Viikonlopun askarteluleiri

Vietimme Kätevien Emäntien kanssa 30 tunnin askartelumaratonin mökillämme. Viidestä jäsenestä pääsi paikalle kolme; Kata, Leena ja minä. Askarteluun kuuluu olennaisena osana maailmanparantaminen sekä höpöhöpöjutut ja tietenkin syöminen. Käytin selvästi enemmän aikaa menusta keskusteluun ja kaupassa käyntiin, kuin varsinaisten askartelujen suunnitteluun. Onneksi Prismasta löytyi kivoja uusia joulupapereita, joiden varaan rakentui korteistani 9 kpl.

Olimme hieman haaveilleet ulkoilusta, minä jopa pienestä sienireissusta. Harmaa ja sateinen sää kannusti pysymään sisätiloissa. Olimme myös ajatelleet kahvitella paikallisleipomossa, mutta sepäs oli sulkenut ovensa pyhäinpäivän vuoksi. Joten pysyimme tiukasti askartelujen äärellä. Niin tiukasti, että osa ruuistakin on syöty hyvin varovaisesti askartelujen keskellä.

30t askarteluleirin saldona oli 10 kpl joulukortteja

Tältä näyttää korttiaskartelijan lounas. Lautaselle on raivattu kolo kaiken askarteluromppeen keskelle.

Tein meille suppilovahverokeittoa myöhäiseksi lounaaksi. Se onnistui jälleen hyvin.

Katan mies oli tehnyt meille ihanan lohipiirakan iltaruuaksi.
Joulupallokortti-idean varastin Katalta.

Tässä kuvassa on askartelijan elämä aika kohdillaan. Olemme päässeet menussa Leenan tekemään taivaallisen tiramisuun saakka. Ja kaverina kuoharia.

Leena osaa arvioida hyvin jälkiruuan menekin. Aika hyvä annos kolmelle naiselle :)

Välillä piti hieman nukkua, jotta jaksoi taas askarrella ja syödä. Minä aiheutin pientä hämennystä yöllä. Luin hieman kirjaa padilta nukkumaan mennessä ja olin nukahtanut padi kourassa. Se on minulle hyvin harvinaista. Ihan hirveä kolaus kävi, kun padi sitten yöllä ilmeisesti suorastaan lensi kädestäni.

 

Aamu aloitettiin terveellisesti kaurapuurolla. Tokihan pöytään oli katettu kaikki edelliseltä päivältä ylijääneet suolaiset ja makeat herkut. Leenan kanssa pöytää kattaessa yksi ihana nyanssi on se, että valitaan oikein erikseen aina pöytäliina. Leenalla niitä riittää, mutta yllättävää kyllä myös apellani on erinomainen pöytäliinavalikoima mökillä. Tämänkertaisessa valinnassamme on hieman pinttyneitä pieniä tahroja, mutta värit ovat huikean dramaattiset. Mustaa ja punaista ja keltaiset astiat.

 

Mökillä on sellainen luksus puoli, että ruokatilan ison pöydän voi kuorruttaa askartelutavaroilla ja syödä keittiön pienemmän pöydän äärellä.

Puurolle! Kata oli bongannut erinomaisen mintulla ja sitruunalla maustetun omenamehun kaupasta.

Aamiaisen huipentumana jälleen tiramisua

Taas oli harmaa ja sateinen päivä

Jatkoimme vielä mökkibrunssin jälkeen hieman askartelujamme. Leenalla on iso makrametyö tekeillä ja hän pääsi siinä hyvään alkuun.

Tämä tekeillä oleva makrame tulee aiemman pariksi Leenan seinälle.

Aivan liian nopeasti meni viikonloppu. Askarteluleiri teki niin hyvää! Laitan nyt tähän muistiin itselleni, että harmaaseen ja tylsään marraskuuhun kannattaa suunnitella askartelua ystävien kanssa. Tästä voisi tehdä perinteen - marraskuun askartelucamp. Ennen kotiin lähtöä pummin Leenalta melkein kaiken lopun tiramisun. Olin menossa isäni luokse perinteisille sunnuntaikahveille ja tiesin, että kunnon Italia-fanina vaari osaa arvostaa tiramisua.

Tiramisua Leenalta vaarille. Kiitos Leena!

Vaari oli tehnyt uuniomenia ja en ollutkaan syönyt niitä pitkään aikaan. Nam! Kiitos vaari!

Kuten jo aiemmin kirjoitin, niin keski-ikäisessä elämässäni iso voimavara ja ilonlähde ovat ystävät ja yhdessä tekeminen.

Ihanat jouluvalmistelut kompastuivat rähmälleen

Palasin viikko sitten sunnuntaina iltapäivällä lomareissulta rytinällä arkeen. Heti lentokentältä ajelimme Hra Kepposen kanssa hoivakotiin katsomaan äitiäni. Lomafiilikset rapisivat heti, koska tällä kertaa äitini oli huonolla hoidolla. Asia on vaivannut minua koko viikon ja on se varmaan taas otettava yhteyttä hoitokotiin.

Viikolla onnistuin selättämään jetlagin ja suunnittelemaan jouluvalmisteluja. Ensimmäinen jouluvalmistelumme on ollut Toivo Nuutikki Tähtösen tuominen alakertaan. Toivo Nuutikki on poikien kalenteritonttu, jonka taskusta löytyy tänäkin vuonna pieniä herkkuja ja jouluisia puuhia. Toivo Nuutikki Tähtönen on meidän ilmoituksellamme osa-aikaeläkkeellä, eli on päiviä jolloin tontun tasku onkin tyhjä. Meidän 14v muistaa aina suurieleisesti reklamoida tontun eläkepäivistä. Minusta on tosi suloista, että vielä isot pojat jaksavat innostuva kalenteritontusta. Tuollainen kalenteritonttu on muuten mainio lahjaidea. Meidän keskimmäinen sai aikoinaan Toivon Nuutikin kummitädiltään.

Toivo Nuutikki Tähtönen

Itsenäisyyspäivänä olin ajatellut laitella jouluvalot ja etsiä joulukoristeita esille ja purkaa matkalaukkuni.  Heräsin hyvin räkäisenä ja vietinkin sitten itsenäisyyspäivän leväten, jotta jaksaisin perjantain työpäivän ja sekä illaksi suunnitellun joulukorttien askartelun. Meille on jo muodostunut perinteeksi työkaverini Sirpan kanssa, että vietämme yhteisen kortti-illan Sirpan herkkutarjoilujen äärellä. Tänä vuonna olimme tosi tehokkaita, teimme yhteensä 35 korttia yhdessä illassa.

Aika hyvin urakoitu

Lauantaina menin ystäväni Leenan kanssa Porvooseen joulutorille. Kun lähdin ajelemaan kotoa, sää oli todella mukava. Siinä vaiheessa, kun pääsimme Porvooseen tuuli oli aikamoinen ja satoi vettä. Aivan järkyttävä keli! Olisin voinut kaartaa kotiin, jollei Leena olisi ajellut Porvooseen kahta tuntia.

 

Hymyä huuleen ja joulutorille!

Teimme Porvoossa pieniä lahjaostoksia sateesta huolimatta. Jos sää olisi ollut yhtään parempi, olisin varmasti löytänyt vielä paljon pieniä kivoja ruokalahjoja Porvoosta. Huonon sään takia reissusta olisi voinut jäädä tympeä mieli, mutta hyvä seura ja ruoka pelastaa kaiken. Söimme Bistro Gustafissa ja ruoka oli todella hyvää!

Bistro Gustafin versio toast skagenista. Katkaravut olivat todella hyviä!

Tattirisottoa, ruskistettua voita ja pinjansiemiä. Erinomaista!

Jälkkäriksi creme brulee sekä päärynä suklaakastikkeella

Kävimme piipahtamassa myös Brunbgergin tehtaanmyymälässä. Löysin sieltä maailman parhaimman suklaalevyn: käsintehdyn pistaasimaitosuklaan. Ihan tolkuttoman hyvää ja nyt harmittaa se, että ostin vain yhden levyn. Kiva reissuhan meillä oli ja varmasti jää muistiin tuo "taifuuni joulutorilla"-reissu.

Pojat ilahtuivat joulutorituomisestani kovasti. Ostin piparkakkutalon. Kun avasimme sellofaanin, ihana tuoksu täytti keittiön. Kuopus on siitä saakka mankunut, että milloin talo syödään. Keskimmäinen on taas sitä mieltä, että taloa ei syödä lainkaan, koska se on niin hieno.

Muumitalo

Illalla esikoinen paistoi joulutorttuja ja tunnelmani oli jo varsin jouluinen. Suunnittelinkin, että sunnuntaina pistän tuulemaan ja laitan valot ja teen alustavan joulujärjestelyn.

Sunnuntai valkenikin sitten erilaisena. Pieni flunssani paheni, rään määrä on aivan järkyttävää. Sitten selvisi, että perheessämme on täiepidemia. Päivä onkin mennyt levätessä ja täisiivouksessa. Pyykkiä tulee aivan järkyttävästi, kun kaikki petivaatteet ja pyyhkeet menevät vaihtoon. Sitten pitää vielä pakastaa huppareita ja harjoja. Suurin suru on siitä, että poikien hienot pelikuulokkeet ovat sitten 2 viikkoa muovipusseissa. Sopivasti jouluaattona voivat lapset sitten avata muovipusseista kuulokkeensa. 8-9 päivän päästä sitten toistetaan taas koko täishow. Voi, että minä vihaan näitä täihommia!!!

Flunssa ja täisavotta veti mielen niin matalaksi, että suunnittelenkin tässä kaikkien jouluvalmisteluiden supistamista minimiin. Uskollinen työjuhtani Hra Kepponenkin on vielä melkein viikon työreissussa ennen joulua. Joulu voisi oikeastaan tulla ihan sillä, että siistitään pahimmat rytökasat ja laitetaan joulukuusi. Aatoksi ostetaan jouluruokaa ja muina päivinä voidaan jo syödä jotain muuta. Viime joulusta tiedämme hyvin, että meidän nurkilla palvelut pelaa joulunakin ja pizza tapaninpäivänä maistuu erinomaiselta :)

Joulupuuhia

Monella tuntuu olevan joulu valmis jo tänän aatonaattona, mutta meillä on ollut tänäänkin puuhakas valmistelupäivä, koska eilen oli tavallinen työpäivä. Jääkaappi on täyteen ladattu, joulukuusessa on jo valot ja uunista nenään luikertelee joulutorttujen tuoksu.

Olen ehtinyt puuhailemaan paljon kaikenlaista jouluistamista yksikseni, aikuisessa seurassa ja etenkin poikien kanssa. Ykkösenä poikien joulupuuhissa on tietenkin ollut jouluherkut. Kuopuksen ja keskimmäisen lempipuuhaksi osoittautui piparien koristelu. Esikoinen on puolestaan kunnostautunut joulutorttujen teossa. Olen mennyt jo laskuissa sekaisin, että monetko tortut olemme syöneet - siis aika monet :)

Piparinkoristelustudio

Teinille moneen kertaan sanoin, että paljon hilloa, niin oli mokoma laittanut tahallaan vähän

Piparistudion valikoituja tuotoksia. Pipari jolla on silmät on tietenkin kilpikonna.

Oikealla kauneimmaksi valittu pipari

Kummityttöni ja hänen siskonsa kanssa leivoimme pipareita. Tytöillä ei mennyt kuin hetki, kun kilo taikinaa oli valmiina pipareina. Omilla pojilla on vielä heidän urakkansa edessä.

Anni keskittyy koristeluun

Työkaverini Sirpan kanssa pidimme joulukorttitalkoot. Sirpan mies toimi meille dj:nä hakien joulun kuumimmat uutuusbiisit. Strategisesti ajoitin talkoot Sirpan Suomi 100 vuotta juhlien jälkeiseen päivään ja pääsin maistelemaan monet edellisen päivän herkut. Ilta oli pitkä, mutta sain kerralla kaikki joulukortit tehtyä. Tänä vuonna oli keep it simple linja korteissa.

Käytin tänäkin vuonna rusehtavia ekokorttipohjia. Niihin tuli leimakuvia tai valmiita jouluisia kuvia. Koristeeksi useinpiin nauhaa ja kaksi pientä kulkusta. Osaan simppelisti vain timantteja.

Osa tekemistäni korteista

Sirpan ja Sirpan ystävien kanssa olin kukkakurssilla. Tämä oli kolmas kerta porukan mukana ja tykkäsin jälleen todella paljon. Teimme yhden asetelman oasis-sieneen ja toisena työnä istutuksen jouluiseen koriin. Valitsin siihen ihanan vaaleanpunaisen amarylliksen.

Pizza- ja viinitauko

Jouluasetelmia, oma tietysti edessä :)

Opettajillekin on askartelu ja pakattu pieniä lahjoja.

Virolaisia tuliaisia glögiä ja manteleita ja lapsen koristelema pipari

Työkavereiden kanssa kävimme omakustanteisella joululounaalla. Työnantajani on aikaa sitten lopettanut kaikkien juhlien kustantamisen, eli pikkujoulutkin ovat omakustanteiset. Osastosihteerimme järjesti meille glögihetken. Kustannus jäi riittävän pieneksi (ja helpommin hyväksyttäväksi), kun hän osti kaupasta glögit ja leipomon tehtaanmyymälästä joulutortut ja pyöräytti tiskikoneenkin ohjelman, jotta saimme mukeja. Arvostamme hänen viitseliäisyyttään korkealle!

Joululounaspaikkamme oli tyylikäs ja ruoka hyvää. Espoolaisille suosittelen Nokkalan Majakkaa. 

Graavilohta, mätimoussea, marinoituja kanttarellejä ja porsaankieltä.

Yllätys: porsaankieli oli parasta!

Paistettua lohta, paahdettua kurpitsaa, lehtikaalia ja yrttipestoa

Onhan tässä siis kaikenlaista jouluista tullut puuhattua. Joulu jatkunee yhtä puuhakkaissa merkeissä. Ohjelmassa on kinkun ryöstö vaarilta, häntä on toki varoitettu asiasta ennakkoon sekä joulukahvit mummin luona sairaalassa parin tunnin ajomatkan päässä. Kerrankin sain ostettua Hra Kepposelle kivan lahjan, niin eikös se selvinnyt hänelle ennakkoon. Lapsille on hankittu lahjoja todella vähän, joten on mahdollista, että jouluna meillä on pari kiukkupussia.  Toisaalta pojilla ei ollut juuri mitään toteuttamiskelpoisia toiveita. Kiltteyteenkin nähden lahjamäärä on minusta sopiva ellei peräti yläkanttiin ;)

Keppospukki on pihtaillut lasten joululahjoissa ;) Varokaa moista pihistelijää!

Ihanaa Joulua kaikille!

Syksyn ankeus

Nyt se sitten iski - syksyyn kypsähtäminen. Iski siitäkin huolimatta, että säät ovat mitä parhaimmat.

Sairastuin viime viikolla pieneen flunssaan ja olin jopa poissa töistä. Olin tyytyväinen, kun flunssa meni nopeasti ohitse. Riemuni oli ennenaikaista, tällä viikolla iski jälkitauti. Iski todella järkyttävä yskä. Kaksinkerroin yskiessäni on pari kertaa käynyt mielessä, että nytkö pitää lähteä ostamaan se ensimmäinen Tena-paketti. Lisäksi minulta meni ääni kokonaan. Olen joutunut perumaan liudan palavereja tältä viikolta ja olen viettänyt ison osan viikkoa sairauslomalla.

Viime viikonloppukin meni hiukan alavireisesti, olisi pitänyt arvata, että väsymykseen on syy ja keskittyä lepäämiseen. Sairastaessa töitä kertyy joka päivä lisää rästipinoon, jossa on jo ennestään kaikenlaista, mitä en ole ehtinyt hoitamaan :( Kasvavan pinon lisäksi harmittaa se, etten pääse hyödyntämään hyvää säätä. Olisin halunnut viedä esikoisen tutustumaan Altaaseen ja tehdä ehkä vielä yhden poketusretken Suomenlinnaan. Plääh. Mikä tahansa aurinkoinen päivä voi olla tämän vuoden viimeinen ja ajatus viimeisen kauniin päivän viettämisestä sisällä on raastava.

Sitten katsaus kehnohkon reilun viikon aikaisiin dokumentoinnin arvoisiin tapahtumiin:

• Maanantaina vielä jaksoin seistä pururadalla varmistamassa, että kuopus pärjäilee pyöränsä kanssa. Meillä lapset ovat heränneet aika vanhoina siihen, että pyörä on kätevä kulkuväline, jolla pääsee nopeasti paikasta toiseen. Siksi vielä alkuviikosta halusin pitää silmällä pyöräilykärpäsen pureman saanutta kuopusta. Hyvin sujuu!

Pyöräilyvahtina

• Viikko sitten perjaintaina valmistelin koulun myyjäisiä. Tänä syksynä vain kahden lapsen luokalla oli myyntipöydät. Perinteisten mokkapalojen sijasta uskaltauduin kahden vuoden tauon jälkeen kokeilemaan pop cornia. Pari vuotta sitten onnistuin käräyttämään poppareita urakalla sekä kattilassa että mikrossa (saavutus se on tämäkin). Tällä kertaa meni putkeen, eikä tarvinnut yöllä ajella ABC:lle ostamaan lisää poltettavaa :)

Pop corn pyramidi

Ihan hetkessä ei käynyt 12 mikropopparipussin mikrottaminen

• Sunnuntaina kävimme pikaisesti Vanhan kirkon puistossa pokehunttaamassa. Sää oli mitä parhain. Ruttopuistosta saa hyvin pokemoneja, mutta lähinnä vain peruspokemoneja. Reissun kohokohta oli luokkaretkerahastoa kartuttavien aktiiviäitien pöytä, jossa myytiin teeman mukaisia herkkuja. Oli suklaakuppikakkuja, joissa oli koristeena pokemon-pallo ja pokemonilla koristeltuja dominokeksejä. Ihan huikean hienoja ja hyviä!

• Kaksi työkaveria meni kesän aikana naimisiin. Ei toistensa kanssa, vaikka onnittelumaljakuvista olisi sellaisenkin tulkinnan voinut tehdä ;) Supertehokas kolleegani päätti järjestää heille pienen onnitteluhetken. Hän hankki lahjat ja minä tein kortit. Tässä vaiheessa pomo lupasi järjestää kuoharit. Onnittelumaljojen kilistely pysyi yllätyksenä loppuun saakka ja molemmat olivat kovin otettuja ja jopa suorastaan liikuttuneita muistamisesta.

Tälläiset kortit tein

Onnittelumaljat

Lahjaksi legoja :D :D Hyvä oivallus tuo, että hiusten värin voi valita morsiusparille :)

• Ekoisella ei meinaa millään irrota maitohampaat. Sitkeästi nitkuttelusta huolimatta ne jäävät kiinni ja kääntyvät 90 asteen kulmaan ja rautahammas nousee sen takia vinoon. Oikomishoitokin olisi alkamassa ja muotit pitäisi saada tehtyä. Hammaslääkäri oli sitä mieltä, että selvästi heiluvien lisäksi vetäistään kaikki muottien tiellä olevat pois. Hetken aikaa siinä nikottelin, että onko hyvä idea poistaa kerralla viisi hammasta. Helpostihan se sujui. Ikenet olivat poistettujen hampaiden kohdalta hiukan arat karkealle ruualle seuraavana päivänä, mutta arkuus katosi nopeasti. Minä tsemppasin mielestäni hyvin, minullahan on pieni hammaslääkärifobia ja istuin ihan coolisti koko operaation ajan :)

Mukavaa viikonloppua!

Tipumuffinit pääsiäiseksi

Otimme varaslähdön pääsiäiseen ja herkuttelimme tänään helpoilla tipumuffinseilla.

Syö Minut!

Lapset tekivät muffinitaikinan, minä hoidin paistamisen ja koristelun. Taikinareseptiksi käy mikä vaan ja taikinaan voi sujauttaa sekaan haluamansa sattumat. Meidän muffiniohjeeksi valikoitui tällä kertaa Valion muffinsiresepti. Muffinin päällä on aprikoosin puolikas, helttana ja nokkana mantelia ja silminä suklaapisarat.

tipulaiset

Tipusten askartelussa menee toki hetkinen. Kiireinen oikaisee niin, että osasta muffineja tuleekin pesiä. Pesä syntyy niin, että aprikoosi laitetaan taikinan päälle ennen paistoa. Lopuksi pesä tietenkin täytetään munilla.

Pesä täynnä munia

Muutakin pääsiäisaiheista syntyi viikonloppuna. Läträilin uusilla suosikeillani bistereillä. Siinä väripigmenttiä tiputellaan paperille ja suihkepullosta vettä päälle. Se on aina yllätys, että minkälainen pohja tulee. Lähdin työstämään taustaa isolle narsissileimalle.

Tämä taitaa kaivata vielä lisää bisteriä

Valmis kortti