Synttärijuhlaa ja japanilainen illallinen kotona

Joka vuosi tuumaan, että nyt kyllä järjestin viimeiset synttärijuhlat nuorisolle ja kuinkas sitten käykään? Tänä vuonna taas sorruin ajatukseen, että jos kuitenkin järjestäisin edes pienet kakkukahvien oman perheen ja isoisien kesken. Kuopuksen kummitätiä, edesmenneen anoppini siskoa, näämme aivan liian harvoin, joten päätimme kysellä pääsisikö hänkin paikalle. Jos ajat sattuvat sopimaan, niin olisihan se kiva nähdä Hra Kepposen veljen perhettä. Heitäkin olimme viimeksi nähneet kesälomalla. Niin meillä oli juhlat kasassa. Sitten vielä kaksi kappaletta tyttöystäviäkin ilmoitti tulostaan. 

Harmillisesti kuopuksen kummitäti sairastui ennen juhlia. Juhlapäivänä meitä oli sitten 9 henkeä lounaalla ja 13 henkeä kahvilla. Minun isäni sanoi jaksavansa vain kahvit tai lounaan ja valitsi kahvit. Hra Kepposen veljen perhe ehti harrastusmenoiltaan vasta kahville. 

Marraskuun synttärisankarit ovat peräkkäisinä päivinä syntyneet kuopus ja esikoinen. Blogini on ollut niin kauan olemassa, että kuopuksen jokaisesta syntymäpäivästä olen kirjoittanut tänne blogiini jotain. Vähintään, että mikä oli tarjoilu. Hänen 1v juhlansa on siis täällä tallessa. Nuoret miehet täyttivät nyt 17v ja 21v.

Lounaaksi oli lohikeittoa. Kahvin kanssa kahta eri kakkua vakio pienleipomosta. Viime vuonna, kun esikoinen oli armeijassa ja lomista sai tietää aika viime tingassa, soitin ja kyselin leipurilta, että olisiko mitenkään mahdollista tilata kakku inttipojan synttäreille. Leipuri pahoitteli, että nyt on tilaus niin viime tingassa, että ei onnistu. Sanoin ymmärtäväni ja kiitin. Meni 10min ja leipuri soitti minulle "Nyt vasta tajusin, että kenen kanssa puhuinkaan. Kyllähän minä nyt jonkun kakun saan tehtyä sinun pojallesi" Minulla on siis naamavippi leipurille. Ei ole ihme sillä, leipuri on kakuttanut poikien rippijuhlat, yhdet lakkiaiset, anopin muistojuhlat ja useat synttärit. Vielä olisi meiltä bisnestä tulossa toivottavasti kaksien lakkiaisten ja useampien synttärien verran lisää.

Synttärilounastajat lohikeitolla, kuvasta puuttuu apen ystävätär, joka otti kuvan

Meidän nuorin poika täytti 17v

Blogini toisena elinkuukautena vuonna 2009 juhlimme synttäreitä ja kuopus täytti silloin 1v

Samalla kertaa juhlimme vanhinta poikaamme, joka silloin vuonna 2009 täytti 5 vuotta.

Tänä vuonna vanhin poikamme täytti 21 vuotta

Kakkuina oli yleisin tilauksemme eli porkkanakakku ja takana näkyvä mansikkakermakakku. Tilaan kakkuja aina reilulla mitoituksella, koska on ihan parasta saada juhlien jälkeisenä päivänä kakkusiivu. Porkkanakakku oli 12 hengen kakku ja mansikkakakku 20 hengen kakku. Ne olivat kaikki tuhottu juhlien jälkeisen päivän iltaan mennessä

Mansikkakakku ei ollut muotopuoli leipomosta tullessaan, sepä ei mahtunut kunnolla kakkuvadille ja toinen reuna on vadin reunan päällä ja kakku vähän vinossa.
 

Keskimmäisemme uudehko tyttöystävä toi kukkia ja itseleipomiaan keksejä. Nuo keksit olivat erinomaisia ja niin kauniita. Onnittelukortin esikoiselle oli valinnut hänen 10-vuotias serkkunsa. Kymppivuotiaan näkökulmasta 21-vuotias on vanha :)

Saas nähdä, että onko vuosi 2026 se vuosi, joilloin en järjestä nuorisolle mitään synttärijuhlia. Tänä vuonna keskimmäinen jäi juhlimatta kokonaan, koska hän oli matkoilla synttäreittensä aikaan. Tekisi mieli juhlia hänen synttäreitään jotenkin, mutta toivottavasti keskimmäisellä on kuukauden päästä synttäreistä lakkiaiset.

Yhtenä päivänä aloin himoitsemaan japanilaisia gyoza-nyyttejä. Sitten aloin miettimään, että voisin ilahduttaa perhettäni kokonaisella japanilaisella aterialla. Tajusin, että meillä on japanilaisia astioita, joilta pojat eivät ole vielä koskaan syöneet. Suunnittelin aterian siten, että sain melkein kaikki astiat käyttöön.

Vesisateessa kiersimme Hra Kepposen kanssa kaksi aasialaista ruokakauppaa ennenkuin löysimme pakaste-gyozat ja japanilaisia snacksejä. Samasta kaupasta ostimme Asahi-olutta sekä valmispakkauksen merileväsalaattia. Muut tarvikkeet löytyivät Prismasta ja sushit ostin valmiina K-kaupasta.

Pöytäliinana on silkistä kudottu kimonon vyö eli obi. Minulla on jossain kaapin perukoilla myös kullanvärinen obi, joka on se kauniimpi.

Kävimme Hra Kepposen kanssa ostamassa sakeakin ja tarjoilimme sitä sakekarahvista ja pikkuruisista sakekipoista. Meidän pojat eivät erityisemmin välitä sushista, joten sitä oli 5-7 palaa per syöjä.

Kippis eli campai! Nuo pikkuiset sakekupit ovat mielestäni niin söpöt. Aika harvoin niille tulee käyttöä. Ruokajuomana oli muutaman oluen lisäksi vihreää teetä.

Varsinaiseksi ruuaksi tein ison kattilallisen raamenkeittoa. Nuo lakatut keittokulhot ovat vähän liian pienet raamenille, mutta voihan sitä aina hakea lisää. Perinteisesti ramen tarjoillaan isosta soppakulhosta. Ramenkulhoni takana on kaupan valmis merileväsalaatti. Kuiva-aineiden annetaan turvota kylmässä vedessä ja sekaan salaattikastiketta.

Ramenkeiton tein tällä ohjeella: https://www.soppa365.fi/reseptit/kana-arjen-nopeat-keitot/ramen-eli-japanilainen-nuudelikeitto

En laittanut keittoon noria eri merileväarkkeja, koska se ei ole erityisesti nuorison mieleen ja meillä oli pöydässä merileväsalaattia. Lisäksi pois jäi pinaatti, koskan unohdin sen ja retiisejä ei ollut nettikaupassa. En myöskään marinoinut kananmunia ennakkoon. Ihan riittävästi keitossa oli japanilaista makua oikaisuista huolimatta ja keitto maistui koko perheelle.

Ruokapöydässä minua vaivasi tunne, että unohdin jotain pöydästä. En saanut kiinni, että mitä unohdin ja mahat tulivat kaikilla täyteen. Vasta kahden päivän päästä muistin, että gyozat jäivät kokonaan paistamatta! Siis se mistä koko japanilainen illallinen sai alkunsa jäi syömättä :) Taidamme Hra Kepposen kanssa syödä gyozat joku päivä lounaaksi.

Jälkiruuaksi tarjoilin suoraan Prisman pakastealtaasta jäätelötäytteisiä mocheja. Mochit on tehty riisitaikinasta ja sen koostumus on sitkeän joustava. Perinteinen mochin täyte on punapapu ja se on sellainen jota en voi sietää. Siksi olenkin syönyt mocheja enemmän vasta, kun jäätelömochit tulivat markkinoille. Meidän keskimmäinen ei tykännyt yhtään mochitaikinan tekstuurista.

Kookos- ja mangomochi. Mango oli suosikkini.

Japanilainen illallinen oli onnistunut ja pojat arvostivat sitä, että hekin pääsivät syömään Tokiosta saakka hankituilta lautasilta. Kovin usein ei kuulemma tarvitse tälläistä illallista tehdä, koska neliskanttisia lautasia lukuunottamatta kaikki astiat ovat käsinpestäviä. Jokainen joutui tiskaamaan omat astiansa :)

Sehän alkaa olla marraskuu selätetty. On väsyttänyt, olen katsonut paljon suoratoistopalvelujen ohjelmia, olen kokenut työpäivät raskaiksi, mutta nopeasti meni marraskuu tänä vuonna! 

Mukavaa viikonloppua!

Isänpäivän juhlaruokana helpot ja maukkaat kuharullat

Aloitimme isänpäivän juhlistamisen jo lauantaina. Kävin silloin tapaamassa isääni ja vein hänelle isänpäivän kunniaksi ruusut. Ostin kaupasta oikein herkullisen näköiset rahkapullat. Hitsit, mikä pettymys. Rahkan alla oli makeaa hilloa, joka ei sovi diabeetikolle ja varsinainen pulla oli aivan mautonta. Toivottavasti ruusut sentään kestäisivät pitkään.

Kiitos Vaari kaikesta tuesta ja kannustuksesta, jota olet vuosien aika minulle antanut <3

Sunnuntaina juhlimme Hra Kepposta. Lupasin tehdä jonkun paremman ruuan ja kiristää jonkun pojista leipomaan ja aamiaisen tekoon. Meidän paras nuorisolais-kokkimme, eli esikoisemme, mokoma häipyi ulkopaikkakuntalaiselle tyttöystävälleen. Hyvin pärjäsimme ilman häntä.

Minulle tuli kotiin näytenumero Glorian viini ja ruoka lehteä ja siinä oli varsin houkuttelevan oloisia reseptejä. Päätin kokeilla lehdestä ensimmäiseksi kuharullia appelsiini-voikastikkeessa. Hieman riskiä ottaa uusi resepti kokeiluun juhlapäväiksi, mutta se näytti paperilla jo niin hyvältä. Reseptissä oli raastettavaa ja pilkottavaa jonkin verran, mutta muuten se oli helppo. Kuharullista tuli uunissa juuri täydellisen kypsät ja ne olivat kuin samettia. Suolasin ohjeen mukaan kuhafileet, mutta ehkäpä täytteessäkin olisi saanut olla hitusen suolaa - tai sitten kuhafileet olisi pitänyt suolata reilulla kädellä. Jos haluat näyttävän kalaruuan kastikkeineen, niin suosittelen tätä reseptiä, jonka löydät alta.

Alkupalaksi oli savulohimoussea saaristolaisleivällä. Oikaisin ja ostin kaupan palvelutiskistä moussen

Kuharullat ja fenkolia 

Annos lautasella kastikkeineen

Sitten reseptiin

Ainesosalistasta olen sutannut tuoreen tillin ylitse, koska silloin kun aioin ensimmäistä kertaa tehdä ruokaa, sitä ei olisi tarvittu. Ostin kaupasta Pirkan dijonsinappia ja sitä olisi voinut olla enemmän. Saattaa olla, että Pirkan dijon sinappi on miedompaa kuin moni muu dijon

1. Valmista rullien täyte. Hienonna pinaatti ja tilli. Pese appelsiini ja raasta sen kuori. Sekoita nämä aineksi ja dijon sinappi tuorejuustoon. Huom harkitse suolan lisäystä täytteeseen. Appelsiini maistuu täytteestä voimakkaasti, hienovaraisempaa tulokseen voisi raastaa vaikka 1/2-3/4 appelsiinin kuoresta.

2. Laita suolaa ja pippuria kuhafileille ja levitä täyte kalafileille. Kääri fileet rullalle. Aseta ne vuokaan saumapuoli alaspäin.

3. Paloittele fenkoli ja laita ne vuokaa kuharullien ympärille. Lisää valkoviini. Laita voinokareet kalarullien päälle. Paista uunissa noin 20min. Valele rullia paistoliemellä kerran paistamisen aikana.

Kastike

Kaada 3/4dl paistolientä siivilän läpi kattilaan ja purista appelsiinistä 2rlk mehua joukkoon. Kuumenna hienuvasti ja siirrän syrjään liedeltä. Vatkaa voi nokareina kastikkeeseen. Mausta suolall ja pippurilla.

Meillä oli yksi kuhafile per ruokailija ja meidän mielestämme täytettä oli ehkä jopa hieman liikaa

Jälkiruuaksi oli kuopuksen tekemä herkullinen juustokakku

Meillä ei juurikaan osteta lahjoja isän- tai äitienpäiväksi, aika harvakseltaan synttäreiksikään aikuisten kesken ja joululahjaksi yleensä vain jotain pientä ihan vaan siksi, että on kiva avata yksi paketti ja vaarilta tuleva konvehtirasia.

Keskimmäinen osti Hra Kepposelle konvehtirasian ja minä tein hänelle kierrätyshenkisen joulukalenterin. Hra Kepponen tykkää suklaa-lakupalloista ja vuosien varrella olen ostanut hänelle lahjaksi Lakrids by Bülowin tuotteita. Viikonloppusuosikkikarkkilistalla on Pandan vastaavat pallerot, joissa hinta-makusuhde on loistava. Olen säästänyt Bülowin vanhan joulukalenterirasian ja täytin sen uudestaan. 

Joulukalenteri alkaa viikon sokkomaistelulla. Bülowin tuotteiden lisäksi kalenterissa on kilpailijoiden tuotteita. Hra Kepponen suorittaa maistelun silmät kiinni, jotta ulkonäöstä ei saa vinkkejä ja tarkoituksena on tunnistaa, että onko kyseessä Bülow vai kilpailija. Jos Hra Kepponen veikkaa palleroa Bülöviksi, niin sitten pitää vielä arvata makua. Tässä jo puheltiin siitä, että eikös voitaisi ottaa sokkotestiosuus marraskuun puolella. Nuorisoa kiinnostaisi nähdä, että kuinka isi pärjää ja ehkä saada itsekin joku maistiainen. Ehkä tässä pitää mennä ostamaan lisää täytettä kalenteriin, jotta siitä olisi iloa koko perheelle.

Appi ei saanut varsinaisena juhlapäivänä mitään pientä muistamista, ei edes kukkia. Ensi viikonloppuna tapaamme häntä ja tarkoitus olisi muistaa häntä tee-joulukalenterilla.

Kivaa viikkoa!

Krapin pajan keikka ja Downton Abbey leffa

Viime viikolla oli vielä kaikenlaista ihanaa pientä menoa. Tästä eteenpäin yritän pitää menojen määrää vähäisenä, jotta ehtisin liikkumaankin ja töissä töiden määrä näin syksyisin kasvaa viikko viikolta. Lisäksi pimenevät illat ja päivät tulevat verottamaan jaksamistani. Pitää alkaa ennakoimaan näitä  kalenterissani. Tälle viikolle ei olekaan mitään kivaa menoa. Päinvastoin - minulla on hammaslääkäri. Loppukeväällä juurihoidetusta hampaastani löytyi vain kolme juurikanavaa, vaikka olisi pitänyt löytyä neljä. Tietenkään se mokoma hammas ei ole täysin tunnoton ja hieman jännittää, että miten viimeinen hoitokerta mahtaa sujua. Inhoan ja vähän pelkäänkin hammaslääkäriä.

Takaisin kivoihin juttuihin. Viikolla olin ystäväni Katin kanssa Krapin Pajassa keikalla kuuntelemassa Maria Ylipäätä ja Emma Salokoskea. Maria Ylipää on yksi suurista näyttelijä- ja laulajasuosikeistani. Krapin Paja on pieni ja tunnelmallinen keikkapaikka. Siellä istutaan pöydissä ja pöytiin voi tilata ennakkoon pientä syötävää ja juotavaa. Baari tarjoilee lisää virvokkeita. Meidän pöytämme oli aika takana, mutta näimme hyvin lavalle.

Krapihovi on tosi viehättävä paikka

Maria ja Emma ovat julkaisseet yhdessä kaksi levyä. Omani uni ilmestyi 2010 ja Kauniita piikkejä ilmeisesti 2024. Levyt eivät ole kotimaista peruspoppia tai iskelmää, vaan sekotelma erilaisia vaikutteita klassisesta, jazzista ja kansanmusiikista chanson-tyyliin. Biiseistä moni on ollut alunperin runo. 

Keikka ei ollut sellainen, että olisi voinut iloisesti rallatella tarttuvien biisien mukana. Keikka oli sellainen, jossa alusta loppuun ihailin bändin soittoa ja niin taitavia laulajia ja yritin kuulla kaikki hienojen runojen sanat. Bändissä oli kaksi viulua, alttoviulu, sello, basso, rummut ja kitara.

Perjantaina, ensi-iltapäivänä, olin katsomassa uusimman ja ilmeisesti vihoviimeisen Downton Abbey elokuvan. Minun piti mennä sinne ystäväni Tiinan kanssa, mutta hän olikin estynyt. Tiina on kova urheilemaan ja myös penkkiurheilemaan. Hänen oli pakko jäädä katsomaan Suomen koripallopeli :) Ihana Sutkautuksia blogin Taru asuu myöskin täällä Itä-Helsingissä ja hän tuli minulle leffaseuraksi.

Elokuva oli juonellisesti ehkä hieman köyhä, mutta näyttelijäntyö ja koko tuotanto oli jälleen loistavaa. Minä olisin voinut katsoa Downton Abbeyn keittiön toimintaa ja herrasväen pukujen vaihtoa vaikka toisetkin kaksi tuntia. Tykkäsin jälleen! Minulla on harkinnassa, että aloittaisin katsomaan tv-sarjaa alusta. Harkinnassa on toki myös matka kuvauspaikoille yhdistäen siihen Shakespearen kotikonnut.

Sunnuntaissa oli melkein työpäivän makua. Lähdin ensin moikkaamaan vaaria. Sieltä jatkoin mökille hakemaan esikoista ja hänen tyttöystäväänsä pois. Minulla oli mökillä myös mittaus- ja suunnitteluhommia. Loppukesän projektini meni vähän pieleen ja joudumme tekemään sille pientä korjaushommaa.

Mökillä oli syksyinen, mutta mukavan leppoisa sää vielä.

Vaikka rannan kanssa onkin ongelmia, niin kyllähän sen jaksaa joka kerta ilahduttaa, että mökillä on nyt järvinäköala ja ranta.

Olen yrittänyt tehdä mahdollisimman edullisesti rantaan oleskelupaikkoja. Jos olisin lähtenyt terassien rakentamiseen, joka oli ensimmäinen haaveeni, niin koko ensi vuoden matkabudjetti olisi mennyt siihen - eikä olisi edes riittänyt. 

En päässyt itse valvomaan rannan rakennusta, koska lupasin mökimme yhdelle läheiselle remonttievakkopaikaksi. Kehtasin lähettää remppa-apurini sinne, mutta en kehdannut mennä päiväksi itse mukaan. Rinteen kaivaminen ei onnistunut minitraktorilla, jolloin remppa-apuri oli päättänyt tasata paikan hiekalla. Hiekkahan ei tule tuossa pysymään, eli nyt tarvitsen jonkun hiekan tukiratkaisun. Hiekkaa on kaikkialla niin paljon, että se tulee ajan kanssa valumaan järveen, ellen ala tukemaan jotenkin sitäkin metrien matkalta. 

Apen kanssa vähän jo aikaisemmin mietittiin, että mitä tälle voisi tehdä. Ei kuulkaas ole helppoa tämä kaupunkilaisrouvan pieni raksahommailu. Aika usein joutuu tekemään jonkun asian kahdesti ja lopputulos ei vastaa suunnitelmaa. Netissä on kulunut melkein saman verran aikaa kuin itse hommiin. Voin tosin kehaista, että tiedän aika hyvin, että mitä tarvikkeita on missäkin kohtaa K-Rautaa.

Hra Kepponen raataa hulluna työtöitä, joten jälleen nämä mökin remppasuunnitelmat ja -toteutukset ovat minun, remppa-apurini ja nuorison pakkotyön varassa. Appi toki pyydettäessä konsultoi.

Jos on ainakin 40cm liikaa hiekkatasanteella korkeutta, niin ei paljoa haittaa. Eihän?

Sunnuntain kohokohta oli se, että esikoinen ruokki tyttöystävänsä lisäksi minutkin. Hänen keitoksillaan ihan varmasti rapisee hyväpoikaystäväpisteitä. Minulta suorastaan satoi hyvälapsipisteitä.

Kanaa teriyakikastikkeessa, pannulla paistettua parsakaalia, paistettuja herkkusieniä

Ihan helkkarin hyvä tiramisu

Mukavaa viikonjatkoa!

Älä tee mitään viikko

Loma alkaa kallistumaan loppusuoralle. Blogi on jäänyt päivittämättä ja muitten blogit vierailematta. Loman alkupuoliskon Lapin matka sujui erinomaisesti. Sää oli ihan älyttömän hyvä - oli lämmintä ja aurinkoa. Lapin matkan jälkeen yritimme hieman urakoida mökillä, mutta helteestä johtuen saimme listasta tehtyä alle puolet. Mökkitalkoitten jälkeen alkoi aivan uudenlainen lomailumoodi nimittäin "Älä tee mitään"-lomaviikko.

Minulla on ollut terveysongelmia ja Hra Kepponen on ollut vähillä lomilla jo useamman vuoden ja tehnyt järkyttävän pitkiä työviikkoja. Niinpä sovimme, että vietämme viikon hiljaiseloa. Pelkkää lepoa ja rentoilua mökillä! Mökiltä ei lähdetä ajelemaan nähtävyyksien tai kulttuuririentojen perässä yhtään mihinkään. Vieraita ei kestitä mökillä ja kyläilykutsuihinkin suhtaudutaan nahkeasti. Eikä tehdä mitään mökkiremppahommia. Ruuan perässä on sallittua hieman autoilla. 

Koska luvassa oli pelkkää tylsyyttä, nuoriso päätti jäädä kotiin. Yleensä olen raahannut pojat mökille mukaan ainakin joksikin aikaa. Nyt kysäisin, että kuka haluaa lähteä mökille. Siinä ensimmäinen poika jo ehti kysymään, että montako päivää täytyy olla ja näytti hämmästyneeltä, kun sanoin että ihan on vapaaehtoista eikä tarvitse tulla lainkaan. Ruokahuollon osalta on niin paljon kevyempää mökkeillä kahdestaan. Jos pojat ovat mukana mökillä, niin ohjelmassa on tikkakisaa, mölkkyä ja pienellä pöydällä biljardia ja sitten lettujen paistoa ja grillaamista ja muita ruokintasuoritteita. Nuokaan aktiviteetit eivät sopineet loman teemaan.

Hra Kepponen hieman epäili, että pystynkö vain olemaan viikon. Sehän meni oikein sujuvasti! Haluaisin sanoa, että olen ollut ulkona kaiken ajan. Mutta en tykkää kuumasta ja aika paljon olen lukenut sisällä ilmalämpöpumpun viileydessä. Kun kuumin paahde on kääntynyt pois mökkirannasta olen lueskellut siellä ja tietysti olen uinut paljon. Vesi on +28 ja vesijuoksulenkin pituutta on rajoittanut ainoastaan oma viitseliäisyys. Kylmä ei tule vesijuostessa lainkaan. Hieman jännittää, että tuleeko mökkijärveen sinilevää. Sitä ei yleensä ole, mutta eipä yleensä ole vesi lämpötilaltaan +28C.

Muutama kuva "Älä tee mitään"-viikolta

Iltapäivällä tai illansuussa olen voinut oleskella rannalla. Olen muutaman kerran ehtinyt kiroamaan, että kannattiko kaataa kaikki puut, kun ei ole enää lainkaan varjoa. Mietin auringonvarjon ostamista, mutta shoppailu ei kuulu viikon teemaan lainkaan.

Pääasiallinen viihde "Älä tee mitään"-viikolla on ollut uimisen ohella lukeminen. Ja myöhemmin toki selviää, että myös syöminen.

Viikkossa tuli luettua kuusi kirjaa. Tai oikeastaan 6,25 kirjaa. Koska yhden aiemmin aloitetun luin loppuun.

En ole laittanut kertaakaan "Älä tee mitään"-viikolla ruokaa. Aikamoinen saavutus! Tein puolikkaan täytekakun kaupan valmiista pohjasta. Edellisen puolikkaan olin tehnyt jo aikaisemmin kesällä. Kakun tein siihen tyyliin kuin mummoni täytti täytekakun.

Ensimmäiseen kerrokseen tulee banaania, mansikkaa ja kermavaahtoa. Mummo tosin muussasi banaanin haarukalla. Toiseen tulee kerrokseen mansikkasurvosta ja kermavaahtoa. Päälle kermavaahto ja mansikoita.

Ensimmäinen kerros

Mummoni tyylillä kakkupohja kostutetaan aina kahvilla. Mummo käytti mustaa suodatinkahvia, mutta minäpäs kostutin kakun cappucinolla. Toimii!

Kakkupohja kostetaan kahvilla molemmin puolin. Hra Kepponenhan ei juo kahvia, mutta ei ole sanonut näistä mummokakuista ikinä mitään, että kahvi maistuisi pahasti läpi.

Kirkkonumen Bistro O mat on vaihtanut omistajaa vuodenvaihteessa ja on nykyisin nimeltään Bistro. Kesään kuuluu ainakin lounaat siellä, joten perinteestä piti pitää kiinni. Tapasin lounaalla ystävääni Kirsiä Bistrossa. Paahdettu kirjolohi ja risotto oli erinomainen annos!

Bistron lounas

Herkullinen lohiannos kannusti palaamaan Bistroon uudestaan "Älä tee mitään"-viikolla. Bistrovierailut voi aina perustella sillä, että pitää käydä ruokakaupassa. Lounaslistalta seuraavaksi houkuttelevin annos oli ankankoipi confit. Se oli vähän pettymys sekä minulle että Hra Kepposelle. Uusien omistajien Bistro ei saa vielä yhtä varauksetonta hehkutusta kuin edeltäjänsä. Laaduntarkastelua pitää jatkaa.

Ankankoipi confit

Hra Kepposen veljen perhe kävi moikkaamassa meitä mökillä. Tarjoiluksi täytin croissantit rucolalla, mansikkaviipaleilla ja briejuustopaloilla. Kylläpäs maistui! Mansikoita meillä on ollut jääkaapissa koko ajan. Kesän bucket listallanihan oli päivittäinen marjojen syöminen. Ostamani mansikat ovat olleet pääsääntöisesti tavanomaista heikompia. Ne ovat suuria ja kauniita, mutta aika mauttomia ja kovia. Yhden rasian löysin vanhaa kunnon Polkaa. Jälkikäteen harmitti etten heti kaupassa maistanut siitä rasiasta ja mennyt saman tien ostamaan 5kg Polka-laatikkoa.

Tuolla takana on se kesän paras mansikkarasia

"Älä tee mitää"-viikkoa kai pitäisi sanoa ruokaviikoksi. Hra Kepponen tekaisi meille yhden suosikkiruuistamme Blankon lammaspastan. 

Viikon ruokahuipentumana onnistuin saamaan pöydän Espoon Kauklahden todella suositusta napolilaista pizzaa tarjoavasta Edvin-ravintolasta. Olen yrittänyt koko kesän viedä sinne pizzaa rakastavan Hra Kepposen ja vihdoin onnistuin. Ravintolaan voi toki mennä jonottamaan terassille tai baaritiskille syömään, mutta minulla ei ollut lainkaan käsitystä, että minkälaisista jonotusajoista on kyse.

Edvinin massiivinen italialainen pizzauuni lämpeää koivuhaloilla

Jaoimme alkupalaksi vitello tonnaton. Pizzat ovat kyllä niin isot, että alkupalat ovat tarpeettomat. Vitello tonnatto on yksi suosikkialkupaloistani ja tämä oli ihan kelpo suoritus. 

Jaoimme kaksi pizzaa ja pyysimme keittiötä tekemään jaon. Vasemmalla on valkoinen Funghi, jossa on kantarelleja ja herkkusieniä. Se sienen maku oli niin erinomainen. Aivan huippu pizza. Oikealla oli Diavola+burrata pizza, joka oli sopivan tulinen.

Onnellinen "Älä tee mitään"-lomailija on päässyt pizzalle

Jälkiruuat olivat erinomaiset. Etualalla limoncello posse, mansikkaa ja raparperia. Takana vieläkin parempi jälkiruoka eli pistaasipehmis.

Viikko tekemättömyyttä on nyt lusittu ja sunnuntaina saisi vaikka tehdäkin jotain. Arvatkaapas vaan, että viitsinkö. Ehkä lueskelen vähän blogeja sentään. Tietokoneeni on ollut kaksi viikkoa kiinni. Sekin on aika hämmästyttävää.

Ensi viikolla minulla on vielä pari lomapäivää ja niissä on ohjelmaa. Toivottavasti ensi viikolla ehdin kirjoittelemaan lisää ainakin pohjoisen reissusta ja muista kesäkuulumisista. Minun puolestani tämä helle saisi jo hellittää.

Mukavaa sunnuntaita!

Pientä synttärijuhlintaa

Omat synttärit ovat jääneet viisikymppisiä lukuunottamatta aika vähäiselle huomiolle. Poikien synttärien viettäminen on vienyt aika tehokkaasti voimat. Nykyisin poikien juhlat ovat selvästi pienimuotoisempia. Vapautunutta juhlien viettämisenergiaa ajattelin kohdistaa itseeni. Äitivuosien, jolloin kaikki irtoava energia meni perheeseen, jälkeen tämä tuntuu hippasen radikaalilta. Mutta olen pienet juhlani ansainnut. 

Alkuviikosta kyselin, että tuleeko perheeltä jotain juhlasuoritteita. Esikoinen sanoi, että saan lahjaksi hänen tekemänsä juustokakun. Keskimmäinen sanoi, että saan jonkun ihan pienen lahja joka on todennäköisesti suklaata. Kuopus sanoi, että kaikki jutut, jotka hänkin keksi ovat jo varattuja. Sovimme, että kuopus jää velkaa minulle yhden valkosuklaa-kaardemumma kuivakakun. Hra Kepponen sanoi, että hänen lahjaideaan tuli vastoinkäymisiä ja totesin, että kukilla ja aamiaisella tästä hommasta selviää hyvin.

Synttäripäivän aamuna minua odotti kukat ruokapöydällä. Vatsa oli sen verran heikossa kunnossa, että Hra Kepponen selvisi aamiaisesta pelkällä puuron mikrottamisella.

Upea kimppu neilikoita erilaisissa hempeissä sävyissä

Synttäripäivänäni oli hyvä sää ja tein vain puolikkaan työpäivän jälleen. Vein itseni ja Hra Kepposen lounaalle Herttoniemen rantaan pieneen ravintolaan KOTO BENTO & Izakaya - Japanese Restaurant and Bar. 

Lounasaikaan Koto tarjoaa bentoboxeja, perinteisiä japanilaisia lounaslaatikoita, joihin voi valita haluaman proteiinin. Iltaisi tarjolla on laajempi valikoima perinteisiä kansanravintoloiden tyylisiä annoksia. Istumapaikkoja sisällä on rajoitetusti, mutta kesäterassi laajentaa paikkamäärää. Merinäköalat ovat hurmaavat. Aion mennä syömään Kotoon myös illalla.

Ravintola on todellakin ihan rannassa

Bentot olivat erittäin maukkaat. Riisi oli hyvää ja siihen oli käytetty jonkinlaista mirinkastiketta lisäämään makua. Parsakaali oli myös marinoitua ja seassa olevat chilit erittäin voimakkaita. Hra Kepposen bentossa oli tonkatsu eli japanilainen uppopaistettu porsaanleike. Minulla oli lohta teriayki kastikkeessa.

Illalla herkuttelimme kotona esikoisen tekemällä synttärikakulla. Leipuri itse tosin katosi paikalta vikittelemään tyttöä :D 

Kakku oli erinomainen. Synttäreitteni kunniaksi pionit kukkivat vielä mukavasti, vaikka isoimmat kukat olivat jo nuupahtamaan päin. Yleensä pionit kukkivat aina silloin kun lähden pois kotona. Muutaman kerran olen soittanut naapurin rouvalle ja sanonut, että haluatko tulla ottamaan minun pionini leikkokukiksi.

Synttärisuklaat keskimmäiseltä

Illalla vuokrasin ja katsoin Dingo-elokuvan, olen aikoinani ollut kova fani

Eikä tässä vielä kaikki. Seuraavana päivänä minulla lääkäri keskustassa ja päätin hyödyntää mahdollisuuden lounastamalla jälleen ulkona. Mietin, että vähän tylsä mennä yksin. Keskimmäinen oli menossa salille ja kysyin, että tuletko kaveriksi lounaalle kalaravintolaan. Poikahan tuli innosta hihkuen.

Fisken på disken Kampin kauppakeskuksesssa

Näin komeaa ja hauskaa lounasseuraa saa, kun itse tekee ;)

Lounastilaus lähti vähän lapasesta. Keskimmäinen rakastaa pihvejä, mutta tykkää myös kalasta. Hän ei ole ikinä maistanut surf and turf annosta. Jos nyt sitten tämä kerran synttäreiden kunniaksi otetaan ne.

Ihan älyttömän hyvää!

Pääsin photobombaamaan pojan selfiehetkeä metron liukuportaissa ja olen ylpeä siitä. Vaikka kuva nyt ei olekaan kummoinen.

Koska isäni eli vaari ei päässyt tulemaan synttäreille, synttärit menivät kakun muodossa vaarin luokse.