Vähiin käy

 

Värit käy vähiin puutarhassa, jotain pientä ja kaunista kuvattavaa sieltä silti aina löytää. 

Päivä on harmaa ja seesteinen. 

Mieli on rauhaisa, vaikkakin opiskelut tuovat siihen omat haasteensa. 

Viime talvi oli ensimmäinen talvi jolloin en mennyt hoitoalalle. 

Aiemmat kymmenen vuotta oli pääsääntöisesti vihertöitä puoli vuotta ja hoitoalaa talvikausi. 

Lomaa tuskin maltoin viettää. 

Kaikella on aikansa. 

Nyt on tavallaan välivuosi, erilainen vuosi. 

Rauhaisaa viikonloppua kaikille!

Jäähyväisiä

 
Viime yö oli oikea pakkasyö. 

Oikeastaan koko päivän pysyi pakkasen puolella. 

Liuskekiveys on saanut kuurasaumat. 

Kelloköynnös sinnittelee vielä liiterin seinustalla. 

Kauniina ja kalpeana. 

Daalia kukkii lämmittämättömän kasvarin suojissa. 

Vielä hetken. 

Seuranaan sillä on sinne turvaan siirretyt jättiverbenat. 

Pian otan ne talteen pakkaselta. 

Tänään menimme töihin vasta yhdeksään. 

Kyllä se maanpinta päivän mittaan sulaa...Ei sulanut.

Ei onnistunut niitynteko eikä nurmikonpaikkaus.

Yhden kohteen istutusalue sentään saatiin valmiiksi ;)

Huomenna on kurjan kelin vapaapäivä.

Kohta vääjäämättä loppuu vihertyöt.

Jäähyväiset sanon myös entiselle talvityölle.

Blogiani seuraavat tietävätkin että talvet olen ollut töissä lähihoitajana vanhuspalveluissa. 

Enää en aio jatkaa, mutta ei aloiteta keskustelua siitä....

Sumu

Eilen oli kaunis sumuinen vapaapäivän aamu.

Tänään lähden iltavuoroon.

Sehän tarkoittaa siis sitä että kakkosammattia harjoitetaan ;)

Aloitin työt viikko sitten.

Se on tarhurilla totisesti talviaika nyt.

Postausputki

Tämä on kolmas postaus ihan perättäisinä päivinä. Mutta kun on viikkotolkulla ollut hiljaa niin haitanneeko tuo mittään. Oikeastaan olisi paljonkin kerrottavaa, mutta kuvapainotteiseksihan tämä aina jää.

Keväällä luulin että talvivalkosipuleille on käynyt köpelösti talven aikaan, mutta ei. Satoa sain. Tosin en taaskaan niin hienoja ja suuria mitä nettimaailmassa näkee, mutta tyytyväinen voin olla. 

Kärhöjen haituvaiset ovat hurmaavia. Tässä kuvassa on kellokärhö.

Daalian juurakoita tuli pari keväällä laitettua.

 Erikoisempia keijunkukkia talvi verotti rankalla kädellä, mutta niitä on haalittu lisää.

Iita täytti heinäkuussa kymmenen vuotta. Keväällä hän ontui pahasti etujalkaa. Eläinlääkärissä kuvauksissa kävi ilmi että oikean etujalan varpaassa on nivelrikko ja selässä spondyloosi. Ensialkuun hän sai tulehduskipulääkekuurin ja jatkuvana hoitona ravintolisän nivelrikkoon.
Kesä on mennyt pääsääntöiseti hyvin, mutta viileämmällä kelillä ontuminen ajoittain alkaa taas. Nykyään annan kipulääkkeen tarvittaessa, mutta pistoksina annettavaa kipu/niveliä auttavaa lääkettä suosittelivat. Luultavasti siihen pitää siirtyä, jos koiran kipuilu jatkuu. Muutoinhan Iita on ollut fyysisesti hyvinkin terve sekarotuinen piski.
Koska nivelrikko on yhdessä varpaassa eläinlääkärin mukaan varpaan amputaatio voisi auttaa. Maallikkoa kummastuttaa, mutta asiasta pitänee ottaa selvää mikäli tässä todennäköisesti vaihtoehtona on jatkuva kipulääkitys.

Tuoksuherneet kylvin aika myöhään. Nyt vasta alkavat kukkimaan

 Kelloköynnöksissä määrä varmaan korvasi laadun tänä vuonna. 

Kukkivat huonommin kuin viime vuonna, milloin niiden kukinta oli tosi runsasta.

 Kasvihuoneessa on muutakin punaista kuin emalikannu

Ilta-auriko loistaa tähkälaventeleille. Olen näistä pikkaisen ylpeä, sillä olen ne joskus siemenestä kasvattanut. Keväällä näytti että välistä on kuollut muutama, mutta kun silloin leikkasin kasvustoa pois huomasin että siellä niissäkin on tyvellä toivoa eli pientä vihertävää silmua. Kaikki kuolleilta näyttäneiltä olivatkin siis elossa.

Loppuun sitten kevennys. Vesileima kuvissa kannattaa olla näkyvä. Minua ei haittaa jos kuvaani käytetään, mutta luvan voisi aina kysyä. Vaikka vain kuvahausta suoraan kopioi, niin voisi katsoa kuvan alkuperän, eikö?

Sattuipa kesällä niin että saimme toteutettavaksi erään suuren rintamamiestalon pihan. Osa tontista oli perinteistä sen tyylin pihaa ja osa metsäisää aluetta. Suunnittelija ei ollut meidän työpaikalta vaan joku random. Tämä random oli sitten liittänyt suunnitelmaan ideakuvan metsäpuutarhasta. Kuva on meidän mökiltä!

Kyseisessä pihassa toteutettiin se perinteinen osa, metsäputarha jää sitten asiakkaalle itselleen (kustannuskysymys). Pomo vitsaili että eihän tuollaista metsäpuutarhaa voi edes toteuttaa.
Se on liian uniikki :D :D

Eräänä iltana

Eräänä heinäkuisena iltana kiertelen kameran kanssa puutarhassa. Kuvasin kaikkea kivaa. Suljin silmäni kaikilta törkynurkilta ja muista keskeneräisistä jutuista. Niihin ei kameran linssi suuntautunut.
Tekemättömät asiat ovat mielessä kuitenkin. Ehkäpä jopa liikaakin.
Luulin jo oppineeni armollisuutta, mutta ei.

Vaikka tarhuri heiluttaa lapiota työpäivät (joskus käsissä joku muukin työväline) luulee hän että voi vuoria siirtää vielä iltaisin.

Tänä kesänä tuntui myös että olen ollut kaikissa oman pihan ylläpitotöissäkin askeleen pari jäljessä. Onneksi aika kääntyi loppukesään, rikkaruohot ei kasva enää niin hurjaa vauhtia ;)

Pienen pohdiskelun jälkeen tajuaa että eihän tässä kiire ole. Valitettavasti se suorittaja pääsi tänä kesänä valloilleen. Nyt saa jo relata. Kyllä maailmassa aikaa on :)

Minä puutarhurina-haaste

Haluan vastata Kivisen Vilman laatimaan Minä puutarhurina-haasteeseen, vaikkei kukaan minua erikseen haastanutkaan :D

Olen puutarhuri ammatiltani ja valmistunut joskus 1990-luvun lopulla. Koulutus oli lähiopetusta, siis teoriaa ja paljon ajankohtaisia töitä. Koulun kasvihuoneella, keräsimme tomaatteja ja kurkkuja sekä ruusuja ja muita leikkoja. Niitä pakattiin ja paketoitiin. Syksyllä olimme töissä avomaalla, mm. porkkanan ja sipulin nostossa. Kesäisin teimme koulun pihan hoitotöitä ja jossain hallissa opettelimme tekemään kiveyksiä.  Kukkasidontaa oli jonkun verran, mutta se ei oikein kiinnosta ammattina. Minusta kukat ovat ihan kauniita sellaisenaan ilman että ne kieputetaan tiettyyn asentoon. Viherrakentamisen opetus oli melko vähäistä kuitenkin ja kouluaikaan olin ehkä kiinnostuneempi kukkaviljelystä.

Jotenkin kuitenkin ajauduin pihalle töihin. Pääsääntöisesti puutarha-alan työni on ollut viherrakentamista eli siis useimminkin uuden pihan tekemistä alusta loppuun. Työkohteina omakotitalopihat, kerros- ja rivitalot ja valtavat massaistutukset esim valtateiden varsille. Joskus on kivoja vanhojen pihojen kunnostuskohteita, joissa luodaan uutta ja säilytetään vanhaa. Niissä pääsee käyttämään luovuutta oikein kunnolla.
Olen tavallinen rivipuutarhuri, en suunnittelija. Tyytyväinen sellainen :)

Töissäni koen olevani järjestelmällinnen ja tehokas. Kotosalla taas ajoittani haahuilen ja hukkaan työkaluja sekä hanskoja ja harrastan taimikaruselliä (no, jokunen kasvi osuu heti oikealle paikalle)

Joku joskus kysyi että kuinka jaksan kotonakin tehdä puutarhahommia kun teen sitä kesäisin työkseni. Kotona se on kuitenkin niin erilaista, saa kokeilla kasvatella kaikenlaista ja puutarhassa päästää boheemin puutarhurin vallalleen. Se on antoisaa.

Erilaisten kivien käyttö puutarhassa on yksi asioista minkä olen oppinut työn kautta. Sillä erotuksella, että usein suositaan yhtä tai kahta samanlaista kiveystä tai reunakiviä koko pihaan tarkoituksena yhdenmukaisuus. Tavallaan se on totta ja tavallaan ei ollenkaan tärkeää. Meillä on kotona liuskekiveä, noppakiveä, betonimuuria, luonnonkivimuuria, betonilaattoja jopa muutama itse tehty betonilaatta. Minusta siinä tuli sellainen kiva kotikutoisuuden leima puutarhaan.

 Osa istutusalueista on rajattu kivillä.
Tässä on käytetty kivet, jotka jäivät yli kun kasvihuoneen ympärille tehtiin kiveys.

Osaa istutusalueista ei ole rajattu ollenkaan.

Tässä kohdassa liuskekiviaskelmat vaihtuvat portin kohdalla ihan rohkeasti betonilaattoihin

Kasvimaalla on lavakauluksia ja tiilistä tehtyjä kasvulavoja sekaisin. 

Vanha tiili tuo sitä kaipaamaani kotikutoisuutta puutarhaan ;)

Toinen tärkeä asia, mikä tuli työn kautta on tehdä laajoja yhteinäisiä istutusalueita, joihin voi laittaa pienen puun, pensaita ja perennoja. Kasvit viihtyvät paremmin yhdessä isossa multatilassa, kuin sinne tänne pihaa ripoteltuina. Rikkaruohoton multa on myös erittäin tärkeää.

Olen saanut blogiini kommentteja että kotipuutarharini on järjestelmällisesti tehty. Ei se ihan niin kuitenkaan ole. Ehkä suuret linjat on jotenkin hahmoteltu päässä ja sen mukaan tehty istutusaluiden pohjat. Kasvien kanssa on sitten säädetty ehkä enemmän. Niin, ja kyllä täälläkin joskus mennään kasvi edellä :D

Tykkään perennoista ja pyrin tekemään alueista jokseenkin luonnonmukaisen näköisiä. En muista kuinka monta perennaa oli aikoinaan puutarhakoulun tentissä, mutta oma mielenkiinto niihin on lisännyt tietämystä. Samalla lailla kuin kuka tahansa, etsin tietoa kasvupaikasta ja kasvin koosta jne. Puutarhassa oppii jatkuvasti, sitä ei pidä unohtaa. 

 Tykkään kaarevista muodoista niin kotona kuin...

 ..mökillä

Mökkipuutarhassa otin aika paljon huomioon olevassa olevaa maastoa ja luonnonkasveja. Unohtamatta luonnonkiviä, mitä sammaleisempi, sen parempi.

Mökkipuutarhassa olisi edelleen parannettaa. On osia jotka viime vuosina tulleen ammattitaidon mukaan tekisin toisin.

Kotipihalla ei ollut mitään huomioitavaa, koska tontti oli pelkkää nurmea.

No, muutama iso puu löytyi.

Kaikenlainen esikasvatus ja hyötykasvien viljely on nyt pitänyt itse opetella. Hyötykasvihommat ovat edelleen hiukan hakusessa, mutta oppia ikä kaikki ;)

Samoin olen huono perehtymään vaativampien kasvien hoitoon. Miltei kaikki kasvini ovat kestäviä puutarhan peruskasveja. Kaikki puutarhanhoito menee vähän samalla kaavalla. Kuitenkin esimerkiksi kärhöt olisi kiva saada paremmin kukoistamaan. Siihen löytyy täältä blogistaniasta hyviä vinkkejä.

Näin me täällä opimme ja opetamme toisiamme, alan ihmiset ja kotipuutarhurit. 

Se on kyllä blogistanian rikkaus.

Haasteen saa toinen ammatti-puutarhuri:

Riina

Kopion tähän loppuun haasteen säännöt Kivisen Vilman-blogista:

"Haasteen säännöt: voit kirjoittaa sinusta puutarhurina vapaasti oman mielesi mukaan tuoden esiin niitä asioita, jotka kuvaavat sinua ja harrastustasi. Mainitse, että olet saanut haasteen Kivisen Vilman -blogista. Laita haastepostauksesi linkki tähän postauksen kommenttiosioon.  Minä kokoan niistä aikanaan oman blogikirjoituksen. 

Olisi mukava kuulla moneltakin teistä, millaisia puutarhureita oikein olette!"