Ulla ammuu taas!

(Kuvat sivulta: Helsingin kaupunginteatteri)

STAND-UP-KOMIIKKA  ---  Lava-ammuntaa V (esitys la 24.9.2016)(Helsingin kaupunginteatteri, Pengerkadun näyttämö)

Käsikirjoitus: Raila Leppäkoski ja Ulla Tapaninen
Ohjaus: Raila Leppäkoski
Valot: Mika Ijäs
Äänentoisto: Mauri Siirala
Esiintyjä: Ulla Tapaninen

Spoilereiden välttämiseksi yritän kirjoittaa lyhyesti. Ohjelmalehtisen mukaan Lava-ammunnat olivat aluksi stand-up-komiikkaa, sitten sit-down-komiikkaa, seuraavaksi lay down-komiikkaa, jonka jälkeen seurasi stay home-komiikka. Uusinta uutta on come back-komiikka. Siksi Ulla Tapaninen tuli lavalla selkä edellä.

Eilisellä komediapläjäyksessä Ulla Tapaninen nauratti yleisöä seuraavilla aihepiireillä: julkkikset ja julkisuus; seksi ja seksuaalisuus; sairaudet ja kuolema sekä elämänhallinta.

Tähänastisista Lava-ammunnoista huumori oli rajuinta. Räjähdin nauramaan noin viiden minuutin välein, samoin koko yleisö. Esityksen päätteeksi yleisö taputti, kiljahteli ja nousi seisomaan. (Itse nousin seisomaan sekä kunnioituksesta että siksi että tuoli hiosti). Jos eilisen esityksen jälkeen Tapanisen Ulla kehtaa vaikeroida, että olipa huono yleisö (kuten esiintyvillä taiteilijoilla taitaa olla tapana), sanon sinulle suoraan: Ulla Tapaninen, häpeäisit! Oletan kuitenkin, että Tapaniska oli mielissään, koska lopussa hymyili ja lähetti lentosuukon (naisvaltaiselle yleisölle!).

Henk.koht. olen sitä mieltä, että Ulla Tapanisen esityksissä käymisestä pitäisi saada Kela-korvaus, koska ne voidaan luokitella ennaltaehkäiseväksi terveydenhuolloksi. Suosittelen esitystä kaikille ihmisille, joilla on hyvä huumorintaju. (Hyvän huumorintajun perusmääritelmä: samanlainen huumorintaju kuin itsellä. Huono huumorintaju: erilainen huumorintaju kuin itsellä).

Ilmiö nimeltä Ulla Tapaninen

Ulla Tapaninen ja Nasevat Kurtut, Kuva: Nina Nordin

KONSERTTI / STAND-UP  ---  Ulla Tapaninen ja Nasevat Kurtut (Musiikkiteatteri Kapsäkki, Helsinki, esityspäivä 10.3.2013)

Näin eilen Kapsäkissä upean lavashown, jossa esiintyi Ulla Tapaninen ja Kusevat Nartut, anteeksi, Nasevat Kurtut. Ulla Tapaninen ilmaantui lavalle lehmäkuvioisissa housuissaan ja veti kahdenkymmenen minuutin mittaisen stand-up-osuuden, jossa hän käsitteli mm. seuraavia aihepiirejä: hohtokeilaus, astanga-jooga, koirat, koira-allergiat, miesallergiat, löytöeläintalot, löytömiehet, turkulaisuus, tamperelaisuus, lappalaisuus, maaseutuelämä, puimakoneet ja heinänkorret. Meikkauksensa vähäisyyttä taiteilija perusteli kommentilla: "Eihän se paska siitä parane, vaikka kuinka pöyhisi". Sähäkkään kampaukseen Tapaninen oli kuitenkin panostanut. Tai sitten kampaus johtui vain sähköiskusta, joka nosti hiukset pystyyn.

Kun taiteilija aloitti lauluosuutensa, hän vaihtoi asunsa mustiin nahkahousuihin ja oliko tummasävyisessä bleiserissä peräti liituraitakuviointi? Esityksen alkuosan laulut olivat eläinaiheisia. En muista niistä paljoakaan. Väliajan jälkeen tyyli muuttui. Tapaninen esitti mm. ikioman nykymusiikkisävellyksensä, jonka melodia oli niin "koskettava", että nauroin poskilihakset krampaten. Taiteilijaa on innoittanut nykymusiikissa ainakin viihteellinen televisio-ohjelma Maesto, jossa julkimot kisaavat, kenestä olisi aineksia kapellimestariksi. Tapaninen taisi sijoittua kisassa peräti kolmanneksi, vaikka hän näytti kapellimestarina enemmän nykytanssijalta kuin alan asiantuntijalta.

Mieleeni jäi hyvin myös Tapanisen humala-aiheinen laulu, jonka aikana taiteilija hortoili lavalla kuin tasapainohäiriöistä kärsivä Hakaniementorin spurgu. Laulun nimi taisi olla Kuusitoista ykköstä tai Kuudeskymmenes ensimmäinen (rappioalkoholistin itsepetoksella kuudeskymmenes tuoppi on tietysti vasta ensimmäinen). Toisessa laulussa Pera (tai joku muu perusjätkä) oli sammunut rappukäytävään. Muistan hämärästi myös Eurooppa-aiheisen laulun, jossa komiikka syntyi kosmopoliitin ideaalin ja maaseutu-urpoilun kohtaamisesta. Näissä lauluissa sanoitukset olivat suurimmaksi osaksi Ilpo Tiihosen, mutta myös Ulla Tapaninen ja Raila Leppäkoski olivat osallistuneet sanoituksiin. Sävellykset olivat Jukka Linkolan tai Merja Ikkelän, joka soittaa harmonikkaa Nasevissa Kurtuissa.

Esityksen aikana oli myös hauska katsella muiden Nasevien Kurttujen eläytymistä musiikkiin. Viulua soitti Maija Linkola, klarinettia Eeva Mäenluoma, kontrabassoa näppäili Sara Puljula ja trumpettia soitti Martina Simola.

Tämä oli jo kolmas kerta, kun näin Ulla Tapanisen livenä. Kaikissa esityksissä on ollut hauskaa. Jatkossa kuulisin mielelläni lisää Ulla Tapanisen kokeiluja nykymusiikin parissa. Eikö hän voisi rakentaa kokonaista showta nykymusiikin varaan? Varmasti olisi hauskaa.