Perennojen kylväminen

Kylvin perennojen siemeniä, pitkästä aikaa vähän enemmän. Viime kesän kesäkukkakylvöt olivat kyllä ihania sen mitä onnistuivat, mutta syksyllä jäin kaipaamaan kestävämpiä, pitkäikäisempiä taimia. Kaikille kevään kylvöilleni en ole vielä istutuspaikkaa kaavaillut, joten nyt jo aavistelen pienen purkkimeren putkahtavan syksyä kohti mentäessä, varsinkin kun kylvökseni tuntuvat kohtalaisesti onnistuvan. Olen kylvänyt pitkin kevättä ja päästellyt pieniä ilon huudahduksia aamuna jos toisena. Hei, se ja se on itänyt!

Pikkusormustinkukka kylväytyy itsestään muiden
sormustinkukkien tapaan. Kylvin sitä n. 20 vuotta sitten.

Vaan ei idä kaikki siemenet samaa vauhtia. Melkein voi sanoa, että jos siemenpussissa lukee kehotus siirtää kylvöt neljän viikon odottelun jälkeen jääkaappiin ellei itämistä ole tapahtunut, voi olla varma ettei siinä ajassa tapahdu mitään. Paitsi ettei meidän jääkaappiin multapurkkeja siirretä, ei mahdu enkä oikeastaan haluakaan. Siinäpä pulma.

On se, kun siementen idättäjää alkaa huolettaa kevään liian nopea lämpeneminen. Ulos ei enää voi hankeen upottaa vaikka lunta sataa nytkin, ulkona varjossa on jo ylihuomenna liian lämmintä ja kasvimökissä lämpötila seilaa laidasta laitaan. Sitten juontui mieleen, että onhan minulla saunan eteinen ja siinä ikkuna. Talven kylmillään olleen saunan betonilattia pitää varmasti tilan sopivan viileänä vielä pitkään. Aurinkokaan ei pääse paistamaan ikkunaan kuin varhain aamulla.

Loistava pörriäiskavi sinipallo-ohdake on luotettava kukkija. 

Vartomaan siirrettävissä kylvöissä on se vaara, että unohtuvat sen siliän tien. Kellariin on turha viedä, sieltä löytyisivät kuivuneina paakkuina ehkä ensi keväänä. Saunan eteisessä käyn joka tapauksessa laittamassa sähköt vesipumppuun, kun tarvitsen vettä kasvimökkiin tai täytän vesitynnyrit lämpenemään. Muutenkin tulee liikuttua sillä akselilla paljon enemmän. Haravat sun muut kun on seinän takana puuhuoneessa.

Kylvä kerran päivänkakkaraa ja sitä on sen jälkeen joka kesä.

Viileään saunan eteiseen lähtevät siis mustakonnanmarja, kevätesikko ja etelänkiurunkannus. Niitä olen vartonut nyt kolme viikkoa. Vielä viikon odotan ja sitten kiikutan astiat saunaan. Itse kerätyistä siemenistä valkoinen iiris, ’Kermesina’-iiris ja tienvarresta löydetty ruusunätkelmä voisivat mennä saunan eteiseen samoin tein sisältä tilaa viemästä. Nätkelmien kanssa samaan aikaan ja samoin muovipussitettuihin purkkeihin kylvetyt tuoreet ’Bijou Mix’-tuoksuherneen siemenet lähtivät kasvuun muutamassa päivässä. Taitaa ruusunätkelmä olla jo toissavuotista siemensatoa, mutta kokeillaan nyt vielä kylmän kautta, josko lähtisi. Kunhan päästään yöpakkasista, lähtevät itäneet tuoksuherneet säistä riippuen joko kasvimökkiin tai ulos.

Viime kesän mansikkablondi, samettiruusu 'Strawberry Blonde'

Tähän mennessä itäneet ja koulintaa odottavat:

leijonankita ’Black Prince’, kesäkukkien tummaakin tummempi sametti!
sikuri, kannattaako paalujuurista koulia?
lapinvuokko, voi Luoja mikä lilliputti! Voiko ollenkaan koulia?
täpläpunalatvio, ohutta ja korkeaa jo pienenä
täpläpipo, viimein minullakin ’Mystica’!
mukulapaloyrtti, yrittänyttä ei laiteta
kangasvuokko, hip-huraa!
tarhakylmänkukka, hip-hip-huraa!
punaluppio, viimeinkin
kiiltoluppio, että tämäkin!
jättiverbena, viimein tätäkin pitkään ihastelemaani
isorikko, oma siemen, ziljoona vihreää minipistettä keikkuu ohuiden lankojen päässä
amerikanvuokko, muinaisen siemenkirjeen jäännös, neljä iti!
palavarakkaus, oma siemen, vaaleanpunainen
kesäpäivänhattu ’Gloriosa Daisy’, viime kesän kelta-oranssi ihastus, vähempikin olisi riittänyt

 

Itse kylvetty sininata 'St. Ola'-kurjenpolven kanssa

Sitten on vielä vuosikausia vanhoja siemeniä, joiden itävyyttä pitää testata. Siemenhyllystä tarttuu ties mitä auringonkukkaa ja muuta ex tempore, jotka ei koskaan päädy multaan asti. Akileijatestin jo tein todella muinaisista keräilysiemenistä, pari iti, ja muut testissä olleet vielä odottavat kasvimökissä ”kaiken varalta”. Parempi vaan heittää kaikki pois ja onnistua loistavasti uusilla siemenillä? No, tuntuu jokainen idun pilkahdus olevan suuri ilo. Lumen sulamista odotellessa onkin hyvä kartuttaa koulimisella kesän purkkiarmeijaa. 

 

 

Siemen täynnä elämää

Paljon on pakattu pieneen tilaan. Kokonainen elämä! On alkujen vuodenaika ja tilaamme verkossa yksi-, kaksi- ja monivuotisia elämiä. Ehkä elämä tarttuu matkaan ruokakaupasta, pitkään haaveiltu elämä tulee vastaan yllättäen rautakaupasta, tai elämä löytyy edellisvuonna kerättyjen joukosta jo unohtuneena, tai sitten se matkustaa toiselta puolen maapalloa sinun iloksesi.

Miten valtava odotus kohdistuu pikkiriikkiseen kiiltävän mustaan pisteeseen kämmenellä. Tiivis paketti vastaa usein tulevaa kokoaan, mutta ei aina. Elämänaluillakin on luonnetta heti lähtöjään. On pyöreitä, soikeita, litteitä ja pulleita, on sileitä, teräviä, liukkaita ja tahmaisia. Tuleeko tahmaisesta siemenestä ihoon liimautuva elämä, tai takertuuko kärpänen siihen siivestään? Ehkä, ehkä ei. Miten kummassa mustista, harmaista, ruskeista ja vihertävistä pikkupakkauksista kehittyy kaikki elämän värit. Jotain kaunista ja tavoiteltua näistä elämistä kehittyy, niin valtavasti niiden kasvua odotetaan. Koko talvi on ollut aikaa suunnitella puutarhaa ja odottaa kevättä.

Yksin ei pieni elämä vartu. Se saa valon, se saa veden, se saa ravinteen, se saa kasvualustan, se saa suojan. Ehkä se saa myös rakkauden, joka näyttäytyy edellisten säännöllisenä ja sopivana tarjoiluna. Millaiseen pyöritykseen pikkiriikkinen elämä kykeneekään meidät tempaamaan!

Joko sinua viedään?

 

Hypistelyä, hykertelyä, hifistelyä

Paperiset siemenpussit soljuvat sormissa. Yksi kerrallaan hypistelen pussien läpi siementen määrää, varmuuden vuoksi hieman ravistelen. Rapina korvissa, pussi jatkoon. Päiväystä arvioin ja usein pussi pääsee jatkoon menevien pinoon, oli parasta hetki mennyt ohi tai ei. Vielä hetkisen pohdintaa menneestä kesästä ja kasvusta. Jos ei itänyt viime kesänä, mitäpä turhaa samaa pussia valikoimassa roikottaa.

Kesän muistot mielikuvissa alan hykerrellä tulevan kasvukauden uutuuksia, siis niitä, joita edellisenä keväänä olen kylvänyt ja kesän mittaan istuttanut. Tällä kertaa melko vähän lähtee itse kasvatettuja uutuuksia kasvukauteen: kylvin vain muutamaa sorttia. Tammenaluspenkin laajennusosassa odottavat kevättä ja kasvua kaukasiantörmäkukka, sinipiikkiputki, kellopeippi ja kuparisara. Ehkä eniten hykerryttää ja odotuttaa valmiina ostetut taimet. Harrastan nimittäin ostotaimia verraten vähän, tavallisesti ehkä muutaman ostan kesää kohti. Nyt on luvassa minulle normaalista poiketen enemmän ja erikoisempia uutuuksia, joten tyytyväistä hykertelyä on ilmassa.

Kun siemenpussit on pengottu ja karsittu, voikin alkaa miettiä mitä siemeniä todella tarvitsee ja haluaa. Kasvimaan siemenet tuorestin viime keväänä, joten paljoa en sinne lisää halaja. Samoja herneitä ja tillejä kylvän kumminkin, yrttienkin siemeniä tuli vuosi sitten haalittua. Jokunen nyssäkkä on myös omaa siementuotantoa kerättynä. Kasvimaa on niin pieni, että olen jättänyt porkkanat-nauriit-lantut-kaalit-punajuuret kylvämättä ja käyttänyt tilan lähinnä salaattien ja pikkunaposteltavan kasvattamiseen. Ehkä punajuurta tai retikkaa voisi kokeilla tänä vuonna. Kasvimökkiin ei mahdottomia saa sopimaan, ja jos yhtään kukantaimia ajattelin kasvattaa, on niille varattava sinne tilaa.

Hifistelyyn pääsen kuolaamalla daalioiden siemeniä, erilaisia kesäkukkien ja perennauutuuksien siemeniä, ja lopulta kukkaloisto ja -kimput silmissä vaeltelen verkossa siemenkaupasta toiseen. Näin käy joka kevät. Lopputuloksena on valtava kukkaisähky ja nolla tai ehkä muutama siemenpussi lopulta ostettuna paikallisen sekatavarakaupan melko rajoittuneesta valikoimasta. Että voi ihminen olla arkinen!

Realiteetit vain iskevät kohti ja kovaa. Mitäpä sitä turhaan ahnehtia, kun oikeasti aikaa vuodessa on kuukauden kesäloma todella perehtyä puuhaan, aina ei sitäkään. Toki voi yrittää äheltää siinä ohessa, muistaa kastella taimia, koulia ajoissa ja vielä istuttaakin taimet, mutta projektinhallinta puutarhapuuhissa on viime aikoina ollut sitä ja tätä. Polvi reistaa ja puutarhan perushoito jää harmillisen vajaaksi, nurmikonleikkuu jurppii jo nyt.

Viime kesä meni kumminkin (omasta mielestä) ihan hyvin. Taimia pyöri nurkissa arkisen ihmisen käsitettävä määrä ja loput mielihalut ostin taimina harkiten. No, mitä nyt mustikkapensaita ja Katri Valaa tanssitin ympäri pihaa, kun en syksyllä tiennyt minne ne tuikata.

Jokos hykerryttää tai hifistelyttää? Aurinko ainakin jo kutittaa nenää.

 

 

Talvikylvöt

Viljelyslaatikot alkavat paljastua lumen sulaessa ja sen myötä mullan pinnalle viemäni taimipurkkien rykelmä pääsee vapaaksi talvitantustaan. Tai pääsisi, ellei niiden yllä olisi kaiken varalta paksu kerros kuusenhavuja estämässä pakkasen purevuutta. Havut lisäsin vuodenvaihteessa, jolloin oli hetki suojasäätä ja lumi uhkasi sulaa kokonaan kylvösteni yltä. Myöhemmin talvella sitä pelkoa ei ole ollut.

Menin siis kaivelemaan talvikylvöksiäni havujen alta. Hetkessä havuja ei niin vain poistettukaan. Olin tökkinyt havut tukevasti syvälle viljelylaatikoiden multaan, joka vielä oli jäässä ja niinpä havunoksatkin istuivat nyt tiukassa. Sen verran kumminkin sain havuja pois tieltä, että ruukut paljastuivat, kuin myös ikävä yllätys.

Lumi oli sulanut, valunut läpi havupeitteen ja täyttänyt ruukkuni piripintaan jäisellä vedellä. Osa ruukuista oli ääriään myöten yhtä jääkimpaletta. Ruukut olivat vielä tiukemmin kiinni maan pinnalle muodostuneessa paksussa jääpatjassa kuin havunoksat. Siinä ovat talvikylvöni sulaneet ja jäätyneet päivälämmön ja yöpakkasten vuorotellessa. On kylmäkäsitelty, on. Ihan ei olisi jäätyä tarvinnut. Ruukuissa on kyllä reiät, mutta ilmeisesti edestakaisin sahaava lämpötila ja havukatto edesauttoivat jääpatjan muodostumisessa. En saanut purkkeja irti, mutta havut lopulta lähtivät. Päätin jättää seuraavaan päivään auringon huoleksi irrottaa purkit, mustia kun ovat.

Seuraavina päivinä sain irrotettua purkin toisensa jälkeen. Ladoin ne samaan järjestykseen, sillä keskimmäisessä rivissä ei ollut merkintää purkin sisällöstä. Olin kirjoittanut lajikkeiden nimet erilliselle paperille, varmuuden vuoksi vielä koneellekin talteen. Ei siis ollut varaa sekoittaa järjestystä, vaara kylläkin. Ja onnistuin siinä kun jouduin jakamaan purkit kahteen eri säilytyslaatikkoon. Nyt ei ole keskimmäisen rivin nimitiedoista jäljellä kuin arvaus. Myöhemmin selvisi, että paperilla ja koneella olevat listat olivat eri järjestyksessä!

Mitä vielä? Jotta soppa olisi täydellinen, kaadoin piripintaan olevan veden pois ruukkujen päältä. Ehkä huitaisin myös siemenet maahan samoilla lorauksilla, mistä taas johtui mieleen, että olin ripotellut kustakin talvikylvettävästä kaikki siemenet kerralla. Nämä olivat siemenkirjeen siemeniä, joita ei ollut tuhottomasti muutenkaan. Kannoin kylvökseni nyt kasvimökkiin sulamaan ja hieman kuivumaan. Jos purkeista jotain itää, tulee se olemaan todellinen ihme.

Kaikesta oppii. Ehkä ensi vuonna osaan laittaa taimipurkkini sulamisvesiltä suojaan kannen alle.

 

Kelloköynnös aloittaa siemenkylvöni

Siemenkylvöni alkavat tänä vuonna liottamalla kelloköynnöksen siemeniä. Kerran aikaisemmin olen saanut siemenet itämään, ehkä hullun munkilla, sillä myöhemmin itäminen ei ole onnistunut kertaakaan. Vuosiin en sitten ole yrittänytkään, joten ostamiini siemeniin kohdistuu nyt melkoiset odotuspaineet.

Nelson Gardenin pussia varovasti tunnustelemalla huomaan sen sisällä olevan epämääräisiä muhkuroita. Pohdin kannattaisiko liottaa kaikki siemenet kerralla vai jättäisinkö niistä osan ensi vuoteen. Päiväystäkin riittää 2025 syksyyn. Päällipuolella näkyy lukevan - sitten kun on etsinyt silmälasit ja siirtynyt ikkunan valoon tihrustamaan pikkupränttiä - Frö till/Frø til Siemeniä 6-8 Plants. Sepä sopivasti. Itävyydenkin luvataan olevan minimissään 65 prosenttia. Jos puoletkin itää, saan 3-4 tainta, mikä on ihan hyvä määrä. Tarkkoja istutuspaikkoja en vielä ole niille suunnitellut enkä päättänyt, istutanko ne maahan vai ruukkuihin.

Avaan pussin, kaadan siemenet kämmenelleni, ja melkein viskaan ne saman tien pois. Hyi helkutti! Kämmenelläni jököttää iso leveän littana ja myhkyräinen mötikkä sekä muutama siemen. Mitä ihmettä? Mötikkä ei ole toisiinsa liimautuneita siemeniä, eikä lopulta ällö otuskaan, vaan palanen siemenkodan kuorta. Näin oletan, vaikka on laatassa pari pientä kohoumaa, joita hyvällä tahdolla voisi epäillä siemeniksi. Varmasti siis neljä siementä ja ehkä yksi siemen palassa parkkia.

Alkaa ynnääminen. Siemeniä 6-8 taimeen? Itääkö yhdestä siemenestä useampi taimi? Jos itäminen on 65%, neljästä siemenestä kehittyy kaksi tainta. Jos mötikkä sisältää jotain elävää, niin hyvällä säkällä saan kolmannen. Kiitti, Nelson! Alkaa luetun ymmärtäminen ja kääntäminen. Vai käännösvirhe pakkauksessa sanassa Plants? Eli tarkoittaakin 6-8 siementä. 0,80 g sisälsi silkkoa. Kiitti uudelleen, Nelson!

Joskus olen ihmetellyt, miksi ihmiset ostavat useamman pussin kelloköynnöksen siemeniä. Selvisipä sekin. Toivon, että neljä siementäni ovat tavallista pulskempia ja elinvoimaisempia. Ja oikeasti: kaksi hyvin kasvuun lähtevää tainta on ihan riittävästi ja jo pelkkä siementen hypistely toi kevään!

 

19.2.2023 Päivitys:

Klöntti on sittenkin siemeniä! Yön levättyään kostean paperin välissä se on imenyt kosteutta ja varovasti vetäen palasta sai erotettua kaikkiaan viisi limaista siementä. Kiitos, Nelson! Sain lopulta siemenpussista mitä pitikin. Nyt vaan odotellaan itämistä.

 

Puutarhavuosi 2022

Ensimmäinen mielikuva menneestä vuodesta on kesän kirkkaansininen taivas ja lämpötila lähellä tai peräti hellelukemissa. Piti tarkistaa kesän ennätyssaldo: pikkukaupungissamme mitattiin 11 päivänä Suomen korkein hellelukema. Mielikuva oli siis ihan oikea.

Pitkään sai kunnon säitä odottaakin. Toinen mielikuva vuodesta on korkeat hanget. Lumesta ei meinattu päästä eroon. Melkein itkuksi pisti, kun huhtikuussa vielä ripsoi kymmenen sentin lisäkerroksen. Sulamista odotellessa ennätin leikata kuivia oksia jo muutenkin korkeaan oksakasaan ja silppuria sain huudattaa kokonaisen viikonlopun ennen kuin rytöläjä oli hakkeena. Koska oli pitkä kevät, idea- ja suunnittelupuolen lista vain kasvoi, ja tuska sen myötä päästä niitä toteuttamaan.

Ekaa kertaa:

Käyttelin porakonetta ja sain aikaiseksi viljelylaatikot. Niiden ympärille olikin päheetä levittää "oman maan silppua". Vaikka laatikoiden nikkarointi työnä on yksinkertainen, koin suurta onnistumisen tunnetta. Kesän mittaan laatikoista tuli yhä merkittävämpiä, kun siemenkylvöt itivät ja sain viljelyksiltä satoa ja silmäniloa. Kastelukannua tarvittiin usein, sillä kuivuus koetteli ensin alkukesällä ja sitten vielä heinä-elokuun ajan. Ekaa kertaa kylvin myös heiniä, sininataa, josta toivoin ja sainkin taimia paahdepenkin reunalle.

Tappiot:

Aikaisin keväällä käyn läpi kukkapenkkien lehtipeitot, murustelen niitä pienemmäksi ja jätän murskan kasvien väleihin hajoamaan. Paksu kerros rapsakoita tammenlehtiä tuntuu olevan erittäin hyvä suoja perennoille vähälumisina kausina. Tänä keväänä taisi paremminkin olla ongelmana paksu lumikerros, joka ei olisi millään halunnut sulaa pois. Jänis vei veronsa heti kasvun alettua käyden lyhentämässä kurjenkellojen lehtituppaat. Kukkivat sitten elokuun lopulla, eivät normaaliin tapaansa heinäkuussa.

Talven menetyksiä ei siis ollut, ainoastaan osa kiinankatajista oli jälleen alkukesällä ruskeina, vaikka ovat yli 10 vuotta vanhoja. Annoin niille lähtöpassit, koska en halua huputtaa niitä ikuisesti. Saattaa olla jotain sairauttakin, koska ei tunnu olevan merkitystä onko ne olleet suojassa tai ei. Kesän helteissä en ymmärtänyt, että jaloangervot ovat janoisia kasveja tai että niiden kasvualusta oli päässyt pahasti kuivahtamaan. Saapa nähdä nousevatko keväällä.

Ostoksia:

Puutarhaan ostin multaa 15 säkkiä, kalkkisäkin, purkin kanankakkaa, 2 pionia, 3 varjohiippaa ja syysleimun, ilmeisesti Wilhelm Kesselring nimeltään. Aikaisin keväällä ostin pari pussia tomaatinsiemeniä ja viljelylaatikoihin salaattien ja mausteiden siemeniä. Paljon siemeniä löytyi vanhoista varastoista. Lähes ekaa kertaa (edellisestä kerrasta ainakin 15 vuotta) ostin myös miekkaliljojen ja daalioiden mukuloita. Äitienpäivälahjaksi sain nietospensaan taimen.

Paras ostos aikoihin:

Trimmerin hankimme jo kaksi kesää sitten. Ihan tavallinen vempain ladattavilla akuilla. Kulmatonttiamme kiertää ikävän viistot ojat kahdelta puolen ja niiden nurmikko on suorastaan viheliäistä leikata ruohonleikkurilla, erityisesti jos nurmi on päässyt pitkäksi. Kummasti on vähentänyt tekemisen tuskaa, kun voi pidentää trimmerin varren ulottumaan ojan pohjalle asti, eikä tarvitse itse linkuttaa epätasaista pintaa. Leikkausjälki ei toki ole samaa kuin jos ruohonleikkurilla vetäisi, toisaalta voi jättää nurmikon kukat pidemmäksi aikaa kukkimaan.

Mitä tein lomalla?

Ihmettelin itsekin kunnes tajusin, että kesälomasta hupeni 1½ viikkoa koronassa ja viikon vietin Englannissa. Tänä kesänä ei ollut ylimääräistä ylitöistä kertynyttä viikkoakaan, kuten tavallisesti, joten aika vapaaseen oloon omassa puutarhassa tuntui todella lyhyeltä. Osa lomasta suli myös helteiden pehmentämänä. Oli ihan hyvä taktiikka aloitella puutarhajuttuja keväällä heti kun vain ulos pääsi. Muuten olisi jäänyt "kaikki" tekemättä. Ainakin kuvasin paljon ja nautin edellisen syksyn kukkasipulien loisteesta. Tänä syksynä en sitten ostanut sipulin sipulia ensi keväälle.

Mitä tein tai jäi tekemättä?

Kannattaa haaveilla paljosta, niin saa jotain aikaiseksi, näyttää olleen mottoni. Tekemättä jäi kasvimökin edusta, kasvimökin viereisen kukkapenkin osittainen uudistaminen, vuohenputkisota jäi puolitiehen, vuohenkellosotaa en edes aloittanut, talon vierustan kiveysten kunnostus jäi haaveeksi,... Mutta viljelylaatikot tuli valmiiksi, kirsikkapuu tuli ehostettua, talous- ja lehtikompostit tyhjennettyä, pitkä aita leikattua ja varjopuutarhan polut siivottua rikkaruohoista ja katekin levisi sinne ihan viime töinäni loppusyksyllä.

Niin ja tietysti satokausi on oma souvinsa. Elokuun päärynä kukki enemmän kuin koskaan ja teki myös hedelmää enemmän kuin koskaan. Sen satokausi on hyvin lyhyt ja väistämättä paljon meni myös hukkaan, kun en ennättänyt säilöä tai kerätä talteen. Kumminkin on nyt päärynähilloa ja päärynäsuikaleita talven ilona. Omenasato ei ollut mitenkään valtava, ja olin siitä hyvilläni, sillä omenat olivat jo alkukeväästä matojen mieleen. Viljelylaatikoista sain paljon mieleistä säilöttävää, ja kasvimökistä tomaatteja.

Englannin reissu oli ihan oma lukunsa ja olenkin Harlow Carrin puutarhanäkymiä jakanut parissa postauksessa aiemmin. Kun on paikallinen apuna lomaohjelman suunnittelussa, tulee reissusta antoisampi. Molemmat kun olemme hurahtaneet kasveihin, oli loma puutarhapainotteinen. Ehdittiin käydä myös Yorkissa nähtävyyksiä katsomassa, Leedsissä ostoksilla ja Riponissa kartanon puutarhassakin. Kyllä oli kartanon oheistaimimyymälän tarjonta herkullinen. Harmi kun britit eivät enää ole EU:ssa ja kasvien tuominen on käytännössä ihan mahdotonta yhä vieläkin brexitin jälkeen.  No, enpä tiedä kuka ne olisi matkalaukkuuni saanut sullottua tai mielihaluni raahattua. Toin sitten puutarhakirjoja, joista siellä on ihan huikea tarjonta.

Minna Hiidenkiven puutarhasta laittoi haasteen alulle, minulle haaste kiersi Marjukalta Tutkimusmetsän puutarhasta.

Haasteen säännöt:
1. Kerro, keneltä sait haasteen.
2. Kerro haasteen aloittaja, Minna Hiidenkiven puutarhassa -blogista.
3. Haasta muutama blogi-ystäväsi mukaan.

Haastan Riinan blogista Versoja Vaahteramäeltä sekä Katjan Päivänpesän elämää -blogista.

Toisen kierroksen siemenkirjeen lähetin menneenä maanantaina eteenpäin. Osallistuminen siemenketjukirjeeseenkin oli uutta. Olipa antoisa, odotuksentäyteinen kokemus, ja odotus jatkuu. Puutarhavuoteni päättyi (vaiko puutarhavuosi 2023 alkoi?), kun kylvin siemenkirjeessä tulleita siemeniä purkkeihin ja kiikutin ne viljelylaatikon suojiin talveksi. Ehkä marraskuinen kylvö kylmäkäsittelyyn on alku, toivon niin.

 

 

Siemenkirje – Kiitos ja anteeksi!

Etelänruusuruoho

Siemenkirje saapui. Se toi hyvän mielen ja mukavasti erilaisia siemeniä. Monia valikoimaan osuneista lajikkeista olinkin havitellut ostavani joko taimina tai siemeninä. Suurkiitos jo nyt kaikille kirjeeseen siemeniä sujauttaneille! Monipuolinen lajitelma lähtee seuraavaan etappiin huomenna maanantaina.

Kaukaasiantörmäkukka

Tuppukylän marketeista ei löydy pieniä Minigrip-pusseja. Täällä ilmeisesti kerätään vain marjoja ja sieniä, ja ne pakastetaan isoina annoksina. Ei mitään piperrystä! Onneksi vaateteollisuus on höveliä väkeä ja pakkaa varanapin, pätkän ompelulankaa tai painonappeja somiin pieniin suljettaviin pusseihin. Kiinnittäessään pussia vaatteeseen huomaavaisimmat lävistävät pussin sulkijan yläpuolelta. Paikkasin teipillä ainoastaan pari pientä reikää, joista siemenet muuten olisivat karanneet. Nyt ne ehkä vain liimautuvat reiän kohdalta teippiin kiinni.

Ketoneilikka

Verikurjenpolvi

Suuren suuria pussit eivät ole, mutta tämä lienee parempi ratkaisu kuin hapero, vaikkakin kevyt teepussi? Kokeilin jo yhden teepussin tyhjentää ja se olisi ollut mitä mainioin siemenpussi, mutta aukominen ja sulkeminen useaan otteeseen olisi tuottanut tuskaa seuraaville ketjussa. Kokeilin halkaistua leipäpussin sulkijaa, mietin lankaa, teippiä, klemmaria... ja sitten tulivat mieleen nämä minipussit. Ei ihan sormien mentäviä. Anteeksi. Viiden desin suljettava pussi olisi ollut pienin marketista löytyvä.

Loistosalvia

Mäkitervakko

Vinkkinä, että pikkulusikka toimii melko hyvin siemenien kaiveluun. Testattu on.

Turkinkurjenpolvi

Omaa antiani kirjeeseen touhutessa totesin, ettei siementen keräämisellä rikastumaan pääse, ainakaan kotikonstein. Roskien erottelussa meni pitkä tovi. Liukkaita ja pinksuvia ovat, jotkut liki näkymättömiä. Kaikista ei ihan tiedä, onko siemen vai roska, mutta hyvässä uskossa aion oman saaliini lähettää eteenpäin jakoon ja myös saamiani siemeniä kylvää. Kaikki jakamani siemenet ovat tämän vuoden satoa.

Tähtilaukka

Minulta sujahti pusseihin vaaleanpunaista loistosalviaa, tummansinistä turkinkurjenpolvea, pinkkiä verikurjenpolvea, vaaleanpunaista palavarakkautta, vaalean lilaa kaukaasiantörmäkukkaa ja samaa väriä tähtilaukkaa, vaaleanpunaista ketoneilikkaa, pinkkiä mäkitervakkoa sekä tummanpunainen etelänruusuruoho.

Palavarakkaus

Pitää mennä vaateostoksille, jos aioin osallistua seuraavaa rundiin =). Vuosia nappilaatikkoon heitetyt pussukat tuli nyt hyödynnettyä. Mihin keksisin käyttää nappilootaan jääneet painonappien osaset?? Pussipulmaa ratkoessa hykertelen tyytyväisenä tästä annoksesta uutta kevättä!