LO Kisuleiska

Laura jo jokin aika sitten kommentoi, että mun pitäs tehdä kisuaiheinen sivu, mutta kun on ollut kuvamatskua vähän huonosti. Tämä vuosi sitten kännykällä pimeässä yömyöhällä näpätty otos kuitenkin sattumoisin oli kuvapinossa, ja ajattelin että nyt sen skräppään niin tulee edes yksi kisuaiheinen sivu.

Eli isäntähän se siihen on sammunut vauvannukutuspuuhien päätteeksi ja eikös Tahvo ole sitten heti kainalossa goisimassa.

Tein sivun käyttäen kuviopaperia Basicgreyn June Bug-sarjasta, taustalla ensin oranssi Bazzillin muotoleikattu kartonki ja Core'dinationsin musta kartonki. Halusin noita lankoja ja kuituja hapsottamaan tuolta välistä - en ole missään nähnyt tällaisia, mutta lopputulos on kyllä täysin sen epämääräisen vision mukainen, joka mulla asiasta oli. Tykkään hapsuista!

On muuten jännä huomata kuinka oma skräppäystyyli muuttaa muotoaan. Nimittäin alkuun halusin ehdottomasti vain 12x12 sivuja siististi järjestettynä albumiin. Ajatus siitä että sivun reunojen yli menisi joku elementti tuntui ihan liian ekstremeltä, saatikka että sivussa olis jotain interaktiivista tai piilotettu journaling jonka takia pitäs leikellä aukkoja muovitaskuun. Ja minialbumeista mielipiteeni oli että en rupee semmoseen kun niiden säilyttäminen on sitten niin hankalaa (verrattuna tavalliset albumit). Nyt tuntuu että haluisin albumien olevan vähän räjähtäneitä ja villin näköisiä, niin että sieltä tursuilis sitä sun tätä kansien välistä. Minialbumitkin on alkaneet lievästi kiinnostaa (aika ei vielä ole kypsä kokeilemiselle) ja muovitaskujen tuunauksesta tulee kaikenlaisia ideoita. Tämä menee kyllä tavalliseen muovitaskuun, mikä hieman latistaa, mutta nuo narut sitten sojottaa sieltä yläreunasta ulos.

LO Lukuhetki

Tämmöinen ihana DCWV:n paperi ja pitkään kuvapinossa olleet kuvat johtivat yhdistyessään inspiraationleimahdukseen, jonka lopputuloksen näette tässä:
 

Viimeaikoina on tullut tehtyä muutama sivu, joiden tyyliä en ole oikein kokenut omakseni (toisen mummolassa tehdyn jätin jopa julkaisematta blogissa...), mutta tämä tuntuu tosi omalta. No, onhan siinä mun tavaramerkkejä reilusti, glitteriä, kaarta, kerroksellisuutta, omituisia väriyhdistelmiä... ;o)

Rustiikkis-taiteellinen sivu

Väsäsin tätä sivua eilen illalla, ja mieheni kävi katsomassa, kommentoiden: "Kas sullahan on tulossa siinä kiva rustiikkis-taiteellinen sivu!" ;oD

Edellisen leiskan suhteen olin ehkä vähän (liian?) itsekriittinen, tässä on nyt kuitenkin enemmän sitä tyyliä, jota edellisessä jo tavoittelin.

Eli twistaillen mennään inspis-haasteessa, jonka aiheena oli henkeäsalpaavan kaunis. Leiska on luonnoksen pohjalta mutta käännetty.

Otsikon leikkelin hohtavasta gemstones-kartongista slicellä. Kirjainten vaihtumiskohtia naamioin strasseilla. Glimmermistillä, guassivärillä ja akryylimaalilla on tehty roiskeita, joita tehostettu vielä Glimmer Dotseilla.

Tähän upposi taas ihan hirveästi aikaa, vaikka leiska ei ole kovin ihmeellinen. Mutta paksujen maalitäplien kuivumista piti odotella, slicen liiman kuivumista, vaihtaa uusi terä, jne, jne. Glitterillä kirjoitettu otsikko tuli tehtyä noin kymmenen kertaa... alla olevassa kuvassa glitteri vielä märkää. Mutta olen ihan tyytyväinen lopputulokseen.

Tuomiolla ;o)

Valitettavasti minulta meni Leikkaa&Liimaa sivu suun, koska sekä minä että lapsukainen sairastettiin kotona. Olisin ehkä pysynyt tolpillani tapahtuman ajan, mutta ei olisi ollut oikein muita kohtaan lähteä sinne tartuttamaan. Ette usko kuinka paljon harmittaa!!

Tämän viikon Inspiroidu-haaste kehotti hyödyntämään keittiötarvikkeistoa skräppäyksessä. Hyödynsin omassa työssäni sablonina kakkupaperia, suihkuttelin Glimmer Mistiä ja siitä paperiin tuli pitsimäinen kuvio. Tarkoitus oli käyttää myös varsinaista kakkupaperiakin, mutta se oli erittäin vahvasti hapollista, joten piti muuttaa suunnitelmia. Lisäksi kahvinsuodattimesta ja leivinpaperista on tehty kukka sekä perhonen. Viimemainittujen materiaalien käyttö lävistimissä aiheutti pienimuotoisen katastrofin, folio sen sijaan oli ok.

Tämän leiskan myötä totean, että minut on tuomittu olemaan skräppäystyylini vanki. Siis juttu menee näin. Olen ihastellut noita Webster's Pages -skräppipapruja ja niistä tehtyjä ihania shabby-tyylisiä sivuja. Kun Scraproomin kuukausipakissa maanantaina kolahti pläjäys juuri noita papruja, ja vielä aivan super ihanaa organzaruusunauhaa, piti heti ruveta tekemään. Tässä on kaikki ainekset romattiseen tyyliin, on Glimmer Mistiä, glitteriä, ruusuja, organzaa, kakkupaperia, vaaleanpunaista journalingläpykkää, Distress Inkiä, jne. Mutta mä en siis vaan osaa, tämä on kyllä ihan mun näköiseni leiska, mutta ei yhtään sitä, mitä kuvittelin tekeväni. Osaatteko sanoa, mitä tyylisuuntaa tämä edustaa?

Kumoan siis aiemmin esittämäni hypoteesin, että tarvikkeet muokkaisivat skräppäystyyliä... näköjään minä teen takuuvarmasti omalla tyylilläni, oli tarvikesetti tai aikomus mikä tahansa.

Noita organzaruusuja ei voi muuten liikaa kehua. Ne muodostaa noin sentin korkuisen röyhelön, mutta menevät ihan litteäksi painettaessa, eli litistettynä paksuus vastaa normaalia chipboard-koristetta. Olivat mulle uusi tuttavuus, nekin siis Scraproomin pakissa.

Filosofointia: kortit vs. skräppäys

Kiitoskortti Slicellä

Piti tehdä kiitoskortti, joten kaivoin Slicen taas esiin. Think Pink -muistikortilta löytyy kahden kuvion yhdistelmä, jota halusin kokeilla. Tämä kukka on nyt 3" koossa leikattu, päälle laitoin pöydällä lojuneen kolmiulotteisen ruusukokeilun. Alunperin suunnittelemani tausta ei sopinut ollenkaan, mutta tämä Tiimarin valmiiksi painettu korttipohja osui käteeni, ja sopi asettelultaan ja väreiltään kuin nenä päähän. Leikkasin sitten Slicellä vielä lehdet, ja korostin glitterliimalla, jolla myös toteutin tekstin. Kortti on mielestäni tosi kivan näköinen livenä, mutta en saanut sitä kuvattua niin, että se näyttäisi hyvältä.

Miksi mä skräppään?

Korttien tekeminen ei ole mun juttu, olen ehdottomasti skräppääjä. Tämä on ihan kiva ja sen tekeminen oli ihan kivaa, mutta siinä se - ihan kivaa. Skräppäyksessä on jotenkin tunteet enemmän mukana, se on terapeuttista, reflektoivaa, siinä käy läpi kuvattua tilannetta, skräppäyksen kohteena olevaan henkilöön tai asiaan liittyviä tunteita.

Ehkäpä kortteilussakin monella on näin, jos kortin saaja on läheinen ja/tai kortti juhlistaa jotain tosi spesiaalia asiaa. Mulle lapsen ekojen synttärikutsukorttien väsääminenkin oli sellaista pakkopullaa, että ne jäi lähettämättä... kortit sain valmiiksi mutta sisäpuoli ja osoitteiden kirjoittaminen oli jo ylivoimaista... liimaan niihin ensi vuonna kakkosen ja olen aikaisemmin liikkeellä.

Skräppäyksessä mulle tärkeää on journaling, jokainen sivu kertoo jonkin pienen tarinan. Tarina voi olla tekstissä, mutta joskus esim. pelkkä kuva ja otsikko tai koristeiden teema kertovat sen - ilmaisu voi olla monipuolista.

Lapsen juttuja skräpätessä mukana on myös usein ajatus siitä, kuinka hän sitten joskus isona pääsee kurkistamaan lapsuuteensa. Toivon että sivujen tarinat auttaisivat hahmottamaan kuinka paljon hänestä välitetään, ja miten hänen minuutensa on rakentunut kohti sitä, mitä se sitten tulevaisuudessa on. Varmasti tulee se aika, jolloin albumit ovat noloja - tosin ehkäpä pojat suhtautuvat enemmän huumorilla tämmöiseen. Ainakin mulle itselleni omien lapsuusalbumieni katselu herättää monenlaisia tunteita. Ne tunteetkin on muuttuneet ajan myötä (you know, on aika jolloin häpeää omia koulukuviaan ja aika, jolloin tajuaa, miten söpöjä ne ovat, ja että minä se siellä kaikkine persoonallisine piirteineni olen, eikä ne piirteet ole yhtään huonompia kuin toisten, vaikka teininä niin kuvitteli).

Skräppisivulla voi olla monenlaista funktiota. Haluaisin tehdä enemmän sivuja itsestänikin. Ninarskun tuore sivu kiltteydestä oli aivan mahtava, ja ihailen suuresti myös sitä, että monilla upeilla skräppääjillä on pokkaa jakaa tällaisia henkilökohtaisempiakin sivuja blogissa. Toistaiseksi olen tehnyt vain yhden "book of me"-tyyppisen itsetutkiskelusivun, postaanpa sen nyt tähän vielä uudestaan.

Haluaisin skräpätä joskus jonkun kunnon egonbuustaussivun ("celebrate being me") ja toisaalta kun jonkun törkeä toiminta ketuttaa, niin sellaisen haistattelusivun, jota sisäinen kiltti tyttö ei ikinä uskaltaisi (se sivu ex-kollegoista tussilla piirrettyine viiksineen, torahampaineen ja pirunsarvineen on vielä tekemättä). Joskus haluaisin tehdä myös hiukka feminististä skräppäystä. Haluaisin tehdä sivun siitä, miten törkeä rikos Rihannan "Rude Boy"-video on naiseutta kohtaan, hyi kuinka se kehtaa. Ja Marie Serneholt "That's The Way My Heart Goes" -videollaan ansaitsisi myös oman "hate scrapbooking"-sivunsa.

Mulla on skräppäyksessä, tai siis sen kautta tapahtuvassa ilmaisussa, usein aika paljon huumoria mukana. Veikeä tunnelma, kaksimielinen otsikko, pöhkö aihe, hölmö kuva, nolo stoori. Mikä vaan tekee hommasta vähemmän totista. Toki jotkut leiskat vaativat erilaista lähestymistapaa, jos tarkoitus on tallentaa toisenlainen tunne. Joskus huumori ei sovi herkkään juttuun, vaikka. Kortti se vaan menee jonnekin maailmalle, mutta skräppisivun kanssa voi palata asiaan, tilanteeseen tai tunteeseen yhä uudelleen.

Kun aloitin skräppäyksen, oli se mulle vaihtoehtoinen tapa olla luova ja tehdä käsillä. En pystynyt tuolloin tekemään käsitöitä, ja askartelu tuntui fyysisesti kevyempänä vaihtoehtona sopivalta siihen saumaan. Askartelu askartelun vuoksi ei tuntunut hyvältä idealta, mutta kuvien työstäminen albumiin tuntui järkevältä (enhän ollut saanut kymmenessä vuodessa yhtään kuvaa albumiin, edes hääkuvia). Ja samaan saumaan putosi se Strömsö-ohjelmakin, joka sai mut todella innostumaan ja tarttumaan toimeen. Tämä muu puoli tuli kun pääsin sisälle hommaan ja tajusin että se on taidetta, näperrystä ja itseilmaisua, elämän dokumentointia ja syvimpien syövereiden tutkiskelua samassa paketissa. Ja kun siinä ei oo sääntöjä, voi jokainen tehdä omalla tyylillään.

Siks mä skräppään. :o)

Kaikki hyvin.

Inspis-haasteen teemana oli skräpätä aiheesta "oikeilla raiteilla" tai kun kaikki on kohdallaan. Ensin ajattelin, että tämä haaste ei ole ollenkaan mun juttu... en sikäli ettenkö olisi elämääni tyytyväinen, mutta on niin monta projektia kesken, että tuntuisi teennäiseltä tehdä leiska - mutta muistan tämän haasteen kun projektit saadaan maaliin. Mutta eilen illalla älysin tämän tunteen koskettaneen muakin varsin syvältä, eli kun ei ensin voinut olla varma siitä, onko kaikki hyvin. Joten skräppäsin siitä varsin tärkeän leiskan.

Alemmassa kuvassa tuore isä katselee nukkuvaa vauvaa, toisaalta ihaillen ja ihastellen, toisaalta mielessä taka-alalla ajatus "hengittääkö se?". Meikäläinen vieressä (jeps, maha ei tosiaan katoa synnytyssalissa ja jalkojen turvotus vaan paheni) koittaa elpyä.

Twistasin kyllä, jos joku ei tunnistanut. Mulle twisteissä on vähän ongelmana se, että otsikolle ja journalingille on suht vähän yleensä tilaa, ja kuvillekin on usein vähemmän tilaa. Tässä jouduin muuttamaan mittasuhteita aika paljon, koska kuvat olivat isompia ja toinen vielä pystyyn rajattu, otsikko pidempi (mä en osaa keksiä yhden sanan otsikoita), ja tekstiä enemmän. Nytkin jouduin karsimaan tekstiä, että sain sen mahtumaan tuolle alueelle. Twisteissä on usein paljon tyhjää tilaa, ja siihen jouduin lisäämään koristelua, koska leiska olisi muuten ollut epätasapainossa. Joskus näen valmiin lopputuloksen jo aloittaessani, mutta tämän leiskan kanssa työskentely oli pala palalta hahmottuvaa, enkä tuota tasapainotusta osannut ennakoida. Laitoin koristeiksi lintuja, koska niitä oli luonnoksessakin, niin voi argumentoida että ne on luonnoksesta poimittu, vaikka vähän eri paikassa. Valitsin toteutustavaksi ääriviivojen ompelun, koska luonnoksessa tuossa oli tyhjää. Pilvet jäi käyttämättä aiemmasta Näin se käy-leiskasta, johon ne eivät mitoitusvirheen takia sopineet. "Palloja" sirottelin vähän hajalleen topisistaan, koska juuri niin kuin luonnoksessa ne olis menneet tuon vauvan päälle... Mulla ei ole piparkakkuleikkuria, joten käytin erilaisia kuviosaksia.

Johtoajatuksena mulla oli mätsätä papereita mahdollisimman vähän. Tykkään hirveästi ns. "anything goes" -tyylistä. Kaivelin silppulaatikkoa ja sekalaisia lehtiöitä. Mun "all in one" -tyyliin sopii myöskin pläntätä glitterliimaa sinne tänne, hehe. Leiska on tilataloudellinen, eli kaikki kohotarroilla olevat koristeet on keskilinjan vasemmalla puolelle. Näin leiskan kainaloon mahtuu 6x12" sivu. Käytän 1 mm paksuisia tarrapaloja, mutta niitä on joissain kukissa kaksi kerrosta. Paksummista tarrapaloista olen luopunut skräppäyksessä, käytän ne pois korttiaskarteluissa. 1 mm pala ei tee tietenkään yhtä näyttävää efektiä kuin 2 tai 3 mm pala, mutta sopii mulle.

Aiemmin oli juttua makuasioista, kartongin käyttämisestä ja sivujen tukevuudesta. Tuo taustana käyttämäni Crate Paperin papru oli napakkaa laatua, mutta piti silti laittaa kartongille se. Trimmasin sivua vähän ja valitsin kartongin värin valokuvan taustan mukaan. Kartonki tuo siis visuaalista ilmettä sivuun eikä "mene hukkaan" kuviopaperin takana piilossa. Mulla on tän tyylinen reunus sivuissa aika usein.

Tuleva *kurssini* (seuraa blogia... ;o) lisää infoa tulossa) on ohjannut mun skräppäystäni melko paljon tämän kevään, positiivisella tavalla. Mietin mitä asioita haluaisin kurssin osallistujille demonstroida, ja teen leiskan tai useitakin, joita voin käyttää myös esimerkkinä. Tässä mulla oli ajatus näyttää, että papereista, jotka eivät mätsää keskenään, saa ihan hienoja leiskoja (siis ainakin itse tykkään tästä leiskasta). Voi skräpätä luovasti ja hauskasti, vaikka ei omistaisi täydellisiä pakkeja viimeisimmistä ja trendikkäimmistä designer-papereista. Olen tehnyt useampia sivuja myös esimerkiksi vain saksia käyttäen, ajatuksena innostaa kurssilaisia uskomaan, että kaikkea kivaa voi tehdä, vaikka ei omistaisikaan diecut-leikkureita yms. Tai en käytä ostoaakkosia lainkaan, tai teen kaikki koristeet itse. Tai duudlailen ihan hirveesti. Kaikkea kivaa on luvassa... ;o)

Jatketaan söpöilylinjalla

Tässä leiska, jonka tein edellisviikolla. Tämä kuva on ollut tosia vaikea mulle skräpätä, kun se on niin spesiaali, ja teetin siitä jo kesällä tämän suurennoksenkin. Tuli sitten hirveä rima alkaa skräpätä sitä. Päätin sitten ryhtyä vaan hommaan ja toki kuvan koosta johtuen tässä on vähemmän skräpättyjä elementtejä ympärillä. Ja siis kun aiemmin niistä paperien organisoinneista oli juttua, niin tämä ja edellisen leiskan papru ovat shabby-lokerosta. ;o)

Kirjoittelinkin tuossa aiemmin albumikriisistä. Olen käyttänyt tuntitolkulla aikaa albumin metsästykseen (jos omalle ajalle laittaisi hintaa niin olisi voinut ne isot postikulut ja tullit maksaa ihan suosiolla). American Craftsin postbound-kansio oli ihan hyvä vaihtoehto, mutta kun noita arvioita netistä luin, ja koitin nettikauppojen kuvista vertailla, niin päädyin kuitenkin siihen We R Memory Keepersiin. Olen löytänyt pari kauppaa, jotka niitä myyvät EU-alueellakin, mutta homma on vielä kesken. Yhdessä postikulutkin olivat asialliset, mutta kun lisäsin kolmannen albumin ostoskoriin niin postikulut pomppasi yli tonnin! Hui! En uskaltanut tilata tuolta mitään, siis jokin bugihan siinä on järjestelmässä. Lähetin sähköpostia kauppaan, katsotaan mitä sieltä kerrotaan. Raportoin sitten kun saan albumihankinnat tehtyä, ja kerron kokemuksia...

2 leiskaa viikonlopulta

Lauantaina tuli tehtyä useampi leiska ja sunnuntaina vielä viimeistelyt. Tässä ensin hörhelöosastoa, jota aiemmin lupailin. Ei ihan luonnikkaasti tämä tyyli minulta synny kaikkien noiden poikaleiskojen jälkeen, mutta lopputulos on ihan ok. Laittelin tarkoituksella vinoon nuo elementit kuvan alla, mutta lopputulos luisui kuitenkin rauhallisempaan suuntaan, joten tämä jäi vähän puolivillaiseksi viritykseksi. Journaling piti kirjoittaa lapulle, koska alkuperäiseen, suoraan taustapaperiin leimattuun tuli kirjoitettua ensin liian isolla. Lyijykynällä hahmottelu ei kuulu mun journaling-menetelmään. Suoraan leimattu olisi toki ollut parempi.

Toisen leiskan aloitin blogitapaamisessa. Kuvan teksti kertoo mistä on kysymys. Olen skräpännyt paljon vauvakuvia kaikenlaisesta tärkeästä, mitä on halunnut kirjata muistiin. Kaikkiin kuviin ei liity aina niin isoa tarinaa, ja tajusin, että voihan senkin kirjoittaa kuvatekstiksi. Eli minä tykästyin ihan hirveästi tuohon paitaan, ja halusin sen johonkin leiskaan.

Vertailimme Dymo-laitteitamme, ja totesin, etten ole oikein päässyt sen makuun, vaikka tykkään siitä tosi paljon muiden leiskoissa. Tähän tuli laitettua sitten oikeen kunnolla. Kuvan ottamisen jälkeen lisäsin kaksi sydäntä oikeaan reunaan ylemmäs tasapainottamaan. Leiskoista jälkimmäinen on kyllä enemmän oman tuntuinen.

Kumma juttu ja skräppäyshöpinää

Inspis-LO

Inspis-haasteessa aiheena ihme ja kumma. Olin juuri räpsinyt kuvia pojun kummastelutilateesta, joten aiheen keksiminen tuli aika helpolla. Käytin myös twist-luonnosta. Tämmöinen tuli:

Ihan on mielestäni taas minun näköinen leiska, eli paljon tavaraa yhdessä sivussa. Tykkään tästä tietty (duh, siinähän on pöllöjä!), mutta alaotsikon alaotsikko vähän harmitti, kun ensimmäisen sanan kirjoitettuani tajusin, ettei mahdu yhdelle riville... Totesin, että jos olisin lähtenyt sitä jotenkin peittämään, niin olisi tullut vaan enemmän vahinkoa, joten piti niellä tappio. Hmm, ei kyllä tullut mieleen että lopun olisi voinut kirjoittaa pienemmällä, vaikka kaunolla. Nuo journaling-tekstit on muuten mulla ruvenneet lyhenemään, olen kai jo kirjoittanut kaiken olennaisen muistiin?? ;o)

Toinen kämmi leiskan teossa oli, että valitsin ensin huolella kaikki paperit (yleensä etenen yksi kerrallaan) ja sitten täräytin valokuvien taustan paperista, josta piti tulla iso otsikko. Kuvan takana taas piti olla noita pallukoissa olevia pliisumpia papereita, jotka ei olisi otsikossa toimineet.

Ja Tahvo-kissaa ei ole sen koommin näkynyt taaperokärryssä. ;oD

Tarvikeherkut ja skräppäystyyli

Minulla oli eilen pientä juhlan aihetta, ja hemmottelin itseäni tilaamalla tilpehööriä. Lisää Distress Inkiä ensinnäkin. Sitten Stickles-glitteriä - vieruskaveri lainasi sitä minulle Ikaalisissa, ja se oli todella hyvää laatua (siis täyttä glitteriä eikä vain sitä liimaa... mikään ei ole ärsyttävämpää kuin hirveä jättilätäkkö glitterliimaa jossa killuu kaksi hilettä). Sitten muutaman lävistimen (lehti ja perhonen) sekä toivottavasti kunnollisen kulmanpyöristäjän.

Mutta kun juttua on ollut skräppäystyyleistä, niin mieleeni juolahti, että jonkin verran myös tarvikkeet vaikuttavat tyylin muodostumiseen? Tokihan sitä hankkii tarvikkeita sen mukaan, minkä kokee omaan tyyliin sopivaksi, mutta kyllä se oma tarvikerepertuaali toisaalta vaikuttaa. Vai olenko hakoteillä? Nyt kun olen tilannut em. tuotteita, niin muuttuukohan mun tyyli nyt aivan hörhelöiseksi shabbyksi? Kohta tämä blogi on pelkkää kukkaa, glitteriä ja pinkkiä mustetta... En ehkä osaa tehdä sen tyylistä, vaikka haluaisinkin. Olen ajatellut, että tyyli muotoutuu vähän aiheen mukaankin, ja mun tyyli on tällainen rempseä, pikkuherralle sopiva. Vertailkaapas muuten pojista ja tytöistä skräppääviä - kyllä se vaan vaikuttaa tyyliin.

Täytyy tunnustaa, että minulla on hirveä Slice-kuume. Olen yrittänyt (sitkeästi) vinkata, että se olisi passeli äitienpäivälahja... :o)