Feeling blue with flowers on top

Asioita sen turhemmin kiertelemättä ja kaartelematta, myönnän: olen viimeiset pari viikkoa taas laiminlyönyt blogia ja oikein urakalla. Vaikka julkaistavia kuvia jopa löytyisi varastosta jonkin verran, ei ole ollut minkäänlaista fiilistä avata bloggeria ja alkaa näpytellä tekstiä. Kynsimasis on siis saapunut Tampereelle. Viimeisen pari viikkoa mua ei ole napannut mitkään kynsilakat alkuunsakkaan - tekisi mieli ottaa tilausuudesta ja vaari ja tehdä kirppiskarsintaa, mutta se voisi myöhemmin kaduttaa. Yksiväriset kynnet on ollut viikkojen sana ja vaikka arvostankin niitä yksivärisiä kauniita lakkoja kynsilläni, en löydä minkäänlaista mielenkiintoa tarttua mihinkään koristeisiin viittaavaakaan. 

Saattaa johtua taas kerran oman elämän pyörteistä se, etten ehdi ajatellakaan kynsiä. Mulla on aika rankat työviikot takana tässä heinäkuulta ja omat työaikani epäsäännöllisyydellään ei auta ihmistä, joka tykkää rutiineista. Meillä on lisäksi vähän paletti sekaisin töissä tällä hetkellä, mikä aiheuttaa stressiä ja on kirsikkana kakun päällä. Sen lisäksi nyt viimeisen viikon ajan on fiilis muutenkin ollut vähän feeling blue, joten ei ihmekään, jos kynnet ei nappaa. Ikävä Pariisiin iski taas voimakkaampana kuin pitkään aikaan, samoin kuin ikävä kaikkia niitä rakkaita ihmisiä kohtaan, joita näkee aivan liian harvoin välimatkan takia. Ehkä taas ensi viikolla fiilikset taas lähtee nousuun, mutta nää on vaan niitä hetkiä, mitä aina tasaisin väliajoin tulee vastaan. Mua lohduttaa jo se, että tällä hetkellä vanhempien koiranvahtina toimiessani heidän lomaillessa, tuo yksi karvaturri tulee noin puolen tunnin välein nuolaisemaan housuja tuosta polven kohdalta ja tökkimään kuonoaan kainaloon sohvalla istuessani, ihan vaan muistuttaakseen olemassaolostaan ja todetakseen "ollaan kavereita, eiks niin". Koiraterapiaa parhaimmillaan. 

Koiran vahtiminen sitoutuu myös olennaisesti uuteen addiktiooni, nimittäin Pokémoniin... Jep, minä myös... Jaksoin olla vahva noin viikon pelin julkaisun jälkeen, kunnes alkoi töissä tuntua siltä, että taistelen tuulimyllyjä vastaan muiden nappaillessa taskuhirviöitä viereisen luren vaikutuksen alaisuudesta. Musta tuntuu, että mulla on vähän enemmän addiktio munien hautomiseen kuin varsinaiseen villien pokemonien nappaamiseen ja vielä en ole löytänyt negatiivisia puolia tuosta hyötyliikunnasta. 

Yhteenvetona tästä kaikesta siis: mun kaiken ajan vie tällä hetkellä työt ja Pokémonit - ja tän päivän harvinaisen vapaapäivän oon käyttänyt Gilmoren tyttöjen tuijottamiseen Netflixistä. Vaikka sain eilen esimakua siitä, mitä kaikkea ensi vuosi yliopistolla mulle tahtookaan tarjoilla, tavallaan odotan sitä takaisin rutiiniin kiinni pääsemistä. (Sitten kun syyskuun puolessa välissä olen jo hyvin done opiskelujen suhteen, joku voi muistuttaaa mua näistä sanoista.) 

Kynsissä ei ehkä ole mitään niin ihmeellistä, että niistä kovasti pitäisi jutella. Käytetyt lakat löytyvät viimeisen kuvan alta :) 

Kynsillä:

KBShimmer - Good Reef!

KBShimmer - So Flamous

Überchic 6-01 & Konad White 

Onko muillakin havaittavissa kynsimasennusta näin loppukesän kolkutellessa ovella? Entä onko joku toinenkin kynsisiskoista hurahtanut pokemonien maailmaan? 

To Peach His Own

Jos pitäisi nimetä yksi väri, joka ei koskaan ole ollut suosikkini kynsillä, se olisi persikan sävyt. Ja jos pitäsi valita yksi viimevuosien suosituimmista kynsilakkakoostumuksista, jolle lämpenin tosi hitaasti, olisi se crellyt, joissa on glitteriä seassa. Nauratin jopa itseäni eilen kynsien lakkausta pohtiessa päätymällä kaikista mahdollisista lakoista juuri KBShimmerin To Peach His Owniin. 

Päätin tosiaan eilen olla välittämättä kaikista kokeilemattomista lakoista, koska mulla oli nyt haluan jonkun Emily de Mollyn crellyn kynsille -fiilis. Saattoi johtua parista vanhemmasta EdM kuvasta, jotka viime aikoina olen instaan lisännyt, mutta ehdottomasti halusin sellaisen kynsille. Lopulta tulin tosin siihen tulokseen, että mun EdM:n crellyistä ne jotka blogissa ei vielä ole esiintyneet ei nyt nappaa ja suurin osa merkin lakoista mulla onkin glittereitä. En tiedä miksi sillä olisi ollut väliä, mutta päätin, että asia on näin.

Siirryin siis KBShimmereiden laatikolle ja se ei onneksi pettänyt mua. To Peach His Own ei sävynä ole sitä ominta minua, mutta tuo pinkkien, lilojen, vihreiden ja keltaisten glittereiden kombo on mielestäni täydellinen tähän lakkaan. Lisäksi kun tämä on niitä versioita, joita on helppo käsitellä ja joissa glitter levittyy tasaisesti ilman ärräpäitä eikä sitä tarvitse kalastella tai asetella paikalleen. Tästä lakasta on vaikea olla pitämättä! 

Mulla oli ehkä pieniä erimielisyyksiä leimauslaattojen kanssa ja vasta kolmannesta sain oikeasti leimat nousemaan kynsille saakka. Luulen että tähän vaikutti lähinnä väsymys, mutta oikeastaan olin ihan tyytyväinen, että vasta nämä perhoset suostuivat yhteistyöhön. Nyt ei kaunis lakka peity liikaa, mutta musta tuo kuitenkin kivan kontrastin hempeälle lakalle. 

Kynsillä:

KBShimmer - To Peach His Own

Pueen - 111 & Essence Stampy Polish Black

Kiko swatches vol. 2 (#484, #514 & #528)

Mun oli tarkoitin kirjoitella tätä postausta jo eilen, mutta universumi taas vihasi itseäni ja mut soitettiin töihin kesken aamukahvien. Okei, kello oli puoli yksi iltapäivällä, mutta uhottuani koko sunnuntain töissä, että vapaapäivänäni en tee mitään muuta kun nukun, ei soitto töihin ollut se ihanin asia maailmassa. Neljä edellistä päivää noin 4h/yö unilla alkoivat jo hieman painaa niskassa, joten ihan pelkkä nollauspäivä olisi ollut tervetullut. Onneksi sentään sain nukkua aamulla niin kauan kun nukutti, mutta illalla kotiin päästessäni ei ollut enää fiilistä runoilla postausta esiin. Tänään on onneksi parempi päivä siihen.

Otetaan siis ulos seuraava satsi Kikon swatcheja. Nämä on kaikki vielä tuoreimmasta lakkajulkaisusta, joten kaikkien pitäisi vielä olla saatavilla. Harmi vaan, että Kikolla tuoreimmat peruskokoelman lakat taitavat olla vuodelta 2014, jos oikein muistan. Yritin äsken tehdä kamalaa salapoliisin työtä blogiakistojani selaten ja miettiä koska se viimeinen uusien sävyjen julkaisu olikaan ja päädyin tosiaan tulokseen keväällä 2014. Toivon kovasti, että Kiko päättäisi taas laajentaa tätä peruskokoelmaansa, vaikka vähän huonolta näyttää. 

484 Pearly Peach

Pearly Peach on ihana persikka, joka omissa kuvissani taittaa vähän liikaa oranssiin. Tässä on Kikon pearly sävyille ominaista vahvaa vaaleaa shimmeriähippua, joka tekee lakasta kauniin ja vähän erikoisemman. 

Sävynä tämä persikka riitelee vähän oman ihonsävyni kanssa, joten olettaisin tämän olevan nappivalinta vähän viileämmän / neutraalin ihonsävyn omaaville. Itse lakka on melko paksua ja itselläni oli pieniä vaikeuksia saada tätä levitettyä kauniisti. Paksuudesta huolimatta tämä tarvitsi kolme kerrosta peittävyyteen, joten vaikka sävy on kaunis, lakka itsessään oli vaikeampi työstää eikä siksi noussut mun suosikiksi. 

Pearly Golden Coffee

Tästä setistä yllättäen omaksi suosikikseni nousi Pearly Golden Coffee sävy, vaikka tunnetusti ruskeat ei ole ollenkaan oma juttuni - nudet menee, mutta rehelliset ruskeat ei normaalisti. Tämä lakka oli kuitenkin niin hyväkäytöksinen ja kaunis, että tykästyin tähän ihan kympillä. 

Sävy on puhdas tumma ruskea, jossa on hurja määrä kultaista ja ruskeaa shimmeriä. Kultainen shimmer ei kuvissa toistu koivinkaan hyvin, mutta luonnossa se oli näkyvillä. Lakka oli koostumukseltaan todella mukavaa käsitellä - kaksi helppoa kerrosta riitti peittävyyteen, eikä tarvinnut huolehtia lakan juoksemisesta kynsinauhoille. Erittäin positiivinen yllätys siis. 

528 Ocean Green

Myös tästä lakasta mulla on vain hyvää sanottavaa. Sävy on ihana murrettu vihertävä turkoosi - juuri sellainen, joka ainakin vaatteissa sopii loistavasti omaan ihonsävyyni ja vaaleisiin hiuksiin. Tämä on juuri niitä värejä, jotka ovat pirteitä, mutta eivät hyppää liikaa silmille.

Koostumukseltaan tämä creme oli taas taattua Kikon laatua - kaksi kerrosta peittävyyteen ja lakka levittyi ihanasti sinne minne sen halusinkin levittää. Hyväksyn. 

Siinäpä olisi kolme seuraavaa Kikoa uunista ulos. Kaikki kolme ihastuttivat sävyllään, ja jos ensimmäisen persikan koostumus olisi ollut vielä vähän parempi, olisin antanut kaikille täydet viisi pistettä ja papukaijamerkin.

Mikä nousi lukijoiden suosikiksi näistä? Omistatko itse jonkun näistä sävyistä? 

ps. näihin pariin seuraavaan swatch-satsiin nappasin lakkojan kirjaimellisesti silmät kiinni telineestä ja sävyjä tuli valittua aika laidasta laitaan. Onko lukijoilla kuitenkin mielipidettä, haluaisitteko mielummin yhteen postaukseen aina samantyyppisiä sävyjä, jotta olisi helpompi vertailla lakkoja vai menenkö ihan vaan sen mukaan mitä milloinkin käteen sattuu? Tarkoituksena itselläni olisi lisäillä tuonne kynsilakat -välilehdelle kuitenkin linkki swatcheihin sitä mukaan kun niitä valmistuu, joten riittääkö, että sieltä voi klikkailla nopeasti niiden lakkojen postauksia, joita tahtoisi vertailla? 

#ablecs15: Animalistic

Nyt mennään sitten eläimellisemmällä linjalla, kun #ablecs15 haasteen neljästoista viikko pyörähtää käyntiin... Ja oikeasti, neljästoista! Mihinkä tämä kevät katosi? Olen ollut niin hullun kiireinen ja stressaantunut koulun suhteen, sekä viime aikoina myös töiden, että koko kevät vain katosi jonnekin. En tosin valita. Alkaa olla oikeasti oikeus käyttää näitä neonlakkoja yhä useammin ja useammin.

Lakkasin tätä teemaa varten kynnet samalla kun katsoin Leijonien kamppailua Venäjää vastaan ja näiden kynsien kanssa koettiin kyllä yhtälainen taistelu mitä tuo koko kamppailu ruudussa oli. Joten ne jotka haluaisivat heittää koneen päin seiniä kun otetaan jääkiekko vain puheeksikin, voivat ehkä nauttia tämän postauksen kuvallisesta kattauksesta enemmän kuin itse tekstistä. 

Lähdin tosin sekä lakkauksen, että pelin ekaan erään sillä, että idea ja fiilis olivat hyvät. Lakkasin aluslakan pohjalle ja päälle kerroksen neonkeltaista ajatellen sitten liukuvärjääväni keltaista, persikkaa ja violettia toisiinsa. Tiesin jo valmiiksi koettelevani lakkavalinnoilla vähän väriympyrän rajoja, mutta yritin kuitenkin.

Se ensimmäinen yritys noudatteli aika lailla kiekon ensimmäistä erää ja siinä Komarovin rangaistuksen ja Venäjän ensimmäisen maalin vaiheilla tajusin, että alkuperäisideasta ei kyllä tule kesää - eikä maalia. Keltainen oli kuitenkin liian pigmenttinen pohja violetille ja oranssille neonille, jotta olisin saanut liukuvärjäyksen onnistumaan. Ja kaiken lisäksi meikkisieni, jolla liu'uttelin hajotti taas kynnen pinnalle pientä murua koko matkalta. Erätauolla sitten luovutin, poistin ekat tekeleet ja aloitin alusta - tällä kertaa valkoiselle pohjalle ja vain kahdella lakalla. 

Toisen erän alkaessa lähdin taisteluasenteella liikkeelle ja siinä vaiheessa kun suomen tasoitusmaalin kohdalla tajusin vaihtaa meikkisienen keittiösieneen, alkoi homma taas luistamaan vähän paremmin. Sain liukuväjättyä aika mukavasti ja lopputulos alkoi jo näyttää sellaisia merkkejä, että tästä vielä noustaan. 

Kolmas erä ja oikean käden tekeminen taas oli yhtä vuoristorataa. Ensiksi onnistui hyvin, sitten onnistuin turmelemaan yhden sormen täysin pinseteillä, mutta paikkaaminen onneksi tapahtui melko helposti. Mun ei selvästi pitäisi katsoa kiekkoa ja tehdä kynsiä samalla, koska keskittyminen hyppii sekunnn välein tv-ruudun ja lakkapullojen välillä. 

Kun jatkoaikakin oli saatu taputeltua, olin valmiina leimaamaan ja tässä vaiheessa olin ongelmoinut kynsien kanssa jo noin 2,5 tunnin ajan, mikä on yli tuplasti se aika, mitä yleensä kynsieni hyvinvointiin käytän. Yleensä sanon prefeeraavani eläinkuvioiden taiteilua käsin, mutta tällä kertaa kellon lähentyessä uhkaavasti puolta yötä, tartuin jo toistamiseen putkeen Konadin laattaan ja leimasin tiikerit kynsilleni. Onnistuin siinä rankkareiden kohdalla stamperin kanssa hosuen sotkemaan yöhousunikin mustaan leimalakkaan, mutta aina ei voi voittaa. 

Kynsillä: 

China Glaze - Violet Vibes

China Glaze - Sun Of A Peach

Barry M - Matt White

Konad m57 + Konad Black 

Pitäisiköhän ehkä luvata itselleni, että tänä iltana ei lakkailla kynsiä telkkaria tuijottaessa vaan keskitytään jännäämään ottelun perään. Kynsille on kuitenkin aikaa vaikka vuoden jokaisena päivänä, mm-kisat pelataan vaan kerran vuoteen... Ja lupaan, että viikonlopun jälkeen en keskustele urheilusta blogin puolella ennen ensi kevättä. Onneksi tuo lätkä on ainoa urheilu, jota jaksan seurata - ja sitäkin aktiivisesti vain mm-tasolla. 

Mutta hei, lopputulos oli kuitenkin positiivinen: kynnet miellyttivät silmääni mukavasti ja pelistäkin käveltiin kotiin voittajina. Siitä taas tosin voi olla montaa mieltä, kumpi polku olisi ollut helpompi kulkea vastustajien kannalta.

12/31: raidat / stripes / mèches

Alan vähitellen katua tuota keksintöäni nimetä tämän haasteen otsikon sekä suomeksi, englanniksi, että ranskaksi. En halunnut otsikkoon pelkkää haasteen teemaa suomeksi ja englanniksi vaan jotain erilaisempaa, mutta sanojen kirjoitusasun tarkistus alkaa olla jo hiukan ärsyttävää. Ehkä kuitenkin selviän.

Teemana kuitenkin tälle päivälle oli raidat ja ollaan sitten raidallisia. Pohjalakkana tuomi We Care Iconin Perfect Coral, joka on hyvin oranssi/persikka ollakseen nimeltään koralli, mutta ei anneta sen häiritä. Koostumuksessa on kivaa jäistä shimmeriä ja mun mielestä noiden pullot on kovin herttaisen mallisia. Mutta, se sivellin... se saamarin sivellin. Ei niinkään sen kapeus vaan se, että se on varreltaan jo niin onnettoman nysä, että siitä ei tunnu saavan hyvää ja tukevaa otetta sitten millään. Eikä muuten puhettakaan, että minun jättiläiskourani saisi muka aseteltua pullon ympärille kuvien ottamista ajatellen. 

Annettakoon pullolle anteeksi sen pienet fibat, koska itse lakasta kyllä pidän. Raidat on taas Orlyn Instant Artisteilla, mikä tuskin tulee enää kenellekään yllätysenä. Moneskohan kerta jo tähän haasteeseen kun niistä mainitsen. 

Tosin tällä kertaa voin sanoa, että nämä ei ehkä olleet ihan ideaaleimmat koristeluille. Mun kynnet alkaa nimittäin olla näissä kuvissa jo niin pitkät, että pitkähkö ohut sivellin alkaa helposti harhailla suoralta linjalta kohti mutkikkaita linjoja kaarevalla ja pitkällä kynnen pinnalla. Voidaan kuitenkin kuvitella, että ne pienet mutkat tuo vaan mielenkiintoisen piristyksen muutenkin eläväiselle lakkaukselle. 

Tästä kuvasta nökee hyvin tuon We Care Iconin minikokoisuuden. Miettikää nyt kun tuou korkkikin on puolet lyhyempä nail art lakkojen korkkia. Söpö mutta töpö.

Onko ihmisillä jakaa hyviä vinkkejä, miten saada pitkiin kynsiin suoria raitoja? En selvästi ole raitafani vaan yleensä pilkuttelen menemään, joten itselläni ei ole liiemmin kokemusta... 

Cloudy weather

Varsinkin viime kesänä blogeissa vilahteli hurja määrä erilaisia värikkäitä pilvimanikyyrejä. Ajattelin aina, että ehkä seuraavaksi yritän sitäkin koristelutyyliä, mutta jostain kumman syystä sitä seuraavaksi lakkausta ei vaan koskaan tullut. Vaikka mielestäni osaan ihan kiitettävän kauniisti lakata kynsiäni ilman, että lakat karkaavat kynsinauhoille pahasti, kuitenkin luotto omaan siveltimenkäsittelyyn on aika pientä. Tästä syystä tässä blogissa on vielä puolikuut ja ruffianit näkemättä. Useampaa pastellista lakkaa vierekkäin sovittaessani ajattelin, että ne kiljuvat hempeitä pilviä kynsille, joten ei kun yrittämään. 

Pohjalle valikoitui taas yksi Ciatén joulukalenterin lakkauutuuksista, persikkainen Ivory Queen. Tää on juuri sellainen sävy, josta joudun aina sanomaan samaa: kaunis kuin mikä, mutta riitelee ihan liikaa mun keltapohjaista ihonsävyä vastaan. Epäreilua. Lakkasin tätä kolme kerrosta peittävän lopputuloksen saamiseksi ja lakka levittyi kauniisti ja tasaisesti kynnelle. Rakastan tämän lakan hienojakoista kultaista shimmeriä. 

Pilviin käytin myös kolmea Ciatén minilakkaa, joista kutakin on yksi kerros. Halusin jättää pilvet hiukan läpikuultaviksi enkä täysin peittäviksi, missä mielestäni onnistuin hyvin. Alimpana on vaaleanlila Sugar Plum, seuraavana vaaleansininen Ferris Wheel ja päälimmäisenä vielä likainen violetti Pillow Fight. Kaksi ensimmäistä ovat mielestäni sävylleen uskollisia myös yhdellä ohuella kerroksella, mutta tuo päälimmäinen tarvitsisi selvästi useamman kerroksen löytääkseen todellisen sävynsä. Tai ainakin haluan uskoa, että kynnellä tuo ei kadota violettisuuttaan, minkä se näissä kynsissä teki. Tuota harmaata sävyä voikin sitten kutsua vaikka myrskypilviksi auringonlaskun jälkeen. 

Näitä kynsiä katsellessa pilvet näyttävät omaan silmiini kauniilta ja idealta, jonka voisi toteuttaa uudestaankin. Oikeassa elämässä nämä kynnet saivat aikaa kynsillä aivan liian vähän verrattaen siihen, kuinka kauan näitä väkersin. Iskin nimittäin toisen peukaloni harvinaisen kivuliaasti kattoon noin tunti näiden tekemisen jälkeen, mikä aiheutti geelin irtoamisen melkein koko kynnen matkalta samaisesta kynnestä. Seuraavana aamuna peukaloa huoltaessani olin saanut idean jo uusiin kynsiin, joten pilvet saivat väistyä kynsiltä tällä kertaa. Until next time, right?

Laskeskelin muuten tuossa justiinsa, että tähän mennessä olen käyttänyt kymmentä lakkaa, jotka sain Ciatén joulukalenterista. Myönnettäköön, että olen yritellyt yhdistää useita uusia lakkoja moniin manikyyreihin, jotta saisin tuntumaa mahdollisimman moneen lakkaan ja siihen, miten ne käyttäytyy, niin kynnellä kuin koristeluissakin. Tähän mennessä olen kyllä tykännyt kaikista kokeilemistani lakoista, mutta kovin uniikkeja niistä moni ei ole. Ainoastaan uuden vuoden kynsillä esiintynyt Locket on sellainen, josta harkitsen täysikokoisen pullon ostoa. Vaikka olenkin tykännyt sävyistä, on ne mielestäni tarpeeksi lähellä jotain jo omistamiani lakkoja, että selviän kyllä omistamillani lakoilla hyvin. Ainoa oikea miinus omissa silmissäni on lakkojen lyhyt sivellin. Tai siis siveltimen varsi. Pienestä korkista on vaikea saada tukevaa otetta ja toivoisin sen olevan hiukan pidempi, jotta lakkaaminen helpottuisi. Jos tuota ei oteta huomioon, voin sanoa olevani ainakin tähän mennessä todella tyytyväinen kynsilakkakalenteriini. Oli vaivan arvoista juosta pitkin Oxford Streetiä kaatosateessa Selfridgesille toiveissa se, että näiden myynti olisi aloitettu siellä jo lokakuun alkupuolella. Voin kertoa, että matkaseuralle ei oikein auennut, miksi pistää 42 puntaa periaatteessa sikaan säkissä ja sitten loppuloman näpistellä tuliaista paketin lävitse hymyillen tyytyväisenä. Jätin asian kuitenkin omaan arvoonsa, koska ei sitä ehkä ymmärräkään kukaan muu kuin toinen kynsilakkafrikki. 

Broken Hearted Peach

Mun pitäis ehkä ruveta harrastamaan lisääkin noita ajastuksia, kun tuntuu, että postaaminen venyy myöhään illalle melkein päivittäin ja haluaisin kuitenkin että ne tulisivat jo vähän aiemmin. Toisaalta voisin lakata nukahtelemasta koneen ääreen päiväunille aina, se jo auttaisi varmaan paljon, mutta tänäänkin työkaaoksen jälkeen ei silmät vain pysyneet enää auki. 

Kynnet taas näyttävät luonnossa ehkä vielä vähän enemmän kivoilta kuin kuvissa. Pohjalla Barry M:n Peach Melba lakka, jota voin kuvailla "ihonväriseksi", koska lapsenahan värikynillä värittäessä se persikkainen oli ihonväri ja musta se oli tosi ihana aina. Sen päälle vinottain pinkkiä China Glazen crackle lakkaa nimeltään Broken Hearted. En ole aiemmin kamalasti testaillut eri levityssuuntia näillä crackleilla, mutta kulmasta kulmaan ainakin on mielestäni megakiva ja väriyhdistelmäkin oli onnistunut. Kynnet jäi yksinkertaisiksi, kun alkuperäinen lakkaus Models Ownin Magenta Divinellä ei kuivunut ikinä ja jouduin poistamaan sen keskellä yötä ja keksimään jotain korvaavaa. 

Last night I experienced a little with different ways to use crackle polish. The base of my mani is Barry M Peach Melba and the crackle polish is China Glaze Broken Hearted. I used the crackle polish diagonally, and I think these nails look better in real life than on the pics. I like the color combination a lot.