Kukkahousut

Kai se kesäkin sieltä tulee vaikka ei vielä siltä tunnu. Harvoin enää viitsin mitään vaatteita ommella kun vanhojakin on kaapit täynnä. Välillä tulee kuitenkin olo että olisi kiva jotain uutta saada päällensä. Olin toukokuun alussa kampaajalla hiuksiani kohentelemassa niin kampaajalla oli mun mieleeni niin ihanat housut jalassa että heti iski kipinän että pitää saada samanmoiset. Heti alkuviikosta käväisin Eurokankaassa etsimässä kangasta mutta ei löytynyt sellaista missä olisi mustalla pohjalla suuria värikkäitä kukkia. Ostin sitten lähinnä samaa vaikka en mustapohjaista saanutkaan. Tämä ostamani on kyllä ihan lempivärini ja kesää ajatellen tämä vaaleanpunainen onkin parempi. Auringossa kun tahtoo musta väri polttaa ihoa kankaan läpi.

Helppo leikata ja ommella tällaiset suorat housut ilman taskuja ja vetoketjua. Kaavana sama vanha peruskaava jonka olen koulussa piirtänyt itselleni kun olin vähän yli kahdenkymmenen. Toki vatsan kohdalle piti laittaa väljyyttä kun siihen on kasvanut joku patti. Kuminauhavyötärö niin mahtuu vatsamakkaratkin sisään. Laitoin sisäpuolelle vyötärölle pienen taskun että saa vaikka nenäliinan siihen tai yhden avaimen. Saumurilla vetäisin kappaleet ympäri ja ompelukoneella muuten saumat. Lahkeet käänsin ja kiinnitin liimanauhalla jota löytyi vaikka en aikoihin ole mihinkään sitäkään käyttänyt. Kangastta oli joku 1,40m mutta leveys ei ollutkaan puoltatoista metriä niinkuin kuvittelin. Vähän kun limitin kaavoja niin leveys riitti. Minulla kun ei ole oikein takamusta niin joudun aina lyhentämään haarassa takakappaleen kaarta niin mahtuvat etu- ja takakappale hyvin vierekkäin kankaalle. Kangas on viskoosia ja rypistyy yhtähyvin kuin pellava vaikka siliääkin helposti kun vähän silitysrautaa näyttää. Hintaa kankaan osalta ei tullut ihan kymppiäkään ja kuminauha ja ompelulangat löytyivät kotoa. Vitsailin facessa että ompelin housut "puutarhatyöskentelyä" varten mutta enhän minä noin vaaleilla uskaltaisi multahommiin ryhtyä. 

Tunikoita urakalla

Välillä iskee vimman ommellakin vaikka paljon enemmän tykkään neulomisesta. Ensin tietysti olin mainoksen uhri ja tällä tarkoitan sitä että piti tilata kangasta vaikka sitä olisi omia varastoja penkoessa ihan tarpeeksi. Jopa sellaisia joista voi jotain ommellakkin. Se uhriutuminen tapahtui tämän ensimmäisen esitellyn tunikan kohdalla. 

Majapuun mainos iski kuin metrinen koivuhalko eikä mennyt kauaakaan kun tilaus oli jo tehty ja maksettu. Enpä siinä tilausvaiheessa ajatellut mitä mahtoi olla tilaamani kankaan leveys ja meinasi käydä ohraisesti kun kaavoja kankaalle asettelin. Olen ennenkin saanut vähistä kankaista kaavoja käännellen onnistumaan ja niin sain nytkin ihan sopivan tunikan eikä jäänyt turhan suuria jämätilkkuja. Tilasin siis vain 0,90cm kun olen todennut että se riittää tunikan pituudeksi. Hihat saa yleensä siitä etu- ja takakappaleen välistä. En tykkää kokopitkistä hihoista.

Syysasterit, tumma luumu, punaoranssi

Sitten muistin että onhan jemmassa useampikin sellainen trikoo josta voin tunikan tehdä. Kaksi löytyi heti eli nuo violetti- ja mustapohjaiset joista olin tytöilleni ja itselleni ommellut legginsejä. Sitä vaan en tiedä kauanko säilyy se elastisuus joka trikoissa on. Tunikassa se ei niin haittaa jos häviääkin kun ei ole sellaista venytystä kuin legginsien polvissa. Yöpaidaksi aina välttää vaikka vähän venyneempikin.

Siis oli niin helppo leikata nämä jälkimmäiset kun asettelin tuon ensinleikatun kappaleet kankaalle niin ei tarvinnut miettiä saumanvaroja eikä muutakaan. Kaava muuten on SK-lehdestä ihan perus-t-paita lyhyellä hihalla joten sillä on helppo kuositella kankaalle riittävästi pituutta ja leveyttä leikattavaan.

Sitten sain vielä yhden tunikakankaan naapurista kun siellä tyhjennetään kuolinpesää. Tämä viimeinen on ihan kotimaista ohutta collegekangasta. Kankaan reunassa luki että Made in Finland ja olisiko ollut Ruusupuu.

Saumurilla noita tunikoita äkkiä hurauttelee kun saa koneen ensin yhteistyökelpoiseksi. Tuntuu ihan siltä että sekin on joskus suutuksissa kun ei ole pitkään aikaan päässyt ompeluhommiin. Helppoa näissä tunikoissa on kaikkien muiden saumojen ompelu paitsi pääntie. Minä jotenkin tykkään tuosta v-pääntiestä enemmän kuin pyöreästä. Helmat ommeltu tavallisella koneella, kaksoisneulalla.

Juhlamekon ompelua

Viikko takaperin eli perjantaina oli vanhemman tyttäremme ja sulhasensa vihkiäistilaisuus. Kun ei sitten ollut kaapissa mitään tuoreempaa juhlavaatetta kuin kymmenen vuoden takaa jotain kesämekkoja ja oli vielä niin kesäinen ilma etten sitten mustia suoria housuja ja jotain puseroa kelpuuttanut. Nyt sunnuntaina on sitten isompi hääjuhla ja samalla mekolla mennään.

Polkaisin tuossa pari viikkoa sitten paikalliseen Eurokankaaseen ostamaan mekkokangasta. Kylläpä oli vaikea valita kun mun mielivärejä oli vähänlaisesti. Eikä sitten oikein löytynytkään. Olin alunperinkin ajatellut että trikoota se olla pitää ettei mistään kohdin kiristä. Kun en tykkää ruskeasta ollenkaan ja tämä kangas näytti minusta vallan ruskealta. Tarkemmin katsottuani olihan siinä paljon muutakin kuin sitä ruskeaa. Aikalailla roosaakin montaa sävyä. Pakko oli kelpuuttaa kun en parempaakaan löytänyt.

No kun tätä kangasta sitten koton tutkailin niin ei ihan kauhealta näyttänytkään. Syksyn sävyjä tulvillaan mutta noita leopardipilkkuja en ymmärrä ollenkaan. Tyttäremme oli tyytyväinen mun kangasvalintaani kun tässä joku roosan sävy on samaa kuin hänen koko hääpukunsa. Onnistunut ostos sitten kuitenkin. Tykkään pitkästä trikoomekosta ja tämä ulottuu tosiaan melkein maahan asti. Sivuihin laitoin halkiot polviin asti että antaa kävellä.

Kangas on viskoosi/elastaania. Laskeutuu tosi hyvin mutta tuntuu aika raskaalta. Päällä tuntuu siltä kuin trikoinen yöpaita eli ei huono. Sanoinkin että jos ei muuta käyttöä ole niin yöpaitana menee. Ompelu kävi saumurilla äkkiä mutta pääntien kaitaleen jouduin ompelemaan käsin nurjalle puolelle. Vaikka mulla Bernina onkin niin ei sekään kaikkea suostu ompelemaan. Ajattelin että sen tappelun sijaan saan käsin ommeltua ja tulee hyvä. Ihmettelin kun saumurin tikki loikki parissa kohtaa että mikä vika mutta ilmeisesti se elastaani tekee sen että neulan osuessa siihen lanka ei sitoudukaan siepparin tullessa kohdalle.

Kun ei tiedä näistä syksyisistä keleistä että tarkeneeko villatakilla jonkun paksumman takin sijaan niin piti toteuttaa yli 20 vuotta muhinut suunnitelma. Ostin joskus aikaa sitten tämän villatakin yhdeltä virolaiselta käsityöliikkeenpitäjältä meidän kaupungissa. On vaan niin karkeaa villaa että on melkein jäänyt pitämättä. Vuorikankaankin olin ostanut varmaan kohta villatakin oston jälkeen. Sattui olemaan sopivan värinen ja kuvioltaan neulokselta näyttävää vaikka onkin ihan vuorikangasta. Nyt pitää pienen tuulenkin ja sopii väritykseltään mekkooni.

Kangasihanuuksia

Täytyy näyttää miten kauniin kangaskasan sain kun onni potkaisi fb:n puolella "Kuosiverstaan" sivulla olleessa arvonnassa. Tuota "ovara"-kangasta on noin 60cm ja muita puolen metrin palaset. Musta on trikoota ja nuo pinkki ja vihreä resoria. Olenkohan minä ihan pöhkö kun näin vanhalla iällä tykkään noin iloisenkirjavista kankaista. Tosin ei noista taida saada pituuden puolesta kuin lastenvaatteita. Odotellaan inspiraatiota, jospa se jossain välissä putkahtaa.

Tämä siis aiemmin tilattu

Tarkoittaa vissiin sitä että pitäisi saumuri kaivaa piilostaan ja koittaa vieläkö se toimii. Kun on edellinenkin samasta lafkasta ostettu trikoopala vielä alkutekijöissään. Siitä ihan hyvin tulee itselleni tunika, sellainen vajaahihainen. Nykyään ei ole enää mitään tekoa noille normaaleille t-paidoille. Joutavat hyvin pois vaatekaapin täytteistä. Paitsi sitten tulee nuukuus vastaan ja mietin että miten niitä voisi tuunata että jospa kuitenkin pitäisin.

Välillä iskee kauhean shoppailuvimman tuolla nettikirjakauppojen sivuilla. Tämän kirjan tilasin Addlibriksestä viimeksi melkein pelkän kansikuvan perusteella. Eihän kirja ole kuin 40-sivuinen. Sisältää vain muutaman kirjoneulemyssyn mutta on siinä muutakin asiaa miten lankoja pidellään kirjoneuletta neulottaessa kun on useammasta kyse ja kuvat itsessään ovat pirteän värillisiä. Ainoa miinuspuoli jos sitä nyt voi miinukseksi sanoa on tuo englanninkieli.

Testineulojan saloja

Nyt voin jo julkaista kuvia niistä hys`hys-jutuista joita alkuvuodesta neuloskelin testineulojana. Tuohon Puikkomaisterin elokuussa ilmestyneeseen Sukkakirjaan näitä
neuloskelin.

Viimevuoden joulunaika meni näissä kintaissa joita ei sitten sukkakirjaan tullutkaan. Ohje tulee hänen seuraavaksi ilmestyvään kirjaansa. Langat joita käytin näihin kintaisiin, olivat pääosin omiani. En enää muista mitä kaikkea noihin tuli, mutta harmaa on ainakin koirankarvalankaa, joskus Pärnusta ostettu ja violetti Pirtinkehräämöstä.

Käänsin toisen kintaan väärinpäin että näkee miltä se siltäpuolen näyttää. Painoa kinnasparille tuli 62g ja on aika tilavat vaikka taisin neuloa pienimmän koon mukaan. Mahtuu alle vielä toisetkin ohuet kintaat eikä tule könttä olo käsiin. Neulomiseen käytetty 2mm:n ja 2½mm:n puikkoja. Eikä palellu ranteet, on senverran vartta. Minulla kun tahtoo olla nuo takkien hihat liian lyhyitä ja pyörällä ajellessa ranteet kylmää.

Tuli joku ahaa-elämys tässä fb:n ääressä kun nettikauppa KangasKerttu esitteli kaunista tunikaa joka oli ommeltu tästä kankaasta. Olen tuota jo ihaillut aiemminkin.Eikä muuta kuin tilaamaan kun oli vielä postikuluton tarjous. Tilasin yhden metrin kun kangas on yli 180cm leveä. Siitä saa sivusta hihat ja taskutkin vielä kenties. Sitä ei tiedä kauanko tämäkin kangas saa marinoitua ennenkuin on päälläpidettävä. No jotain uudistumista jo minunkin karderoopini kaipaa.

Vielä jäi parit hyshysit esittelemättä mutta seuraavaan sitten niistä.