Blogin ulkoasusta

Tunnen pakonomaista tarvetta päivittää bloguraani. Tällä tekstillä todistan, että olen elossa (ainakin teknisesti), enkä siis ole tehnyt itsemurhaa (aihepiiri jonka mainitsin edellisessä postauksessani).

Kuvittelin kirjoittavani tänään joko "museomeditaatiosta" (ihan oma termini), George Orwellin romaanista Nineteen Eighty-Four (jonka lukeminen on kesken) tai Anja Snellmanin romaaneista. Näin ei käynyt. Sen sijaan kirjoitan tämän empty calorie posting aiheesta, mitä oletuksia blogin ulkoasuun liittyy.

Olen taas vaihtanut blogini taustatapettia, olen siis ailahteleva ja epäluotettava ihminen. Ne, joiden blogin ulkoasu säilyy samana vuodesta toiseen, ovat tasapainoisia ihmisiä. Ne, jotka ovat valinneet bloginsa taustaväriksi "poikavärin" eli vaaleansinisen, ovat rauhallisia ja mietteliäitä. Itselläni oli yhdessä vaiheessa vaaleanpunainen "tyttöväri" taustavärinä, ja siksi olen tietysti naiivi, hempeä, romanttinen, pehmeä, sievistelevä ja muuta stereotyyppisen tyttömäistä. Tai sitten en. Ne, joilla on valkoinen tai harmaa tausta, ovat eniten "ylemäisiä" eli keskittyneitä luotettavaan tiedonvälitykseen. Näissä blogeissa korostuu analyyttisyys ja älyllinen argumentaatio. Näin se menee.

Suurin osa blogini ulkoasuista on ollut visuaalisia vitsejä. Vaaleanpunainen taustaväri oli sitä. Luonnollisesti myös ainekirjoitusvihko bannerissa, johon oli kömpelöllä kaunokirjoituskäsialalla kirjoitettu "elikkä siis tota niinku" ja niin edelleen. Punainen teatteriväliverho blogini taustatapettina oli vitsi, koska se antoi virheellisesti ymmärtää, että a) kävisin teatterissa tai b) blogissani kannattaisi odottaa jotain juhlallista spektaakkelia tai c) blogillani olisi mitään tekemistä mustaseinäisten(?) ja punaverhoisten(?) bordellien kanssa eli että blogini olisi jotenki silleen niinku aikuisviihteellinen.

Nykyinen blogitausta on rypistettyä roskapaperia tai oikeastaan kukkapaperia. Sekin on väsynyt vitsi. En ehkä jaksa katsella sitä kovin kauaa. Sitten kokeilen jotain uutta. Jos olisin mies, uusien asioiden kokeilu tarkoittaisi luovuutta ja kekseliäisyyttä, rohkeutta ja pelottomuutta. Koska olen nainen, uusien asioiden kokeilu tarkoittaa epäloogisuutta, epäluotettavuutta, epätäsmällisyyttä ja ylipäänsä epäilyttävyyttä. Näin se menee. Vai meneekö?

Blogini uusi ulkoasu

Olen muuttanut blogini ulkoasua. Eilen blogini uusittu ilme näytti silmissäni hyvältä, mutta tänään... ei enää niin hyvältä. Mietin, onko tapetin punaisuus liian punaista? Näyttääkö se jotenkin jouluiselta? Tai aggressiiviselta? Onko mustan ja punaisen yhdistelmä liian raju? Voi kommentoida, jos haluaa.

Tavoittelen blogissani tietynlaista ilmettä: selkeyttä, hauskuutta ja elävyyttä. Pidän lievästi sotkuisesta ilmeestä, mikä edustaa minulle eloisuutta. Liian säntillinen ilme ei sovi tyyliini. Mutta onko sotkua liikaa nykyisessä versiossa? Voi kommentoida, jos siltä tuntuu.

Blogini ulkoasun muokkaamisesta on tullut näköjään ikuisuusprojektini, ja se sopii minulle. Pidän kokeilemisesta, vaihtelusta ja leikkimisestä (siitäkin huolimatta että lopputulos saattaa olla täysi fiasko, kuten kävi äskeisen paperisilpputapetin kanssa). Jossain vaiheessa haluan kokeilla jotain sarjakuvamaista ilmettä blogiini. Ja miksei myös surrealismia. Tai pointillismia. Mielipiteitä?

Myöhempi lisäys:
Vaihdoin kirkkaanpunaisen blogitapetin hillitymmän punaiseen. Tämä ei kuitenkaan jää tähän. Lähiaikoina kokeilen myös muita tapetteja. Haluan nähdä, miltä näyttää rypistetty kuviopaperi tai paperiroskapussin värinen tausta, koska blogithan ovat tunnetusti pelkkää roskaa. Banneriin olen tyytyväinen. Sitä en vaihda. Pieneen hienosäätöön on tietysti aina varaa.