Talvilajien riemua ja herkkuruokia Torniossa

Melkein kaksi viikkoa ystäväni isän Tornion mökillä meni ohitse liian nopeasti. Meillä oli Torniossa ihanaa. Lumet alkoivat hupenemaan kovaa kyytiä, mutta latukoneella tehdyt ladut säilyivät hyvinä. Suurimmaksi osaksi oli hyvää säätä, mutta olemme me hiihtäneet pienessä tihkusateessakin. 

Minähän lähdin reissuun väsähtäneenä pitkän flunssan jäljiltä. Hiihtoloman olimme koko perhe kipeänä ja sen jälkeen olikin hiihtokelit aika lailla mennyttä Helsingissä. Sekin harmitti. Pahimman harmistumisen koin, kun kävin leikkaavan ortopedin juttusilla näistä polvistani. Suurin ongelma on se, että polveni eivät enää suoristu ja iso kulma aiheuttaa sen, että seisominen ja käveleminen saavat selkäni erittäin kipeäksi. Arvio oli, että tekonivel ei korjaa tuota ongelmaa lainkaan, joten kävelykykyni on loppuelämäni huono. Lajit, joissa ollaan pienessä etukenossa ja polven ei kuulu suoristua sujuvat minulta kävelyä paremmin. Hiihto ja jopa laskettelu sujuvat paljon kävelyä paremmin. Peruslääkitykseeni on tästä hautaan asti lisätty 3*1000mg Panadol. Lumiterapia teki minulle niin hyvää. Samoin kropalleni sopiva liikunta ja raikas ilma. Olin ihan kuin uusi ihminen palatessani.

Joku instassa kyseli, että mistä rahat taas matkailuun. Olen tässä kohtaa etuoikeutetussa kaveruusasemassa, koska saan Ilonan mukana käyttää hänen isänsä mökkiä aivan ilmaiseksi. Reissussa rahaa kuluu sähköauton jatkuvaan lataamiseen yllättävän paljon, joka ainoa ero normiarkeen. Hiihtäminen on ilmaista hupia ja muutkin aktiviteetimme olivat edullisia. Ruuat kokkailtiin mökillä itse. Yhden illallisen söimme ravintolassa ja pari lounasta ajomatkoilla. Meillä oli sen verran täydet työpäivät ja hiihtäminen piti priorisoida, että lounaat kaupungilla ja shoppailut jäivät täysin väliin. Ilonan isä oli iloinen, että mökillä on käyttöä. Ilonan eno antoi mökkinsä meille lainaan viime syksynä erinomaisten sienestysmaastojen ääreltä "hyvä on kun on käyttöä". Tosin Ilona on tunnettu siitä, että hänen jäljiltään paikat ovat siistissä kunnossa. Meillähän mökin jakaminen apen kanssa on aina sujunut ongelmitta. Ollaan joskus oltu siellä Ilonan ja apen kanssa yhtäaikaakin. 

Koko reissun aikana ei ollut latuja Tornionjoen jäällä mökin kohdalla, joten tutustuimme alueen muuhun latuvalikoimaan aika kattavasti.

Erilaisten metsätyyppien läpi oli ihana hiihdellä. Kuvassa hiihtävä Ilona löysi meille kolmen metsätyypin ladun.

Naava on puhtaan ilman merkki

Hiihtoselfie

Vaarilta saadut perintö Peltoset laavulla. Ei sitä tiedä, vaikka ensi kaudella minulla olisi jotkut uudet hienot pitokarvasukset.

Kävimme Aavasaksassa laskettelemassa. Edellisenä päivänä olin karkkikaupassa joutunut lepuuttamaan kesken irtokarkkien valinnan, kun selkä ei kestänyt seisomista. Laskettelu sujui huomattavasti paremmin. Hankalinta oli hissiin pääsy, kun selkä ei meinaa kääntyä niin paljon, että saisin ankkurista kiinni. Ilona oppi asettelemaan ankkurin, niin että minäkin pääsin kyytiin. Mietin, että miten olen aikaisemmin päässyt ankkurihisseihin ja sitten muistin, että menen yleensä hississä keskimmäisen kanssa, joka auttaa ankkurin minulle sekä lähtiessä, että poistuessa. Messilässä henkilökunta avustaa ankkurien kanssa. 

Ilonan kanssa rinteessä

Pakollinen rinneselfie

Aavasaksassa aurinko laskee tunturin ja rinteiden takapuolelle. Se on vähän harmillista. Jaksoin hetken matkaa kävelle katselemaan auringon värjäämää taivaanrantaa.

Kävin kahdesti avannossa reissussa. Ensimmäinen kerta oli nopea kastautuminen ilman saunaa. Toisella reissulla ajoimme Ilonan ja hänen äitinsä kanssa Kemiin Satamakonttori nimiseen paikkaan saunomaan ja avantouimaan. Satamakonttorin sauna on kauniilla paikalla. Saunan oleskelutila on hieno, sauna ja suihkut hyvät ja näkymät komeat. Se oli outoa, että saunalla oli sekavuoroja, mutta ei erikseen miesten ja naisten pukuhuoneita. 

Tornion avantouimaseuran uimapaikka

Ilona tekemässä 100 vedon avantouintilenkkiään

Satamakonttorin baari

Kemin reissulla oli harmaa ja tihkusateinen ilta

Iltaruuat mökillä olivat valtaosaksi erinomaisia. Siihen oli sellainen syy, että Ilonan isä oli kannustanut meitä syömään viime kesän antimia pois pakasteesta niin paljon kuin vain jaksamme. Pakasteessa oli kantarelleja ja siikaa, tatteja ja muita sieniä oli pakasteen lisäksi myös kuivattuna. Lakkojakin oli pakkasessa.

Tattirisotto

Kantarellipasta, oli siinä reilusti sienäkin vaikka kuvassa ne ovat jossain piilossa :)

Leipäjuustoa, lakkoja ja kinuskikastiketta

Lettuja ja marjoja

Aamupuurot olivat välillä kovin kesäisiä ellei melkein jopa trooppisia. Puuron päällä tuoretta anananasta, mansikkaa ja pensasmustikkaa.

Ilonan sisar oli myös käymässä Torniossa äitinsä luona synttäriensä aikaan ja meille tuli kutsu tulla synttäriaterialle ja kahveille Ilonan äidin ja hänen puolisonsa kotiin.

Ilonan äiti oli tehnyt superhyvää poronkäristystä. Salaisuus on kuulemma pekonissa ja mausteena käytetyssä katajanmarjassa. Aion kokeilla seuraavan kerran tuota versiota kotonakin.

Synttärikakku

Ilonan äiti on aktiivisesti monessa toiminnassa mukana, iloinen, tyylikäs ja aikaansaava nainen. 

Vaikka olen tehnyt ihan normaalit työviikot, niin olihan tämä reissu jotenkin kuin olisin ollut lomalla. Fyysinen rasitus oli sellaisella tasolla, että nukahdin ilman melatoniia ja vieläpä nopeasti.

Aikaisemmilla talvimatkoilla olemme tehneet viikonloppureissun johonkin isompaan laskettelukeskukseen laskettelemaan. Tänä vuonna olimme koko viikonlopun Torniossa. Yksi syy oli juurikin Ilonan siskon synttärit. Toinen syy oli Tornion Suurpilkit. Ilona tuumi, että kyllä minun pitäisi nähdä Suomen suurimmat pilkkikisat ja Tornion suurin vuosittainen tapahtuma. Kiinnostukseni pilkkikisoihin kohosi aika lailla, kun selvisi, että siellä on tarjolla yleisölennätystä helikopterilla. Nyt olen sitten kokenut vihdoin helikopterilennonkin. Etukäteen hieman jännitti, että pelottaako se. Oli niin huikeat näkymät huonommallakin kelillä, että olen valmis helikopterilentoon ihan koska tahansa uudestaan. Siitä sitten kuvamateriaalia seuraavassa postauksessa.

Tornion reissun edellinen postaus:
Pikku Kepponen: Revontulia ja auringon paistetta

Tornio kesällä 2023:
Pikku Kepponen: Tornion seudun upeita maisemia ja kulttuuria
Pikku Kepponen: Erikoinen, historiallinen ja kaunis Luulajan kirkkokylä
Pikku Kepponen: Arktista auringon palvontaa

Tornio talvella 2023:
Pikku Kepponen: Pohjoisen upeita maisemia ja ulkoilua
Pikku Kepponen: Tornio-Haaparanta on aito kaksoiskaupunki
Pikku Kepponen: Etätöissä Torniossa silmä ja sielu lepäävät

Tornio talvella 2021:
Pikku Kepponen: Lumoava Tornionjoki
Pikku Kepponen: Rakastuin mä kuukkeliin
Pikku Kepponen: Koronaturvallisesti Levillä
Pikku Kepponen: Meri-Lapin herkkuja

Mukavaa sunnuntaita!

Revontulia ja auringon paistetta

Lauantaina ajoimme ystäväni Ilonan kanssa hänen isänsä mökille Tornioon. Matka tuntui pitkältä, mutta sen raskaus unohtui äkkiä, kun taivaalle ilmestyi revontulet. Pureva tuulikaan ei pystynyt pitämään minua sisätiloissa. Kävin vaan välillä sisällä lämmittelemässä ja sitten palasin takaisin ihailemaan muotoaan jatkuvasti muuttaviin revontuliin. Jopas oli näytös! Ihanaa oli pitkästä aikaa nähdä revontulia. Viimeksi olen nähnyt revontulia vuonna 2016 ajomatkalla Vuokattiin.

Revontulia Tornionjoen yllä

Tämä oli ihan käsittämätön. Ihan kuin joku jättimäisen taskulampun valokiiva vihreänä.

Revontulia olen nähnyt jo kolmena yönä. Uneni ovat kärsineet jonkin verran siitä, että pitää valvoa ja käydä tarkkailemassa revontulia. Viime yönä kävi niin, että tulin sänkyyn hetkeksi odottelemaan revontulien mahdollista voimistumista, mutta nukahdin. Ensimmäisen yön kaltaisia reposia ei ole tullut toista kertaa. Nyt näyttäisi appsin perusteella siltä, että revontulet ovat vähenemään päin. Ehkäpä ihan hyvä, että saan nukuttua :)

Neljä päivää on paistunut joka päivä aurinko ihanasti. Torstaina sateli suurimman osan päivästä vettä. Se kyllä syö tehokkaasti lumet. Jos ei tule takatalvea, niin Torniossakin loput lumet katoavat nopeasti. Pettymykseksemme joella ei ollutkaan hiihtolatuja. Paikallisen koulun takaa lähtee kuntoladut ja olemme käyneet siellä. Siellä on onneksi mukavan tasaisia latuja. Pystyn hiihtämään suuremmitta kivuitta ainakin neljä kertaa pidempään kuin kävelemään. Suurin piirtein tiedän, mistä se johtuu. Outo tilannehan tämä on, että en voi kävellä, mutta hiihto sujuu. Hiihto on tuntunut kropassa sekä pääkopassa niin hyvältä! Kilometrien kertymisellä en pääse kehuskelemaan, mutta kunhan tulee liikettä ja hyvää fiilistä.

Auringon lämmittävän voiman tuntee selvästi kasvoilla

Aurinko sulattaa mökin pihalta lumia kovaa kyytiä, Tornionjoen jään paksuus on vielä kuulemma ainakin 70cm

Ladulla

Ihana paiste ladulla!

Meikäläinen ulkoiluttamassa isältäni eli vaarilta perimiäni suksia. Jos Helsingissä saisin kasaan hiihtokilometrejä enemmän kuin 6km, voisin perustella itselleni uusien välineitten hankinnan.

Tämä on minun kolmas talvinen vierailuni Torniossa ja ensimmäistä kertaa jäätie on auki Ruotsiin. Koska emme päässeet hiihtämään Tornionjoen jäälle, niin menimme sitten autoilemaan sinne. Jäätie oli aika muhkurainen. Jäätielle on käyttöä lähinnä ruotsalaisille. Ruotsin puolella ei näillä paikkeilla ole kauppaa ja jäätietä pitkin pääsee näppärästi oikaisemaan Suomen puolelle kauppaan. Suomen puolen kauppa kyllä kiittää lisäasiakkaista.

Jäätiellä autoilemassa. Tässä ollaan tosin jo palaamassa Ruotsista takaisin.

Vähän panoramakuvaa joelta

Piti ottaa kuva auton navigaattorista, että mitä se näyttää jäätietä ajaessa. Ihan oikeinhan se näyttää, auto menee keskellä jokea :)

Vähäluminen talvi on saanut aikaan sen, että joella näkyy autoja muuallakin kuin jäätiellä. Minulla kesti hetki tajuta, että miksi autoja on joella parkissa. Onhan se tietenkin ihan älyttömän kätevää lähteä autolla pilkille! 

Aurinkoinen päiväpilkki

Kaverukset iltapilkillä

Mukavaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!

Tammikuun alun ilopikkuja - LUX ja läheiset ja ystävät

Hyvänen aika, kuinka nopeasti tammikuu onkaan kiitänyt. Aika vähäisesti olen ehtinyt vapaa-ajalla tekemään mitään. Tämä pimeä vuodenaika ei vaan ole minua varten! Eniten on harmittanut se, että ihanat talvipäivät ovat olleet niin harvinaista herkkua.

Minä yleensä jaksan huolehtia siitä, että arkeeni mahtuu iloa tuovia juttuja. Näin pimeänä tammikuuna se on ollut hieman haasteellista. Yksi paras juttu tammikuussa on LUX Helsinki valotaidetapahtuma. Tänä vuonna sää oli aika kehno LUXin aikaan ja polveni oli erittäin kipeä. Moni lisäksi sanoi, että jotenkin LUX oli normaalia vaisumpi. Ajattelin jo jättää LUXin väliin. Sitten päätin, että lähdemme Hra Kepposen kanssa autolla kohti keskustaa ja toivottavasti saamme parkin niin läheltä, että pystyn kävelemään ydinkeskustan kohteisiin. Menimme paikalle aika myöhään illalla ja sain todella hyvän parkin. Kävipäs tuuri!

Minustakin LUX oli vähän vaisumpi kuin monena menneenä vuotena. Minä tosin jaksoin käydä katsomassa vain osan töistä. 

Aloitimme kierroksen Senaatorintorilta, jossa oli väriä vaihtelevien isojen kolmioiden pitkä jono. Teos oli näyttävä sivustakin katsottuna, mutta pääasiallinen tapa kokea se oli kulkea sen lävitse. 

Jatkoimme matkaa Rautatientorille, jossa oli peililasitolppien kokonaisuus. Peililaseista muodostui mielenkiintoisia näkymiä. Teokseen kuului myös ääniraita, joka alkoi hyvin nopeasti tuntumaan minusta hermostuttavalta.

Seuraavaksi kävimme katsomassa Keskuskadulla olevan jättimäisen vieterilelun

Sieltä jatkoimme Espan puistoon, jonne oli tullut kesä ja linnunlaulu keskelle talvea! Jos edellinen ääniraita Rautatientorilla oli ärsyttänyt, lintujen liverrys äänet ihastuttivat Espalla!

Kaupungintalon seinässä oli rauhankyyhky ja edessä liehuivat Ukrainan liput. Voi kunpa tämä olisi se vuosi, kun Ukrainaan tulisi rauha! Niin ja jollakin järkevillä ehdoilla.

Vielä lopuksi kävimme katsomassa ovea ei mihinkään. 

***

Vaarin kanssa kävimme kahvittelemassa ja kaupassa ruokaostoksilla. Saimme seuraksi viikonloppuvapaata viettäneen esikoisen. Esikoinen saattaa olla tästä eri mieltä, mutta minusta hänen asepalveluksensa on mennyt niin nopeasti. Jäljellä on enää 56 aamua.

Kaffittelijat

Kahvipaikkanamme oli viehättävä Håkans, joka toimii Håkansbölen eli Hakunilan kartanon sivurakennuksessa Vantaalla. Sellainen maininta että Håkansissa on paljon paikan päällä leivottuja tuotteita ja erinomaista pullaa. Suosittelemme!

***

Uimaporukan kanssa otimme heti alkuvuodesta yhteiset treenit. Kävimme Mäkelänrinteen uimahallissa allaspyöräily- eli hydrospinningtunnilla. Ilonan kanssa kävimme 2024 koestamassa lajia Flamingossa ja sitten kävin aika säännöllisesti tunneilla siellä ystäväni Jonnan kanssa. Tällä kertaa polveni ei tykännyt allaspyöräilystä yhtään. Pyörän säädöt eivät osuneet kohdalleen. Ohjaajan mikrofoni ei toiminut ja tunnilla oli todella paljon pyöräilyä seisten, mitä polveni ei oikein kestä. Jos tämä olisi ollut ensimmäinen allaspyöräilytuntini, olisi se varmasti jäänyt myös viimeiseksi. Kun olen sanonut Flamingossa olevani polvivammainen sieltä on tullut aina tunnilla ohjeet, miten tehdä polville raskas liike kevennetysti. Mäkelänrinteessä oli yhdet ohjeet. Liikunta teki joka tapauksessa hyvää ja seura oli priimaa.

Allaspyöräilyn jälkeen menimme tietenkin syömään :) Mäkelänkadulta bongasin pienen Bali Bali ravintolan. Hinnat olivat kohtuulliset ja annokset oikein hyvät. Paikalla ei ole minkäänlaisia anniskeluoikeuksia. Oli oikein kiva ilta kavereiden kanssa.

Rapeaa kanaa