Jänön pistokkaat

Toissakesänä istuttamani japaninhortensian juurella lepäsi terävästi katkaistu pitkä oksa. Oliko tullut hoppu loikkijalle vai lieneekö haukkaisu maistunut pahalle, mutta oksan tuoreita mehevän näköisiä silmuja ei oltukaan syöty. Poimin oksan ja kirosin taas vaihteeksi pihaeläimemme ja itseni. Olin edellisviikolla ehtinyt poistaa verkon taimen ympäriltä. Muutenkaan ei ole taimessa montaa oksaa ja nyt yksi vähemmän.

Olin viskata oksan lehtikompostiin, mutta sitten päätin kokeilla saisinko siitä uutta tainta aikaiseksi. Täytin purkin mullalla ja katkoin oksan lyhyempiin pätkiin, jotka tökin taimipurkin reunoille, kunkin aina silmupariin asti mullan pinnalle. Saisinko pistokaslisäyksellä montakin tainta? Kastelin ruukun ja huputin sen kevyesti läpinäkyvällä muovipussilla. Kasvimökin taimihyllyltä löytyi sopiva paikka pistokkaiden kasvaa.

Huppujen suojassa oksanpätkät viettivät alkukesän. Kastelin välillä ja tuuletin. Ekana nuutuivat pari keskelle multaa tökättyä pätkää. Ehkä siinä on totuuden siemen, että oksat juurtuvat paremmin purkin laidoilla, ilmavammassa paikka. Muutenkaan multa ruukussa ei ehkä ollut parasta pistokaslisäykseen. Kolmeen oksanpätkään alkoi kehittyä lehtiä.

Sitten tuli kesä ja helteet. Kastelin pistokkaita samalla kun hoidin kasvihuoneen muita taimia. Jälkikäteen ajatellen olisi pitänyt siirtää ruukku ulos kunnon varjoon, mutta pelkäsin unohtavani sen siellä kokonaan ilman vettä. Helteistä huolimatta oli loppukesästä kaksi taimenalkua yhä hengissä.

Syksyllä kasvimökkiä siivotessa löysin ruukun yhä paikaltaan hyllyllä. Ruukun laidalta törrötti yksi pienen pieni taimenalku. Kirosin itseni jälleen. Oli jo myöhäinen syksy. Vein taimen kumminkin ulos ja istutin sen niine hyvineen hunajapensaan juurelle odottamaan kevättä. Verkkoakin löytyi tällä kertaa. Jospa keväällä minua odottaisi  Vanilla Fraise -japaninhortensian taimi. Ehkä.

Mitä pensaita kannattaa kokeilla lisätä pistokkaista? Ainakin koreaonnenpensaan oksapätkät lähtevät juurtumaan.

 

Loppukesän sävyjä

Elokuu luikahti puoliväliin ihan yllättäen. Kellokukkien aika on ohi ja puutarha verhoutuu uusiin sävyihin jakautuen kasvivalinnoista johtuen kahteen suuntaan: tummiin ja vaaleisiin.

Iloitsen loppukesän sykähdyttävän vahvoista väreistä. Tummansiniset ukonhatut ja vahvan oranssit ruskoliljat ehtivät jo kukkia, mutta parhaillaan saan nauttia tiikerinliljojen ja viinikärhön kukkien yhtä tujusta yhdistelmästä. Purppuraomenapuun tummien lehtien alla näiden värit oikein korostuvat ja tulevat esiin, toisaalta sulautuvat punaruskeisiin sävyihin.

Kärhöistä Roochuci kukkii edelleen. Kellokärhön tummaakin tummemmat kukkanuput ovat lähes mustia, avautuneessa kukassa on pienet vaaleat raidat terälehtien reunoissa. Tanakan ja jäykän vahamaiset kukat eivät tuulista piittaa ja kestävät tummissa versoissa pitkään. Taustalla pilkottaa tarhalyhtykärhö Dianan syvän pinkit kukinnot. Saisinpa joku kesä pykättyä näille kunnon tuet, niin ei tarvitsisi loppukesällä irrotella pitkiksi venähtäneitä versoja viereisten pionien varsista. Princess Diana sentään ymmärtää kurotella penkin aurinkoiselle puolelle matalan ketoneilikan ylle maata peittämään. Auringonkilossa sen jo kukkineet siemenhahtuvat saivat kullanhohtoisia sävyjä. Sade kirjoo ne helmin.

Väriminttu on nimensä mukaisesti värikäs, ainakin tämä Scarlet Red, joka näkyy ns. kaivolta kotiin. Sillä on kumminkin aivan ihanat punasuoniset lehdet nuppujen verhona, mikä tekee siitä viehättävän. Punainen värikin on asteen verran viininpunaan, joten se on oikein sopiva perenna piristämään puutarhaa. Sopivaa värikumppania en mintulle ole vielä löytänyt, joten se kukkii yksinäisenä komeudessaan.

Purppuraheisiangervo on kaunis jokaisena vuodenaikana. Nyt sitä koristavat syvänpunaiset ja pulleat tuppilohedelmät. Hedelmät ovat tänä kesänä erityisen komeat pensaan saatua runsaasti auringonpaistetta ja lämpöä. Hedelmät nousevat mukavasti esiin tummien lehtien seasta ja koko kasvi henkii hillittyä voimaa ja vahvuutta.

Heisiangervon vieressä japaninlikusterisyreeni puolestaan on pukeutunut vaaleanvihreään asuunsa. Puu vaihtaa väriä muutaman kerran vuodessa: kevään hento vihreä, keskikesän tumma vihreä, kukinnan kermanväri ja nyt siemenpähkylöiden vuoraamana se on helakan tuoreen vihreä. Jos tulee hyvä ruskasyksy, näen sen lehdet vielä kerrostuneissa sävyissä vaaleankeltaisesta oranssin ja punaisen kautta mustanpuhuvaan violettiin. Tämä uudenvihreä juuri nyt luo uskoa uusiin siemeniin ja uuteen kevääseen.

 

Sinipallo-ohdake sijoittuu vaaleisiin kasveihin kukinnon ollessa vielä nupullaan. Enemmän väriä se saa tsiljoonien pikkukukkien avautuessa vähitellen pallon yläosasta lähtien. Ohdake on päivän varjossa heisiangervon ja likusterisyreenin sitä peittäessä, mutta iltapäivän lopulla sekin saa osansa auringonpaisteesta ja muuttuu värikkääksi, kun kimalaiset ja perhoset sen löytävät. Kukintojen sininen sävy on hillityn vaalea ja hopeisen hohtoinen.  

Kadunvieren Louise Bugnet jaksaa yhä availla verkkaiseen tahtiin uusia kukkiaan. Värimaailmassa se sijoittuu tummiin ja vaaleisiin. Sen nuput ovat tummat ja auennut kukka taas vitivalkoinen. Lehdetkin ovat melko tummat, paitsi näillä loppukesän aivan uusilla versoilla. Pensas on kukkinut yhtäjaksoisesti kesäkuun alkupuolelta lähtien.

Tumman ja vaalean yhdistelmää löytyy myös uudesta paahteen penkistä. Tähkätädyke heräsi uuteen elämään saatuaan aimo annoksen sadetta ja jaksoi avata tähkiensä ylimmätkin nuput, jotka helteellä pelkäsin jäävän aukeamatta. Niin kävi kivimuurin sinisille iisopeille. Nyt kumminkin on penkissä yhtä aikaa helakan sinistä ja maksaruohon nuppujen vielä vaaleita sävyjä.

Vaaleimmat kukkijat taitavat nyt olla valkoisten syysleimujen ohella hortensiat. Vanha köynnöshortensia on koristanut omenapuuta kukinnoillaan jo pitkään. Mustilanhortensia ja kuutamohortensia ovat aikaisempia hankintoja puutarhaan. Viime kesänä istutin kaksi japaninhortensiaa, jotka vasta aloittavat kukintaansa varjossa. Hortensioissa on se kiva puoli, että nekin vähitellen vaihtavat väriään kesän ja syksyn edetessä. Talvella saa vielä ihailla kuivuneita kukintoja, jotka säilyvät hyvin koristeellisina.

Mitä teillä kukkii tänään?

 

 

Myöhäissyksyn touhuja

Köynnöshortensian kukkia kuin pieniä aurinkoja.
Hydrangea flowers are like small suns.
'Hydrangea' 的花一样小太阳。

Haravoiminen on kivaa puuhaa. Ainakin silloin, kun aurinko paistaa ja ilma on vielä lämmin. Tässä vaiheessa syksyä ruskalehdet ovat jo ruskehtavia, mitä nyt joitain yksittäisiä auringonpilkahduksia näkyy latvustoissa. Erityisesti, kun aurinko pääsee ne kultaamaan, on lehdissä vielä huikeita sävyjä.

Väsy siinä tulee. Istun koneella muutaman tunnin haravoimisen jälkeen nyökkymässä. Uni on tulla silmään runsaasta hapesta ja liikunnasta. Hyvää tekee istumatyöläiselle tuo lehtien keräily, kyykkiminen ja haravan heiluttelu. Hartiajumitus helpottaa kummasti.

Muutaman kuvankin ehdin napata ennen kuin aurinko piiloutui pilvien taakse lymyilemään.

Vielä riittäisi pihalla puuhaa, vaikka viime viikonloppuna annoin kyytiä pitkin pihaa unohtuneille kukkaruukuille, taimipurkeille, kaatuneille tukikepeille, tuulessa lentäneille muovipusseille sun muulle roskalle. Kertaalleen jo haravoinkin, mutta edelleen on puista riittänyt lehtiä maata kattamaan. Riittää vieläkin, mutta onpahan nurmikolla vähemmän lehtiä sitten ensi keväänä.

Auringonvalo sytyttää puolikuolleet lehdet eloon.
Sunshine gives life for half dead leaves.
太阳晒给声几乎似了红叶。

The late autumn works

It’s fun to rake leaves. At least when sun shines and weather is warm. At this point of autumn leaves are brownish, though some single sun shines can be seen at treetops. Specially, when sunshine hits, leaves still can have brilliant colors.

It’s tiring. After few hours raking I’m sitting now laptop ahead me, and my head nearly fells down of tired. Hardly can I keep myself awake of plenty of oxygen and exersice. It makes so good; gathering leaves, bending and swinging a rake. I feel better between my shoulders, too.

I took few pictures also before sun got hiding behind the clouds.

There is still some work left, even last weekend I gathered all forgotten plant pots, fallen sticks supporting perennials, with wind flown plastic pieces and other rubbish. I raked once already, but there were more leaves fallen down, and some is still left. But it’s less anyway next spring on lawn.

Päärynän keltaiset lehdet sinistä taivasta vasten.
Pear tree leaves agains bright blue sky.
明蓝色的天前边黄的梨树叶。

秋天工作

我喜欢扒红叶。特意 今天太阳晒和天气舒服。这个秋天的时间叶已经有棕颜色。也有树一点红叶。明太阳晒给闪亮的颜色。

我很累。然后三个小时的工做我写用计算机和要水饺。许多清新空气和运动。扒红叶，用怕和弯曲好做了。也我肩膀放松了。

我照相了几张照片以前太阳云 后面了。

我还有许多工作，虽然已经下个星期多做了。花罐忘记了，塑胶包根风飞了和其他废物。我怕了一个次， 可是新红叶在地上。不过下个春天有叶更少草坪上。

 

Vielä vihreä lehti havisee oksalla.
Still one green leaf is on a branch.
还有一个绿色的叶在树。

Kesän viimeiset pilkahdukset

Kovin on jo syksyn värit puutarhassa, vaikkei ole pakkasista ollut tietoakaan. Keräsin koosteen vielä kukkivista kasveista ja sama trendi niissä näkyy. Ei auta, syksy tulee vääjäämättä.

Ensi kesän sineä.
Next summers blooming.
下夏天的花。

Poikkeuksen tekee sarviorvokki, jonka kukinta tuntuu olevan parhaimmillaan. Istutin sen ensi kesää ajatellen kunnostetun istutusalueen reunalle, tammen ja karviaispensaan alle. Siinäpä nyt kukkii, kun syksy on ollut pitkä ja lämmin. Saapi nähdä näkeekö ensi kevättä, kun ei kuitenkaan siemeniä enää ennätä kypsyttää.

Tontin reunalla, sen maratonaidan vieressä, kasvaa hortensia, Hydrangea ’Mustiala’, jonka istutin viime syksynä. Ostin sen puutarhan poistomyynnistä puoleen hintaan. Tänäkin syksynä kutkuttaisi rynnätä puutarhamyymälöihin putsaamaan jäämistöjä, ostamaan edullisesti, kun istutusilmojakin tuntuu riittävän. Vaan enpä menekään. On kaksi hyvää syytä olla menemättä: pitää olla ensin valmisteltu alue, mihin kasvit istuttaa, ja sitten myyrät. Toisia ei ole ja toisia on liikaa.

Jo on käyty liljojen ja taatanmiekkojen kimpussa. Odotan vain, milloin ne keksivät koristeomenapuuni. Se on sodanjulistus. Elävästi tulee mieleen Aku Ankka lapion kanssa puutarhassaan riehumassa. Asiaa ei mitenkään auta valtava omenasato, joka varmasti tuoksullaan houkuttaa kaikki seutukunnan myyrät alueellemme. Syöhän niitä linnut, oravat ja jänikset – miksei myyrätkin? Siinä syy, miksi eilen vietin kokonaisen päivän keräten omenat pois nurmikolta.

Tuhansittain pieniä vaaleanpunaisia kukkia.
Thousands of tiny pink flowers. 千多小红色得花。

Kesän yllättäjäkukkija on ollut tähtiputki ’Astrantia major’, Linneen tyttäriksikin kutsuttu, pitkään kukkiva perenna. Ostin pienen taimen toissa kesänä ja tänä keväänä se teki jo siementaimia, joita istutin uudistettuun kukkapenkkiin tammen alle. Tähtiputkessa on yhä kukkia, ja se todellakin on kukkinut koko kesän.

Myöhäiset kukat avasi myös aateliskärhö ’Prinssi Charles’. Miten niin hauras kasvi voi saada niin jäykän nimen? Yllättäen siinä oli vielä kuusi uutta kuulaan haurasta kukkaa. Sen juurella vaakatasossa leviävä lumikärhö ’Paul Farges’ tekee yhä uusi kukkia muiden perennojen jo kellastuvien lehtien lomaan. Sekin on ollut kukkarunsaudessaan kesän iloinen yllättäjä.

Last glance of the summer

There is sense of autumn colors in the garden, though there has not yet been frost. I collected some pictures of plants still blossoming, but same trend is seen on those too. Autumn is coming, definitely.

‘Viola cornuta’ makes an exception, it blossoms at its best. I planted it under oak tree and gooseberry bush thinking next summer it were in blossom, but now when autumn has been warm and long, it possibly will not survive till next summer. At least it will not seed before winter colds.

 

Isona Mustialanhortensia tuo näkösuojaa pihaan.
When grown this Hydrangea gives shade to our garden.
它很漂亮。

On our piece of land, at edge near marathon fence, Hydrangea ‘Mustiala’ is growing now for its second autumn. I bought it at half a price from garden store clearance sale. Also this autumn I’d like to go to garden store again see what were available at a low price. It has been warm too for planting.

 But this autumn I will not go. I have two good reasons: I should have a place for plants, and then voles. The others I have none, the others there is too many in the garden.

They have already eaten my lilies and irises. I just wait they reach my ‘Profusion’ apple tree and war is declared. How lively I remember Donald Duck running in his garden hunting voles with a shovel. It does not help at all there is a plenty of apples on the lawn. If those attract birds, squirrels, rapids – why not voles? That’s the reason, why I spent the whole yesterday picking apples.

This summer’s surprise bloomer has been ’Astrantia major’, Linne’s daughters, as we also call it, perennial with long period of blooming. I bought it last summer, and it’s seeded new plants already, which are now planted to renewed flowerbed under oak tree. ‘Astrantia’ still is blooming, as has done the whole summer.

Clematis ’Prins Charles’ opened suddenly six new blossoms. Those were so fragile. How can this plant have such name? On its feet there is Clematis potaninii x vitalba ‘Paul Farges’ growing horizontally and it makes again and again blossoms between other now already withering perennials. It also surprised with of abundant flowering.

最后的显花植物

花园有秋天的颜色，但是没有零下度。我照相了显花植物，它们现在有花。可是我们见看秋天来。

紫罗兰’Viola cornuta’什么不一样都显花植物。紫罗兰有许多花。它们的地方上橡树。我想紫罗兰下夏天有花，可是秋天舒服和长了。可能紫罗兰下夏天不有花，因为没有种子今年。

我也有小绣球花’Mustiala’离栅栏不远。这是芬兰人的绣球花。我两年以前买了半价。我想去也今年买新植物，可是不能。我没有地方和在我们的花园有田鼠。

田鼠已经吃了我的金针和马兰花。它们吃我苹果树’Profusion’，我不高兴。我记得唐老鸭怎么样他在他的花园跟铲跑。我有许多苹果在花园。鸟，松鼠和 兔子吃它们，怎么样不田鼠？所以我后天每个天采苹果。

夏天我惊喜。我上夏天买了’Astrantia major’和今年已经有许多新植物。这个显花植物每个夏天有许多花。

Tämä tulee jostain Mantsurian alueelta.
This clematis comes somewhere from Manchuria.
这个蔓草从满洲里来。

 蔓草’Prins Charles’有六个新花。他们很娇嫩。为什么这样的植物叫这样的名字？ ’Prins Charles’的旁边有蔓草’Paul Farges’ (Clematis potaninii x vitalba)。它有许多小和白花。

中秋快乐！