Tänään se jo kukkii.
Tämä eilen siitä otettu kuva on jo historiaa.
Päivän paras on kirjopikarililja.
Miten voikaan olla täynnä yksityiskohtia moinen sipulikukka.
Kyllä se on täyden kympin luomus.
Vaahteran kukinta on myös mainitsemisen arvoinen.
Minulla on viha-rakkaussuhde upeisiin vaahteroihin.
Niitä on pienellä tontilla kaksi.
Tarhurin ikä lähestyy vääjäämättä viittäkymmentä.
Tässä iässä jos suuren puun kaataa,
ei enää koskaan tule saamaan noin isoa puuta pihalleen.
Elämän rajallisuus tulee vastaan tässäkin :)