Rohdinpellavasta tiskirättejä

Nyt on niin aivotonta neulontaa ettei tarvitse ohjetta seurata. Facen jossain ryhmässä eräs käsityönopettaja esitteli omia pellavalangasta neulottuja liinojaan. Siinä samassa itselleni muistui mieleen vintillä olevat rohdinpellavalangat joita sain eräänä kesänä matkaillessani ystäväni kanssa silloisen blogitutun luokse. Hänellä oli suuret määrät jostain kuolinpesästä saatuja pellavalankoja. Antoi meille niitä suuren määrän joka sitten jaettiin ystäväni kanssa puoliksi.

Osa vyyhdeistä oli varmaan hiirensyömiä kun keriessä lankaa tuli monenpituista pätkää. Kerin vyyhdistä pieniä keriä ja laitan kolme lankaa yhteen niin tulee vähän paksumpi rätti. Eikä haittaa tuossa rättineulonnassa vaikka pätkiä onkin. Umpisolmuun vaan ja neulonta jatkuu eikä näy valmiissa tuotteessa yhtään. Tuossa kuvassa oikealla olevan tein ensin ja loin alkuun liian paljon silmukoita. Käy se pyyhkimiseen vaikka ei neliö olekaan. Toiseen loin vähemmän silmukoita mutta ei siitäkään ihan neliö tullut. Kun alunperin ei ollut tarkoitus mitään käsipyyhkeen kokoisia rättejä neuloa. Hirveän tikkuista puuhaa on kun langassa on niitä puisia tikkuja ja paljon irtoaa neuloessa. Olen ulkona työskennellyt että saa puisteltua tikut sylistä kun käy välillä tuvassa.

Alkukesästä virkkasin samoista langoista kolminkertaisena kasvihuoneeseen sidontanaruja. Ovat luonnonläheisempiä kuin jotkut muovinarut. 

Vauvan mustekala ja pinkit köynnössukat

Kohta onkin jo vuosi siitä kun edellisen mustekalan virkkasin. Minä kun vähemmän virkkailen niin ei ole sellaista tuntumaa kuin sukkapuikkojen kanssa. En hakenut tuohon pääosaan mitään ohjetta kunhan vaan virkkailin ja tulihan se pyöreä. Vanua työntelin sisukseen ennenkuin virkkasin reiän umpeen. Lonkerot virkkasin suoraan pääosaan että säästyin ompelemiselta. Lonkeroiden ohjetta piti vähän tarkistaa netistä että miten ne saa menemään kierteelle. Ei sitä voi millään muistaa jos on vuosi väliä edellisestä virkkauksesta. Lanka on 70% bambu ja 30% puuvilla. Silmät virkkasin ketjusilmukoilla ja ompelin kiinni rullalangalla. Suu ommeltu jälkipistoin.

Nämä sukat ovat malliltaan toisinto edellisistä köynnössukista maaliskuun lopulta. Tämä pinkki väri jotenkin hävittää kuvion joka vihreissä sukissa oli paljon näkyvämpi. Pinkki väri on vaan niin mun mielivärini. Kulkenut mukana jo ihan teinistä eikä ole hävinnyt mihinkään vanhoilla päivilläkään. Minä olen niinkuin entinen naapurin mummo joka kuoli yli kahdeksankymppisenä mutta niin vaan loppuun asti tykkäsi pinkistä ja vaaleanpunaisesta. Minulla menee varmaan samoin. Minä jos kuka olen selvä punaisen ystävä, sininen ei kuulu mun väreihin ollenkaan. Lankavarastostani ei montaa sinistä kerää löydy.

Niin tämä köynnöskuvio oli Valittujen Palojen vanhasta käsityökirjasta. Ihan vaan pelkkä ruutupiirros ja maininta että eri kerroksilla silmukkamäärä vaihtelee. Jokaisella kerroksella neulotaan kaksi silmukkaa yhteen ja langankierrot tehtiin vain joka toisella. Vasta nyt sen tajusin tarkkaan noissa edellisissä sukissa että miten silmukkamäärä pysyy loppuun asti samana. Joskus vuosikymmeniä sitten ensimmäiset köynnöskuviosukat neulottuani en sitä tajunnunut ollenkaan. Lankaa kului sukkapariin 54g ja neuloin 2:n puikoilla.

Mustekala vauvalle

Tuli eilen pyyntö tällaisesta lelusta. Kotona oli kyllä ennestään yksi vaaleanpunainen mustekala mutta se on perintönä tullut ja ilmeisesti akryylilangasta. Lähden maanantaiaamuna aikaisin reissuun ja hetken mietin että ehdinkö saada valmiiksi kun virkkaus ei ole niitä mun vahvuuksia. Etsin sitten puuvilla- ja muita vauvaystävällisiä lankoja joita on tuolla pohjattomassa vaatehuoneessa. Löytyi bambulankaa joka käy paremmin kuin akryylilangat jotka ovat pelkkää muovia.

Katsoin siitä valmiista mallia mutta noiden lonkeroiden ohjetta piti hakea netistä. Olenhan minä aikoinaan tyttösenä virkannut johonkin pyyheliinan päähän samanlaisia lonkeroita mutta ei tullut mieleen että miten ne saa menemään kippuraan. Vaikka työ itsessään on pieni mutta kyllä siihen aikaa sai kulumaan monta tuntia. Parin viikon kuluttua mustekalaa tarvitaan kun tyttären ja puolisonsa vauva saapuu maailmaan.

Virkattu vyölaukku

Joskus harvoin eksyy käteeni virkkuukoukkukin vaikka ei se oikein tahdo luontua. Kyllä minä olen virkannut isojakin töitä mutta jotenkin tuntuu että puikot ovat sopivammat.

Tämä työ on sellainen jolla oikeasti on käyttöä ainakin näin kesäisin. Lähinnä ajattelin lenkkeilyä ja marjastamista. On minulla nahkainen kaupasta ostettu vyölaukku 90-luvulta mutta se on näin hikisellä ilmalla liian hikinen vaikka ei suurta alaa vyötäröltä viekään.

Tilasin alkuvuodesta kokeeksi Kauneimmat Käsityöt-lehden muutaman numeron. Sopivasti lehdessä 4/2019 oli malli johon langat olen varannut jo muutama vuosi sitten. No en varmaan tätä työtä silloin ajatellut mutta kun näin lehdessä kuvan niin heti välähti että mullahan on juuri sopivat värit virkattavaksi. Kaikki kolme lankaa ovat eri laatua. Lehdessä on siis ohje rannelaukkuun mutta hankala sitä olisi sauvakävelyssä pitää samoin kuin marjametsässä.

Ajattelin kuvan nähtyäni että vyölaukku on kätevämpi. Langat löysin varastostani helposti kun muistin suurinpiirtein millaisessa muovikassissa ne olivat. Sitten vain koukku kauniiseen käteen ja eikun virkkaamaan. Paitsi se etten ymmärrä virkkaussanastoa ja se tyssäsi siihen se ohjeen luku. Ensimmäiset ketjusilmukat osasin ja sitten piti tutkia millainen on puolipylväs. Kokonaisen olisin osannut. Virkkasin sitten ihan silmämääräisesti niitä puolipylväitä ja kun ensimmäinen puolikas näytti sopivan kokoiselta otin toisen puoliskon käsittelyyn. Eiväthän ne puolikkaat sitten loppupeleissä olleet ihan samankokoiset mutta ei haitanne. Olivat ne ulkoreunat sitten kuitenkin suurinpiirtein samoilla silmukkamäärillä kun ei tarvinnut paljoa säätää yhteenvirkatessa.

Vetoketjun ompelin käsin tuossa reunojen vielä aukiollessa. Sitten virkkasin alareunasta kappaleet yhteen ja viimeksi tuon remmisysteemin. Lukon otin jostain kaulanauhasta joita aina pitää säästää kun niitä jostain kotiin siunaantuu. Lankaa meni laukkuun n. 70g ja virkkasin 2½ ja 1½:n koukuilla.

Pikkuruiset vauvantossut

Tuli välillä pyyntö tällaisista pienen pienistä tossuista. Aikaa tehdä vain pari päivää mutta hyvin kerkisin saada valmiiksi. Onkin aikaa jo kulunut edellisistä tossuista. Loppuvuodesta 2011 kun vielä bloggasin tuolla Vuodatuksen puolella ja osallistuin silloin sukkasato-tempaukseen tossuparilla. Ei ihme etten löytänyt täältä bloggerin puolelta mitään mainintaa samanlaisista tossuista kun en ole kerran sellaisia neulonut. Ohjeen olen ottanut talteen aikoinaan myös Vuodatuksen puolella toimineesta Puikkojen polut-blogista.

Eihän näillä tossuilla mitään käyttöarvoa ole muuta kuin ehkä jossain kuvauksessa jossa sen aikaa vauva on paikallaan että tossut pysyvät jaloissa. Onhan ne pienet ja sievät vaikka seinälle laittaa. Kun vauvan tulevasta sukupuolesta ei ole mitään tietoa niin arvelin vihreän värin sopivan sitten kumpi sattuu tulemaankaan.

Mietin jo tuota kukkasen vaihtamista johonkin muuhun kun ei millään meinannut onnistua virkkaus. Lanka liian höttöä ja pieni koukku eikä muutenkaan virkkaus ole mun heiniä. Lankoina valkoinen ja vihreä 100% merinovillaa. Neulottu 2½:n puikoilla ja tossujen paino vain 17g.

Africankukkapeittoni

Nyt voin röyhistää rintaa ja todeta että kyllä kannatti vaikka välillä meinasi usko loppua. Tätä peitontekelettä jo useamman kerran esittelin keskeneräisenä. Tässä "rojektissa" ehti mennä jo vähän yli kolme vuotta kun ekoja paloja esittelin vanhan Vuodatuksen puolen blogissani elokuun alussa 2010.

Toinen pää...

...ja toinen pää.

Minä kun en ollenkaan ole virkkausihmisiä, niin tämä Africankukka otti niin haltuunsa että ei muu auttanut kuin ottaa virkkuukoukku kauniiseen käteen ja alkaa hommiin. Minulla kun noita lankanupuloita on enemmän kuin tarpeeksi, niin hyvähän niistä on virkkailla. Yhtään en käynyt uutta lankaa ostamassa, joskin jonkun korkkaamattoman kerän kyllä aloitin noiden jämälankojen kaveriksi.

Minä kun enemmän tykkään ohuista langoista, niin tähän peittoonkin valikoitui semmoisia Florican ja Nallen vahvuisia lankoja. Vaikka melkein kaikki olivat villa- tai villasekoitelankoja, niin pieni osa on akryyliäkin, mutta ehkä vain noin 1%. Valmiissa peitossa on melkein 400 palasta. Vaikka pidin kirjanpitoa ja merkkasin aina muistiin kun 10 lappua sain valmiiksi, niin lopussa en ollut enää ihan varma lukumäärästä.

Niin kiva kuin paloja olikin virkkailla, niin piti alkaa miettimään sitä että miten yhdistän ne palat. Olin varmaan virkannut jo yli 200 palasta ja aloin sitten ommellen niitä yhdistää. Ensin vähän katsoin että olisi ompelulanka sopinut tilkun väriin, mutta sitten ajattelin ettei se mihinkään näy vaikka ei olekaan samaa sävyä.

Aikamoiset kolothan tuohon peiton päihin jäi, mutta en jaksanut enää miettiä mitään puolikkaiden palojen virkkaamista. Virkkasin reunan viimeistelyssä ensin kiinteän rivin ja siihen 3 pylvästä yhteen silmukkaan ja väliin yhden kiinteän silmukan. Toisen pään ja reunan punaisella ja toisen vihreällä. Reunuslangat olivat sitten vähän jämäkämpää eli 7 Veljestä. Höyryllä viimeistelin tuota reunaa kun se tahtoi kippuraan mennä.

Edit: jäi pois nuo tarkeät tiedot, koko 120cmx190cm ja paino tasan 2kg.

Kesäsukat ja virkattu matto

Sukkabuumi jatkuu mutta virkkasin minä siinä sukan neulomisen lomassa tuon wc:n maton. Minähän en ole virkkausihmisiä ollenkaan ja tämä matto trikookuteesta ja 8:n virkkuukoukulla ei tuntunut hyvälle käsiin. Eikä nuo kuteet kaikki mattoon menneet. Vielä saa virkattua pienemmän kun laittaa lisäksi jotain t-paidan helmaa.






Tuossa ei ole muuta kaunista kuin väritys joka sekin on kuvassa vähän pielessä. No kyllä tämä matto tän emännän ajan kestää kun edellisetkin on kestäneet jo ainakin 30 vuotta. Vanhoissa matoissa alkoi keskusta repsottaa. Vanhempi tyttö ne hankasi joku kesä juuriharjalla niin puhtaaksi että tuli isot reiät keskelle.

Tämä sukkapari oli oikein aivotonta neulottavaa vaihteeksi kun ei tarvinnut ohjetta katsoa ollenkaan. Tuo lanka on 82% puuvilla/18% viskoosi. Tein ihan perussukat, varressa noin 3cm resoria 1o, 1n. Oikeat silmukat tein kiertäen vaikka ei se tuossa pahemmin erotu. Neuloin 2½:n puikoilla ja lankaa meni 67g.

Joku tuolla fb:ssä kyseli että mahtaako lerpsahtaa nuo sukat kun kirjoitin että neulon tuosta langasta. Kirjoitin kommenttiin että ei ole vielä kokemusta kun on vasta ekat sukat siitä langasta.

Huomenaamulla minä suuntaan nokkani taas perinteiselle Itä-Suomen reissulle. Eipä tule blogiin puoleentoista viikkoon päivitystä. Jos sitten juhannuspyhinä olisi jo aikaa kirjoitella.

Kuulottimien pehmusteen korjausta

Eilen jouduin taas virkkaushommiin kun vanhempi poika huomasi että näistä kuulottimista oli pehmusteet murenneet. Eihän siinä muu auttanut kuin aloittaa suunnitteluhommat.

Olen yhdet suojukset uudistanut jo aiemmin ja niistä kirjoittanut täällä.

Tämä homma olikin mutkikkaampi kuin edellinen eikä olisi yhtään hotsittanut tehdä. Minulla kun ei ole tuota suunnittelutaitoa eikä aina löydy inspiraatiotakaan. Tai jospa se onkin vaatimattomuutta.

Virkkasin siis ensin nuo mustat läpyskät ja nekin piti tehdä vähän soikion muotoiset. Katkaisin langan noin 30cm päästä ja pujottelin sen reunaan. Tarkoituksena oli kiristää reunusta ja saada muoto kuppimaiseksi. Sitä ennen harsin pari kerrosta ohutta vanua pehmikkeeksi.

Ompelin pehmusteen kolmesta kohtaa kiinni noissa kuulokkeissa olevien tappien ympäri. Eivät näy kuvassa kun ovat siellä kuulokkeen sisäpuolella. Siinä sitä olikin hommaa kun suora neula tahtoi väkisin imeytyä kuukokkeen sisällä olevaan magneettiin kiinni. Otin sitten käyrän neulan että sain homman onnistumaan. En tiedä pysyvätkö paikoillaan, mutta toimi muuten hyvin. Poika testasi eilenillalla kun sain valmiiksi.

Näin ihania lankoja ja namuja voitin Elämää ja neulomuksia-blogissa olleessa arvonnassa tuossa huhtikuun puolella. Ihana palkinto, jonka langat pääsin itse valitsemaan. Lakritsit on vielä maistelematta kun piilotin, etteivät toiset niitä syö.

Sitten onni potki myös Silmukat ristissä-blogiarpajaisissa. Voittona oli ihana huivi, mutta ei ihan omaa väriäni, joten annoin Knealle luvan arpoa uudelleen. Minulle tuli jotenkin huono olo siitä että noita arvontavoittoja kerääntyy aina yksille ja samoille voittajille vaikka osallistujia olisi enemmänkin. On vaan pistänyt silmään että meitä onnekkaita on useampia, joiden nimi aina loistaa ensimmäisenä. Minkäs sille tuurilleen voi, mutta joskus täytyy osata luopua.

Alpakkakirjoneule

Valmista tuli mutta ei kovin nopsasti. Sain tämän viimeisteltyä jo perjantaina kun luulin että eilen eli lauantaina olisin tätä jo tarvinnut. Minulla ei ole yhtään vaaleanpunaista pitkähihaista pooloa tai muutakaan samantyylistä puseroa joka olisi käynyt tuohon alle paremmin kuin kumpikaan kuvissa olevista.

Tuo pinkinpunainen kävisi muuten mutta pitäisi kaventaa hihoja kun ne on hitusen liian leveät. Toisaalta tuo poolo ei voi olla ihan ihonmyötäinen kun se on pelkkää puuvillaa ilman elastisuutta. Olen ostanut sen kirppikseltä ja maksoi 3€. Ihan vaikutti pitämättömältä.

Tämä musta oli silloinkin aluspuserona kun ensimmäistä samanlaista neuletta kuvattiin vähän runsas vuosi takaperin. Päivikki sanoi muistavansa tapauksen kun kirjoitin tuolla alempana että joku voi muistaakin mistä neuleesta on kyse. Mallihan on siis Garnstudion sivuilta Drops 122-41.

Muut langat ovatkin samoja Dropsin alpakkalankoja kuin siinä edellisessä samanlaisessa mutta tuo vaaleanpunainen on teeteen alpakkaa. Olin sitä joskus jostain ostanut 4x50g, joka riitti ihan hyvin ja jäi vielä tähteeksikin 15g. Jännäsin vähän siinä loppupuolella että riittääkö kun tein tuota suoraa sileää pitemmän matkaa kuin ohjeessa.

Tein numeroa suuremman kuin tyttöni pusero eli tämä on kokoa L. Tuntuu ihan hyvältä päällä eikä kinnaa kainaloista niinkuin silloin kun luulin sen numeroa pienemmän mahtuvan päälleni. Tämä minun neuleeni painaa 295g ja tyttöni 285g. Ihmettelin tuota pientä painoeroa kun sentään on erikokoiset neuleet. Metrimäärät sentään ovat melkein samat eri lankalaaduissa. Drops 165m/50g ja teetee 166m/50g.

Eilenillalla oli hetken semmoinen olo että mitä nyt. Olin siinä parsinut muutamat sukat eli virkannut paikat pohjiin. Sitten tuli mieleeni se Africankukkapeittoprojekti joka täyttää tänävuonna elokuussa jo 3 vuotta. Onhan se jo melkein koottu mutta ajattelin että vähän vielä suurennan sitä joillain kymmenillä palasilla. Minulla tahtoo nuo jotkut kivatkin työt jäädä joskus roikkumaan. Vielä pitäisi miettiä että miten sen reunan käsittelisin.

Africankukkamyssy

Tässä tämä nyt on, toinen sytomyssy tähän kampanjaan. Minusta kun nuo African kukat on niin kauniita, ajattelin koittaa taipuuko ne myssyksi. Tuo päälaki on aika jämäkkä, ei paljon taipuile. Reunaosa on pehmeämpää, kun neuloin sen. Kokoa myssylle tuli vähän isompaan päähänkin. Riippuen siitä miten sen päähänsä asettaa, voi jättää vähän löpsölleen.

Oli noita kukkasia jo muutama valmiina viimekeväisestä pyörän satulanpäällisvirkkauksista. (Tulipa pitkä yhdyssana.) Lankojen värit on kaikki mulle sopimattomia paitsi tuo vihreä. Joku toinen taas oikein rakastaa ruskeaa ja beessiä. Yhdistin kukat ompelemalla samanvärisellä langalla millä virkkasin viimeisen kerroksen. Kun virkkaan kukkia ohuilla langoilla, niin puuvilla- kuin villalangoillakin, laitan noita reunakerroksia kaksi yhden sijaan. Kaikilla muilla saman mallim virkkaajilla olen nähnyt vaan yhden kerroksen mutta heillä on ollut käytössään paksummat langat.

Lankoja meni 65g:n edestä. Tuota Mayflowerin vaaleanruskeaa ei ollutkaan kuin yksi kerä ja sain sen melkein käytettyä. Nuo pienet nyyskäykset ovat kyllä puuvillaa vaikka niistä vyötteet puuttuukin.

Tässä myssyssä mallinsuunnittelu oli käynnissä koko valmistumisen ajan. Tein vaan ja ajattelin että kyllä siitä myssy tulee, niinkuin tulikin. Mallasin omaan päähän ja voisin ihan hyvin käyttääkin, jos lankojen värit olisivat toiset.

Sain valmiiksi sen vihreän mohairvillatakinkin tässä iltasella. Miten voi joku asia niin vaikealta tuntua kuin esimerkiksi hihojen ompelu miehustaan. Vaikka olen sitäkin hommaa tehnyt elämäni varrella useampaan kymmeneen puseroon tai villatakkiin, aina se tökkii. Siitä siis seuraava kirjoitus ja kuvat.

No onkos tullut kesä...

...nyt talven keskellen. Näinhän se vanha kaunis joululaulu alkaa. Sopiihan se tuohon juuri valmistuneeseen pyörän satulan suojaankin. Josta jo muutaman sanan mainitsin tuolla jossain alemmassa kirjoituksessa.

  Olen tulostanut ohjeen jostain ulkomaiselta sivulta. Siinä ohjeessa oli virkattu kaksi kerrosta noita reunapylväitä. Minähän olen virkannut tuolla ulkolaisella ohjeella jo yli 300 palaa ohuista villalangoista ja yhdistänytkin peitoksi. Se ei tosin vieläkään ole valmis vaikka aikaa on mennyt jo yli 2 vuotta. Vuodatuksen puolella olen sitä keskeneräisenä esitellyt. Ei siihen enää kovin montaa tarvis virkata mutta jonkunlaisen inspiraation se vaatisi.

Keväällä esittelin oman pyöräni satulansuojusta joka on muuten melkein samanlainen kuin tämäkin. Se oli harjoittelukappale ja tämä tässä esitelty meni joululahjaksi eräälle tutulleni. Nämä palasetkin olin virkannut keväällä jo valmiiksi, joten nyt ei ollut muuta kuin ompelu yhteen ja reunan virkkaus ja kuminauhan laitto.

Kyllähän noita paloja virkkaa mielellään mutta tuo yhdistäminen ja reunojen virkkaus ei sitten niin mukavaa enää olekaan. Liian yksitoikkoista virkata vaan yhtä suoraa pylväitä ja vielä noin tummalla langalla. Tosin äkkiähän tällaisen pienen työ valmistaa, toista se onkin peiton palojen yhdistäminen. Minulla sekin tökkii, joillakin näkyy valmistuvan useampikin peitto pienemmässä ajassa.

No puolustuksekseni voin sanoa että minulla on molemmat langat, sekä villa- että puuvilla sieltä ohuimmasta päästä. Peitonpaloja virkkasin kakkosen koukulla ja näitä puuvillaisia 1½ koukulla.

Nyt täytyy vielä kertoa että tähän satulansuojaan sain vinkin PaulaKristiinan blogista juuri keväällä ja silloin heti piti hakea puuvillalankoja ja aloittaa oma tekele.

Tuo keltainen yksinäinen pala on tuossa vaan ihan piristykseksi. Minähän en vaatteissani suosi yhtään keltaista, sitä ei ole edes värianalyysissäni.

Muistakaahan arvontani joka jatkuu vielä viikon verran.