Pieni pihakatsaus - kasvoiko muuta kuin voikukkia?

Jokavuotinen tavoitteeni on ryhtyä puutarhaihmiseksi. Toteutuminen on aika lailla samalla tasolla säännöllisen ja kuntoa kohottavan liikunnan kanssa. Yllättävissä ja ennalta arvaamattomissa purskeissa tulee tehtyä jotain :)

Isäni on viherpeukalo ja isänäiti oli samanlainen. Ihailen kovasti ystävieni ihanasti kukkivia pihoja ja himoitsen samanlaista itselleni. Mukavuudenhalu, keväisin vaivaava raju koivuallergia, kesäisin runsas retkeily ja mökkeily ja ihan rehellinen laiskuus estävät upeasti kukkivan pihan saavuttamista. Lisäksi perennapenkistäni kuolee aina talvisin kasveja. Tiedän jotain kasveista ja osaan toki lukea kasvien lappuja, mutta olen kaukana kätevästä puutarhurista.

Olohuoneen ikkunan alla on ainoa perennapenkkini. Siinä menestyy parhaiten pionit, karpaattien kellokukka, akileiat ja pieni kukkainen tuntematon ruusulajike. Muutaman vuoden siinä pärjäilee milloin mikäkin perenna, kunnes se jonain talvena kuolee pois. Minun perennapenkkini ei kuki ilman jokakeväistä kunnon lannoitusta. Keväällä kitken penkin hyväksi ja pioneiden kukintaan saakka jaksan hoitaa sitä kohtuullisesti. Joka syksy suunnittelen hyvää kitkentää ja kenties jotain syyslannoitusta. Saan aikaiseksi kehnon kitkennän. Tänä vuonna jäi levittämättä uuden kuorikatteet, joten syksyn rikkaruohoshow on aikamoinen.

Tällä kaudella kukista nauttiminen ei mennyt aivan putkeen. Krookukset kukkivat silloin kun olin reissussa. Hra Kepponen vahvisti nähneensä muutamia värikkäitä kukkia nurmikolla. Pionit tekivät runsaasti kukkia ja kukat avautuivat juuri ennen Italian matkaamme. Koska lämpöä oli reilusti tiesin, että kukinnoista ei ole mitään jäljellä palatessani. Niinpä soitin naapurille ja kysyin, että haluaisiko hän pionini maljakkoonsa. 

Matala ja pienikukkainen ruusu aloittelemassa kukintaansa. Se tekee todella paljon kukkia ja kukkii pitkään.

Ruusu on ainoa, mistä olen kunnolla saanut nauttia tänä kesänä. Siitä on riittänyt maljakkoon.

 

Minun pioneita naapurin maljakossa

Keskinkertainen menestys oli isäni pihalta alunperin olevat liljat. Liljat viihtyivät pitkään hyvin toisella kulmassa perennapenkkiä ja siirsin sieltä ylimääräisiä vastakkaiseen kulmaan. Sitten se rehevä liljakulma kuolikin yllättäen.

Menneiden vuosien liljakulma

Minikokoinen mansikkamaa olisi tarvinnut lannoituksen ja paremman kastelun. Tänä kesänä ei maksanut vaivaa verkottaa taimia.

Tänä kesänä ostin edulliset kesäkukat: pelargonioita ja begonioita. Jonain kesinä olen heti keväällä ostanut orvokkeja, sitten kesällä vaihtanut ne muihin kesäkukkiin ja ihan kesän lopuksi ostanut vielä krysanteemit. Tänä kesänä on menty sillä mitä kesäkuun alussa hankin.

Uusiokäytän noita vanhoja muoviamppeleita. Tänä vuonna laitoin siihen kaksi begoniaa.

Vielä pienet ja nuppuiset pelargoniat ja hieman murattia

Juuri ruukkuihin laitettuina. Tummanpunainen on ollut ulko-oven edessä varjoisemmassa paikassa ja kukkii edelleen. Vaaleanpunainen kuoli mökkeillessämme.

 

Eniten olen jäänyt kaipaamaan noita upeita liljoja ja sitten valkoista korkeaksi kasvavaa syksyllä kukkivaa kukkaa, jonka nimeä en enää tiedä. Se oli perennapenkkiini aivan liian korkea, mutta se kukki usein syyskuun loppuun saakka.

 

Tätä kaipaan niin paljon, että olen miettinyt, että jos hankkisin ison ruukun ja yrittäisin saada sen menestymään siinä. Kunhan onnistun ensin googlaamaan, että mikä kukka on kyseessä

Perennapenkin lisäksi pihalla on havuallas, jonka tuija on hurahtanut aivan liian isoksi ja se pitäisi kyllä muotoilla. Tuijan alla on minimansikkamaamme. Ulkoterassilla on kaksi pientä istutuslaatikkoa. Yleensä olen kasvattanut niissä hieman salaattia ja yrttejä. Tänä kesänä niissä on kasvanut naapurilta saatua maa-artisokkaa. Saattaa olla että ensi vuonna maa-artisokkaa tulee kokonainen lavakauluksellinen. Se kasvaa hyvin.

 

Harmikseni lahjaksi saamani pensasmustikat eivät selvinneet talven ylitse tai sitten päätyivät jänisten suuhun. Pensasmustikoita olisin valmis yrittämään uudestaan. Kuinka ihanaa olisikaan saada puuron päälle mustikoita omalta pihalta. Samalla lailla olen haaveillut vadelmista, mutta nekin kuolivat ja sitä ennen tekivät vähäisesti marjoja.

 

Haavenani olisi helppohoitoisia, hyvin talvehtivia ja näyttäviä perennoja. Toistaiseksi ainoaksi varsinaiseksi menestykseksi voidaan lukea pioni. Tarvitsisin ainakin toisen vastaavan kukan. Tässä kohtaa otan kaikki vinkit vastaan.

Minun ei ole tullut juurikaan kuvattua pihaa kokonaisuutena. Muutama räpsy löytyy lähinnä pienemmistä tai isommista juhlista.

Minun synttäreiltä, kalusteita lainassa myös naapurista

Synttäribileet

Kotibrunssilla lasiterassilla

Lasitettu terassi, pari vuotta sitten vaihdoin tuolit keveisiin ja pinottaviin muovituoleihin. Ne ovat olleet mieleiset. Ne käyvät kivasti yhteen ruokailutilan pöydän ja tuolien kanssa, joten tarvittaessa nostamme ne sisään.

Afternoon tea lasiterassilla

Lasiterassin jatkeena oleva "sun deck", pihan aurinkoisin paikka

Pahimpaan korona-aikaan tavattiin vaaria ulkona. Vaari istui lasitetulla terassilla ja meidän perhe takit päällä ulkoterassilla ja vaarille tarjoiltiin hanskat kädellä ja maski naamalla nopeasti. Pystyimme kuitenkin tällä lailla tapaamaan.

Tämän kesän pihahankinta oli riippumatto. Se on ihana. Tosi vähän ehdin siinä olemaan. Joku oli aina häätämässä minua siitä tai koko pihalta pois.

Talon päätypihalla on vielä reilusti hyödyntämätöntä tilaa.

Suunnitelmia ensi kesäksi:

-maa-artisokan kasvatuspaikka

-lisää ainakin jotain komeita liljoja

-uusi yritys pensasmustikoiden kasvatuksessa

 

Sitten vielä se kysymys, että kukkiko voikukka? Toki, toki. Olen luopunut taistelusta voikukkien osalta. Elämme rauhanomaisesti rinnakkain. Nurmikomme leikkaa nykyisin robottileikkuri ja se on pitänyt kukkivien voikukkien määrää hillittynä.

Loviisan avoimet puutarhat tulee taas

Vieläkään eh ehdi alkaa kirjoittelemaan heinäkuisesta Italia matkastamme. Haluan ehdottomasti vinkata teille hurvaamasta Loviisan avoimet puutarhat tapahtumasta. Ensimmäinen avointen ovien viikonloppu oli ennen juhannusta ja seuraava on 7.8 klo 12-17. 

Lisätietoja täältä: https://www.loviisanpuutarhayhdistys.com/

Minä kävin ystävieni Kirsin ja Marjukan kanssa tapahtumassa ennen juhannusta. Meille sattui hieman sateinen päivä. Ei onneksi mitään kaatosadetta, mutta raukeita ajoittaisia kuuroja. Tapahtumassa oli mukavan väljää verrattuna hyvin suosittuun Loviisan Wanhat talot päivään. Keskustan puutalokortteleissa kävijöitä oli sen verran, että valokuviin alkoi pakostakin osumaan muita vierailijoita.

Avoimet pihat sijaitsevat puukaupungin osassa kävelymatkan päässä toisistaan. Mukana on muutama lisäkohde, joihin on enemmän etäisyyttä. Kuvia reissusta kertyi niin paljon, että päätin näyttää teille kolme suosikkikohdettani. Listalla olisi ansainnut olla yksi keskustan kohteista, mutta huonojen kuvien vuoksi sen karsiutui pois. 

Sitten kurkistetaan Kauppamuseon puutarhaan, Kerttulan taidenpuutarhaan ja Kuninkaanlampeen.

Me aloitimme päivämme ihastuttavasta lisäkohteesta Kauppamuseon puutarhasta. Samassa paikassa onkin kolme kohdetta: Suomen pienin kauppamuseo, kauppamuseon puutarha ja vintage myymälä Villi Kanala.

Ensimmäisenä kuvia kauppamuseon puutarhasta:

 

 

Mielestäni tämä kesähuone on todella suloinen

 

Sitten sitä kauppamuseotunnelmaa

Pieni lypsy- ja ruokintakeikka väliin

Villissä Kanalassa oli paljon asiakkaita, joten meillä siihen tutustuminen jäi varsin pintapuoliseksi. Se saattoi sinänsä olla ihan hyvä asia, koska minulla ei ole säilytystilaa uusille astia- tai koriste-esineaarteille.

Kauppapuutarhan vieressä oli toinen Loviisan avointen puutarhojen kohde Kettulan taidepuutarha. Upea vanha puutalo, jota ympäröi todella iso ja kauniisti hoidettu tontti. Pihalla yhdistyy taide ja kasvit. Hieno kokonaisuus!

Kettulan taidepuutarha. Upea kokonaisuus! Tämä on lempikuvani tältä reissulta.

Istuskelunurkkauksessakin oli taidetta

Kesäkeittiössä oli melkoinen määrä pikkupatsaita

Näistä oheiskohteista siirryimme keskustaan. Sieltä näytän teille Kuninkaanlammen. Kävin siellä ensimmäistä kertaa Loviisan Wanhat Talot päivillä ja ihastuin paikkaan. Puutarha on ihana ja sen kruunaa Loviisan linnoitustöiden yhteydessä syntynyt lampi. Ulkorakennuksessa toimii Loviisan tapahtumien aikana useinmiten kaunis pop-up kahvila. 

 

Eikö olekin kaunista?

Melkein viidakko oli takanamme

 

Kuninkaanlammen suloinen pop-up kahvila

Oli kiva reissu! Oman kokemukseni perusteella suosittelen vierailemaan. Tokihan tuollaiseen tapahtumaan vaikuttaa aina sää ja kävijämäärä. Mielelläni osallistuisin myös Loviisan Wanhoihin taloihin, mutta en jaksa taivaltaa siellä maski päällä ja tässä tautitilanteessa en uskalla mennä maskittakaan. Ehkä sitten ensi vuonna.

Suomen pienimmässä kauppamuseossakin piipahdimme. Se oli niin sympaattinen, että pitää kirjoittaa siitäkin. Nyt on pakko aloittaa viimeisen lomaviikon pienen kotimaan reissun valmistelut.

Tässä vielä linkki postaukseeni Loviisan Wanhoista taloista: https://pikkukepponen.blogspot.com/2017/08/loviisan-wanhat-talot-26-278.html 

Arkikuulumisia

Arki ei nyt tarjoile parhaita puoliaan. Kun viimein sää on muttunut aurinkoiseksi ja lämpöisemmäksi, me olemme viruneet sisällä flunssan kourissa. Kaikki ovat sairaana, paitsi Hra Kepponen. Oireet alkoivat esikoisella jo viime viikolla, meillä muilla lauantai-sunnuntai välillä. Kuopuksella oli neljä päivää todella korkea kuume. Myös keskimmäinen on kuumeillut. Kaikki olemme hyvin nuhaisia ja yskäisiä. Minä olin jopa pari päivää tekemättä töitä, mutta sitten oli pakko hoidella kiireisimpiä juttuja alta pois. Pojat ovat poteneet 5 päivää ja minä neljä, eikä olo ole vieläkään selvästi kohentumaan päin. Pojilla onneksi kuume on laskusuunnassa. Koronakotitestit näyttävät negaa. Pojille tämä on kevään toinen flunssa koronan jälkeen.

Kuopuksella kuume on ollut sen verran korkea, että hän ei ole halunnut nukkua parvellaan. Olen tarjonnut hänelle varasänkyä olohuoneeseen, mutta poika halusi nukkua parvekkeella karvapeiton alla. Siellä on kuulemma paras ilma hengittää ja lämpöä pystyy säätelemään helpoiten. Meillä onkin jatkuvaa taistelua siitä, että mitä ikkunoita tai ovia saa pitää auki. Osa potilaista tuntee läkähtyvänsä ja osa palelee.

Näyttää pahasti siltä, että viikonloppu menee vielä kotona toipuessa minulla, keskimmäisellä ja kuopuksella. Kirjoittelen tätä myöhään illalla ja asunnosamme kuuluu joka puolella hirveä yskintä. Kuulostaa siltä, että kuopus on palannut tänä yönä parvisänkyynsä.

Naapurin omenapuu kukkii

Esikoiselta jäi koulunpäättyminen juhlistamatta kokonaan. Minulta jäi sunnuntaiksi suunnitellut pienet juhlat väliin myöskin. Keskimmäinen ja kuopus ehtivät käydä hakemassa todistuksensa ennen selkeitä oireita. Keskimmäinen keksi kaverinsa kanssa, että he menevät hakemaan todistukset puvuissa, kun heillä kerrankin on parempaa päälle pantavaa. 

8. luokan kevätjuhlalook

Sunnuntaiaamupäivällä kun minultakin peruuntui juhlat ja keskimmäinen ja kuopus olivat selvästi kipeitä Hra Kepponen teki meille lohdutukseksi pekonimunakasta. Sen verran pojat olivat jo huonokuntoisia, että munakasta jäi hieman ylitse. Lisälohtua toi se, että vieraita varten oli varattuna vähän pientä makeaa ja heti munakkaan päälle aloitimme niiden jakamisen.

Lohtupekonimunakasta sairastupalaisille

Olin haaveillut käyväni Malminkartanon omenatarhalla ihastelemassa kukintaa. Taitaa käydä niin, että se jää tänäkin vuonna kokematta. Taloyhtiöllämme on hyvin runsaat istutukset ja tänä vuonna pihalla ovat kukkineet upeasti omenapuut, koristekirsikkapuut, angervot, päärynäpuut ja tulppaanit. Ehkä sitten ensi keväänä pääsen Malminkartanolle saakka. 

Koristeomenapuut kukkivat hienosti

Koristekirsikkapuut kukkivat

Ennen oireitten pahenemista ehdin sunnuntaina lukaista hyvän ja varsin erilaisen dekkarin. Kyseessä oli sveitsiläisen Joël Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Se kertoi tarinan kahdesta kirjailijasta ja toki myös samalla setvittiin kolmen vuosikymmenen takaista murhaa. Kirjan päähenkilö on Marcus Goldman, alle kolmikymppinen kirjailija, jonka esikoisteos on singauttanut kuuluisuuteen ja varakkuuteen. Marcuksella on tyhjän paperi syndrooma, kustantaja painaa päälle ja toinen kirja pitäisi saada markkinoille äkkiä ja Marcuksella ei ole mitään kasassa. Näissä apeissa ja vähän ahvistavissa tunnelmissa Marcus palaa yliopiston kirjallisuuden opettajansa, josta on tullut hänen ystävänsä ja mentorinsa, Harry Quebertin luokse. Tapaamisen jälkeen Harryn pihalta löytyy ruumis ja nopeasti Harrystä tulee pääepäilty. Marcus palaa auttamaan Harrya ja päätyy kirjoittamaan kirjaa tapauksesta. Juonessa on mukavasti käänteitä ja vauhtia ja erilaisia teemoja, kuten kustannusmaailma, urapaineet ja ystävyys. Pidin paljon kirjasta!

Olen lohduttautunut sillä, että jos viikonloppu menee kotona pötköttäessä, voin sentään aloittaa seuraavan Joel Dickerin kirjan. Joku hopeareunus löytyy tähänkin flunssailuun. Vaikka mieluummin olisin terveenä mökillä saunomassa ja uimassa.

Kesäkukkia ehdin ostamaan, mutta en istuttamaan. Sen yritän saada tehdyksi, ennenkuin kukat kuolevat purkkeihinsa. Muuten ainoa saavutus on se, että saimme vihdoin pihalle uuden Fatboy riippukeinun. Se oli tarkoitus ostaa jo viime keväänä Stockkan hulluilta päiviltä, mutta tarjous meni minulta ohitse. Hinta on niin suolainen, että en sitten halunnut enää maksaa siitä viime kesänä täyttä hintaa. Tänä keväänä sitten päätin, että nyt sen kotiutan. Ensimmäiset käyttökokemukset ovat varsin hyvät. Juuri mietin, että minun pitänee ostaa muutama pokkari kesäksi, toiveikkaana suunnittelen laiskana makoilevani Fatboyssa kirjan kanssa.

Kivaa perjantaita ja viikonloppua! Pysykään terveinä!