Ristiin rastiin-kintaat

Valmista tuli mutta aikaakin meni. Tämä kinnaspari vielä ehti Tumpputupaan mutta siihen se sitten jääkin, kolmeen pariin.

 Etsin oikein tarkoituksella minulle vaikeaa  mallikuviota ja sellaista mitä en ole vielä neulonut ennestään. Löytyihän se COOKIE A:n kirjasta sukkia rakkaudella.  Etsiskelin sieltä kuvioita jotka sopivat ohueen lankaan. Löytyihän se sivulta 75, Twisted Flower. Kuvio on vaan osa sukkaan käytettävästä mallista. Olen ihaillut niin monessa blogissa (esim. Hepsi ja Pitsisukka mainitakseni) sukkia ja kintaita joissa niin selvästi erottuu yhdenkin silmukkarivin kulku. Siinä on varmaan se jujuna että silmukka neulotaan aina kiertäen.

Sitähän tein nyt näissä oikein urakalla. Tuossa varressa jo meinasi tulla ikävystyminen vaikka ei tuon pidemmät olleetkaan. Se on moninverroin hitaampaa neuloa kuin tavallinen 1o, 1n resori. Ainakin minusta, en muista tiedä.

Vähän tulivat liian sopivat käsiini vaikka en suurikätinen olekaan. En arvannut enempää luoda silmukoita vaikka tuo kuvio kyllä näytti siltä että se kaventaa kinnasta kun risteillään niin moneen suuntaan. Eihän näillä kovilla pakkasilla tarkene mutta ajattelinkin toisten kintaiden sisään. Vaikka sitten ei kukaan näe tuota hienoa kuviota tuossa kädenselässä.

Tuo intialainen peukalokiila on sitten helppo tehdä ja istuu hyvin käteen. Lanka on sitä samaa reumalankaa josta tein yhdet pitsisukat syksyllä. Lankaa meni kinnaspariin 31g ja neuloin 2:n puikoilla. Nämä kintaat vaativat kädet sisäänsä kuvaukseen, muuten näyttävät niin pitkiltä ja kaidoilta ryppykasoilta. (Minä kun en kintaita ja sukkia jaksa höyrytellä.)

Väri on hiukan liian haalea vaaleanvihreä, en jaksanut pelata kuvankäsittelyn kanssa. 

Muistakaahan 5-vuotisarvontani!

Paljon keskeneräisiä neuleita

Minua taas onnetar potki lokakuussa kun osallistuin arvontaan KahviKaneliVirkkaa-blogissa. Näin ison kasan lankaa sain ja monta kerää onkin sellaisia että en ole ennen tehnyt tuttavuutta. Niin ja lisänä vielä kiekko Tildanauhaa ja virkattu patalappu.

 Mikä siinä onkin että aina tekisi mieli aloittaa uutta rojektia vaikka entisetkin on kesken. Tuo sukanvarrelta näyttävä alku on säärystintä jonka vanhempi tyttöni tilasi jo tuossa kesän lopulla. Tenkkapoo meinasi tulla kun ei suuresta määrästä puikkoja löytynyt oikean kokoisia. Niitä harmaita metallipuikkoja kyllä löytyy mutta raskaina ja liukkaina luisuvat pois. Pyöröpuikkokin löytyi sopivan numeroisena mutta ei onnistu silläkään. Yritän nyt pärjätä noilla lyhyillä puikoilla kun seuraavaksi pitää jo silmukoita vähentää pohkeen alapuolelta. Siitä nuo puupuikot on hyviä kun pysyvät paikoillaan.

Valkoinen lanka näyttää kovin keltaiselta

Jätin säärystimenalun hautumaan ja ajattelin että vielä yhdet kintaat pitää ehtiä Tumpputupaan neulomaan. Etsin sitten vähän vaikeamman mallin ettei vallan tylsistytä. Ohutta lankaa ja kakkosen puikot takaavat sen että ei vaan liian äkkiä valmistu.

Eräs tuttuni kysyi vielä että ehtisinkö tehdä hänen aikuiselle tytölleen joululahjaksi pyörään satulanpäällisen Africankukkasista. Lupasin kun on niitä kukkia valmiina. Eipähän sekään tunnu äkkiä valmistuvan vaikka ei muuta puutu kuin muutaman kiinteän kerroksen virkkaaminen niiden kukkien ympäri ja kuminauhan laitto reunaan.

Hyvää ensimmäistä adventtia lukijoilleni ja muillekin pistäytyjille.

Revontulet loimuaa

Tässä toinen pari kintaita tämän syksyn Tumpputupaan. Näitä olikin taas helppo neuloa kun mallikuvio itsessään oli helppo. Olen PURO-lankoja aina silloin tällöin ostellut ihan vaan siksi kun värisävyt ovat niin kauniita. Se on sitä ikuista hamstrausta, missä melkein joka langalle on visio siitä mitä mistäkin olisi kiva neuloa. Joskus vaan ei millään ehdi kun pukkaa jo uutta mieleen.

Vaikka saman värierän kerät näyttävätkin päällisin puolin samanlaisilta, eihän ne sitä ole. Aloitin siis yhdestä kerästä ja pääsin tuohon kohtaan johon olen noita pisteitä piirtänyt. Siihen katkesi lanka ja seuraavaksi olisi tullut tuota kerän päällä olevaa oranssia. Jotenkin soti mun värimaailmaa vastaan jatkaa siitä vaan suoraan. Purin koko kerän ja tulin siihen tulokseen että otan sen oranssin pois ja jatkan jollakin violettiin paremmin vivahtavalla pätkällä. Toisessa kerässä ei ollut ihan samansävyisiä pätkiä ja jouduin sitä pätkimään vielä enemmän.

Neuloin taas vaihteeksi tuon intialaisen peukalokiilan. Se vaan tuntuu niin helpolta neuloa ja kinnas istuu hyvin käteen.

 Yleensä en ole noin tarkka sen suhteen mitä kerästä tulee, vaan annan mennä tuurilla ja hyvin on mennytkin noissa pätkävärjätyissä ohuissa sukkalangoissa.

Kahdesta kerästä jäi siten tähteeksi aika sekalainen pätkäkasa. Kintaille tuli painoa 65g ja neuloin nelosen puikoilla vaikka vyötteessä oli suositus 5-6. Ajattelin että tulee liian harvat jos noin suurilla neulon. Jos olisi ollut tarkoitus huovuttaa kintaat, niin sitten varmaan olisikin pitänyt neuloa suuremmilla puikoilla.

Mallikuvio oli mukava neuloa vaikka apupuikkoa tarvittiinkin tuossa palmikossa. Siitä onkin kauan aikaa kun olen viimeksi palmikkoa neulonut. Ettei vaan olisi niinkin kauan kuin 40 vuotta. Silloin neuloin useammankin palmikkovillatakin.

Mikrotuen uudet lapaset

Kirjoneuletta on kiva neuloa. Nyt joku ajatteli että hullu noin puhuu. Kai se jonkunmoista hulluutta onkin selvitellä sykkyrään meneviä lankoja. Siitäkin joskus jopa nauttii.

Minäkin ilmoitin itseni tämänvuoden Lapaskuuhun. Lokakuun lopulla ja vielä tämän alkaneen marraskuun alussakin etsiskelin ilmoittautumiskanavaa tähän kyseiseen kampanjaan ja ajattelin sitten että ei sitä varmaan olekaan. Vielä alkuviikostakin tarkistin ja silloin oli jo emäntä löytynyt.

 Tässä nämä miun ekat kintaat tältä syksyltä. Mikrotukeni kyseli että olisiko mustaa ja violettia lankaa varastossa. Löytyihän niitä molempia. Sitten vaan mallin hakuun. Minä ehdottelin vaikka mitä mutta ei meinannut löytyä. Sitten joltain ulkomaalaiselta sivulta löytyi kintaiden malleja enemmänkin. Olivat niin monivärisiä etteivät sellaisenaan kelvanneet pojalle. Sanoin sitten että muokkaa mieleiseksesi kahdelle värille.

Vaikka näissä käytetyt langat ovat molemmat aika ohkaisia, meinasi jo alkumetreillä tulla liian suuret lapaset. Onhan niissä väljyyttä mutta mahtuu sitten alle toiset kun ja jos tulee kylmempiä kelejä. Molemmat langat ovat kirpputorilta ostettuja, eri aikaan tosin. Musta on vanhempaa, siinä ei mitään vyötettä. Violetin osti viime keväänä ja siinä lapussa luki sentään, että käsinvärjättyä 100% villaa. Koitin tehdä polttokoettakin, ei helpolla lähtenyt palamaan. Siitä päätellen ovat villaa molemmat.

Neuloin kolmosen puikoilla ja painoa parille tuli vain 71g.