla, että pesässä on keväästä alkaen koko kesän ajan munintaa, koska muutoin pesästä todennäköisesti puuttuu kuningatar. Parveilun riski on suurin juhannuksen aikoihin, ennen meden ja siitepölyn pääsatoa. Ennen parveilua pesiin ilmestyy muita suurempia, pitkulaisia kuningatarkennoja, joista ajallaan kuorituisi uusia kuningattaria, ja vanha kuningatar ja osa mehiläisyhdyskunnasta lähtisi tällöin etsimään uutta pesäpaikkaa. Parveilua voidaan estää tuhoamalla kyseiset kuningatarkennot, ja myös huolehtimalla, että pesässä on riittävästi tilaa (= sopiva määrä pesälaatikoita päällekkäin), sillä ahtaissa oloissa parveilemiskuume nousee. Hallitsematonta parveilua voi myös ehkäistä keinotekoisella parveilutuksella, jolloin vanha kuningatar ja osa pesästä siirretään uuteen pesään ja loput pesän mehiläisistä jäävät hoitamaan syntyvää, uutta kuningatarta. Tällöin saadaan kaksi pesää, jotka kuitenkin ovat heikompia kuin yksi alkuperäinen. Toisaalta myös luontaista emonvaihtoa tapahtuu, joten on tärkeää tunnistaa, onko kyse emon vaihtamisesta vai parveilutarpeesta.

Mehiläisten kuhinaa

Lisäksi kesällä tarkkaillaan kennostoissa jäljellä olevaa tilaa. Tilaa täytyy olla meden ja siitepölyn keräämistä varten, mutta sitä ei saa olla liikaakaan. Liian ahtaissa tiloissa parveilun riski lisääntyy. Toisaalta, jos tilaa on liikaa, voi kylmänä kesänä pesän lämmön ylläpitäminen olla mehiläisille haasteellista. Pesälaatikoita lisätään tarpeen mukaan päällekkäin. Laatikoita kertyy kesän aikana yhteen pesään päällekkäin yleensä useita riippuen pesän vahvuudesta ja mesi- ja siitepölysadosta.

Alkukesällä vahvoista mehiläispesistä voidaan tehdä jaokkeita, jolloin yksi pesä jaetaan kahdeksi ja toiseen hankitaan uusi emo. Lisäksi vanhoihin pesiin suositellaan vaihtamaan emo aina kahden-kolmen vuoden välein, sillä muutoin muninta heikkenee, ja vanhan emon pesä on myös parveiluherkkä. Ostoemot on pariutettu jo valmiiksi saman mehiläisrodun kuhnurien kanssa, jolloin vältetään sekarotuiset, äkäiset ja parveiluherkät kannat. Ostoemot tulevat pienissä rasioissa, joissa niillä on kaverina muutamia seuramehiläisiä.  Kuningatar on näitä muita mehiläisiä hieman kookkaampi, mutta tunnistamisen helpottamiseksi se on lisäksi merkitty pienellä värinapilla. Rasiassa mehiläisillä on ravintonaan sokeria, ja ne pärjäävät niissä joitakin viikkojakin, kunhan rasioita ajoittain vähän suihkuttaa suihkepullosta vedellä. Mehiläispesän jaokkeen tekemisessä osa pesästä otetaan ja siirretään toisaalle. Uusi kuningatar lisätään pesään aikaisintaan muutaman tunnin kuluttua, jotta vanhan emon haju häviäisi ja mehiläiset ottaisivat uuden sitten suopeina vastaan. Jos kuningattaren lisää jo heti jaokkeen teon yhteydessä, työläiset voivat ajatella sitä tungettelijana ja tappaa sen. Uusi kuningatar muutaman toverinsa kera syö itsensä ulos rasiastaan sokerin läpi ja pääsee sitten pesään munintapuuhiin. 

Kaksi vanhaa mehiläispesää ja niistä otetut uudet jaokkeet

Tilattuja kuningattaria. Sinisellä täplällä merkitty kuningatar erottuu tässä kuvassa hyvin ainakin kahdessa rasiassa.

Hunajan sadonkorjuun aika on loppukesällä. Tuolloin pesistä kerätään hunajaa sisältävät kehät linkousta varten. Valmiit hunajakennostot mehiläiset ovat peittäneet mehiläisvahalla. Hunajan sadonkorjuun yhteydessä pesistä poistetaan kesän aikana lisätyt laatikot, jolloin talveksi yhteen pesään jää yhdestä kahteen laatikkoa. Me toimitamme valmiit kehät lingottavaksi läheiselle hunaja-alan yritykselle. Kehät voi myös lingota itse, jos hankkii siihen tarvittavat tilat ja välineet. Yksi pesä tuottaa hunajaa kesän aikana keskimäärin n. 30-40kg, mutta parhaimmissa paikoissa voi olla jopa 100 kg:n pesiä. Hunajan lisäksi mehiläiset tarjoavat toki suuren hyödyn pölyttäjinä niin puutarhan hyötykasveille kuin luonnonkasveillekin.

Valmis kehä, jossa vaaleat alueet ovat mehiläisvahalla peitettyä hunajakennoa. Kehän alaosassa on vähän vielä peittämätöntä kennoa.

 

Peittämättömissä kennoissa näkyy hunajaa.

Kun pesistä on kerätty hunajat, täytyy tilalle laittaa sokerilientä, jonka turvin yhdyskunnat selviävät talven yli. Kyseessä on siis vaihtokauppa, jonka ansiosta mehiläiset eivät kärsi hunajankeruusta. Sokeriliemi laitetaan pesiin erillisissä syöttökaukaloissa, joista mehiläiset keräävät sen talteen ja varastoivat kennostoihinsa. Yhteen pesään tarvitaan sokerilientä n. 30 litraa/talvi. Samalla voidaan tehdä tymolikäsittely varroapunkin torjumista varten.

Sokeriliemikanistereita

Sokeriliemi kaadetaan erilliseen syöttökaukaloon, josta mehiläiset keräävät sen talteen ja varastoivat kennoihinsa.

Hunajaa sisältäneiden kehien keräämisen jälkeen teemme tymolikäsittelyn (kuvassa näkyvä lappunen mehiläispesän päällä) varroapunkin torjumiseksi.

Loppuvuodesta on aika tehdä vielä oksaalihappokäsittely varroapunkkia vastaan, mutta muuten pesät saavat sadonkorjuun ja sokeriliemen annon jälkeen olla rauhassa kevääseen asti. Säiden viilennyttyä mehiläiset vetäytyvät pesäänsä ja muodostavat vähitellen talvipallon, jossa talvimehiläiset tuottavat lämpöä pesään räpyttämällä siipiään. Tämä on talvimehiläisten ainoa tehtävä. Talvipakkasillakin pesän sisälämpötila on tämän ansiosta noin 25-35 astetta, joka mahdollistaa kuningattaren selviytymisen talven yli. Keväällä muninnan käynnistyttyä lämpö on tärkeää myös munien kehittymiselle ja toukkien kuoriutumiselle. Keväällä täytettyään tehtävänsä talvimehiläiset kuolevat, ja kuoriutuneet mehiläiset aloittavat jälleen vartioinnin, toukkien hoidon ja meden keräämisen.

Mehiläisten tärkeimpiä tauteja ja tuholaisia ovat mm. esikotelomätä, varroapunkit ja erilaiset virustaudit, joiden torjunnasta tarhaajan täytyy huolehtia. Myös karhut voivat vierailla mehiläistarhoilla aiheuttamassa tuhoa. 

Tähän lopuksi kirjoittelen vielä lyhyesti omavaraisuuskuulumisiamme. Tammikuun kylvöt, mm. chilit ja paprikat, ovat jo hyvässä kasvussa. Helmikuun kylvöjä tein viime viikolla ja niistä ensimmäiset siemenet ovat itäneet, mutta suurin osa pitää vielä jännityksessä. Postailen näistä helmikuun kylvöistäni lähiaikoina lisää, kunhan vähän nykyistä suurempi osa siemenistä on itänyt.  Pajutöitä olen tehnyt nyt viimeisen kuukauden aikana ahkerasti, ja niistäkin on tulossa kohta oma postauksensa. Omavaraisuusopintoni jatkuvat edelleen ja valmistuminen häämöttää kesäkuussa. Omavaraisuusopiskelukuulumisiani kirjoittelinkin viime viikolla. Kylvösuunnitelmat lavatarhaan ja ruukkupuutarhaan, mökkimetsäpalstalle tulevalle kasvimaalle, kasvihuoneisiin ja myös kesäkukkien osalta on myös tehty. Pohjana kylvösuunnitelmilleni käytin viime vuoden kasvatuksistani tekemiäni yhteenvetoja: chilit ja paprikat, tomaatit, kesäkukat ja hyötykasvit. Perennojen hankikylvötkin sain viime kuussa hoidettua. 

Perennojen hankikylvöjä. Kuvan ottamisen jälkeen peitin siemenet vielä mullalla ja sitten ne pääsivätkin ulos.

Aiemmat postaukseni omavaraisuusaiheeseen yhteispostaussarjaan liittyen:
- Tammikuu: Suunnitelmia vuodelle 2022
- Aiempien vuosien omavaraisuussarjan postaukset

Tässä vielä lista muista tämän kuukauden yhteispostaussarjaan osallistuvista blogeista:

Vyöhyke 1: Apilankukka, Jovela, Kakskulma

Vyöhyke 2: Sarin puutarhat, Omavarainen elämä, Pilkkeitä Pilpalasta, Kohti laadukkaampaa elämää

Vyöhyke 3: Tsajut, Rakkautta ja maanantimia, Villa Varmo, Evil Dressmaker, Sanni ja farmi

Vyöhyke 4: Korkeala

Vyöhyke 7: Korpitalo

 Kaikkea hyvää helmikuuhusi!